En koskaan enään saa halata häntä..
En koskaan enään tunne noita pieniä 2-vuotiaan käsivarsia kaulallani..
En koskaan enään kuule hänen suustaan "äiti"..
En koskaan enään voi komentaa häntä nukkumaan..
En koskaan enään Kuule hänen tinttailujaan..
En koskaan enään kuule tuota sanaa "jakastan" (rakastan)hänen suustaan..
Ei Jumala voi viedä tuota pientä ihanaa elämänalkua niin julmalla tavalla.. Ihan yhtäkkiä, arvaamatta..
Onkohan tuo pieni kärsinyt.. Onko hän odottanut, että äiti auttaisi..
Tämä on niin raskasta, haluan mennä hänen mukanaan..
Miksi minun piti viimeisenä yönä kantaa hänet omaan sänkyyn,kun hän halusi tulla viereen?? Miksi en vain ottanut kainaloon ja sanonut rakastavani häntä..
Se kauhea seuraava päivä vei minun oman ihanan rakkaan poikani..
Ei näin voi tapahtua, ei saa!!
Miksi??
En koskaan enään tunne noita pieniä 2-vuotiaan käsivarsia kaulallani..
En koskaan enään kuule hänen suustaan "äiti"..
En koskaan enään voi komentaa häntä nukkumaan..
En koskaan enään Kuule hänen tinttailujaan..
En koskaan enään kuule tuota sanaa "jakastan" (rakastan)hänen suustaan..
Ei Jumala voi viedä tuota pientä ihanaa elämänalkua niin julmalla tavalla.. Ihan yhtäkkiä, arvaamatta..
Onkohan tuo pieni kärsinyt.. Onko hän odottanut, että äiti auttaisi..
Tämä on niin raskasta, haluan mennä hänen mukanaan..
Miksi minun piti viimeisenä yönä kantaa hänet omaan sänkyyn,kun hän halusi tulla viereen?? Miksi en vain ottanut kainaloon ja sanonut rakastavani häntä..
Se kauhea seuraava päivä vei minun oman ihanan rakkaan poikani..
Ei näin voi tapahtua, ei saa!!
Miksi??
Vastaukset 13
Vanhimmat
en tiedä tapahtunutta, en tunne sinua, mutta lukemani liikutti minua syvästi. Voin vain kuvitella, mitä nyt tunnet ja joudut läpikäymään, en tiedä miltä tuntuu menettää oma pieni lapsi kun itselläni ei vielä sellaisia ole. Varmasti kauheinta mitä äidille voi sattua..itse menetin pikkusiskoni yhtäkkiä joku vuosi sitten ja se menetys ja ikävä on osa elämääni yhä. Ei kulu päivääkään etteikö hän kävisi mielessäni, minun pikku enkeli. Paljon jäi näkemättä ja yhdessä kokematta.. Toivon sinulle voimia ja toivoa tulevaan...otan osaa
Halauksia! Voimia!
Kun katsot yöllä taivaalle,hän on se kirkkaimpana loistava tähti.
Kaikella on aikansa ja paikkansa...jotenkin noin se meni Raamatussa...
Mielestäni tämä kohta sopii tähän tilanteeseen.
Sillä eihän ihminen tuota muuten ymmärrä...kaikella on tarkoituksensa.
Kyynel vieri pitkin poskia lukiessani tarinasi.
Kysymykseen miksi, tuskin koskaan saamme vastausta.
Ehkä Hän oli liian hyvä tänne maanpäälliseen elämään...
Voimia sinulle!
Niinhän sitä sanotaan että hyvät lähtevät aina ensiksi. Lapsesi oli annettu tänne Maan päälle vain tietyksi ajaksi, ja Hänen aika palata kotiin tuli nyt. Hän hoiti annetun tehtävän ja palasi takaisin. Julmaa,mutta niin se vain tuntuu olevan! Menetin veljeni muutama vuosi sitten arvaamattomalla ja julmalla tavalla eikä todellakaan mene päivääkään etteikö hän kävisi mielessäni. On niin kova ikävä! Ehkä joskus näemme jälleen...
Meillä ei ole sanoja, jotka sinua auttaisivat.Pystymme vain aavistamaan minkälaisessa myllerryksessä sinun elämäsi on tällä hetkellä.Kuitenkin elämä kantaa jotenkin eteenpäin, vaikka elämä on kuin usvassa. Sinusta on amputoitu osa pois ja siitä selviäminen kestää kauan.Toivottavasti sinulla on ystäviä ja sukulaisia, jotka pitävät sinusta huolen.Anna surun tulla aina kun jaksat,mieli pitää huolen että et sure enenpää kuin on voimia.Puhu mahdollisimman paljon kaikista asioista,jotka liittyvät lapseesi ja kuolemaan.Toivottavasti sinulla on hyviä kuuntelijoita.
Tänään olimme valitsemassa omalle tyttärellemme hautakiveä ja siihen tuli enkeli patsas sivulle. Nämä muutamat kuukaudet ovat olleet todella raskaita ja jokainen päivä on ollut erilainen.Jotenkin on selvitty,kiitos ystävien ja sukulaisten.
Surevat
kun ajattelen mitä olet joutunut kokemaan, tuo tuntui eniten pahalta tuo omaan sänkyyn vieminen, omanikun nukkuu joka yö vieressäni. Välillä patistan hänet omaan sänkyyn ja kuitenkin luovutan ja otan viereeni... mä en pustyisi enään elämään jos menettäisin rakkaan lapseni.... menisin varmaan perässä. kauhein asia mitä äiti kokea voi... otan osaa suruusi, jakselemisia... *halauksia*
Osanottoni rakkaan lapsesi poismenoon.Itselläni on yksi lapsi ja toinen tulossa Rakastan lastani valtavasti. En tiedä miksi sinulle kävi näin toivon,että sinä jaksisit jatkaa elämääsi.
Tulee ihan tippa silmään lukiessa tätä sinun tekstiäsi.
hiemen paljastaa miten tämä lapsi menehtyi, onnettomuus vai mikä? kun kerrot ettet tiedä kärsikö hän ja odottiko äitiä auttamaan... otan osaa suruusi
Otan osaa vahvaan suruusi.
Vaikka poikasi oli vasta 2-vuotias, rakasti hän silti sinua mielettömästi.
Olen itse kovin kiintynyt äitiini ja hänestä erossa oleminen on aina ollut vaikeaa.
Jo ihan vauvana.
Yritä pärjätä.
Ehkä näet hänet taivaassa kun oma aikasi koittaa, uskon niin omista menettämistäni sukulaisista.
Tyttö 14v.
kovin julmaa välillä. Tapahtuu paljon asioita, joita emme voi ymmärtää ja hyväksyä. Ainoa asia joka nyt voi kantaa Sinut näiden päivien ylitse, on se että lapsellasi ei ole enää koskaan paha olla, elämä ei voi häntä satuttaa...Laiha lohtu, mutta eipä voi ihmisjärki muuta keksiä. Hän on tehtävänsä täällä maanpäällä tehnyt ja tuottanut suuren ilon Sinulle ja läheisilleen. Iso hali ja koita löytää ihmisiä jotka jaksavat kuunnella ja keskustella kanssasi.
Voimia Sinulle ja jaksaamista.Itse olen kahden lasten aiti enka voi edes kuvitella milta Sinusta tuntuu.Iso hali.