ja paljon, oon harkinnu ero, mut vaaka heiluu sinne ja tänne ehken sen takia etta on kolme lasta. onko kellään kokemusta miten juomisen sais loppumaan ettei tarttis erota.
mies juo
ooo
71185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei se lopu millonkaan, jos se ihminen itse ei halua muutosta...Siis SINÄ et voi edesauttaa asiaa mitenkään.Pitää lähteä halu lopettaa siitä ihmisestä itsestään (hakeutua hoitoon tms.)Näin se vaan on! Ei kannata kovin kauaa katsella sitä, koska et tule jaksamaan iänkaiken!
ja jos halua ei ole, se ei lopu vaikka olisi kuinka ihana perhe, työ jne. Alkoholi on ykkönen ja kaikki muu tulee kaukana perässä.
Minä kävin läpi mieheni kanssa yrityksiä vaikka minkämoisia. Hän kolusi A-klinikan hoidot, katkot, kokeili lääkkeitä Antabusta ja Reviaa, oli pari kuukautta alkoholistiparantolassa raittiina ja aloitti juomisen aina heti, kun jaksot loppuivat. Eli painostuksella ei saa mitään muuta aikaiseksi kuin, että alkoholisti kerää voimia seuraavaa juomaperiodia varten. AA ei kelvannut, vaikka hän sielläkin kävi. Juominen kelpaa.
Eron jälkeen on ollut max 2vk joskus selvinpäin.
Näiden hoito ym. juttujen ohella tuli tutustuttua juoviin ja raittiisiin alkoholisteihin. Ainoat raittiina pysyvät löytyivät AA:n piiristä. Mutta heillekin se on päivä kerrallaan elämää. Tänään raitis, huomisesta ei tiedä.
Minulla oli avomies, joka joi myös.
Kysyin lopettaako juomisen, jos minä pyydän, sanoi että ei.
Toinen kysymys, kumpi on tarkeämpi, viina vai minä, valitsi viinan.
Puolen tunnin päästä oli tavarat ulkona ja sanoin, että nyt mene äläkä tule takaisin.
Nyt on vapautunut olo, kun ei tarvitse pelätä, milloin taas ryyppääminen alkaa.
anna ukon juoda.minulla 24 vuotta avioliittoa takana.ukko juo mutta kyllä se bisneksillään myös rahan kotiin tuo.hyvin on pärjätty.jos ukkos perseaukinen niin ei muuta ku pellolle ja uusi ukko tilalle
Sama ongelma meillakin... nyt eroprosessi vireillä. Vituttaa ja helvetin pahalta tuntuu viettää eka juhannus ilman yhteistä lastamme ja pelkään pahoin, kuinka hänen lomansa isin kaa sujuu. Kerta kaikkiaan pinnani paloi ja mun duunissa oloini kävi turhan raskaaksi...ukon a-ongelman takia. En jaksanu enää. Nyt pakko sinnitellä, vaikka seur. 1-2 v tulee meneen päin persettä, mutta pakko jotenki jaksaa. En olis jaksanu enää a-holistin vaimonakaan, arki oli yhtä survival-gamea.
Jaksamista!!
Kirjoittelen yleensä Elleissä, mutta siellä on nyt melko hiljaista.
Parisuhdepalstalla joku taas valitti jankkaavasta kirjoitustyylistäni. Tekstini on irrationaalista ja vaikealukuista.
Olisikohan sillä mitään tekemistä entisen elämäni kanssa?
En heittänyt ukkoani pihalle, hän lähti itse karkuun.
Nimimerkki Mari kertoi karun totuuden. En ole käynyt muualla kuin Al-Anon ja AA-avoryhmissä.
Sain kuitenkin melko selkeän kuvan toipumismahdollisuuksista.
En ymmärrä ohjeita, että ukko pihalle ja uusi tilalle. Kuka järkevä ihminen huolii itselleen jupon ex-vaimon lapsineen. Tuskin kukaan.
Laastarisuhdetta en ole tarvinnut. Olen hakenut apua muualta.
Oletteko te saaneet live-elämässä tai anonyymeillä keskustelupalstoilla huomautuksia saman asian jankaamisesta. Kiertääkö ajatukset aina samaa kehää?
Totta puhuakseni en minäkään jaksa kuunnella ihmistä, joka jauhaa jatkuvasti esim. jostakin harrastuksesta. Siksi kai Al-Anon-ohjelmassa kehoitettiin puhumaan asioista vain ryhmässä.
Minä onneton en noudattanut ohjetta ja lörpöttelin aiheesta nettipalstoilla.
Ohjelmassa puhutaan vetovoimasta. Kun ihminen on kypsä, niin hän hakeutuu avun piiriin.
Totuus kuitenkin on, että kukaan ei minulle kertonut koko ohjelman olemassaolosta. Sain tietää asiasta vasta seurakuntamme naispapilta.
En pystynyt keskittymään opiskeluun, kun ukko hylkäsi perheensä. Nyt sama levy alkaa taas pyöriä samalla uralla. Ehkä minua ymmärtävät vain saman kokeneet. Kiitos puheenvuorosta.
Ehkä joskus kirjoitan vain tyyneysrukouksen.
Silloin olen täysin toipunut.
Meillä vähentyi kun meni töihin. Joka vloppu kyllä ottaa. Ei mitään ongelmaa enää mutta kyllä se ottaa päähän toi vähäinenkin juominen kun on joskus kattellut jokapäiväistä.