Henkistä väkivaltaa

Mies oli tapailu- ja seurusteluvaiheessa maailman kiltein, keskustelutaitoisin, ystävällisin, turvallisin ja hellin mies. Kosketusta, lämpöä ja hyvää energiaa riitti.
Avoliiton myötä alkoi todellinen luonne paljastua: mies on 90% ajasta pahantuulinen, rikkoo ja heittelee tavaroita, raivoaa ja kiroilee ja haukkuu kaikki ihmiset ja ystävät (lukuunottamattta minua). Nämä aggressiokohtaukset saa mun fysiikan ns. hälytystilaan, verenpaine ja syke nousee ja yleensä vetäydyn omiin oloihini pois tilanteesta. Toisinaan mies hermostuu ilman mitään ymmärrettävää syytä, paiskoo tavaroita tai ovia ja lähtee pois kotoa tai vaihtoehtoisesti nukkumaan autotalliin jossa hänellä oma mancavensa. Välillä kuluu päiviä ettei sano yhtäkään hyvää sanaa, eikä kosketa, seksiäkin on harvoin ja vain silloin kun hän tekee aloitteen. On kontrollointia ja yhtäkkisiä mustasukkaisuuskohtauksia, vaikka en ole antanut mitään aihetta mustasukkaisuudelle.
Mies kohtelee minua kuin minulla ei olisi mitään oikeuksia koko tontilla, vaikka kulut jaetaan puoliksi ja vuokrasopimus on minun nimissäni. Miehen tavaroita on piha, koti ja ulkorakennukset täynnä, minulla on käytössä ehkä 20neliötä, vaatteita lukuunottamatta kaikki irtaimistoni on laatikoihin pakattuna. Vaikea edes löytää mitään tavaroita, kun millekään ei ole omaa paikkaa.
Jos siivoan pihaa tai kotia niin mies keksii heti perään jonkin pihatyön tai muun puhteen, jolla saadaan kaikki tekemäni työ mitätöityä.
Arvotuksen ja kunnioituksen puutteesta kertoo pienet, tahalliset ja veemäiset teot, kuten se että kun aloin rakentaa verstaassa leikkimökkiä veljeni lapsille, niin tämä kumosi kymmenien kuutioiden kokoisen halkopinon verstaan oven eteen siten etten todennäköisesti saa mökkiä ulos verstaasta ennen kesää. Vieläpä erikseen pyysin, että voisiko jättää mökin mentävän väylän auki, mutta ei. Tai se, kun minulla on päivittäin tarvittavat harrastusvälineet kellarikomerossa, jonne ainoa kulku on kapeiden portaiden kautta, niin mies kumosi kellarinkin ovesta sisään klapeja siten, etten pääse komerolle kuin raivaamalla portaikon ensin auki.
Miehellä on erityisruokavalio joka ei perustu allergiaan, vaan omaan päätökseen ja otan sen aina huomioon ruokaa tehdessäni. Minullakin on erityisruokavalio joka perustuu terveydellisiin syihin, mutta mies laittaa ko. ruoka-aineita ruokiin, välillä jopa salaa, huomaan sen kyllä oireista.
Avotakassa mies polttaa kilotolkulla muovia vaikka olen sanonut että saan sulaneen muovin hajusta migreenin. Televisiosta katsotaan tasan sitä mitä hän haluaa, ei vielä ikinä olla yhdessä katsottu minun valitsemaani ohjelmaa tai elokuvaa.
Tuntuu, että tuo ihminen imee musta kaiken jaksamisen ja pyrkii vaikeuttamaan elämääni kaikin tavoin. Olen niin loppu.