Olen ollut jonkun aikaa työpaikassa, missä työkaverini on paljastunut pahimmillaan sietämättömäksi persoonaksi. Jonkun aikaa alussa meni hyvin, kunnes nämä piireet alkoivat tulla esiin. Härnäämistä, ylimielisyyttä, kyttäämistä ym. Nyt en tiedä, että jaksanko tätä ja jos jaksan, niin mihin asti. Alussa katsoinkin häntä hieman ylöspäin ja luotin vahvasti hänen osaamiseen ja ammattitaitoon, mutta pikkuhiljaa sekin kuva on alkanut heikentyä. Tässä hieman osviittaa ongelma kohdista:
-Tämä henkilö saattaa puhua pahimmillaan puolet päivästä monologia omista ja muiden tekemisistä. Puhuminen on välillä jatkuvaa ja tauotonta. Oma ajatuskuvioni menee jatkuvasti sekaisin tämän takia ja työn tekeminen hidastuu. Häntä koulutetummat ihmiset eivät tietenkään tiedä mistään mitään eikä ainakaan enempää kuin hän. Jos sitten tiedän jostakin enemmän ja hyödynnän sitä asiakastyössä niin kehumisen sijaan saa moitteita siitä, että teen jotakin, mikä ei meille kuulu. Todellisuudessa jo laki kehottaa katsomaan asiakkaan parasta ja ohjeistamaan häntä oikealla tavalla.
-Yksi ongelma on myös hänen kertomansa käytännöt, joita tuodaan esiin sellaisena, että jokin ylempi taho olisi näin asian määritellyt. Tullaan ottamaan asia puheeksi esim. näin että ”olithan sinäkin siellä palaverissa, missä sovittiin asiasta x tällä tavalla ja että näin tulee tehdä jatkossa..”. Sitten todellisuudessa jossain kohtaa paljastuu, miten mitään sellaista käytäntöä ei ole sovittu, kun olen sen esihenkilöltä varmistanut. Koskaan ei voi tietää, kun hän esittää jonkun käytännön ylemmän tahon sanomana, että pitääkö se paikkaansa. On myös annettu vääriä ohjeita tai kerrotaan joku ohje jossakin sivulauseen sivulauseessa ja sitten oletetaan, että se kaikki pitäisi tuosta vaan omaksua ja muistaa saman tien.
-Tämä työn sankari saattaa pitää kiireisen näköisenä työhön liittyviä papereita ja välineitä lähellään ja kertoo, miten on saanut nyt niin ja niin monta asiaa tehtyä. Kun asian tarkistaa (tämän pystyy oikeasti tarkistamaan järjestelmästä), ei siellä ole mitään oikeasti tehtynä. Voi kulua iltapäivään asti, että mitään on konkreettisesti tehty. On viikkoja, jolloin olen tehnyt kaksinkertaisesti enemmän kuin hän, mutta silti hän löytää minun työskentelystä niitä hidastavia tekijöitä ja on joskus jopa nauranut toiselle henkilölle, kun tapani jossakin on hidas.
-Meidän työ on käytännössä hyvin itsenäistä ja jokainen vastaa itse omasta työstään ja sen sujumisesta. Tämä tuntuu olevan vaikea pala, sillä hänen mielestään asiat tulee pohtia yhdessä. Dokumentoin aina ylös, mitä päivän aikana olen tehnyt. Tällekin on irvailtu.
-Välillä leikitään tämmöistä iloista työvälineiden piilotuspeliä. Tarvitsemani väline haudataan jonnekin tavarakasan alle toiseen huoneeseen eikä hänellä ole tietoa missä se on. Käsketään ylimielisesti mennä etsimään tavaraa sen oikealta paikalta, koska missäpä muualla se voisi olla. Joskus on mennyt parikin päivää, kun hän on sitten ilmestynyt sen tarvitsemani välineen kanssa ja tuonut sen pöydälleni, kun se nyt olikin ollut jossakin hänellä.
Touhu on siis sairasta ja välttelen häntä, kun mahdollista. Onko muuta keinoa selviytyä, kuin lähteä pois talosta?
-Tämä henkilö saattaa puhua pahimmillaan puolet päivästä monologia omista ja muiden tekemisistä. Puhuminen on välillä jatkuvaa ja tauotonta. Oma ajatuskuvioni menee jatkuvasti sekaisin tämän takia ja työn tekeminen hidastuu. Häntä koulutetummat ihmiset eivät tietenkään tiedä mistään mitään eikä ainakaan enempää kuin hän. Jos sitten tiedän jostakin enemmän ja hyödynnän sitä asiakastyössä niin kehumisen sijaan saa moitteita siitä, että teen jotakin, mikä ei meille kuulu. Todellisuudessa jo laki kehottaa katsomaan asiakkaan parasta ja ohjeistamaan häntä oikealla tavalla.
-Yksi ongelma on myös hänen kertomansa käytännöt, joita tuodaan esiin sellaisena, että jokin ylempi taho olisi näin asian määritellyt. Tullaan ottamaan asia puheeksi esim. näin että ”olithan sinäkin siellä palaverissa, missä sovittiin asiasta x tällä tavalla ja että näin tulee tehdä jatkossa..”. Sitten todellisuudessa jossain kohtaa paljastuu, miten mitään sellaista käytäntöä ei ole sovittu, kun olen sen esihenkilöltä varmistanut. Koskaan ei voi tietää, kun hän esittää jonkun käytännön ylemmän tahon sanomana, että pitääkö se paikkaansa. On myös annettu vääriä ohjeita tai kerrotaan joku ohje jossakin sivulauseen sivulauseessa ja sitten oletetaan, että se kaikki pitäisi tuosta vaan omaksua ja muistaa saman tien.
-Tämä työn sankari saattaa pitää kiireisen näköisenä työhön liittyviä papereita ja välineitä lähellään ja kertoo, miten on saanut nyt niin ja niin monta asiaa tehtyä. Kun asian tarkistaa (tämän pystyy oikeasti tarkistamaan järjestelmästä), ei siellä ole mitään oikeasti tehtynä. Voi kulua iltapäivään asti, että mitään on konkreettisesti tehty. On viikkoja, jolloin olen tehnyt kaksinkertaisesti enemmän kuin hän, mutta silti hän löytää minun työskentelystä niitä hidastavia tekijöitä ja on joskus jopa nauranut toiselle henkilölle, kun tapani jossakin on hidas.
-Meidän työ on käytännössä hyvin itsenäistä ja jokainen vastaa itse omasta työstään ja sen sujumisesta. Tämä tuntuu olevan vaikea pala, sillä hänen mielestään asiat tulee pohtia yhdessä. Dokumentoin aina ylös, mitä päivän aikana olen tehnyt. Tällekin on irvailtu.
-Välillä leikitään tämmöistä iloista työvälineiden piilotuspeliä. Tarvitsemani väline haudataan jonnekin tavarakasan alle toiseen huoneeseen eikä hänellä ole tietoa missä se on. Käsketään ylimielisesti mennä etsimään tavaraa sen oikealta paikalta, koska missäpä muualla se voisi olla. Joskus on mennyt parikin päivää, kun hän on sitten ilmestynyt sen tarvitsemani välineen kanssa ja tuonut sen pöydälleni, kun se nyt olikin ollut jossakin hänellä.
Touhu on siis sairasta ja välttelen häntä, kun mahdollista. Onko muuta keinoa selviytyä, kuin lähteä pois talosta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
mitä shommaa te työksenne teette. Ja millä alalla. Huoneessa ei kaiketi muita olekaan kuin hän ja sinä ja naamatusteb ja työpisteet vieretysten,