Laitan tälle palstalle kun en tiedä mihin tämä oikeasti kuuluisi...
Olen lapsuuden ja nuoruuden maalla elänyt, kaupungissa jo pitkään asunut. Aikoinaan painostettiin jo nuorena lähtemään maailmalle, mikä oli pelottavaa kun en ollut juuri missään koskaan päässyt käymäänkään. On pitkä matka entiseen kotiin ja koen matkustamisen rasittavana. Lapsuus ja nuoruus oli minulle ahdistavaa aikaa, jota en mielellään muistele. Käydessäni entisessä kodissa ahdistun kaikista vanhoista asioista ja hartaasti toivon, ettei tarvitsisi koskaan sinne enää mennä. Mutta vanhempani eivät halua mihinkään matkustaa. Heille on itsestäänselvyys, että lapsen pitää matkustaa vanhempiaan katsomaan. Koska en ole kovin hyvin pärjännyt elämässäni, koen ikävänä naapureiden piikittelyt enkä ole halunnut entisiä naapureita enää tavatakaan. Itse ajattelen, että jos vanhemmat haluavat tavata, niin kyllä he voisivat itsekin tulla luonani käymään, ei kai eläkeläisillä voi olla niin kiirettä ja kai sellaiselle on aikaa mitä arvostaa? Miten nämä asiat muilla toimivat? Käyvätkö vanhemmat lapsiaan katsomassa vai tehdäänkö tästä lasten velvollisuus?
Olen lapsuuden ja nuoruuden maalla elänyt, kaupungissa jo pitkään asunut. Aikoinaan painostettiin jo nuorena lähtemään maailmalle, mikä oli pelottavaa kun en ollut juuri missään koskaan päässyt käymäänkään. On pitkä matka entiseen kotiin ja koen matkustamisen rasittavana. Lapsuus ja nuoruus oli minulle ahdistavaa aikaa, jota en mielellään muistele. Käydessäni entisessä kodissa ahdistun kaikista vanhoista asioista ja hartaasti toivon, ettei tarvitsisi koskaan sinne enää mennä. Mutta vanhempani eivät halua mihinkään matkustaa. Heille on itsestäänselvyys, että lapsen pitää matkustaa vanhempiaan katsomaan. Koska en ole kovin hyvin pärjännyt elämässäni, koen ikävänä naapureiden piikittelyt enkä ole halunnut entisiä naapureita enää tavatakaan. Itse ajattelen, että jos vanhemmat haluavat tavata, niin kyllä he voisivat itsekin tulla luonani käymään, ei kai eläkeläisillä voi olla niin kiirettä ja kai sellaiselle on aikaa mitä arvostaa? Miten nämä asiat muilla toimivat? Käyvätkö vanhemmat lapsiaan katsomassa vai tehdäänkö tästä lasten velvollisuus?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Me käymme sekä omien että appivanhempien luona. Omat vanhempani käyvät lisäksi meillä, mutta appivanhemmat eivät käy. Kutsuttu on, kuuden vuoden aikana ovat kuitenkin käyneet vain lapsen ristiäisissä ja kerran synttäreillä. Tosin kauhujuttuja täältä lukeneena en enää taida heitä meille toivoakaan... =)
Mutta siis sekä että. En lainkaan ymmärrä, että jos vanhemmat ovat suht hyvässä kunnossa, miksi eivät voisi välillä vastavuoroisesti käydä sinun luonasi.
Mutta niistä naapureista: haistata pitkät sellaisilla. Jos naapureita kiinnostaa sun pärjääminen/pärjäämättömyytesi, niin anna heidän nauttia siitä. tuskin sellaisilla ihmisillä muuta tekemistä elämässä onkaan.
asuivat kaukana ja eivät olisi millään halunneet tulla käymään meillä,kunnes otettiin äitini kerran kyytiin ja tuotiin meille kylään ja sen jälkeen hän tuli joka vuosi ja viipyi 3viikkoakin kerrallaan. Monille vanhemmille ihmisille on vaikeaa lähteä matkustamaan,jos ei ole tottunut lähtemään mihinkään 5km kauemmas,mutta pieni avustus saa ihmeitä aikaan.
Nyt kun äitini kuoli eikä ole tullut pariin kevääseen on ollut tosi ikävä.
aina oli jotain tekosyitä. Oli talo ja maapaikka. No niin on meilläkin. Ja meille tulis vielä kalliimmaksi matkustaa kuin äidille yksinäiselle.
Huomasin vihdoin että ne kaikki syyt mitä äiti lasketteli miksei hän voikaan tulla silloin kun oli sovittu, niin ne oli pelkkiä verukkeita vaan. Ei hän varmaan edes halunnut tulla.
Lakkasin pyytämästä kun kerran ei koskaan "sopinut". Vaikka on eläkkeellä ollut jo kauan.
Tuntuu muutenkin siltä että olen äidille pelkkä korva vaan koska aina kun hän soittaa niin puhe on pelkkää samojen vanhojen juttujen ruikutusta enkä minä saa suunvuoroakaan.
Että semmoista meillä. Ikävää.
Sinun ei missaan tapauksessa tarvitse menna entiseen kotipaikkaasi. Voit aivan yhta hyvin pitaa puhelimitse yhteytta vanhempiisi. Tarkistaa etta heilta ei puutu mitaan ja kuunnella ne samat asiat jotka jo osaat ulkoa, puhelimessa.
Jos he valittavat tapaamisen puutteesta, voit aivan rehellisesti sanoa etta teilla on enemman aikaa vierailemiseen. Mutta kun te ette kuitenkaan tule niin en enaa esita edes kutsua joten vaihdetaan kuulumisia puhelimitse.
Se on yksinkertaisen suoraviivaista ja rehellista. Jokaiselle tulee hyva mieli kun ei tarvitse keksia verukkeita ja karsia syytoksia.
Ja sitten taas kysyt etta olikos viime yona pakkasia/hallaa/sadetta/kuutamo/mita tahaansa.
Todellakin, vuoroin vieraissa käydään ja puhelin on keksitty. Vanhempasi ilmeisesti ahdistavat sinua edelleen. Voisitko selvittää asiat heidän kanssaan?
Olen puhunut joitakin kertoja aiheesta. Tänä kesänä en mennyt ollenkaan käymään ja lomakin on pian ohitse. En ole tänä kesänä enää aiheesta puhunut, olen ollut vähäpuheinen enkä paljon ole soitellutkaan. Vähän on huono omatunto, mutta ajattelen itsekin että vierailut vuorotellen kummankin osapuolen luona olisi parempi vaihtoehto. Jos kyselevät, niin puhun taas asian puolesta. Tosin oma asuntoni on pieni eikä tarjoamisetkaan varmaan niin ylelliset kuin äidillä, mutta kuitenkin...