Vaimo on pettänyt jo pari vuotta luulen etten minä tiedä. Hymyilen joka aamu ja muutankaan en reagoinut mitenkään. Vaimo vaan juoksee etelässä "tyttöjen kanssa" muutoin on epämääräisiä menoja. Olen hilannut itselleni pikku hiljaa koko omaisuuden omistusoikeuden. Ero paperit lähtee ensi viikolla ja hommat pitäisi olla puikoissa vuoden lopussa. Mua ei harmita tällä hetkellä yhtään mutta vaimoa mahtaa kismittää, kuitenkin taisi tulla kohtuulisen kallis pano. Nytkin hän lähtee "erittäin tärkeälle työ tapaamiselle" saksaan. No todellisuudessa hän on loviisassa ja kas kummaa satun itsekkin olemaan jussina loviisassa. Tiedän mökin missä hän oleilee ja yllätys näkeminen läheisessä ravintolassa saattaa olla ikimuistoinen. Mikähän mahtaa olla päivän selitys. Erosta hän kuuleekin sitten ensiviikolla asianajajaltani. Täytyy kyllä myöntää että mulla on älyttömän helpottunut olo nyt kun päätökset on tehty.
kuka
petti
141872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
OLETKOHAN MIES OLLENKAAN KUN KAIKKI NIIN SALAA TEET ?
Luusisi sustakin sen verran munaa löytyvän että kerrot mitä aiot tehdä,vai onko sulla oma lehmä jossain ??
Täytyy siis olla iloinen ettet ole mun mies meinaan ensviikolla saisit turpaas ja kovaa. Vois olla että saisin itsekkin mutta kyll sää sika olet,
Toivottavasti teillä on avio-ehdossa maininta pettämisestä.
Hyvä, minusta teet juuri oikein:)
Jos suinkin olet kestänyt ja onnistut hilaamaan kaiken omiin nimiisi, niin onnittelut.
Tosin jos naimisissa olette ja avioehtoa ei ole, niin silloin siitä ei ole kylläkään hyötyä.
Vaikka kaikki olisi sinun nimissä maksat vaimolle tasinkoa puolet.
Kyllä tämä epäreilua on...
Mitäs poika jos oletkin väärässä?? Minun mieheni on epäillyt minua milloin missäkin pettäneen ja kaivellut tavaroitani ja mukamas löytänyt todisteita pettämisestä, jotka olen aina pystynyt kumoamaan, koska pettämistä ei ole ollut.. olen vain juuri viihtynyt paremmin ystävieni seurassa niin tyttöjen kuin miesten(jotka siis vain ystäviä, kuuntelijoita), kun oman miehen seuraa en voi enää sietää.. Nyt otan itse eron!!
Taidat olla todella kakara ihmissuhde asioissa kun et pysty suutasi aukaisemaan, vaimosi todennäköisesti kokee ettet edes välitä, ole koskaan välittänyt paskan vertaa ja ettet myös koskaan tule välittämään. Elä sinä siinä sitten rahoinesi yksin, kun ei sinusta muuhun ole!
Lainaus narsistienuhrientuki.info -sivuilta:
"Henkilöitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö arvioidaan olevan noin 1 % väestöstä ja 2-16 % potilasaineistosta. Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat
piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus.
Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan."
Tunnistaakohan tämä henkilö itsensä tästä? Tuskin, vaikka aihetta näyttää olevan.. :-/
Enemmän on läheisriippuvaisen tunnusmerkkejä.. pistä googleen haku läheisriippuvainen.. aika mielenkiintoista luettavaa sekin.. Ja osuu kyllä minun mieheeni.. ahdistavaa ja rankkaa kun toinen ei anna hengittää..
---mustasukkaisuus, läheisriippuvaisuus jne... missä menee se raja, kun toinen on rakastunut eikä halua päästää toista silmistään ja se että on sairaalloisen riippuvainen.. vaikeita asioita. Voisitko vielä yrittää puhua miehesi kanssa?
Joo rajan voi vetää siihen kun toinen vielä käyttäytyy suht normaalisti ja käyttää tervettä järkeä, arvostaa itseään ja muita.. Ja mahdollisesti ymmärtää itsekin miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy..
Hieman pidempi juttu tää kaikki selittää tässä, mutta parisuhdeterapiassa on käyty ja puhua on yritetty jo vuosia.. Välivaltaa en siedä jne. Terapeutti oli sitä mieltä että "kulttuurieromme" on niin valtava että aika mahdoton yhtälö ylläpitää, vaikka suomalaisia ollaan molemmat.. Lapsen takia olen viimeiset vuodet sinnitellyt, mutta todennut nyt että lapsellekin olisi ollut helpompaa että oltaisiin erottu jo silloin kun hän oli vielä "vauva".. Nyt hän on elänyt kierossa perheessä ja ymmärtää asiat ja ero satuttaa pahasti.. Kaikkeni kyllä nyt sitten teen että lapseni saisi onnellisemman elämän..
Itselläni ei ole lapsia, joten en voi mennä sanomaan mikä olisi lapselle 'parasta'. Muistan kuitenkin omasta lapsuudestani vanhempieni erimielisyydet ja senkin että äitini sanoi meille lapsille "kyllä tää alkaa jo riittää". Silloin olin varmaankin 10 tai jotain. Kyllä ne muistetaan kaikki! Ja ymmärretään.. Monethan varmaan sinnittelee 'lapsen/lasten takia', onko se sitten järkevää? Voiko itsensä ja oman hyvinvointinsa unohtaa..? Varmaan lastensa eteen voikin.
Jos Te olette jo yrittäneet puhua, terapiassa käyneet; niin huonoltahan se näyttää.. löydätkö suhteestanne enää MITÄÄN hyvää? Edes jotain jonka takia kannattaisi jatkaa? Vai..? Taloudelliset syyt ja sukulaiset ja tuttavathan ei ole mikään syy...
Toivon Sinulle ja lapsellesi onnea!
Syitä ei ole.. ja tuntuu että miehelleni ainoa syy on se ettei halua menettää kasvojansa, että olisi epäonnistunut. Ja mistäs nyt saisi kivan tytön uusille työkavereille näytettäväksi..
Ja mä kun niin toivoisin että joku ottais mut siksi omakseen, mitä mä oon, eikä sen takia miltä mä näytän.. huoh!
Jos hän tarvitsee kumppanin egoaan pönkittämään, työkamuille esiteltäväksi; niin.. niinpä! Varmasti löytää sellaisen vaikka kiven alta...
Mutta epäonnistumisen pelko varsinkin ihmissuhteissa voi olla kova paikka. Ja miehelle erityisesti! Onhan mahdollisen 'kasvojen menetyksenkin' jälkeen toki elämää...
Jos ulkonäkösi(?) on vaikuttanut suhteen alkamiseenkin niin ei se (minusta) hyvä merkki ole.. tosin minä itse olen jo wanha kähmy (36) joten en kommentoi enempää sitä puolta. *särkee peilin*
Täytyy sanoa, että sinussa on tyyliä.
Olet hoitanut homman hienosti.
Yritän ottaa opikseni.
olet :). Kerros sitten miten kävi. Toivottavasti avioehto löytyy.
sä teet ihan oikein.Mä nostan sulle hattua.Kyllä se nainen vielä itkee tekosiaan usko pois.Äläkä koskaan lainaa rahaa tai muutakaan apua anna.Voi olla että tulee koettamaan kun aika kuluu.Ja toiseksi se nainen on jo leimaantunu.Kukaan mies ei ota sitä enää tosissaan vähän niiku panokalu. Mutta muista että me kaikki naiset ei olla samanlaisia. Olen naimisissa miehen kaa jolle tehtiin samat kun sulle.Arvaa oliko vaikea saada luottamus naisiin takasin.Tulipa monta kertaa esim.yllättäen matkoilta kotiin.No hyvät jussit :)