Those with hearts of ever-broken ...
Naiset sanovat joskus kohteliaaksi, ystävälliseksi, herrasmieheksi, välillä ihanaksikin ... kaikki tämä kuitenkin AINA ystäväpohjalta. Tietenkin olen ottanut nuo vastaan imarreltuna. Puoltakymmentä naista olen elämäni aikana lähestynyt suorempaan tapaan tositarkoituksella ja varmasti toista mokomaa vihjaillen, yhdeltäkään heistä en ole saanut minkäänlaista vastakaikua. Naisille olen vain hyvä ja luotettava kaveri (kai). Vanhemmat naiset ovat joskus "flirttailleet" ja todenneet sitten esimerkiksi "Olisinpa vähän nuorempi!" tai "Joku tyttö saa sinusta vielä löydön/upean aviomiehen/tms.".
Mukavia sanoja, mutta totuus on aivan toinen. Kerran olen saanut suudelman naiselta, joka oli luokkatoverini ja erittäin humalassa. En kerennyt mitään tajuta, kun hän moiskautti keskelle suuta ja juoksi sitten pois. Teen joskus joko typeriä tai epätoivoisiakin yrityksiä naisia kohtaan, joista ei ole ollut mitään apua.
En ole ollut yhtään ronkeli lähestymieni naisten suhteen, pääasia naisessa minulle on mukava luonne ja miellyttävä persoona. Tällä tavoin "söpöt naiset" ovat minun "juttuni". Ulkonäöltäni olen kai normaali, mutta en millään tavoin komea. Ehkä kohtuullisen suurikokoinen, en mitenkään hirveän lihavakaan.
Kun kerta toisensa jälkeen "ottaa turpaansa" joka ilmansuunnasta, kuinka iloinen kuuluisi persoonastaan olla? En edes pyytäessäni saa viedä naista kahville, syömään tai minnekään. Jotain on vialla, tähän ikään päästyään vain negatiivisten palautteiden saaminen ei tulisi edes olla mahdollista.
Olen todella kiitollinen ystävyydestä naisia kohtaan, heitä minulla on monta. Suhteet naisiin jäävät aina vain ystävyyden tasolle, tositarkoituksella nainen ei ole koskaan minua lähestynyt. Elän jonkinlaista kulissielämää siinä mielessä, että ympärilläolevat ihmiset kuvittelevat minun keskittyvän vain kiireettömästi ihmissuhteisiin ja pitävän pääpainon työnteossa (mikä alkaakin olla ainoa sisältö elämässäni) ollen täysin onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Menen aamulla aikaisin töihin, tulen takaisin vasta joskus iltakymmeneltä miettien päivän aikana montaa syntyä syvää ja tehden välillä töitä. Siinä välissä yritän puhua mukavia vaikkapa neidille kaupassa siinä toivossa, että tuossako voisi olla joku minustakin vielä joskus kiinnostuva henkilö. Vaan eipä ole ollut ...
Olen yhden naisen mies, sen tiedän. Alan myös jo tietämään, että tuota kyseistä naista ei ole olemassa. Valitettavasti.
Naiset sanovat joskus kohteliaaksi, ystävälliseksi, herrasmieheksi, välillä ihanaksikin ... kaikki tämä kuitenkin AINA ystäväpohjalta. Tietenkin olen ottanut nuo vastaan imarreltuna. Puoltakymmentä naista olen elämäni aikana lähestynyt suorempaan tapaan tositarkoituksella ja varmasti toista mokomaa vihjaillen, yhdeltäkään heistä en ole saanut minkäänlaista vastakaikua. Naisille olen vain hyvä ja luotettava kaveri (kai). Vanhemmat naiset ovat joskus "flirttailleet" ja todenneet sitten esimerkiksi "Olisinpa vähän nuorempi!" tai "Joku tyttö saa sinusta vielä löydön/upean aviomiehen/tms.".
Mukavia sanoja, mutta totuus on aivan toinen. Kerran olen saanut suudelman naiselta, joka oli luokkatoverini ja erittäin humalassa. En kerennyt mitään tajuta, kun hän moiskautti keskelle suuta ja juoksi sitten pois. Teen joskus joko typeriä tai epätoivoisiakin yrityksiä naisia kohtaan, joista ei ole ollut mitään apua.
En ole ollut yhtään ronkeli lähestymieni naisten suhteen, pääasia naisessa minulle on mukava luonne ja miellyttävä persoona. Tällä tavoin "söpöt naiset" ovat minun "juttuni". Ulkonäöltäni olen kai normaali, mutta en millään tavoin komea. Ehkä kohtuullisen suurikokoinen, en mitenkään hirveän lihavakaan.
Kun kerta toisensa jälkeen "ottaa turpaansa" joka ilmansuunnasta, kuinka iloinen kuuluisi persoonastaan olla? En edes pyytäessäni saa viedä naista kahville, syömään tai minnekään. Jotain on vialla, tähän ikään päästyään vain negatiivisten palautteiden saaminen ei tulisi edes olla mahdollista.
Olen todella kiitollinen ystävyydestä naisia kohtaan, heitä minulla on monta. Suhteet naisiin jäävät aina vain ystävyyden tasolle, tositarkoituksella nainen ei ole koskaan minua lähestynyt. Elän jonkinlaista kulissielämää siinä mielessä, että ympärilläolevat ihmiset kuvittelevat minun keskittyvän vain kiireettömästi ihmissuhteisiin ja pitävän pääpainon työnteossa (mikä alkaakin olla ainoa sisältö elämässäni) ollen täysin onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Menen aamulla aikaisin töihin, tulen takaisin vasta joskus iltakymmeneltä miettien päivän aikana montaa syntyä syvää ja tehden välillä töitä. Siinä välissä yritän puhua mukavia vaikkapa neidille kaupassa siinä toivossa, että tuossako voisi olla joku minustakin vielä joskus kiinnostuva henkilö. Vaan eipä ole ollut ...
Olen yhden naisen mies, sen tiedän. Alan myös jo tietämään, että tuota kyseistä naista ei ole olemassa. Valitettavasti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pakko aloittaa sanoilla: et ole ainut. Tuntui jännältä lukea sun tekstiä, kun viimeaikoina on törmännyt saman ongelman kanssa painiviin miehiin useampaan otteeseen. Kaikki mun tuntemat (4 miestä) tosiaan myös ihan tavallisia miehiä eli ei mitenkään rumia, lihavia, huonokäytöksisiä tai muutenkaan poikkeavia. Itseasiassa parempia tyyppejä saa hakea! Kaikki mun hyviä kavereita, mut valitettavasti heillä myös näitä "naiskavereita" riittää. Lisäksi aina jotain yrittäessä tulee takkiin syystä tai toisesta. Ja joka kerran jälkeen on aina suurempi kynnys yrittää uudelleen, kun itseluottamus vähenee. Pitäisi saada onnistumisia, jotta se voisi kasvaa, mutta niitäpä ei tule ja "kierre" on valmis. Ois tosiaan kiva tietää mistä moinen voi johtua ja miten ihmeessä siitä pääsee eteenpäin. Tsemppiä sulle ja parempaa menestystä jatkossa :)
Kuulostaa aika tutulta, itse oon pettynyt tällä hetkellä yhteen mieheen. Oon vasta eronnut 10 vuoden seurustelun jälkeen. Jotenkin vaan tuntuu et miten tästä nyt eteenpäin mennään. Ajan kuluessa pikkuhiljaa helpottaa. Pitää vaan mennä päivä kerrallaan ja koota sirpaleita, joita erossa tuli.
Minä olen mielestäni hyvännäköinen. Nuorena minäkin kaipasin todella kipeästi rakkautta ja seksiä, vaan ei herunut. Sitten lakkasin kaipaamasta. Rupesin rakentamaan elämääni kaikkien muiden mielenkiintoisten asioiden varaan. Minä en tarvitse naisten hyväksyntää elääkseni.
Olen melko nuori vieläkin ja nykyään en asu enää korvessa, minulla on hyvä ja mielenkiintoinen työ, paljon harrastuksia, olen kierrellyt maailmaa ja satsannut itseeni: terveyteen, kuntoon, hyvinvointiin ja ulkonäköön. Niin vain kävi, että nykyään saan ihan tarpeeksi naista ja minä varmaankin kuulun osittain kategoriaan "miehet ovat sikoja". Vaikka olenkin nykyään todella tyytyväinen elämääni ja jopa onnellinen, niin saan niellä raivaria aina naisen arvostellessa, tavastani kohdella naisia.
Ohjeeni sinulle: Lopeta tuo itkeminen ja itsesääli, se on ärsyttävää ja keskity elämään. Aloita se jo TÄNÄÄN!.
hei, siksi juuri elämässäsi tapahtuu kuten tapahtuu, koska ne tapahtuvat peilaavat vain omia ajatuksiasi. muuta ajatuksiasi, ja elämäsi muuttuu. takuuvarmasti! hae hakusanalla kirjoja, joiden avulla voit kasvattaa uskoa itseesi. voin sanoa 100 prosenttisella varmuudella, että sinussa ei ole mitään vikaa, vaan siinä miten itse tiedostamattasi ajattelet itsestäsi.