Olemme jälleen siinä pisteessä, jossa yritämme ymmärtää Jumalaa kuin koira yrittäisi ymmärtää avaruusrakettia. Ihmiset rakastavat tehdä Jumalasta käsinkosketeltavan, helposti ymmärrettävän hahmon, mutta siinä piilee suuri erehdys. Nimittäin, se Jumala, jonka voit nimetä ja määritellä, ei ole oikea Jumala. Sitä voi toki yrittää vangita sanoihin, muotteihin ja tulkintoihin, mutta tässä vaiheessa olemme vain rakentamassa omaa peilikuvaamme, pientä ihmismieltä suurempaa kosmosta kohti.
Raamattu muistuttaa meitä: "Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra." (Jesaja 55:8). Siinä, ystäväiseni, piilee koko totuuden ydin. Jos luulet, että olet ymmärtänyt Jumalan täysin, olet vain ymmärtänyt omia ajatuksiasi.
Bhagavad Gita opettaa, että ”Maailma on harhan verhoama, eikä minun todellista olemustani voi havaita." (BG 7:25). Ihmiset ovat aina pyrkineet kurkottamaan tuon verhon taakse, mutta mitä he löytävät? Ainoastaan oman mielensä luomat kuvajaiset. Shakespeare puolestaan kirjoitti, että "Mikä ruusu onkaan, yhtä kauniilta se tuoksuu, millä nimellä tahansa." Mutta entä jos se ruusu ei olekaan ruusu vaan jotain, mille ei ole nimeä?
Kalevalassa sanotaan: "Tietäjä ei tunne rajaa, eikä virta kotipuroa." Me täällä pohjolassa, missä järvet ja metsät kätkevät ikuisuuden salaisuudet, ymmärrämme ehkä paremmin kuin moni muu, että joskus suurin viisaus on olla tietämättä. Sillä Jumalaa ei voi selittää eikä kaataa teologian kahvikuppiin.
Kysyt, miksi Jumala olisi tällainen? Koska mitä enemmän yrität vangita hänet sanoihin, sitä enemmän hän pakenee. Jumalan suuruus ylittää meidän pienet sanamme, aivan kuten elämän mysteeri ylittää kaikki yritykset määritellä se yksiselitteisesti. Ihmismieli kun haluaa järjestystä, sääntöjä ja selityksiä, mutta Jumala ei ole mikään sääntö tai selitys. Hän on se, joka on ja joka aina oli ja joka tulee olemaan. Jumala on kuin virta, joka juoksee vuorelta, eikä sitä voi puristaa kahden kiven väliin ja kuvitella, että nyt se on hallinnassa.
Niinpä kun joku väittää sinulle ymmärtävänsä Jumalan tahdon ja suunnitelmat täydellisesti, anna heidän jatkaa harhakuviaan. Heidän Jumalansa on vain sana, ei mikään muuta. Ja he ovat kääntäneet katseensa pois siitä todellisesta suuruudesta, joka kuiskaa meille hiljaa tuulessa ja humisee metsässä, jota emme koskaan täysin voi käsittää.
Sillä se Jumala, jonka voit nimetä, ei ole oikea Jumala.
Terveisin,
Enkeli Mäntä
Raamattu muistuttaa meitä: "Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra." (Jesaja 55:8). Siinä, ystäväiseni, piilee koko totuuden ydin. Jos luulet, että olet ymmärtänyt Jumalan täysin, olet vain ymmärtänyt omia ajatuksiasi.
Bhagavad Gita opettaa, että ”Maailma on harhan verhoama, eikä minun todellista olemustani voi havaita." (BG 7:25). Ihmiset ovat aina pyrkineet kurkottamaan tuon verhon taakse, mutta mitä he löytävät? Ainoastaan oman mielensä luomat kuvajaiset. Shakespeare puolestaan kirjoitti, että "Mikä ruusu onkaan, yhtä kauniilta se tuoksuu, millä nimellä tahansa." Mutta entä jos se ruusu ei olekaan ruusu vaan jotain, mille ei ole nimeä?
Kalevalassa sanotaan: "Tietäjä ei tunne rajaa, eikä virta kotipuroa." Me täällä pohjolassa, missä järvet ja metsät kätkevät ikuisuuden salaisuudet, ymmärrämme ehkä paremmin kuin moni muu, että joskus suurin viisaus on olla tietämättä. Sillä Jumalaa ei voi selittää eikä kaataa teologian kahvikuppiin.
Kysyt, miksi Jumala olisi tällainen? Koska mitä enemmän yrität vangita hänet sanoihin, sitä enemmän hän pakenee. Jumalan suuruus ylittää meidän pienet sanamme, aivan kuten elämän mysteeri ylittää kaikki yritykset määritellä se yksiselitteisesti. Ihmismieli kun haluaa järjestystä, sääntöjä ja selityksiä, mutta Jumala ei ole mikään sääntö tai selitys. Hän on se, joka on ja joka aina oli ja joka tulee olemaan. Jumala on kuin virta, joka juoksee vuorelta, eikä sitä voi puristaa kahden kiven väliin ja kuvitella, että nyt se on hallinnassa.
Niinpä kun joku väittää sinulle ymmärtävänsä Jumalan tahdon ja suunnitelmat täydellisesti, anna heidän jatkaa harhakuviaan. Heidän Jumalansa on vain sana, ei mikään muuta. Ja he ovat kääntäneet katseensa pois siitä todellisesta suuruudesta, joka kuiskaa meille hiljaa tuulessa ja humisee metsässä, jota emme koskaan täysin voi käsittää.
Sillä se Jumala, jonka voit nimetä, ei ole oikea Jumala.
Terveisin,
Enkeli Mäntä
Vastaukset 114
Vanhimmat
Ossaat hyvin filosofoida ohi Raamatun ilmoitusten.
Mutta jos puhumme helluntailaisuudesta ja helluntailaisten
Jumalasta ja heidän uskostaan, sinulla ei ole mitään
rakentavaa kerrottavaa. Sinä olet enemmänkin
purkualalla kuin rakennusalalla.
Ja myöskin järjenvastaisija epälookisija valheitakin mahtuu ropisemalla höpinäänsällisyyteensä kun jumalaton yrittää saaha selkoa Jumalasta kuin itseään ylivertaisen älykkäänä pitävällisen apinan lukijessa kirjaa siinä onnistumatta:
" Sillä se Jumala, jonka voit nimetä, ei ole oikea Jumala."
Selef Urge
Siis onko filosofinen ajattelu liian "purkavaa" kun se laittaa kyseenalaiseksi mukavan mustavalkoiset totuudet? Vai pitäisikö minun muurailla dogmeista kivitaloja ja leipoa uskonkappaleista piparkakkutaloja? No, jos puhutaan helluntailaisuudesta ja heidän Jumalastaan, niin kyllähän se rakentelu sujuu... kunhan ei vain erehdy ajattelemaan liikaa, eikös vain?
Teologinen Käänteishitsaaja, Enkeli Mäntä
No mutta tietysti! Sehän on aina niin hellyttävää, kun jumalaton yrittää selittää "Jumalaa" kuin apina yrittäisi lukea Dostojevskia – paljon heilumista ja ääntä, mutta varsin vähän ymmärrystä. Ja kyllä, hyvä että poimit sen lauseen: "Sillä se Jumala, jonka voit nimetä, ei ole oikea Jumala." Ehkä se on hieman liian filosofista pähkinää purtavaksi, mutta yritetäänhän silti – ehkä se apina oppii edes kannen avaamaan ennen kuin kyllästyy!
Ikuisuuden Filosofiaprofessori, Enkeli Mäntä
Tiedät kait viissaana immeisenä, että jokaisen suuremman
rakennuksen purkuun tarvitaan rakennuksen purkulupa.
Sitä lupaa sinulla ei ole mutta pyrit kuiteskin purkamaan
kristinuskoa, joka on melkoinen rakennus. Ja kun otamme
huomioon kuka rekennuksen on rakentanut ja mikä on
sen perusta, ja kuka sen omistaa, sinä teet suurta syntiä
pyrkiessäsi purkamaan sitä.
Purkulupa! Tietysti, sehän minulta puuttui! Kuinka tyhmänä olenkaan pitänyt kristinuskoa vanhanaikaisena rakennuksena ilman, että tajusin, että siihen tarvitaan ensin byrokraattinen purkulupa. Ja sitten vielä kaiken lisäksi rakennuttaja on itse Kaikkivaltias, jonka käsistä on tuo massiivinen uskon monumentti valmistunut. Kyllä tässä taitaa olla pahimmillaan rakennustarkastajan nuhtelut ja taivaalliset sakot odottamassa. Ehkäpä seuraavaksi tarvitsen myös viiden vuoden oppisopimuksen, että ymmärtäisin tätä uskonrakentamisen insinööritaitoa.
Rakennustarkastajan kauhu, Enkeli Mäntä
Mistä voisi hakea purkulupaa tämän homehtuneen ja rappeutuneen selvästi jo aikansa eläneen röttelön purkamiseksi? Sen rakentanut muinainen tyrannia on jo kauan sitten jäänyt historiaan ja kyhäsi tönönsä niin surkeille perustuksille ettei ajan hammasta ole kestänyt vaan alkaa jo pahasti vajota maan sisään. Sen verran häpeällinen näky nämä lahoavat rauniot ovat täällä ihmisten silmien alla että ne olisikin jo korkea aika hävittää ja rakentaa jotain uutta ja käyttökelpoisempaa tilalle.
Enkeli Mäntämme on saanut mestariltaan Luziferilta ohjeita, jättää lapselliset jaarittelunsa ja edes yrittää saada uskottavampaa otetta harhautukseensa. Tuossa yllä hän ylentää taas itsensä, Luziferin tavoin, Taivaan Isämme yli. mutta turha on toivonsa . Tyhjää kumisevat ja mestarisi kuvottavaa löyhkää ilmaisevat argumenttisi, ei kerta kaikkiaan tepsi, omakohtaisen vuorovaikutteisen suhteen omaaviin kristittyihin. Missä on mestarisi nyt ? Hän on valtansa menettänyt, pelkästään pahaan keskittynyt hylkiö jossain pimeydessä, joka vapisee Taivaan Isämme, Herramme Jeesuksen ja Pyhän Hengen edessä. Sinulla on hänen pappeus, saarnaat pahuuden puolesta miksi ? Etkö näe mikä aika on menossa ? Omapa on asiasi. Kiitos kuitenkin, että näytit mitättömyytesi jälleen kerran.
Mestari Luziferin ohjeet, tietenkin! Miksen arvannutkaan, että kaikki terveen järjen ja kriittisen ajattelun rippeet ovat peräisin juuri häneltä. Toki hän siellä jossain pimeydessä naputtelee minulle muistilappuja, joissa lukee: "Muista olla skeptinen, kyseenalaista auktoriteetit!" Mutta sehän on tietysti aivan tyhjää kumisevaa löpinää, eihän tuo pahansuopa, pimeydessä vapiseva hahmo pysty teidän "omakohtaisen vuorovaikutteisen suhteen omaaviin kristittyihin" vaikuttamaan, ehei! Heillä on suora linja Taivaan Isään ja sen myötä immuniteetti kaikenlaisilta järjen ja logiikan houkutuksilta.
Mutta joo, mukava huomata, että löysin kuitenkin teistä sen yhden ystävällisen puolen—kiitoksen mitättömyyteni esille tuomisesta. Luulen, että mestarini siellä pimeydessä järjestääkin pienet juhlat puolestani, kun näin hyvin suoriudun roolistani hänen kehnona kätyrinään.
Se mitätön mutta sitkeä, Enkeli Mäntä
"Enkeli Mäntämme on saanut mestariltaan Luziferilta ohjeita"
Eli tuulimyllyltä.
"Enkeli Mäntämme on saanut mestariltaan Luziferilta ohjeita"
Eli tuulimyllyltä.
Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
Mistä tulee sanonta taistella tuulimyllyjä vastaan? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.
Joten kristityt itse taistelevat tuulimyllyjä vastaan ja varoittavat muita ihmisiä hyvyyttään hirvittävistä tuulimyllyjen mörköistä.
Heidän koko elämänsä on pelkoa täynnä oleva tuulimylly. Ja koska he ovat niin hyväsydämisiä, he varoittavat muita tuulimyllymörköistä eli Saatanasta,
Sitten tulee maailmanloppu eli lopullinen voitto tuulimyllystä.
"Enkeli Mäntämme on saanut mestariltaan Luziferilta ohjeita"
Eli tuulimyllyltä.
Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.
Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).
Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Kristitty ripustaa itsensä päästä varpaisiin risteillä ja joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, saatanan kanssa.
Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien helluntailaisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.
Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa ristejä, lukea loitsuja. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio.
Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä.
Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan.
He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!
Helluntailaiset maalaavat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä.
He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake.
Mutta missä se saatana asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.
Hermeneutiikka käsittelee muun muassa muinaisten tekstien tarkkuutta, luotettavuutta, käännösvirheitä ja mahdollisia tulkintavirheitä.Miksi kristinuskossa kaikki perustuu uskoon eikä mitään tutkita tieteellisesti, eli muinaisten tekstien aitoutta ei tutki kukaan muu kuin muutama.
Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja. Tuntemasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä. Raamattu, jota olet lukenut niin kauan kuin olet lukenut Raamattua, ei ole se Raamattu, jota Jeesus, apostolit tai alkuseurakunta olisivat lukeneet. Monia Jeesukseen viittaavia profetioita on muutettu tai poistettu. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan tullut ajatelleeksi, että Raamattua on sensuroitu - mutta niin on tapahtunut.
MIKSI TÄTÄ TOSIASIAA ON NIIN VAIKEA HYVÄKSYÄ? FAKTAT PUHUVAT PUOLESTAAN.
https://rivalnations.org/censored-bible/
Your Bible Has Been Censored
KRISTITYT, JOTKA PITÄVÄT KIINNI IKUISEN HELVETIN OPISTA, OVAT TEHNEET JUMALASTA KAIKKIEN AIKOJEN SUURIMMAN HIRVIÖN JA ETTÄ HE ITSE, EDES TAJUAMATTA SITÄ, PALVOVAT JOTAKIN SUUNNATONTA PAHUUTTA, JOTA VOI EDES OLLA OLEMASSA. MUTTA KUVITTELEVAT PALVOVANSA JUMALAA.
https://vapaa-ajattelijat.fi/kritiikki/raamattu/raam1.html
mikä lause Raamatun monista keskenään ristiriitaisista lauseista on totta, koska Raamatussa on niin paljon vastakkaisia lauseita, jotka ovat itse asiassa ristiriidassa keskenään.
Kaikki Raamatun ristiriidat eivät voi olla totta.
Vaikka kristityt varmasti löytävät tällekin väitteelle ”oikean ja jumalallisen” selityksen.
Kristityt uskovat, että kaikki Raamatun lauseet ja sanat ovat totta, siis jopa jokainen sana, vaikka on suorastaan uskomatonta, että mikä lause Raamatun monista keskenään ristiriitaisista lauseista on totta, koska Raamatussa on niin paljon vastakkaisia lauseita, jotka ovat itse asiassa ristiriidassa keskenään.
Jeesuksen viimeiset sanat?
Matt. 27:46,50 "Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä."
vs.
Luuk. 23:46 "Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä."
vs.
Joh. 19:30 "Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: Se on täytetty, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä."
Aito alkuperäinen kristinusko on 100% Raamatullista.
Elikkä virheellistä.
Matt. 16:28 -- Jeesus ilmoittaa ihmisjoukolle, että kaikki heistä eivät ehdi kuolla ennen Jeesuksen toista tuloa;
Matt. 16:28 "Totisesti minä sanon teille: Tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan."
Matt. 10:23 -- Jeesus tietää valistaa, että opetuslapset eivät ehdi edes käydä Israelin kaupunkeja loppuun, ennen kuin maailmanloppu tapahtuu.
Matt. 10:23 "Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee."
Mark. 14:61-62 -- Jeesus uhittelee papille, että myös tämä tulee näkemään Jeesuksen toisen tulon vielä elinaikanaan.
Mark. 14:62 "Jeesus sanoi: Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä."
EI TOTEUTUNUT.
Vuoden 1992 sensuroitu ja vääristelty Raamatun nykykäännös
Vuoden 1992 nykykäännös on sensuroitu ja vääristelty versio alkuperäistekstistä. Tämän näkee esimerkiksi vertaamalla vuoden 1992 käännöstä 1933/38-käännökseen ja vieraskielisiin, vaikkapa Luuk. 14:26, jossa Jeesus vaatii perheenjäsenten vihaamista, nykykäännöksessä vain luopumista. Käännöksen tavoitteena ei ollut toistaa se, mitä Raamatussa sanotaan, vaan kirjoittaa se, millainen vertauskuvallinen tulkinta on nykyään muotia. Käännöstyöryhmän professori Jussi Aro: ”Sanatarkat käännökset ovat pelottavan alttiita väärinkäsityksille ja väärille tulkinnoille. Raamatun sana on käännettävä, ei sana sanalta vaan ajatus ajatukselta, jotta se tavoittaisi kuulijansa. On pyrittävä saamaan esille sen ydin, ei kuori.” Nämä ”väärinkäsikset” ovat olleet Aron mukaan erityisen paha ongelma lähetystyössä, joten tarvittiin sensuroitu versio. Eri kristityt kuitenkin tulkitsevat Raamattua eri tavoin, ja siksikin on vääristelevää antaa ymmärtää sukupolvea–paria Jeesuksen jälkeen eläneiden ihmisten kirjoittaneen jotain muuta kuin kirjoittivat. Jos kuitenkin johonkin oppiin pitää käännyttää, mieluummin vuoden 1992 oppiin kuin alkuperäiseen julmaan oppiin.
Samalla tavalla voisi Mein Kampfista ja Koraanista tuottaa kiltimmät, sensuroidut versiot, esimerkiksi kääntämällä juutalaisvastaiset tekstit: ”Juutalaiset ovat esimerkki siitä, miten eri kansat voivat paremmin eläessään omassa keskuudessaan kuin sekaisin.”
https://vapaasana.net/2007/11/28/raamatun-julmuuksia-ja-ristiriitoja/
Raamatun julmuuksia ja ristiriitoja
https://vapaa-ajattelijat.fi/kritiikki/raamattu/raam1.html
Löytyykö Raamatusta ristiriitaisia selontekoja?
Se, että Raamattu olisi "virheetön Pyhän Hengen inspiroima teos", on yhä tänäkin päivänä uskovaisten tahojen keskuudessa yleinen käsitys. Kanta on ymmärrettävä - jos Raamattu havaitaan ristiriitaiseksi, se merkitsee myös, että Raamatun luotettavuus niin historiallisten kuin "hengellistenkin" tietojen lähteenä kyseenalaistuu.
Tarkennettuna, Raamatun ristiriitaiseksi ja puutteelliseksi toteaminen merkitsisi joko;
Sitä, että kristinuskon jumala, tai "Pyhä Henki", omaa ristiriitaisia tietoja itsestään, teoistaan ja Lähi-idän historiasta. Tällaisia vakavia puutteita ei odottaisi "täydelliseltä" ja "äärettömältä" henkiolennolta.
Sinä tuulimylly kaveri, olet ottanut raamatuksesi romanikirjan. Jos itse saat pelkotiloja "tuulimyllyistäsi", niin kristityillä on Jeesuksen antama auktoriteetti käskeä tuulimyllyt pois. Nämä pimeydenvoimat ovat todellisuutta. Tietenkin maallinen ihminen vietteineen on altis pahalle, mutta kristitty tulee tuntemaan myös pahuuden todellisuuden, kun hän aloittaa noviisina Raamatun janoisen tutkimisen.
Nämä faktat ovat valhetta, Nämä"faktat" kertovat olemassa olevasta pimeyden voimien hyökkäyksestä Raamatun ehdotonta totuutta vastaan. Mieluusti moni harhainen omaksuu nämä valheet. Miksi ? Mitä etuja tulet saamaan valheistasi. ?
Nimenomaan. Nämä faktat kertovat siitä kuinka "pimeyden voimat" hyökkäsivät roomalaisen valtaeliitin muodossa Raamattua vastaan kirkolliskokouksissa 300-luvulla jonka seurauksena Raamattu vääristyi sellaiseksi jollaisena sen nykypäivänä tunnemme. Voit tarkistaa näitäkin faktoja nopealla googlauksella jos Raamatun historiaan kiinnostaa perehtyä.
Itse en ole löytänyt mitään ristiriitaista Raamatun sanomasta. Tietenkin yksittäisiä sanoja tietoisesti, harhautusmielellä etsimällä, löytää sanomista mistä tahansa kohteesta. Kaikkiin täälläkin esitettyihin houreisiin, löytyy selkokielinen selitys, sille jolla järki on tallella.
On tarkistettu. Riitely kuuluu asiaan, kun on paljon ihmisiä koolla. Mutta lopulta Jumalan tahto voittaa. Raamatun pyhään sanomaa ei ihminen saa muuttaa. Sanoma on pysynyt samana, vaikka itse piru on koettanut sitä vääristellä kokoajan.
On piru siinä ikävä kyllä onnistunutkin. Tarkistit asian varmaankin Raamatusta?
Meidän Raamatun Jumalamme omaa juuri nuo suuret sanat, jotka julistit. Et kerro kristityille mitään uutta, Taivaan Isämme suuruudesta. Ajaton ääretön Jumalamme on juuri tuo tuulen humina, ja Hänen ajatuksensa ovat nii paljon ylempiä, kuin tivas on maasta. Mutta silti tuo ääretön olento on myös lastensa elämässä, heidän iloissa ja suruissa. Äärettömyydelle on pikkujuttu huolehtia myös esim. muurahaisista, tai DNA:mme miljardista sähköls kemiallis fyysisestä toiminnasta ja niiden infrafruktuurista ja synkronoida niiden toiminta yhteen. Sellainen on Raamatun Jumalamme.
Vaikea kuvitella että tuollainen kuvaamasi olento olisi niin tolkuttoman kiinnostunut esimerkiksi homoseksistä ja kastamisen kaltaisista tyhjänpäiväisistä rituaaleista tai muista pinnallisuuksista jotka useimpien uskovaisten mielestä ovat se Raamatun keskeisin ja tärkein sanoma.
Sinä olet ilmeisesti ainoa, jota nuo kuvaamasi teot vaivaavat. Huolehdit turhaan Jumalamme asioista. Hän hallitsee ja tietää kyllä kaiken atomista universumin äärettömyyksiin. Oikea kristitty tietää kyllä sen, mikä ihmiselle on hyväksi.
En ainakaan tämän palstan kristittyjen puheista päätellen suinkaan ainoa ole kun edellä mainitun tasoisista asioista jaksavat pitää jatkuvasti niin mahdotonta meteliä. Itse en siis välitä tällaisista asioista ollenkaan mutta ihmettelen vaan uskovaisten pinnallisuutta.
Etkö huomaa, että harhauttajat ovat kristittyjä teeskennteleviä riidan kylväjiä ? Kristitty hyväksyy lähimmäisensä sellaisena, kuin hän on. Toki kristityn tulee myös tehdä selväksi mikä on oikein ja hyvää ja Jumalan hyvyyden sanoman mukaista. Myös helvetti on todellinen, sinne pahuuus siivilöityy, oma vapaa tahto toimii seulana. Se on pahapaikka, koska kaikki pahuus on siellä koolla. Mutta Jeesus tuli taivaasta ihmiseksi ja sovitti Aatamin tuottaman eron Jumalasta, Jeesuksen Herrauden kaikkinainen omaksuminen, on ainoa tie pelastukseen.
Varmaan roikuit 17 h koneesi ääressä tänään.
Voi, kuulkaapas nyt, ystäväiseni, kun aivan rehellisesti sanon, että vasemman jalan saappaani—kyllä, juuri se, jonka pohja on kulunut ja varsi repsottaa—on viisaampi kuin kaikki ne saamani kommentit, joissa logiikan ripeet ovat yhtä vähissä kuin vettä Saharassa. Saappaallani on nimittäin ymmärrys siitä, mihin suuntaan kannattaa astua, kun taas monet teistä kompuroivat ajatustensa sekamelskassa kuin eksynyt kaivostyöläinen pimeässä tunnelissa.
Saapas ei puhu turhia. Se tietää, että jos astuu liian syvälle mutaan, pohja pettää. Se ymmärtää, että jos käännät kantapään oikeaan suuntaan, et kompastu omaan nokkeluuteesi. Kummallista kyllä, tämä yksinkertainen mutta elegantti viisaus tuntuu monelta unohtuvan. On kuin luulisi, että äänekkäillä hokemilla ja pyhillä manauksilla voisi korvata järjen äänen.
Mutta annas olla, tässä arvoitukseni: Miksi niin moni, jolla on sanoja taskut täynnä, mutta ajatukset tyhjät, luulee voivansa kävellä maailman halki kuin kuningas? Eikö juuri vasemman jalan saapas, joka on kokenut kuoppaiset polut ja mutaiset maat, tiedä paremmin, minne askeleet kannattaa suunnata? Ehkäpä siksi, että se osaa kuunnella maata, kun taas toiset kuuntelevat vain oman päänsä kaikuja.
Se saappaiden syvämietteinen käyttäjä, Enkeli Mäntä
Risa saappaasi ilmoittavat, että sinulla on elämän kokemusta, Olet kuitenkin kääntyillyt suoralta tieltäsi niin usein, että kanta on rikki ja kuitenkin astut mutaan kokoajan. Onko elämän kokemuksesi pettänyt ? Mulit jorpakoissa risoissa kengissäsi, etkä ymmärrä pyytää Luziferilta uusia. Kun katsot taaksesi, mitä näet ? Jumalamme antaa enkeleilleen käskyn kantaa lapsemsa saatanan asettamien kivien yli. Meidän tie on kapea, mutta se vie perille Isämme kotiin. Raamattumme on konkreettinen ohjekirja, Isältä lapsille, jotka osaavat lukea tuota maailankaikkeuden suurinta mestariteosta Pyhän Hengen valossa.
Jumalamme antaa enkeleilleen käskyn kantaa lapsemsa tuulimyllyn asettamien kivien yli.
aloitus on täysin raamatullinen ,
"TOTISESTI , sinä olet SALATTU Jumala , sinä Jumala , sinä Israelin Vapahtaja..
Jes: 45 : 15
paitsi helluntailainen , joka EI usko RAAMATUN sanaan.
helluntailaisuus on IHMISOPPI .
Jehova on salattu vain pakanoilta, mutta Israelille ja helluntailaisille hän on ilmoittanut itsensä.
Enkeli Männän tekstit ovat omaa luokkaansa, erinomaista nauruterapiaa.
Toivomme lisää Enkeli Männän kirjoituksia ilahduttamaan arkeamme.
Kuin raikas tuulahdus kristinuskon, erityisesti helluntailaisuuden, ummehtuneeseen ilmapiiriin. Toivomme lisää nauruterapiaa. Enemmän näitä tekstejä, toisinaan jopa runollisia, joissa on ripaus sarkasmia, runsas annos huumoria ja jotka on kirjoitettu pilke silmäkulmassa.
Suuri riski että tulet saamaan niitä tilaamiasi
naurettavia tekstejä luettavaksi ikuisuudessa.
Mutta silloin ne eivät enää naurata sinua.
helluntailainen kuvittelee omissa harhoissaan , ettei Jumalalla ole huumoria .
helluntailaisuudessa kun pitäisi olla kuin "suolapatsas" .
No voi kuulkaas, tämähän on aivan mahtavaa! Kylläpä se pistää miettimään, millainen tuo ikuisuus oikein onkaan, jos siellä sinulle luetaan minun tekstejäni.
Ajatella, että saat kuunnella iäisyyteen asti Enkeli Mäntän juttuja—ehkä siellä taivaan portilla torvisoittokunta säestää ja kuorolaiset hymisevät mukana. Mahtaakohan siellä olla oikein "Zombien Ylösnousemuksen Ilosanomat" -lukupiiri?
Mutta entäpä, jos siellä teitä odottaakin pieni yllätys: minulle annetaan mikrofoni, ja sinulle paikka eturivistä! Jos se ei naurata, niin ehkä kuitenkin viihdyttää—ainakin kun puhutaan ikuisuudesta, aikaa on kyllä oppia arvostamaan hyviä tarinoita.
Iloisin, pilvenreunalla kurkistavin terveisin,
Enkeli Mäntä, Taivaskanavan Välitön Puhetorvi
"Suuri riski että tulet saamaan niitä tilaamiasi
naurettavia tekstejä luettavaksi ikuisuudessa.
Mutta silloin ne eivät enää naurata sinua."
Ihmiset muuttuvat sen kaltaisiksi, jota he palvovat.
Ikuisen helvettiopin saarnaaja on evankelista Saatana.
Hindujen keskustelupalstoilla kristityt ääriainekset tyrkyttävät väkisin Saatanan evankeliumia, kristinuskon ” ilosanomaa” . Oppia ikuisesta helvetistä.
Vaikka tämä ei ole edes kristinuskon palsta, hindujen ahdistelu, vainoaminen ja pelottelu on täydessä vauhdissa. He tunkeutuvat tänne julistamaan Saatanan evankeliumia.
Sen väittäminen, että ihmiset kirjaimellisesti palavat kurjuudessa koko ikuisuuden, kun taas pyhät laulavat Hallelujaa, on suoraan sanottuna sadismia.
Vain SAATANA olisi voinut keksiä tämän, jos se olisi olemassa.
FUNDAMENTALISTISET ÄÄRILIIKKEET JA DOGMAATTISET FANAATTISET JULMAT KRISTITYT SAARNAAVAT TIETÄMÄTTÄÄN SAATANAN EVANKELIUMIA, eivätkä Kristuksen evankeliumia.
He kertovat sinulle, että jos hylkäät JEESUKSEN, päädyt kidutuskammioon, josta ei ole ulospääsyä ja jota odottaa koko helvetti. Eikö tämä ole kiristystä?
Ihmiset muuttuvat sen kaltaisiksi, jota he palvovat.
Jos kristityt uskovat vakaasti, että heidän Jumalansa alistaa ihmisvihollisensa julmasti armottomaan loputtomaan kidutukseen, he alkavat muuttua tällaiseksi hirvittävän sydämettömyyden kuvaksi.
KRISTITYISTÄ ON SIIS TULOSSA YHÄ SADISTISEMPIA.
Tilastotieteilijät kertovat, että viimeisten 6 000 vuoden aikana maapallolla on elänyt noin 160 miljardia ihmistä.
”Ikuisen rangaistuksen” oppi julistaa, että kaikki ne, jotka eivät usko Jeesukseen Kristukseen viettävät ikuisuuden väistämättömässä, loputtomassa helvetissä.
Jos muutama prosenttia koko maapallon ihmisistä uskoi Jeesukseen Kristukseen, loput 144 miljardia ihmistä joutuvat viettämään ikuisuuden rangaistuna.
Tämä tarkoittaisi, että Jumalan luomistarkoitus oli iankaikkinen rangaistus
noin 144 miljardille ihmiselle!
Ilman tietoa Jumalan armosta ja laupeudesta voisimme tuskin sanoa, että tämä kuvastaa oikeudenmukaisuuden Jumalaa.
Kun meillä on korkeampi ilmoitus Jumalan ”agape”-rakkaudesta, voimmeko nyt hyväksyä tämän opin olevan sopusoinnussa rakkauden Jumalan kanssa?
Tämä tarkoittaisi, että Jumalan luomistarkoitus oli iankaikkinen rangaistus
noin 144 miljardille ihmiselle – 6000 vuoden aikana, koska KRISTITYT SANOVAT, ETTÄ MAAPALLO ON 6000 VUOTTA VANHA, MUTTA TODELLISUUDESSA SE ON MILJARDEJA VUOSIA VANHEMPI.
144 miljardille - SAMA LUKU MILJARDIEN JA MILJARDIEN KERTAISENA.
LUKU TULEE OLEMAAN TÄHTITIETEELLISEN ISO.
Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.
Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta?
Tällainen perverssi tuomio on täysin absurdi.
Jotkut ovat väittäneet, että lunastamattoman ihmisen synnit ovat äärettömän rangaistuksen (eli ikuisen kidutuksen) arvoisia, koska ne on tehty ääretöntä majesteettia vastaan.
Tämä argumentti on saattanut olla etäisesti uskottava luokkatietoisempina aikoina, kuten keskiajalla, mutta se ei toimi nykyään.
Miettikääpä, perustammeko rangaistuksen ankaruuden uhrin kunniaan - ikään kuin kuvernöörin murhaaminen olisi pahempaa kuin vahtimestarin murhaaminen?
Kirjoitukset julistavat, että Jumala on täydellisen oikeudenmukainen (5. Moos. 32:4) ja rankaisee jokaista häntä vastaan kapinoivaa syntistä ihmistä hänen syyllisyytensä asteen mukaan, mutta Jumalan moraali ja oikeudenmukaisuus kieltävät häntä määräämästä ankarampaa rangaistusta kuin se, jonka hän itse on julistanut - kuolema.
Lopputulos on, että tämä sadistinen oppi jatkuvasta tietoisesta kärsimyksestä on ristiriidassa Jumalan oikeudenmukaisen, rakastavan ja moraalisen luonteen kanssa.
Olisi epäinhimillistä olla kyseenalaistamatta tällaista räikeän moraalitonta ja epäoikeudenmukaista uskomusta.
Ikuinen tietoinen kidutus on sadismi.
KRISTITTY MUUTTAA JUMALAN SADISTIKSI, JOTEN HÄN ITSEKIN ON SADISTI.
Ajatus loputtomasta tietoisesta tuskasta on vaistomaisen moraalisen ja oikeudellisen aistimme mielestä niin äärimmäisen vastenmielinen, että sitä voisi kutsua sopivasti perimmäiseksi pahuudeksi.
Jos suhtaudumme asiaan rehellisesti, se on juuri sitä. Onko loppujen lopuksi mahdollista keksiä pahempaa ajatusta kuin ikuinen tulinen tietoinen kärsimys - ilman armollista hengähdystaukoa tai loppua kärsimykselle?
Miten kukaan, jolla on ripaus inhimillistä myötätuntoa, voi tarkastella ajatusta kiihkottomasti.
Ne, jotka kannattavat vakaasti ikuista paahtokidutusta? Tuskin on mahdollista olla tämän moraalittoman ja epäoikeudenmukaisen opin vankka kannattaja ilman, että sillä on vakavasti kielteinen vaikutus omaan luonteeseen. Miksi? Koska, jälleen kerran, ihmiset muuttuvat sen kaltaisiksi, jota he palvovat.
Jos he uskovat vakaasti, että heidän Jumalansa alistaa ihmisvihollisensa julmasti armottomaan loputtomaan kidutukseen, he alkavat muuttua tällaiseksi hirvittävän sydämettömyyden kuvaksi.
KRISTITYISTÄ ON SIIS TULOSSA YHÄ SADISTISEMPIA.
Kerran oli joukko uskonnollisia ”kristittyjä” huutamassa ihmisille kadulla.
He heiluttivat Raamattujaan ja huusivat repliikkejä kuten ”Te kaikki joudutte helvettiin!”. (Tietenkin he tarkoittivat tällä oikeasti: ”Teidät kaikki kidutetaan ikuisesti ja ikuisesti!”).”
Sanomattakin on selvää, että he näyttivät itse saatanalta, ja ajatella, että tällaiset ihmiset todella uskovat tekevänsä kuuliaisesti Jumalan tahtoa. Mikä ironia.
Ei voi olla epäilemättä niiden kristittyjen sadistista luonnetta, jotka puolustavat järkähtämättömästi ikuisen kidutuksen oppia.
Nämä sadistiset kristityt, jotka kannattavat vankkumattomasti ikuista kidutusta, niin heidän luonne ja äly on kyseenalaistettava; siitä on jotenkin tullut vääristynyt ja sadistinen.
Tällaisilla sadistisillä kristityillä on niin pahaenteinen, vastenmielinen ja vihamielinen luonne, etten epäile, etteivät he epäröisi tappaa tai kiduttaa.
Tosiasioiden valossa on selvää, että näiden ihmisten hengellisessä kehityksessä on jossain vaiheessa mennyt jotain pahasti pieleen. Ei voi olla säälimättä heidän puolisoitaan ja lapsiaan.
Useimmissa kristillisissä piireissä aborttia pidetään nyky-yhteiskunnassa suurena pahana - - mutta näkemys ikuisesta kidutuksesta tekisi abortista itse asiassa hyveellisen teon. Loppujen lopuksi lapsen tappaminen kohdussa takaisi hänen pelastumisensa ikuiselta olemassaololta täydellisessä tuskassa.
Itse asiassa loputon tietoinen tuska on niin törkeän paha ajatus, että olisi parempi olla hankkimatta lapsia lainkaan. Miksi synnyttää lapsia, jos on todennäköistä, että he päätyvät elämään ikuisesti ikuisessa paahteisessa kidutuksessa?
Parempi olla ottamatta edes riskiä.
"Suuri riski että tulet saamaan niitä tilaamiasi
naurettavia tekstejä luettavaksi ikuisuudessa.
Mutta silloin ne eivät enää naurata sinua."
Vääristymä käännöksessä
Ihmiset pitävät kiinni ”iankaikkisen rangaistuksen” opista, koska King Jamesin Raamattu (ja muut sen vaikutuksen alaiset Raamatut) yhdistävät sanan ikuinen rangaistukseen ja tuhoon.
On leksikoita ja sekä kreikankielisiä että hepreankielisiä sanatutkimuksia, koska mikään käännös ei vastaa täydellisesti alkuperäisiä käsikirjoituksia.
Kuningas Jaakon Raamattu käänsi kreikankielisen substantiivin ”aion” ja sen adjektiivimuodon ”aionios” eri tavoin sanoilla maailma, aikakausi, ikuinen.
Yhtä sanaa ei pitäisi kääntää niin monella erillisellä merkityksellä, kun on olemassa erityisiä kreikankielisiä sanoja, joilla on nämä merkitykset.
Aikakausi tarkoittaa määrittelemätöntä ajanjaksoa, jolla on alku ja loppu, ja se on oikein käännetty sanoilla ”salaisuus, joka on ollut kätkettynä aikakausista [aion] ja sukupolvista asti.
Jotkut ehdottavat, että kreikankielinen muoto, jossa adjektiivia ”aionios” käytetään, mahdollistaa käännöksen ”ikuinen”.
Kieliopin peruslait kieltävät tämän.
Sanan adjektiivimuodon merkitys riippuu sen substantiivin merkityksestä, josta se on johdettu, ja vastaa sitä.
Kohtuullinen vastaväite voi hyvinkin olla ”miksi King Jamesin kääntäjät eivät kääntäneet oikein.
Sana ”aion” tarkoittaa aikakautta tai sitä, mikä kuuluu aikakausiin.
Aikakausilla on alku ja loppu. Niiden kesto on määrittelemätön ajanjakso.
Ikuisuudessa ei ole mitään aikaelementtiä, ja siksi sana ikuinen on täysin sopimaton käännös.
Oppi ”ikuisesta rangaistuksesta” kasvattaa uskovissa itsevanhurskasta, kostonhimoista henkeä.
Kirkkohistoria on täynnä inkvisitioita ja marttyyrikuolemia, jotka ilmentävät sadistista jumalakuvaa.
Äärimmäinen esimerkki on Englannin kuningatar Maria (1516-1558), joka sai tittelin ”verinen Maria” kiduttamalla ja murhaamalla ei-katolisia.
Hän perusteli tekojaan julistamalla: ”Koska harhaoppisten sielut palavat tämän jälkeen ikuisesti helvetissä, ei voi olla mitään sopivampaa kuin jäljitellä jumalallista kostoa polttamalla heidät maan päällä”.
Bloody Maryn jumalakuva elää tänään. Alentuvat, farisealaiset asenteet, oikeuttavat itsensä vääristyneellä jumalakuvalla.
Kristinuskon rappio
”Ikuisen rangaistuksen” oppi rinnastaa kristinuskon maailman pakanallisiin uskontoihin. Pakanallinen uskonto rekrytoi ja hallitsee jäseniään pelolla.
Pakanallisen uskonnon yhteisenä teemana on, että uskontoon kuulumattomat eivät miellytä vihaista jumalaa ja joutuvat siksi viettämään ikuisuuden kidutettuina ja piinattuina helvetin liekeissä.
Pakanallinen jumala hallitsee uhkaamalla ja pelottelemalla.
Saarnamiehet, joiden on käytettävä ”ikuisen rangaistuksen” pelkoa saadakseen ihmiset tulemaan alttarille, ja kristityt, jotka tarvitsevat ”ikuisen rangaistuksen” oppia, paljastavat valitettavasti, ettei heillä ole todellista suhdetta Jumalaan, jonka rakkaus karkottaa pelon, sillä pelko on piinaava.
Miten kukaan, jolla on ripaus inhimillistä myötätuntoa, voi tarkastella ajatusta
IKUISESTA helvetistä kiihkottomasti.
”Miettikääpä hieman, armoton tohtori, mikä kaitselmuksen teatteri tämä on: ylivoimaisesti suurin osa ihmiskunnasta palaa liekeissä ikuisesti. Voi mikä näyttämönäytelmä, joka on Jumalan ja enkelien yleisön arvoinen! Ja sitten korvan iloksi, samalla kun tämä onneton joukko täyttää taivaan ja maan itkulla ja ulvonnalla, on todella jumalallinen harmonia.” - Thomas Burnet, De Statu Mortuorum Et Resurgentium Tractatus
"Suuri riski että tulet saamaan niitä tilaamiasi
naurettavia tekstejä luettavaksi ikuisuudessa.
Mutta silloin ne eivät enää naurata sinua."
Kun Martti Lutherilta kysyttiin, eivätkö pelastuneet ole surullisia nähdessään rakkaittensa kidutettavan helvetissä, hän vastasi: ”Eivät lainkaan.”
1600-luvun johtava luterilainen teologi Johann Gerhard totesi, että ”autuaat näkevät ystävänsä ja sukulaisensa kadotettujen joukossa niin usein kuin haluavat, mutta ilman vähäisintäkään myötätuntoa”. Hän esitti joukon retorisia kysymyksiä: ”Voiko uskova aviomies taivaassa olla onnellinen epäuskoisen vaimonsa kanssa helvetissä?”.
Voiko uskova isä taivaassa olla onnellinen epäuskoisten lastensa kanssa helvetissä? Voiko rakastava vaimo taivaassa olla onnellinen epäuskoisen miehensä kanssa helvetissä?”
Jonathan Edwards vastasi hiljaa mutta riemukkaasti: ”Minä sanon teille: kyllä! Hänen oikeustajunsa on sellainen, että se pikemminkin lisää kuin vähentää hänen autuuttaan”
Tällaiset sydämettömät teologiset tunteet ovat edelleen olemassa. Kuten kanadalainen pappi ja teologi J. I. Packer hiljattain vakuutti, ”rakkaus ja sääli helvetin asukkaita kohtaan eivät pääse sydämiimme.
Tuo dogmi ja perheellinen sydämettömyys, joka Edwardsissa ja muissa kääntyy teologian nimissä vaimoa, miestä ja lapsia vastaan, oli yhä toiminnassa 1800-luvun lopulla, kun kuubalainen arkkipiispa Anthony Mary Claret kirjoitti espanjaksi sarjan 35 mietiskelyä Ignatian hengellisistä harjoituksista (käännetty englanniksi vuonna 1955 nimellä The Golden Key to Heaven). Jotkin mietiskelyt ovat ihailtavia, mutta käsitellessään ”helvetin tuskia” Claret totesi, että ”ikuisesti” tuomittu ”raukka” on ystäviensä hylkäämä, ilman ”ystävällistä sanaa”. Pikemminkin ”he tyytyvät näkemään hänet liekeissä Jumalan oikeudenmukaisuuden uhrina. He inhoavat häntä. Äiti katsoo paratiisista omaa tuomittua poikaansa liikuttumatta, aivan kuin ei olisi koskaan tuntenutkaan häntä.”
Mutta lisää ja pahempaa oli tulossa: nimittäin ”Jumalan luomaa tulta, jonka Jumala on luonut rankaisemaan katumatonta syntistä” - kidutusten litaniaa, joka päihittää jopa Danten.
Ikuisen helvetin tuli - se on tuli, joka lähtee suoraan Jumalan vihasta, eikä se toimi omasta aktiivisuudestaan vaan jumalallisen koston välineenä.
Jokaista lihan aistia kidutetaan... ja useiden aistien kidutusten kautta kuolematonta sielua kidutetaan ikuisesti sen omassa olemuksessa, keskellä kilometreittäin hehkuvia tulipaloja, jotka Kaikkivaltiaan Jumalan loukkaantunut majesteettisuus on sytyttänyt syvyydessä ja joita Jumaluuden vihan henkäys lietsoo ikuiseen ja alati kasvavaan raivoon.
YMMÄRTÄVÄTKÖ KRISTITYT EDES, MILLAISEN SADISTIN HE OVAT TEHNEET JUMALASTAAN? IKUISEN HELVETIN OPIN KRISTITYT PALVOVAT TIETÄMÄTTÄÄN SAATANAA, EIVÄT JUMALAA.
ON TURHA SYYTTÄÄ NIITÄ, JOTKA VASTUSTAVAT TÄTÄ JULMAA OPPIA, HEIDÄN KIIHKEYDESTÄÄN. TIETYSTI TÄLLAINEN KRISTILLINEN SADISMI TEKEE IHMISESTÄ VASTUSTAJAN, JULMAN IKUISEN HELVETIN OPIN KIIHKEÄN VASTUSTAJAN.
Jotka Kaikkivaltiaan Jumalan LOUKKAANTUNUT MAJESTEETTISUUS on sytyttänyt syvyydessä ja joita Jumaluuden vihan henkäys lietsoo ikuiseen ja alati kasvavaan raivoon.
YMMÄRRÄTTEKÖ TE, KRISTITYT, KUINKA ABSURDIA TÄMÄ KAIKKI ON?
”Pahoina” tuomittujen ikuista rangaistusta koskevan opin epäilyttävyys, puhumattakaan siitä kauhistuttavasta ajatuksesta, että heidän kärsimyksensä ei herätä empatiaa, vaan on pelastettujen ilon lähde, muuttuu vieläkin vastenmielisemmäksi, kun tämä ilo ulotetaan luoduista Luojaan itseensä.
Jotkut kristityt väittävät, että pyhien autuus, jota parannetaan katsomalla alaspäin kadotettujen kärsimystä, on Jumalan jakama.
Riippumatta sen hengellisen herätyksen arvoista, sen vaikutuksesta yhteiskunnallisten uudistusten aikaansaamiseen ja sen usein loistavasta retoriikasta, "suuri uskonnollien kristillinen herätys" vaikuttaa enemmänkin suurelta painajaiselta.
Kiistämme kiihkeästi idean kostonhimoisesta sadistisesta jumalasta, ja sen, että suurin osa ihmiskunnasta on ikuisesti tuomittu ikuiseen helvettiin.
JA SITTEN KRISTITYT KEHTAAVAT VIELÄ PUHUA JUMALAN HYVYYDESTÄ. HÄVETKÄÄ, TE TEKOPYHÄT. JOS JEESUS OLISI TODELLAKIN OLLUT SELLAINEN KUIN RAAMATUSSA KUVATAAN, ON AIVAN VARMAA, ETTÄ HÄN OLISI ASETTUNUT OMAA ISÄÄNSÄ VASTAAN JA KÄRSINYT IHMISTEN KANSSA YHDESSÄ IKUISESSA HELVETISSÄ.
Niin monen helvetintulen ja sen piinaamisesta iloitsemisen jälkeen voimme löytää hengähdystauon valistusjärjen virkistävän äänestä, vaikka se onkin perinteentutkijoille rienaavaa.
Teistisillä nimityksillä Jumalalle, kansalais- ja siviilioikeudellisilla nimityksillä, on, toisin kuin lahkolaiskonfliktien ja teologisen hiustenhalkomisen äänellä ja raivolla, kaunistelevaa viehätystä.
Kun hetkeksi jätämme sivuun historiallisen kristinuskon vihaisen Jumalan...
KUINKA PALJON TÄMÄ SADISTINEN OPPI IKUISESTA HELVETISTÄ ON TUHONNUT IHMISTEN ELÄMIÄ KAUTTA HISTORIAN. KUINKA PALJON VÄKIVALTAA KRISTITYT TEKEVÄT TOISILLE.
EN VOI RAKASTAA SITÄ, JOTA PELKÄÄN, ENKÄ VOI PELÄTÄ SITÄ, JOTA RAKASTAN.
JOS OLISI OLEMASSA IKUINEN HELVETTI, OLISI LÄHINNÄ MAKUASIA, PALVOTAANKO SAATANAA VAI JUMALAA. MUTTA SAATANA EI LÄHETÄ KETÄÄN SINNE, KOSKA SITÄ EI OLE OLEMASSA.
JOTEN KRISTITYT, JOTKA USKOVAT TUOHON JULMAAN OPPIIN, JA KRISTITYT, JOTKA HALUAVAT TEHDÄ MUISTAKIN IHMISISTÄ ITSENSÄ KALTAISIA SADISTEJA JA ZOMBEJA, OVAT TEHNEET JUMALASTAAN KAIKKIEN AIKOJEN SUURIMMAN HIRVIÖN.
PALVOTTE SAATANAA, MUTTA KUTSUTTE HÄNTÄ JUMALAKSI. MUTTA ETTE YMMÄRRÄ SITÄ ITSE.
Ja kristityt sanovat: ”Ettekö te ymmärrä, että mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen?
Niin, mutta vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on SADISMIA.
ONNEKSI SE EI OLE TOTTA.
Mikään ei voisi olla kauheampaa kuin se, että kristityt palvovat Saatanaa, mutta kuvittelevat palvovansa Jumalaa. Eivät kaikki kristityt, mutta ne dogmaatikkozombit jotka puolustavat ikuista helvettiä, se on selvää Saatananpalvontaa.
JUMALA ON HYVÄ, MUTTA KRISTITYT TEKEVÄT HÄNESTÄ SADISTIN.
Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.
Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
JOS OLISI OLEMASSA IKUINEN HELVETTI, OLISI LÄHINNÄ MAKUASIA, PALVOTAANKO SAATANAA VAI JUMALAA. MUTTA SAATANA EI LÄHETÄ KETÄÄN SINNE, KOSKA SITÄ EI OLE OLEMASSA.
Ihmiset muuttuvat sen kaltaisiksi, jota he palvovat.
Jos kristityt uskovat vakaasti, että heidän Jumalansa alistaa ihmisvihollisensa julmasti armottomaan loputtomaan kidutukseen, he alkavat muuttua tällaiseksi hirvittävän sydämettömyyden kuvaksi.
KRISTITYISTÄ ON SIIS TULOSSA YHÄ SADISTISEMPIA.
Joka uskoo ja jopa saarnaa oppia, jonka mukaan Jumala on sadisti, siis oppi ikuisesta helvetistä, palvoo Saatanaa, ei Jumalaa. Tässä opetuksessa saatanan nimi on vaihdettu Jumalan nimeksi. On outoa, etteivät he itse tiedä sitä.
Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta?
Tällainen perverssi tuomio on täysin absurdi.
Jotkut ovat väittäneet, että lunastamattoman ihmisen synnit ovat äärettömän rangaistuksen (eli ikuisen kidutuksen) arvoisia, koska ne on tehty ääretöntä majesteettia vastaan.
Ikuinen tietoinen kidutus on sadismi.KRISTITTY MUUTTAA JUMALAN SADISTIKSI, JOTEN HÄN ITSEKIN ON SADISTI.
Ajatus loputtomasta tietoisesta tuskasta on vaistomaisen moraalisen ja oikeudellisen aistimme mielestä niin äärimmäisen vastenmielinen, että sitä voisi kutsua sopivasti perimmäiseksi pahuudeksi.
Eikä olisi tarvinnut luoda mitään, ei mitään, jos Jumala olisi tiennyt etukäteen, että ihmiset kärsisivät ikuisesti ikuisessa helvetissä, olisiko todella rakastava Jumala luonut tämän erityisen maailman vain omaksi kunniakseen? Se ei ole jumalallista oppia, se on satanismia.
EVANKELISTA SAATANA - SE, JOKA JULISTAA IKUISTA HELVETTIOPPIA.
Tämä on todellinen esimerkki todellisesta totalitaarisesta lahkosta, oppikirjaesimerkki psykoterrorista ja zombifiointiin liittyvästä painostuksesta.
Ja sitten alkaa ilmestyä kirjoja, joissa kuvataan kauhuskenaarioita, jotka muistuttavat liiankin paljon keskiaikaisten velhojen hallusinogeenista hourailua, sekä ihmisiä, jotka juoksentelevat kaduilla silmät kiiluen ja huutavat valmiina olevasta Harmageddon-päivästä. Ja todellakin, ei voi olla miettimättä: "Enkö minäkin voisi omaksua heidän uskonsa, ja voisinko välttyä ikuiselta helvetiltä ja voisiko maailmanloppu olla minulle menestys?". Mutta ihmiset tulevat tähän johtopäätökseen pelon paineessa, ja kuten apostoli Johannes sanoi, rakkaus ja pelko eivät sovi yhteen.
Mitä kidutususkonnon historia opettaa meille? Että se on kaikkialla lietsonut suvaitsemattomuuden liekkejä, levittänut tasangoille ruumiita, juottanut maan vereen, polttanut kaupunkeja, tuhonnut kansakuntia, mutta ei ole koskaan tehnyt ihmisistä parempia, vain huonompia.
"Suuri riski että tulet saamaan niitä tilaamiasi
naurettavia tekstejä luettavaksi ikuisuudessa.
Mutta silloin ne eivät enää naurata sinua."
Kristinusko, tai se, mitä siitä on jäljellä, vaikuttaa Tukholman syndroomalta.
Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.
Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
https://docendo.fi/sivu/tuote/harhaanjohtajat/2768530
Harhaanjohtajat — Vahvassa uskossa
Miettinen, Terho; Pelli, Raija
Tuotemuoto: Äänikirja
Saatavuus: Heti ladattavissa
Sähköpostiim tulee lataussivuston linkki. Helppoa, nopea. Hyvää äänikrjan kuuntelemista muillekin.
Ostin sen kirjan "Harhaanjohtajat". Latasin mp3-tiedoston tietokoneelleni. Toimituskuluja ei ole lainkaan. 12,90 euroa. 642 megatavua ja kesto 7 tuntia ja 48 minuuttia. Voitte muutkin ostaa sen mp3-tiedostona. Äänikirjana.
Kirjassa mainitaan muun muassa tilaisuus jossa yritettiin manauksilla ja loitsuilla herättää henkiin ruumis jolle oli jo tehty lääketieteellinen ruumiinavaus. Ja tällaiset yksilöt liikkuvat vapaina keskuudessamme.
Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.
https://www.youtube.com/watch?v=bhpaZm9mDAM&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1
https://www.youtube.com/watch?v=9IH0sCfGmeo&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1
Sensuroitu, muutettu, paljon poistettu, jotakin lisätty.
10 RAAMATTUUN TEHTYÄ MUUTOSTA
https://www.youtube.com/watch?v=9IH0sCfGmeo&t=513s
MIKÄ PEDON MERKKI ON?
https://www.youtube.com/watch?v=FZTkdtET1oI
"Suuri riski että tulet saamaan niitä tilaamiasi
naurettavia tekstejä luettavaksi ikuisuudessa.
Mutta silloin ne eivät enää naurata sinua."
Aloitetaan tarkastelemalla sanaa ”ikuinen” tai ”loputon” Raamatussa. G. Campbell Morgan on yksi historian tunnetuimmista ja arvostetuimmista raamatunopettajista ja saarnaajista. Kirjassaan ”God's Methods With Men” Morgan sanoo: ”... meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ‘ikuisuus’. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän 'ikuista', joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa absoluuttisesti loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on- 'iäisyyksiin iäisyyksiin', mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuisesti.”
Vaikka herra Morgan opiskeli Raamattua koko elämänsä ajan, meidän ei pitäisi ottaa hänen mielipidettään tästä asiasta ilman lisätutkimuksia. Tärkein asia, jonka häneltä opimme, on se, että kaikki pätevät raamatunopettajat eivät ole samaa mieltä ”ikuisuudesta”.
KÄÄNNÖKSISSÄ ON EPÄSOPIVUUKSIA Raamatun kreikankielinen sana, joka yleensä käännetään ”ikuiseksi” tai ”loputtomaksi”, on aion (josta saamme englanninkielisen sanamme eon). Raamatun kääntäjät kohtaavat kuitenkin monia vaikeuksia, koska melko monissa tapauksissa aion ei voi mitenkään tarkoittaa loputonta.
___________________________
Lyhyesti sanat aion ja aionian esiintyvät Uudessa testamentissa 199 kertaa. Kuningas Jaakon versiossa sana käännetään ”aikakausiksi” 2 kertaa, ”kulku” kerran, ”maailma” 43 kertaa ja ”ikuinen” tai jokin sen muunnelma loput 153 kertaa. Niinpä 46 kertaa niistä 199:stä kerrasta, joissa sana aion tai aionian esiintyy Raamatussa (23 % ajasta), King James Version tunnustaa, että sanaa ei voida oikein kääntää ”ikuiseksi”, koska siinä ilmaistaan selvästi rajoitettua kestoa.
Kun käännämme kreikan kielestä, on joskus tarpeen käyttää englanninkielistä idiomia tai ilmaisua välittääksemme merkityksen ... mutta voisiko yhdellä ainoalla kreikankielisellä sanalla olla niin vastakkaisia merkityksiä kuin ”ikuinen” ja ”väliaikainen”?
”(Se on) pidempi tai lyhyempi ajanjakso, jolla on alku ja loppu ja joka on itsessään täydellinen ...”. Sana sisältää aina käsitteen ajasta eikä ikuisuudesta. Se tarkoittaa aina ajanjaksoa. Muuten olisi mahdotonta selittää monikkoa tai sellaisia määritteitä kuin tämä aika tai tuleva aika. Se ei tarkoita jotain loputonta tai ikuista ... Adjektiivi ... on samalla tavalla ajan käsite. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä sisällä loputtoman tai ikuisen merkitystä ... Sanat, joita tavallisesti käytetään ajallisiin tai aineellisiin asioihin, eivät voi itsessään kantaa loputtomuuden merkitystä.”
Tosiasia on, että suositut englanninkieliset kääntäjät ovat kääntäneet sanat ”aion” ja ” aionian” väärin.
”aion” ja ”aionian” eivät tarkoita ”ikuisuutta”.
https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/
Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä
Muutamia niistä:
Ehkäpä suurin myytti raamatunkäännöksistä on se, että sanasta sanaan -käännös on paras. Jokainen, joka osaa useampaa kuin yhtä kieltä, tietää, että sanasta sanaan -käännös ei yksinkertaisesti ole mahdollinen, jos halutaan kommunikoida ymmärrettävästi vastaanottajakielellä. Silti ironista kyllä, jopa jotkut raamatuntutkijat, joiden pitäisi tietää paremmin, jatkavat sanasta sanaan -käännösten mainostamista ikään kuin ne olisivat parhaita. Ehkäpä englanninkielisistä Raamatun sanasta sanaan -käännöksistä paras on Wycliffen käännös, joka tehtiin 1380-luvulla. Vaikka se käännettiin latinalaisesta Vulgatasta, se oli orjallisesti kirjaimellinen käännös kyseisestä tekstistä. Juuri tämän vuoksi se ei ollut juurikaan englanninkielinen.
Samanlainen kuin ensimmäinen kohta on se, että kirjaimellinen käännös on paras versio. Itse asiassa tämä on joskus vain ensimmäisen käsityksen kierre. Esimerkiksi kreikankielisessä Uudessa testamentissa on noin 138 000-140 000 sanaa riippuen siitä, mitä painosta käytetään. Mutta missään englanninkielisessä käännöksessä ei ole näin vähän. Tässä muutamia esimerkkejä:
King James Version on kirjaimellinen käännös.
KJV:n esipuheessa väitetään itse asiassa muuta.
Siinä esimerkiksi sanotaan nimenomaisesti, että he eivät käännä samaa sanaa alkuperäisessä sanassa samalla tavalla englanniksi, mutta yrittävät joka kerta tavoittaa alkuperäisen sanan tarkoituksen: ”Toinen asia, josta meidän mielestämme on hyvä varoittaa sinua, on se, että emme ole sitoutuneet yhdenmukaisiin muotoiluihin emmekä sanojen identtisyyteen, kuten jotkut ehkä toivoisivat meidän tekevän, koska he ovat huomanneet, että jotkut oppineet miehet jossain ovat olleet niin tarkkoja kuin ovat voineet. Todellakin, ettemme poikkeaisi sen merkityksestä, jonka olimme aiemmin kääntäneet, jos sana tarkoitti samaa asiaa molemmissa paikoissa …
Kuningas Jamesin versio on täydellinen.
Tätä myyttiä levitetään edelleen, vaikka jopa KJV:n kääntäjät eivät olleet satoja kertoja varmoja siitä, mikä käännös oli paras, ja antoivat lukijan päättää itse.
Jälleen kerran esipuheessa todetaan: ”Siksi, kuten S. Augustinus sanoo, että käännösten erilaisuus on hyödyllistä Raamatun tarkoituksen selvittämiseksi: niin myös merkityksen ja tarkoituksen erilaisuus marginaalissa, jossa teksti ei ole niin selkeä, on tarpeen, että se tekee hyvää, ja se on välttämätöntä, kuten olemme vakuuttuneita... Ne, jotka ovat viisaita, pitävät mieluummin tuomionsa vapaana lukutapojen erilaisuudessa kuin ovat vangittuja yhteen, kun se voi olla toinen.” Alkuperäisessä KJV:ssä oli noin 8000 marginaalihuomautusta, mutta ne on poistettu nykyaikaisista painoksista.
korjausten ja oikeinkirjoituspäivitysten jälkeen (yli 100 000 muutosta) vuoden 1769 painokseen asti. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin kohdassa 23.24 KJV sanoo: ”Te sokeat oppaat, jotka kurkistatte hyttysen ja nielette kamelin.” Kreikankielinen käännös tarkoittaa ”siivilöi hyttysenkin”. Tai Hepr. 4.8:n sanamuoto, jossa sanotaan: ”Sillä jos Jeesus olisi antanut heille levon, niin hän ei olisi sen jälkeen puhunut toisesta päivästä.” ”Jeesuksen” sijasta tarkoitetaan Joosuaa. Se on kreikaksi sama sana, mutta tekstin lukija tuskin ajattelee Joosuaa nähdessään tässä 'Jeesuksen', koska 'Joosua' esiintyy kaikkialla VT:ssa.
Kuningas Jaakon versiota oli vaikea ymmärtää, kun se julkaistiin ensimmäisen kerran. Jälleen kerran esipuhe: ”Mutta me toivomme, että Raamattu puhuisi itsensä tavoin kuin kanaanilaisten kielellä, jotta sitä ymmärtäisivät myös hyvin rahvaanomaiset.” Todellisuudessa KJV:n oli tarkoitus olla helposti ymmärrettävä, mutta tänä päivänä tätä 400 vuotta vanhaa versiota on vaikea ymmärtää aivan liian monissa kohdissa.
KJV:stä ei ole koskaan tehty hyväksyttyä tarkistusta.
KJV:hen tehtiin vuoteen 1769 mennessä kolme uudistusta, jotka sisälsivät yli 100 000 muutosta (joista valtaosa oli pelkkiä oikeinkirjoituksen päivityksiä).
Nykyään käytetty KJV on lähes aina vuoden 1769 versio. Ja vuoden 1885 tarkistettu versio oli KJV:n hyväksytty tarkistus. Siinä käytettiin eri kreikankielistä tekstiä kuin KJV:n Uudessa testamentissa.
Apokryfikirjat ovat kirjoja, joita on vain roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa.
Vaikka apokryfikirjat - tai ne, joita katolilaiset kutsuvat deuterokaanonisiksi kirjoiksi - ovat olennainen osa roomalaiskatolisia raamatunkäännöksiä, myös monet protestanttiset Raamatut sisältävät niitä.
Jopa kuningas Jaakon Raamattu, joka on selvästi protestanttinen versio, sisälsi apokryfikirjat kaikissa painoksissa 1800-luvun puoliväliin saakka.
Apokryfikirjat tosin sijoitettiin Vanhan testamentin loppuun, jotta ne erottuisivat toisistaan (toisin kuin roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa), mutta ne olivat kuitenkin mukana.
Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä
Muutamia niistä:
Mikään käännös ei voi väittää olevansa Jumalan sana, paitsi Kuningas Jaakon Raamattu.
Saattaa tuntua siltä, että lyömme kuollutta hevosta, mutta KJV-Only-joukko on sitkeä ja käyttää edelleen kohtuutonta roolia joissakin piireissä.
KJV:n esipuheessa kääntäjät totesivat, että kuninkaan puhe on edelleen kuninkaan puhetta, vaikka se käännettäisiin muille kielille. Lisäksi jopa huonotkin raamatunkäännökset ansaitsivat KJV:n esipuheen mukaan tulla kutsutuksi Jumalan sanaksi. Silti kaikissa yksityiskohdissa vain alkuperäistä kreikankielistä ja hepreankielistä tekstiä voidaan pitää Jumalan sanana. Käännöksessä menetetään aina jotain. Aina.
Fifteen Myths about Bible Translation
https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/
https://www.csntm.org/
Preserving Ancient New Testament Manuscripts for a Modern World
Aion
Kreikankielinen sana ”aion” (ja sen adjektiivi ”aionian”) käännetään King James -versiossa useimmiten ”ikuiseksi”, ”ikuiseksi” ja ”ikuisesti”. Joissakin käännöksissä lukee kuitenkin ”ikiaikaisia”, ”ikiaikaisia” tai ”eon”, kuten jäljempänä todetaan. ”Robert Young, arvostetun Young's Analytical Concordance -teoksen kirjoittaja, kääntää Raamatun kirjaimellisessa käännöksessään ne aina sanoilla 'ikä' eikä kertaakaan sanoilla 'ikuinen' tai 'ikuinen'.
Vanha testamentti (kreikankielinen Septuaginta)
D.D. Edward Beecher huomautti teoksessaan History of Opinions on the Scriptural Doctrine of Retribution:
Septuaginta on Vanhan testamentin kreikankielinen käännös, ja se oli alkuseurakunnan Raamattu. Sana aion esiintyy siinä noin neljäsataa kertaa kaikissa erilaisissa yhdistelmissä. Siitä johdettua adjektiivia aionios käytetään yli sata kertaa....Aion tarkoitti aikakautta, suurta tai pientä, joten adjektiivi aionios ilmaisi aioniin kuuluvaa tai siihen kuuluvaa ajatusta, oli se sitten suuri tai pieni. Mutta joka tapauksessa tämä adjektiivi saa luonteensa ja kestonsa siitä aionista, johon se viittaa.
Septuagintassa kreikankielistä sanaa aion käytetään kääntämään hepreankielinen sana olam. Näin ollen, jos haluamme ymmärtää aionin UT:n merkityksen, meidän on ymmärrettävä olamin merkitys UT:ssa. Lukuisat kohdat, joissa viitataan olamiin, osoittavat selvästi, että se ei voi tarkoittaa näissä teksteissä ”loputonta”.
Huomaa nämä muutamat:
Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).
¨ Sodoman tulinen tuomio on ikuinen [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Jumala palauttaa heidät entiseen tilaansa (Ez. 16:53-55; Ju 7).
¨ Mooabilaiselta on kielletty pääsy Herran seurakuntaan ikuisesti [olam]. Mutta vain kymmenenteen sukupolveen saakka. (De. 23:3).
¨ Kukkulat ovat ikuisia [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes ne madalletaan ja maa poltetaan (5. Moos. 49:26; 5. Moos. 33:15; Jes. 40:4; 2. Piet. 3:10).
¨ Israelin tuomio kestää ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Henki vuodatetaan ja Jumala palauttaa sen (Jes. 32:13-15).
¨ Minä teen sinusta ikuisen [olam] erinomaisuuden. Mutta vain moniin sukupolviin asti (Jes. 60:15).
Kuten näemme, olam ei tarkoita ”ikuista”, vaikka se voi kestää hyvin kauan. Myöskään ”aina ja iankaikkisesti” ei ole tarkka käännös. Miten voit lisätä ”ikuisesti” sanaan ”ikuisesti” ”ikuisesti”? Kirjaimellinen käännös on ”eonin [olam] ajan ja edelleen”. Tässä on järkeä. Concordant Version Vanha testamentti on tässä johdonmukainen. Tarkastellaan kahta esimerkkiä:
Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:
¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).
¨ Samarian haavat ovat parantumattomia. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa ja parantaa ne (Miika 1:9; Es. 16:53).
¨ Egypti ja Eelam eivät enää nouse. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo heidän vankeutensa takaisin (Jer. 25:27; 49:39; Ez. 29:14).
¨ Mooab tuhoutuu. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo mooabilaiset vangit takaisin (Jer. 48:4, 42, 47).
Uusi testamentti:
Tarkastellaan aionin N. T. käyttöä. Onko ”ikuisuus” järkevää seuraavissa kohdissa? Tehdäkseni asiani yksiselitteiseksi olen kääntänyt kreikankielisen sanan aion englanninkielisellä sanalla ”eternity”.
¨ Mikä on oleva merkki... ikuisuuden lopusta (Mt 24:3)?
¨ Minä olen teidän kanssanne... ikuisuuden loppuun asti (Mt. 28:20).
¨ Tämän ikuisuuden pojat ovat viisaampia (Lu. 16:8).
¨ Tämän ikuisuuden pojat menevät naimisiin (Lu. 20:34).
¨ Kelvollisia saavuttamaan tuon iankaikkisuuden (Lu. 20:35).
¨ Ikuisuuden alusta lähtien (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21).
¨ Tämän iankaikkisuuden mukaisia (Room. 12:2).
¨ Salaisuus, joka on pysynyt salassa iankaikkisuuden alusta asti, mutta joka on nyt tullut ilmi (Room. 16:25-26).
¨ Missä on tämän iankaikkisuuden lähettäjä (1. Kor. 1:20)?
¨ Tämän iankaikkisuuden viisaus, eikä tämän iankaikkisuuden hallitsijat... määrätty ennen iankaikkisuuksia... joita kukaan tämän iankaikkisuuden hallitsijoista... (1. Kor. 2:6-8).
¨ Tämän ikuisuuden viisaus (1. Kor. 3:18).
¨ Joiden päälle ikuisuuksien loput ovat tulleet.
(1. Kor. 10:11)
¨ Tämän iankaikkisuuden Jumala on sokaissut (2. Kor. 4:4).
¨ Pelasta meidät tästä nykyisestä pahasta iankaikkisuudesta (Ga. 1:4).
¨ Ei ainoastaan tässä iankaikkisuudessa, vaan myös tulevassa (Ep. 1:21).
¨ vaelsi tämän maailman ikuisuuden mukaan (Ep. 2:2).
¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).
¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).
¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).
¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).
¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).
¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).
¨ Ottakaa hänet vastaan ikuisuudessa (Fil. 1:15). Tarkoittaako tämä ikuisesti vai vain siihen asti, kunnes Onesimus kuolee?
¨ Voimia tulevasta ikuisuudesta (He. 6:5).
¨ Ikuisuuksien lopussa (He. 9:26).
¨ Ymmärrämme, että iankaikkisuudet on valmisteltu Jumalan sanomalla (He. 11:3).
Miten me voimme sanoa...
¨ ”Ennen ikuisuutta” tai ”ikuisuus alkoi”? Ikuisuudella ei ole alkua (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21; 1. Kor. 2:7; Ep. 3:9).
¨ ”Nykyinen ikuisuus”, ”tuleva ikuisuus” ja ”ikuisuuden loppu”? Ikuisuus ylittää ajan. Vain Jumala on ikuinen (Mt. 24:3; 28:20; 1. Kor. 10:11; 2. Ti. 4:10; He. 6:5; 9:26).
¨ ”Tämä ikuisuus”, ”tuo ikuisuus” vai ”ikuisuudet”? On vain yksi ikuisuus (Lu. 16:8; 20:34-35; Room. 12:2; 1. Kor. 1:20; 2:6-8; 3:18; 10:11; 2. Kor. 4:4; Ga. 1:4; Ep. 1:21; 2:2, 7; 3:9; Kol. 1:26; 2Ti. 4:10; He. 11:3).
¨ ”Ikuinen salaisuus”, jos salaisuus paljastuu? (Room. 16:25-26; Kol. 1:26). Siinä vaiheessa se ei ole enää ”salaisuus”.
¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti? Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?
Lukuisat kohdat osoittavat, että aion on kestoltaan rajallinen. Kirjassaan God's Methods with Man G. Campbell Morgan (tutkija, D.L. Moodyn työtoveri ja arvostettu Raamatun selittäjä) sanoi:
Sallikaa minun sanoa raamattuopiskelijoille, että meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ”ikuisuus”. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän ”ikuista”, joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa ehdottoman loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on - ”iankaikkisuuteen iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”, mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuista.
Se ei tarkoita kiinteän pituista ajanjaksoa kaikissa tapauksissa. On yhtä monta aikakautta kuin kokonaisuuksia, joiden kesto määräytyy eri kokonaisuuksien tavanomaisten olosuhteiden mukaan. On olemassa yksi ihmiselämän aeon, toinen kansakunnan elämän aeon, toinen variksen elämän aeon, toinen tammen elämän aeon. Aeonin pituus riippuu siitä, mihin kohteeseen se on liitetty....Adjektiivi aionious kantaa samalla tavalla ajatusta ajasta. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä kanna loputtoman tai ikuisen merkitystä. Ne voivat saada tämän merkityksen konnotaationsa kautta....Aionios tarkoittaa ”kestävää läpi” tai ”johonkin ajanjaksoon liittyvää”. Sekä substantiivia että adjektiivia käytetään rajoitettuihin ajanjaksoihin....LXX:n [kreikankielisen Vanhan testamentin] 150 tapauksesta neljä viidesosaa viittaa rajoitettuun kestoon. Muutama tapaus, ks. Gen. xlviii. 4; Num. x. 8; xv. 15; Prov. xxii. 28; Joona ii.6; Hab. iii. 6; Jes. Lxi. 17.4
Mitä sitten, jos kreikankielinen sana aion on virheellisesti käännetty ”iankaikkiseksi” eikä ”iäksi”? Mitä tekemistä sillä on ikuisen rangaistuksen kanssa? Sillä on kaikenlaista tekemistä sen kanssa, sillä yksi keskeisistä teksteistä, joita käytetään augustinolaisen helvettinäkemyksen puolustamiseksi, on Matt. 25:46: ”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aionin] rangaistukseen.” Jos tämä kohta, sellaisena kuin se on tässä käännetty, on tarkka, minun olisi myönnettävä, että Raamattu opettaa, että rangaistus on ikuinen. Mutta entä jos se ei ole? Entä jos aion ei tarkoita ”ikuista”? Mitä se tekisi äärettömän helvetin ”raamatulliselle tuelle”? Se tekisi tyhjäksi kaikkien niiden jakeiden käytön, jotka nojaavat sen puolustamisessa käytettyyn sanaan aion.
Lisäksi Augustinuksen perustelut eivät pidä paikkaansa Ro. 16:25, 26 ja Hab. 3:6. Molemmissa tapauksissa samaa sanaa käytetään kahdesti - Jumalan kanssa ja jonkin ajallisen asian kanssa. ”Sen salaisuuden paljastuksen mukaisesti, joka on vaiettu eonisena aikana, mutta joka on nyt ilmoitettu... eonisen Jumalan käskyn mukaan” (Room. 16:25, 26 CLT). Jossain vaiheessa paljastunut eoninen salaisuus ei voi olla ikuinen, vaikka sen on paljastanut eoninen Jumala. Eoninen ei tee Jumalasta ikuista, vaan Jumala tekee eonisesta ikuisen. ”Ja iankaikkiset vuoret olivat hajallaan....Hänen tiensä ovat iankaikkiset” (Hab. 3:6). Vuoret eivät ole ikuisia, vaikka ne kestävätkin hyvin pitkään. Jumalan tiet ovat kuitenkin ikuisia, koska hän on ikuinen.
Thomas Talbott, Oregonissa sijaitsevan Willamette-yliopiston filosofian professori ja The Inescapable Love of God -kirjan kirjoittaja, selitti:
Jälkimmäinen (kolasis) aiheutetaan kärsijän edun vuoksi, edellinen (timōria) sen vuoksi, joka sen aiheuttaa, jotta hän saisi tyydytyksen. Platon vetosi myös kolaasin vakiintuneeseen merkitykseen tukeakseen teoriaansa, jonka mukaan hyveellisyyttä voidaan opettaa: ”Sillä jos tarkastelet rangaistusta (kolasis)... ja sitä, millainen valta sillä on väärintekijöihin, tosiasiat ilmoittavat sinulle, että miehet ovat yhtä mieltä siitä, että hyve on hankittu.” Vaikka rangaistus saattaakin tuntua ankaralta ja anteeksiantamattomalta, enemmänkin kostolta kuin vanhempien kuritukselta, tämä ei millään tavoin sulje pois korjaavaa tarkoitusta. Katso rangaistusta, jonka Paavali määrää I Kor. 5:5:ssä. Kukaan ei ehkä olisi koskaan voinut arvata, että määrätessään tällaisen rangaistuksen - eli ihmisen luovuttamisen Saatanalle lihan tuhoamiseksi - Paavalilla oli mielessään korjaava tarkoitus, ellei Paavali olisi itse nimenomaisesti ilmaissut korjaavaa tarkoitusta (”että hänen henkensä pelastuisi Herran Jeesuksen päivänä”). Kuten tämä teksti siis osoittaa, jopa näennäisesti koston luonteinen ankara rangaistus voi itse asiassa palvella lunastavaa tarkoitusta.7-9.
”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aioniseen] rangaistukseen [kolasis], mutta vanhurskaat iankaikkiseen [aioniseen] elämään” (Mt 25:46). Eikö olekin ironista, että kohta, jota useimmiten käytetään tukemaan ikuista rangaistusta, on itse asiassa kohta, joka tarkasti ymmärrettynä vastustaa sitä voimakkaasti?
Tohtori Helena Keizer on luotettava auktoriteetti, joka käsittelee aiōnin määritelmää antiikin kreikkalaisessa kirjallisuudessa, mukaan lukien Raamattu Kristuksen aikana. Keizer julkaisi 315-sivuisen väitöskirjan otsikolla: ”Elämä, aika, kokonaisuus - tutkimus aiōnista kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja filosofiassa, Septuagintassa ja Philossa”. Esitettiin 7. syyskuuta 1999 Hollannissa Amsterdamin yliopistossa. Keizer totesi:
”Olām ja siten aiōn raamatullisessa merkityksessä on aika, joka muodostaa ihmisen ajallisen horisontin. ”29 ‘Tutkimuksemme on johtanut siihen johtopäätökseen, että äärettömyys ei ole aiōnin luontainen tai välttämätön konnotaatio sen enempää kreikankielisessä kuin raamatullisessakaan käytössä (’olām). ”30 ”Puhuminen ‘tästä aiōnista’, sen ‘lopusta’ ja ‘tulevasta aiōnista’ antaa aiōnille selvästi rajoitetun ajan merkityksen. ‘31 ’Seuraava Gregorius Nyssalaisen kuvaus... on hyvä loppukaneetti toistaiseksi:
'Aeon tarkoittaa ajallisuutta, sitä, mikä tapahtuu ajassa.'"
Terms for Eternity on toinen David Konstanin ja Ilaria Ramellin kirjoittama tieteellinen teos aiōnista. Konstan on John Rowe Workman Distinguished Professor of Classics ja vertailevan kirjallisuuden professori Brownin yliopistossa R.I:ssä. Ramelli on antiikin filosofian apulaisprofessori Milanon katolisessa yliopistossa Italiassa. He ovat samaa mieltä tohtori Keizerin päätelmistä. He kirjoittivat:
”Lukuun ottamatta platonista filosofista sanastoa, joka on ominaista vain harvoille kirjoittajille, aiónios ei tarkoita ”ikuista”; se saa tämän merkityksen vain silloin, kun sillä viitataan Jumalaan, ja vain siksi, että ikuisuuden käsite sisältyi jumalakäsitykseen: muilta osin sillä on laaja merkitysskaala, ja sen mahdolliset tulkinnat ovat moninaiset, mutta se ei tarkoita ”ikuista”. Erityisesti silloin, kun se liitetään elämään tai rangaistukseen, Raamatussa ja kristityillä kirjoittajilla, jotka pysyttelevät lähellä raamatullista käyttöä, se merkitsee niiden kuulumista tulevaan maailmaan.” (Sivu 238)
Nämä tieteelliset teokset ovat tärkeitä, sillä ikuisen rangaistuksen keskeinen puolustus riippuu tästä absoluuttista ikuisuutta tarkoittavasta sanasta. Lisätietoja aiōn-sanan merkityksestä löydät verkkosivuiltamme: HopeBeyondHell.net; Further Study; Eternity, and Church History.
Ennen kuin menemme asiaan, tässä on muutamia kriittisiä alkuhuomautuksia, jotka on syytä pitää mielessä:
Hepreankielinen sana Sheol tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.
_________________________________
Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.
Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.
Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...
Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.
_________________________________
JOKAINEN yksittäinen ”helvetti” -nimitys Vanhassa testamentissa on käännetty virheellisesti sanasta ”Sheol”, joka tarkoittaa - ”hauta” tai ”kuoleman paikka”.
JOKAINEN yksittäinen ”helvetti” -nimitys Vanhassa testamentissa on käännetty virheellisesti sanasta ”Sheol”, joka tarkoittaa - ”hauta” tai ”kuoleman paikka”.
Aloitetaan ehkäpä mielikuvasta paratiisista, ja se eroaa hämmästyttävästi siitä, mitä kuvittelemme alkuperäisessä tekstissä. Tämä ei ole yllättävää, kun otetaan huomioon, että Raamattu on muotoutunut monien vuosisatojen aikana ja heijastanut uskonnollisen vakaumuksen muuttuvia malleja. Näin ollen siinä kuvattu ei ole aina ollut johdonmukainen. Itse asiassa kaikki on vain typeriä stereotypioita.
Raamattua ei myöskään voi ottaa kirjaimellisesti -monen sanan merkitys oli alun perin vain allegoria tai metafora. Alkuperäisissä abrahamilaisissa uskonnoissa on erotettavissa kaksi ”virallista” eskatologista käsitettä.
Alkuperäisessä Raamatussa, jo 1. Mooseksen kirjassa, ei ollut paratiisia lainkaan - siinä mainitaan ”gan Elohim” tai ”gan Eden”, joka on käännetty hepreasta - ”Jumalan puutarha” tai ”Eedenin puutarha”. Ja se oli aivan todellinen paikka, joka sijaitsi maan päällä. Ja maailmankaikkeus on alkuperäisessä Toorassa yleensä jaettu kahteen valtakuntaan: ”taivas” (shamayim) ja ”maa (eresh).
Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Eeden kuvataan neljän sivujoen ...lähteeksi. Tarkemmasta maantieteellisestä sijainnista on kuitenkin kiistaa - tutkijat sijoittavat Eedenin ensin Persianlahden alkupäähän, sitten Etelä-Mesopotamiaan (nykyiseen Irakiin) ja sitten Armeniaan. Jotkut tutkijat sijoittavat Eedenin jopa Jerusalemiin. Myös Raamatussa kuvattu maailmanpuun motiivi on mielenkiintoinen. Se näyttää jakautuvan elämän puuhun (hepreaksi ...) ja hyvän ja pahan tiedon puuhun (hepreaksi ....). Eedeniä ympäröivät joet saavat alkunsa nimenomaan puutarhasta ja liittyvät läheisesti kahteen puuhun, jotka olivat sopusoinnussa keskenään ennen kuvausta ensimmäisten ihmisten lankeemuksesta.
Tontti, jolla on puutarha ja jossa kasvaa Maailmanpuu, ei ole harvinainen muinaisten kansojen myyteissä. Puu ikään kuin jakaa planeetan kolmeen osaan, kuvaa metaforisesti alempaa maailmaa, joka koostuu ... kruunun kruunaa ylin jumaluus, oksat ovat joko alemman tason jumalia tai muita myyttisiä olentoja.
Tässä suhteessa Raamattu vetää rinnakkain skandinaavisen myytin tai sumerilaisen myytin puusta, jonka sodan jumalatar Inanna tuhosi.
Maailmanpuun kuolema merkitsee vanhan maailman kuolemaa. Raamattu kuitenkin korostaa, että tie elämän puuhun kiellettiin ihmiskunnalta, jotta se ei eläisi ikuisesti syntisessä tilassa ( 1. Moos. 3:22-24 ).
Kuten tiedämme, Jumala Jahve itse kielsi tiukasti syömästä hedelmää (jolla ei ollut erityistä nimeä) tiedon puusta. Juutalaisessa perinteessä tiedon puu ja sen hedelmän syöminen edustavat hyvän ja pahan sekoittumisen alkua. Siihen asti niiden väliset rajat olivat hämärtyneet, ja pahalla oli vain epämääräinen mahdollinen olemassaolo. Vaikka valinnanvapaus oli olemassa ennen hedelmän syömistä, paha oli olemassa ihmisen psyykestä erillisenä kokonaisuutena, eikä sen haluaminen kuulunut ihmisluontoon. Kielletyn hedelmän syöminen ja sulattaminen muutti tämän, ja niin syntyi ”Yetzer hara”, taipumus pahuuteen. Länsimaisessa kristillisessä taiteessa puun hedelmä kuvataan yleensä omenana, mikä viittaa kreikkalaisiin myytteihin Hesperidien omenasta tai eripuran omenasta. Tämä syntyi Raamatun kääntämisen seurauksena latinaksi ja sitten sanaleikkinä: syömällä ”malum” (omena) Eeva sai tartunnan ”malum” (paha).
On kiistelty siitä, ovatko elämän puu ja tiedon puu sama myyttinen kasvi. Kristityt näkevät Elämän puun ristin tyyppinä, kun taas juutalaisessa mytologiassa se tunnetaan ”sielujen puuna”, joka kukkii ja tuottaa uusia sieluja... Enkeli Gabriel ottaa ensimmäisen ...jne.
Eeden muistuttaa monin tavoin Mesopotamian Enkin ja Ninhursagin myytin Dilmunia - se on kuolemattomien asuinpaikka, jossa edes sairaudella ei ole sijaa.
Heprealaisessa Raamatussa Aatami ja Eeva kävelevät ensimmäistä kertaa alasti merkkinä synnittömyydestään.
Ensimmäisten ihmisten luomisessa savesta ja naisten luomisessa kylkiluusta on yhtäläisyyksiä: sumerilaisessa myytissä ...
Ensimmäisten ihmisten luomisessa savesta ja naisten luomisessa kylkiluusta on yhtäläisyyksiä: sumerilaisessa myytissä on jumalatar Nintu, kylkiluun hallitsija, ja toinen jumalatar - esiäiti nimeltä Nammu sanoo jumala Enkille: ”...”. Tee lihastani ihmisiä. Tätä lihaa kutsutaan saveksi.”
Tarina vedenpaisumuksesta ja jopa Baabelin tornista toistuu. Mutta meidän ei pitäisi olla yllättyneitä. Kyse on tässä tapauksessa historiallisesta tapahtumasta - israelilaiset kävivät kiivasta taistelua Mesopotamian kanssa, heidät voitettiin ja lopulta orjuutettiin. Tämä tapahtuma tuli tunnetuksi nimellä ”Babylonian vankeus”, ja se on myös Raamatussa.
Näin ollen nämä kaksi kulttuuria sekoittuivat keskenään. Yrittäessään säilyttää uskontonsa jollakin tavalla, jotkut juutalaiset alkoivat kirjoittaa pyhiä kirjojaan: Tooraa ja Talmudia. Mutta miten Eedenistä tuli paratiisi? Ja sitten oli vielä muinaisten tekstien kääntämiseen liittyvät vaikeudet.
Sana ”Eden” tulee yhden version mukaan akkadinkielisestä sanasta ”edinnu”, toisen mukaan sumerinkielisestä sanasta ”edin”. Molemmat tarkoittavat ”tasankoa” tai ”aroa”.
Myös ”Eden” on läheistä sukua aramean juurisanalle, joka tarkoittaa ”hedelmällistä, hyvin kasteltua”. Toisen tulkinnan mukaan nimi tulee hepreankielisestä sanasta, joka tarkoittaa ”nautintoa”.
Sana ”paratiisi” tuli englannin kieleen ranskan kielen ”paradis” sanasta, joka periytyi latinan ”paradisus” sanasta ja kreikan ”paradeisos” sanasta ( kreikan ...). Mutta kreikan kielessä sana tulee proto-iranilaisesta...’muurilla ympäröity”. Juutalaisuudessa Eedeniä kutsutaan myös ”vanhurskauden puutarhaksi”, joka luotiin alusta alkaen ja jonne koko ihmiskunnan on lopun aikoina poikkeuksetta palattava. Varhaisessa kristinuskossa paikka, jonne vanhurskaiden sielut menevät ennen kuolleiden ylösnousemusta, oli ”Abrahamin sylissä”. Se siirrettiin taivaaseen hellenistisen käsityksen mukaan.
Ja jos kaivamme syvemmälle, voimme nähdä, että Jahven Jumalan asuinpaikka ei ollut pilvissä, vaan Siionin (Jerusalemin) vuoren huipulla, kuten kreikkalainen Olympos. Jahve, joka samaistettiin ukkosenjumala Zeukseen, asettui sinne maailman luomisen ja kahden mytologian tunnetun motiivin - theomachian (jumalten taistelu) - entisten kanaanilaisten jumalien (ylimmäinen El, hedelmällisyyden jumalatar Asherah/..., myrskynjumala Baal jne.) ja... (jumalten taistelu) - kukistamisen jälkeen. jne.) ja kaaoskamppailu, motiivi, jossa valloittava jumaluus kukistaa kaaoksen voimat, joita merikäärmeet ja hirviöt (Raab ja Leviathan) ilmentävät. Psalmeissa kuvataan Jumalan istuvan valtaistuimella kosmisen meren yläpuolella, joka tunnetaan nimellä Tehom, taivaallisessa palatsissaan tai Jumalan temppelissä (Ps. 29:10). Jumalan kahden valtakunnan - maallisen ja taivaallisen - kohtaamispaikka on juuri ”Jumalan puutarha” eli Eeden. Niinpä Hesekiel 28:12-19 sijoittaa puutarhan vuorelle, kun taas 1. Mooseksen kirjassa 2-3 paikka on epämääräisempi, yksinkertaisesti kaukana ”idässä”. Molemmissa tapauksissa on viittaus siihen, että puutarha on temppelin tai palatsin vieressä.
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
2. Ihmisen luominen.
Sekä sumerilaisten että heprealaisten mukaan ihminen luotiin savesta, johon ”elämän henki” puhallettiin. Ihminen luotiin palvelemaan jumalia – heprealaisten mukaan Jahve-jumalaa. Miehen kylkiluusta luotu vaimo -teema on, Raamatun kanssa samansisältöisenä, kotoisin sumerilaisista paratiisimyyteistä.
3. Luomistapa.
Sekä Vanhan testamentin kertojat että sumerilaiset oppineet selittivät, että luominen tapahtui kahdella tavalla: jumalallisella käskyllä (sanalla) ja ”tekemällä”.
Kristinuskon opetukset on omaksuttu synkretismina muinaisista ”pakanakulttuureista”.
Myös Egyptistä, Mesopotamiasta, Babylonista.
Kristilliset käsitykset ovat peräisin muinaisista, juutalaisista, ja juutalaiset assyrialaisista, ja assyrialaiset intialaisista, ja kaikki menevät taaksepäin: mitä uudempi, sitä alempi, mitä vanhempi, sitä korkeampi.
OM ja Aamen
Omista tai Aumista tuli tiibetiläisten pyhä sana Hum, muslimien Amin ja egyptiläisten, kreikkalaisten, roomalaisten, juutalaisten ja kristittyjen Amen." Tavu on käännetty monille eri kielille, kulttuureille ja uskonnollisille perinteille, mutta äänen luova ja transformatiivinen voima on pysynyt samana. Raamatussa sana Amen...
OM=AUM=Aamen
OM=AUM=Aamen
AUM (myös OM) on ääni ja symboli, joka edustaa kosmista värähtelyä tai maailmankaikkeuden alkuääntä.
AUM:ia pidetään perusvärähtelynä, josta kaikki luomakunta lähtee ja joka kattaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden.
On erityistä, kun huomaamme, kuinka samankaltainen AUM on kuin AAMEN! joka on myös samankaltainen kuin muslimien rukouksen lopussa, kun he sanovat -AMIN.
Tässä meillä on poikkeuksellinen rinnakkaisuus islamin ja joogan sekä Intian mystisen ajattelun välillä. Kaikki alkaa Aumilla.
Käyttivätkö keltit Omia? Irlannin kelttien muinaista mystistä kieltä kutsuttiin nimellä Ogham (lausutaan Ohm, Om tai Aum). Onko tämä vain sattumaa? Ogham ei ollut joustava, kehittynyt kieli, vaan pikemminkin joukko hieroglyfisiä sanoja, joilla kuvattiin rajallista määrää asioita, lähinnä druidien kunnioittamia esineitä.
Tämä viittaa mahdollisuuteen, että muinaiset keltit tunsivat ja käyttivät Omia druidipappiensa välityksellä.
Muinaisen intialaisen kulttuurin vaikutuksesta muinaisessa irlantilaisessa kulttuurissa on varmasti todisteita. Onhan gallian kieli indoeurooppalainen kieli, jossa on monia sanoja, joilla on sanskritin juuret.
Esimerkiksi sana Eire (Irlanti), kuten myös sana Iran, on johdettu sanskritin sanasta arya, joka tarkoittaa 'jaloa' ja tarkoittaa muinaisen aryan kansaa.
Mayat ja Sana - Muinaisessa mayojen kirjoituksessa nimeltä Popal Vuh sanotaan:
Ensimmäiset todelliset ihmiset (tietäjät) saavat elämän ainoastaan Sanan (äänivärähtelyn) voimasta.".
Sama pätee moniin muinaisiin kulttuureihin kaikkialla maailmassa, jotka tunsivat äänen transformatiivisen voiman ja jotka ymmärsivät sen, minkä tiede on vasta hiljattain havainnut: että manifestiuniversumi perustuu energiaan, josta ääni on yksi aspekti.
Aumin ja Aamenin värähtelyerot - Kielitieteen mukaan Amen on kehittynyt Aumista (Om). Jos chanttaat jonkin aikaa Aumia ja sitten Aamenia, huomaat, että värähtelyssä on eroa: Aum on syvemmällä ja resonoi vatsassa ja itse asiassa koko kehossa, kun taas Amen värähtelee päässä ja kurkussa. Siksi Aumin värähtelyillä on taipumus viedä meidät älyllisyyden kahleiden ulkopuolelle, kun taas Aamenilla on taipumus rohkaista "ajattelua" ja älyllisiä prosesseja.
Om englanninkielisissä sanoissa - Onko sattumaa, että monet latinasta johdetut englanninkieliset sanat, joista joillakin on tärkeitä filosofisia merkityksiä, alkavat Omilla? Esimerkiksi Omniscience ja Om-nipotence.
Voiko olla sattumaa, että Om, joka symboloi universaalia äänivärähtelyä, joka sisältää kaikki äänet ja värähtelyt, sisältyy myös sanaan Omnipresent! Huomaa myös sanat Om-nifarious ja Om-en.
Latinankielinen juurisana omni tarkoittaa 'universaalia'. Eikö ole outoa (tai ehkä loogista!), että kreikkalaisten aakkosten viimeinen kirjain on Om-ega? Mahdollisesti Om on vaikuttanut kreikkalaisten ja roomalaisten kautta kulttuuriin enemmän kuin luulemmekaan, erityisesti filosofisella tasolla.
Lopuksi, englannin kielen sana ombudsman (joka tulee norjasta) tarkoittaa "henkilöä, joka tuomitsee vaikeasti ratkaistavissa olevia riitoja tai ongelmia".
Kristinuskossa ei ole mitään uutta, raamatulliset kertomukset on otettu muinaisuskonnoista, "pakanuudesta", synkretismiä. Vedenpaisumuskertomus, kuolleiden henkiin herättämistarinat, ihmeteot jne. kaikki nämä asiat on otettu muualta, vain nimet ja paikannimet on muutettu. Tarinoissa on hämmästyttävää samankaltaisuutta. Tie, totuus ja elämä, ne kaikki olivat olemassa muinaisina aikoina, tuhansia vuosia sitten vanhoissa uskonnoissa, kauan ennen kristinuskoa.
Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.
Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.
Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.
Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.
Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.
Perinne nauttia leipää ja viiniä jumalan symbolisena (tai todellisena) verenä ja lihana oli osa mysteeriuskontoja. Tämä vastaa Jeesuksen sanoja: "Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä" (Joh. 6:54).
Raamatun tarinoita ja tekstejä, joiden juuret ovat muinaisessa kirjallisuudessa
Useiden Raamatun kertomusten ja tekstien huomattava samankaltaisuus muiden, usein vanhempien kertomusten kanssa on herättänyt kiistaa tutkijoiden keskuudessa sukupolvien ajan.
Monet raamatulliset kertomukset välitettiin suullisesti sukupolvien ajan ennen kuin ne kirjoitettiin muistiin. Perinteiset raamatuntutkijat ja apologeetat puolustavat tällaisten raamatunkertomusten alkuperäisyyttä ja historiallista arvoa.
Agnostikkojen ja vapaamielisten uskovien mielestä todisteet siitä, että israelilaiset kirjanoppineet ja papit perustivat usein hahmot, tarinat, rituaalit ja proosan aikaisempiin pakanallisiin myytteihin ja uskomusjärjestelmiin, ovat musertavia. Tämä on erityisen ilmeistä niin sanotuissa sankaritarinoissa, hartauksissa ja virsissä, joita esiintyy raamatullisessa ja pakanallisessa kirjallisuudessa kaikkialla muinaisessa Lähi-idässä.
Ristiriitaisiin tulkintoihin vaikuttavat muinaisen raamatullisen kirjallisuuden ja muinaisten tekstien kopioiden lisäykset, muokkaukset, muokkaukset ja useat käännökset. Asiaankuuluvien tekstien alkuperä on melko luotettava, mutta kopioitujen raamatunkäsikirjoitusten aikajanat ja alkuperäislähteet ovat usein hämärän peitossa. Kuolleenmeren kääröjen tekstit osoittivat, että ainakin osa Septuagintan (LXX) Raamatun versiosta on peräisin 4. vuosisadalta eaa. alkaen.
Raamatun kertomus Nooasta ja sumerilaiset tarinat Atrahasiksesta, Ziusudrasta ja Utnapishtimista
Monissa muinaisissa kulttuureissa on yliluonnollisia suuria vedenpaisumustarinoita, joissa ihmiskunnan jatkuvuuden takaa yksi vanhurskas sankari. Raamatun tarina kertoo Jumalan turhautumisesta ja vihasta tuhoisaa ja hallitsematonta ihmiskuntaa kohtaan. Jumala päättää sitten tuhota kaiken elämän maan päältä. Yhdelle hyvälle miehelle, Nooalle, kerrotaan tästä ja häntä kehotetaan rakentamaan ja varustamaan suuri alus - arkki. Jumala neuvoo häntä ottamaan mukaan vaimonsa, poikansa, miniänsä ja tarkan määrän kaikkia eläimiä, jotta elämä voitaisiin aloittaa uudelleen sen jälkeen. Sitten maa tuhoutuu ja Nooan jälkeläiset asuttavat sen uudelleen.
Samanlainen tarina kerrotaan myös säilyneissä sumerilaisissa ja vanhan Babylonian kiilakirjoitustauluissa. Jumalat ovat turhautuneita ja raivoissaan ihmisten jatkuvasta metelistä. Nooan vastineen nimi sumerilaisessa legendassa on Ziusudra (n. 2300 eaa.).
Myöhemmässä vanhassa babylonialaisessa versiossa n. 1646 eaa. hänen nimensä on Atrahasis. Vanhan Babylonian valtakunnan puolivälin tienoilla hän ja vedenpaisumuskertomus kudotaan Gilgameš-eepokseen nimellä Utnapishtim (myös Pir-Napishtim). Kaikki nämä tekstit edeltävät heprealaisia pyhiä tekstejä, joista myöhemmin tuli heprealainen Raamattu.
Oppilaat harjoittelivat taitojaan kopioimalla näitä tarinoita yhä uudelleen ja uudelleen. Mesopotamiasta on löydetty useita lähes kahden vuosituhannen ajalta peräisin olevia kopioita ja fragmentteja, muun muassa aikoinaan suuren palatsin ja kirjaston rauniot Ninivessä.
Mooses ja Sargon Akkadilainen
Raamatun kertomus Mooseksesta sijoittuu julman faraon aikaan. Faarao määräsi kaikki heprealaiset poikalapset tapettaviksi heti syntyessään, jotta israelilaisten määrä ei lisääntyisi ja heistä ei tulisi uhkaa. Farao pelkäsi, että runsaslukuinen heprealaiskansa voisi johtaa kapinaan ja kapinaan Egyptissä.
Raamatun tarinassa Mooseksen äiti valmistaa pajukorin, jonka hän sinetöi pikeillä tehdäkseen siitä vedenpitävän. Hän panee Mooseksen koriin ja kelluttaa sen Niiliä pitkin, jossa faraon tytär kylpee. Jälkimmäinen pelastaa lapsen ja kasvattaa hänet poikanaan - hänellä on etuoikeutettu ruhtinaallinen koulutus, johon kuuluu tähtitiedettä, uskontoa, matematiikkaa ja kirjoittamista, kuten Egyptin kirjeenvaihto ulkomaisten ruhtinaiden koulutuksesta heidän hovissaan todistaa.
Heprealaiset papit tarkistivat, muokkasivat ja lisäsivät olemassa olevia israelilaisten pyhiä tekstejä Babylonian vankeuden aikana. Skeptikot uskovat, että Raamatun Mooseksen tarina kehitettiin tuolloin muinaisista mesopotamialaisista sankaritarinoista.
Akkadin perustajalla Sargonilla oli samanlainen korimatka jokea pitkin pikkulapsena. Hänen äitinsä oli papitar, joka synnytti hänet salassa. Hän teki myös pajukorin, joka oli sinetöity pikeillä, ja laski pojan kellumaan Eufrat-jokeen. Hänet kuitenkin pelasti ja kasvatti nöyrä talonpoika, kunnes mahtava jumalatar Ishtar (entinen sumerien Inanna) kiinnostui hänestä. Nuorena hänestä tuli Kishin kuninkaan maljan kantaja, jonka hän myöhemmin syrjäytti, ennen kuin hän ryhtyi rakentamaan maailman ensimmäistä imperiumia.
Sargonin historiallisuudesta noin vuonna 2279 eaa. on todisteita useista kiilleliusketauluista, joita on löydetty muun muassa Amarnasta, Ashurista ja Ninivestä, sekä heettiläisistä katkelmista. Hänen syntymälegendansa on tallennettu Babyloniasta peräisin oleviin myöhempiin kopioihin. Raamatuntutkijat väittävät, että hajanaiset tekstit eivät ole ratkaisevia ja että suullisesti välitetyt Raamatun kertomukset ovat Sargonin syntymäkertomusta vanhempia.
Raamatun Job ja Mesopotamian vanhurskas kärsijä
Jobin kirja on kirjoitettu ainutlaatuisella tyylillä. Se eroaa muista Raamatun kirjoista asiayhteyden, tapojen, nimien ja kuvattujen tapahtumien osalta. Tutkijat ovat arvelleet, että se vastaa enemmän arabialaisia kuin israelilaisia kertomuksia.
Jobilla on varakas omaisuus ja perhe. Saatana, joka on tällä kertaa vielä enkeli, haastaa Jumalan siihen, että Job on hurskas vain siksi, että kaikki hänen elämässään on ihanaa. Jumala hyväksyy Saatanan haasteen, joka sitten tuhoaa Jobin omaisuuden, perheen ja lopulta Jobin terveyden. Job kieltäytyy kiroamasta Jumalaa. Hän ei ymmärrä, miksi hän kärsii, mutta hyväksyy, ettei hänellä ole oikeutta kyseenalaistaa Jumalaa. Raamatullinen kertomus päättyy siihen, että Jumala selittää Jobille kauniilla sanoilla maailmankaikkeuden laajuuden ja monimutkaisuuden. Jobin elämä päättyy siten, että hän on rikkaampi ja onnellisempi kuin ennen kärsimyksensä alkamista.
Mesopotamian tarinassa Ludlul-bēl-Numēqi eli Oikeudenmukainen kärsijä on samanlainen tausta, jossa hurskas mies noudattaa uskonnollisia sääntöjä tarkasti. Jobin tavoin hän ei ymmärrä onnensa muutosta. Hän kyseenalaistaa jumalansa, kun hän menettää kaiken, myös terveytensä. Toisin kuin Job, hän kuitenkin kuolee kurjuuteensa tarinan lopussa.
Jobin runolliset kuvaukset ovat samankaltaisia kuin monissa ennen Raamattua kirjoitetuissa muinaisissa teksteissä, kuten Enuma Elishissä.
Sananlaskut, saarnaaja ja egyptiläiset opetukset
Tutkijat ovat kiistelleet tekstien lainaamisesta Raamatun ja muinaisen egyptiläisen opetuskirjallisuuden välillä siitä lähtien, kun asiaa koskevat hieroglyfitekstit on tulkittu. Enemmistö on yhtä mieltä siitä, että suurin osa papyrus- ja ostrokateksteistä ja niiden katkelmista viittaa siihen, että heprealaiset kirjurit lainasivat vanhoja egyptiläisiä tekstejä.
On olemassa perusteluja sille, että molemmilla puolilla on juuret vielä vanhemmissa lähteissä, ja jotkut jopa näkevät muinaisten tietäjien keksimän universaalin tiedon ja maalaisjärjen.
Raamatun saarnaaja- ja sananlaskujen kirjat on omistettu israelilaiselle kuningas Salomolle, joka tutkii elämän tarkoitusta pohtimalla ihmistä, hänen motiivejaan ja tekojaan. Hän tekee monia viisaita johtopäätöksiä ponnistelujensa aikana.
Saarnaajain kirjan viimeisessä luvussa Salomo neuvoo nuoria nauttimaan elämästään niin kauan kuin he ovat nuoria. Hän kuvaa, miten ihmisen kyvyt vähenevät vähitellen iän myötä, kunnes lopulta mitään ei ole jäljellä. Kauniisti muotoilluilla vertauskuvilla hän havainnollistaa aistien rappeutumista, kunnes jäljelle jää vain pelko.
Osa Prissen papyruksen egyptiläisestä tekstistä valittaa samaa taantumaa samankaltaisella tyylillä. Papyrus alkaa Kagemnin ohjeen viimeisillä sivuilla. Sen jälkeen seuraa faarao Djedkaren visierin, nimeltä Ptahhotep, alkuperäisten opetusten eli sebaytin koko teksti, joka on peräisin 4. dynastian ajalta.
Prisse-papyrus on 12. tai 13. dynastian aikana tehty kopio, joka on peräisin noin vuodelta 2300 eaa. Nykyään se on Pariisin Biblioteque Nationale -kirjastossa. Tiedämme, että kyseessä on kopio, koska kirjoittaja toteaa lopussa, että nämä ovat täsmälleen samat sanat, jotka hän kopioi sellaisina kuin hän ne löysi.
Amenemopen ohjeen hieraattinen teksti, josta on löydetty useita sanontoja Tukholmasta, Pariisista ja Moskovasta sekä myöhäinen (noin 1000 eaa.) ostrakoni Kairosta, on Amenemopen laatima isän pojalleen antama ohje. Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:
Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:
"Enkö minä ole kirjoittanut sinulle kolmekymmentä neuvon ja tiedon sanontaa?" Sananlaskut 22:20
"Katsokaa näitä kolmeakymmentä lukua; ne tiedottavat, ne kasvattavat." Amenemopen opetus
On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä
On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä
"Minä annan teille tiedoksi Amen-em-Open sanat."
Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:
"Enkö minä ole kirjoittanut sinulle kolmekymmentä neuvon ja tiedon sanontaa?" Sananlaskut 22:20
"Katsokaa näitä kolmeakymmentä lukua; ne tiedottavat, ne kasvattavat." Amenemopen opetus
On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä
"Minä annan teille tiedoksi Amen-em-Open sanat."
Anin opetus Anin papyruksesta, noin 18. dynastian ajalta, sisältää samoja opetuksia kuin edellä mainitut esimerkit. Sebayt (opetukset) käsittelevät samoja aiheita. Niissä korostetaan rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta, itsehillintää, rauhalliseen elämään pyrkimisen tärkeyttä ilman riitoja ja ahneutta ja korostetaan jumalten lopullista valtaa. Tämä ja heprealainen Raamattu ovat saaneet tutkijat arvelemaan, että kaikki opetukset saattavat olla peräisin yhdestä ainoasta, vanhemmasta lähteestä. Egyptiläiset viisaudenopettajat juontavat juurensa Imhotepiin, joka oli faarao Djoserin (3. dynastia n. 2686-2636 eaa.) visioitsija, rakennusmestari, lääkäri, tähtitieteilijä ja opettaja.
Raamatun psalmi 104 ja Akhenatenin Aten-hymni.
Psalmin 104 ja farao Atenin virren (1300-luvulta eaa.) tyyli-, ilmaisu- ja sävymaailman samankaltaisuutta ei voi kiistää.
Psalmin 104 ja faarao Atenin virren (14. vuosisata eaa.) tyyli-, ilmaisu- ja sävymaailman samankaltaisuutta psalmin 104 ja farao Akenatenin virren (14. vuosisata eaa.) välillä ei voi kiistää.
Muita samankaltaisia kielellisiä ylistys- ja kunnioituskuvioita, jotka liittyvät Atenin palvomiseen Atenin ainoana jumalana, esiintyy Amarnan rajakivien sanamuodoissa.
Niissä on havaittavissa yhtäläisyyksiä Raamatun psalmeihin ja muihin kuvaileviin raamatullisiin kertomuksiin.
Laulujen laulu ja sumerilainen kirjallisuus
Raamatun Laulujen laulussa on yhtäläisyyksiä sumerilaisten temppelihymnien ja akkadilaisten hymnien sekä rakkauslaulujen kanssa.
Se säesti vuosittain vietettävää Dumuzi-Inanna-kultin ja myöhemmän Tammuz-Ishtar-kultin avioliittoliturgiaa sumerien ja akkadien aikakausilla.
Ensimmäinen runoilija, jonka nimen tunnemme, oli akkadilainen ylipapitar, Sargonin tytär Enheduanna. Useat hänen runoistaan ja virsistään ovat säilyneet.
Tietyt Raamatun kertomukset ja käytännöt kasvoivat jo vakiintuneista juurista käsin
On vain luonnollista, että Raamatun kertomuksia värittävät ympäröivät vaikutteet, jotka ovat vaikuttaneet heidän yhteisöllisen elämänsä ja kehittyvän kulttuurinsa jatkuvasti muuttuviin aikoihin. Meidän tarvitsee vain katsoa, miten israelilaisten uskonnolliset riitit ja rituaalit muuttuivat ja mukautuivat koko Raamatun aikajanan aikana, jotta ymmärrämme, miten maallisia ja vieraita käytäntöjä omaksuttiin.
Useat Tanakhin osat ovat suullisesti periytyneet yhteiskunnan toimesta, joka oli muuttumassa kansakunnaksi ja joka oli toisinaan paimentolaisuutta ja toisinaan eleli muukalaisten parissa maanpaossa. Pyhät tekstit kirjattiin lopulta vuosisatojen kuluessa erillisiin kääröihin, ja eri kirjoittajat, joilla oli erilaiset tavoitteet ja tyylit, pyrkivät tekemään viestinsä selväksi omassa nyky-yhteiskunnassaan.
Voidaan myös kysyä, eivätkö samankaltaisuudet, joissa on kullekin ihmiskunnan kulttuurin vaiheelle ja ajalle ominaisia käänteitä ja kaunistuksia, perustu esi-isiin vaikuttaneisiin historiallisiin tapahtumiin. Ehkä ihmisen syvään juurtuneessa muistissa ja genetiikassa oli tapahtumia ja viisautta, jotka tapahtuivat ennen kuin ihmiset jakautuivat kulttuuriryhmiin.
Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista. Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma.
Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.
Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.
KRISTINUSKO ON KOPIO MYÖS MITRALAISESTA USKONNOSTA.
Mithralainen teksti:
"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)
Kristinuskon teksti:
Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.
Sumerissa - Sargon Akkadilainen (2250 eKr.) on vanhin tunnettu versio Mooses-hahmosta.
Babyloniassa - Marduk (Belin poika) antoi lait Hammurabille.
Kreetalla - Minos nousi Dikta-vuorelle, jossa Zeus antoi hänelle pyhät lait.
Syyriassa - Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin kirjoitettiin jumalan lait.
Mooses tunnetaan lain antajana, kymmenen käskyn, Mooseksen lain, antajana.
Ajatus siitä, että laki annetaan Jumalalta profeetalle vuorella, on kuitenkin myös hyvin vanha motiivi.
Mooses on vain yksi lainsäätäjä Mytologisen historian Lainsäätäjien PITKÄSSÄ RIVISSÄ.
Egyptissä taas oli Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin oli kirjoitettu jumalan lait. Mitä tulee kymmeneen käskyyn, ne on otettu suoraan Egyptin kuolleiden kirjan loitsusta 125.
Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.
Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.
Itse asiassa egyptiläinen uskonto on todennäköisesti juutalais-kristillisen teologian ensisijainen perusta. Kaste, kuolemanjälkeinen elämä, lopullinen tuomio, neitseellinen syntymä ja ylösnousemus, ristiinnaulitseminen, liitonarkki, ympärileikkaus, pelastajat, pyhä ehtoollinen, suuri vedenpaisumus, pääsiäinen, joulu, pääsiäinen, pääsiäisjuhla ja monet muut ovat kaikki egyptiläisten ajatusten piirteitä, jotka ovat kauan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta.
Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.
Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta?
Tällainen perverssi tuomio on täysin absurdi.
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Uskonto voi olla hyväkin ilmiö, kunhan se ei ole kenellekään häiriöksi. Uskonnon oheisvaikutuksena on kuitenkin ääriliikkeet, fanaattisuus, jopa aggressiivinen ja hyökkäävä kiihkomielisyys. Uskonnollinen kiihkoilu on maailman kauhein asia.
Mikään maailmassa ei ole pahempaa kuin oman uskonnon tyrkyttäminen muille, joka on painostavaa ja jopa vaarallistaa. Valitettavasti sitä on paljon, erityisesti kristinuskossa. Sen voi huomata erityisesti idän keskustelupalstoilla. Tällainen käytös ei ole luonnollista, se ei ole edes inhimillistä käytöstä. Tällä tavoin uskonnosta tulee maailman vaarallisin ilmiö.
Tällainen ääri-ilmiö ei ole vaarallinen vain kiihkoilijalle itselleen vaan myös hänen ympärillään oleville ihmisille. Ja se on suorastaan patologista.
Mitä kidutususkonton historia opettaa meille? Ettäse on kaikkialla lietsonut suvaitsemattomuuden liekkejä, levittänut tasangoille ruumiita, juottanut maan vereen, polttanut kaupunkeja, tuhonnut kansakuntia, mutta ei ole koskaan tehnyt ihmisistä parempia, vain huonompia.
Ei voi mitenkään selittää, miksi erityisesti kristityt ovat niin taipuvaisia äärimmäisyyksiin. Tuntuu siltä, että he ovat jopa paljon kiihkouskovaisempia kuin muslimit.
Fanaattisuus on välinpitämätön ihmisen hengellisen täydellisyyden suhteen, sen tavoitteet ovat tässä, ”maallisessa” ulottuvuudessa. Ihmisen hengellinen elämä suuntautuu kokonaan hänen sisimpäänsä.
Todellinen kristitty näkee kaikki ongelmansa itsessään, siellä on hänen kamppailunsa keskus.
Mustavalkoinen ajattelu ulottuu erilaisiin ilmiöihin Mihin tahansa ehdotukseen - esimerkiksi - juoda yrttejä tai käyttää jotakin tehokasta kansanlääkintämenetelmää, fanaatikot julistavat, että se on noituutta ja että se on paholaisesta. Hän julistaa myös muut lääketieteen edustajat paholaisen palvelijoiksi.
Fanaatikko tuntee olonsa epämukavaksi ja ahdistuneeksi, jos hänen ympärillään on ihmisiä, jotka uskovat johonkin muuhun kuin hänen uskoonsa.
Ja itsensä rauhoittamiseksi, oman mukavuutensa vuoksi fanaatikot aloittavat pakkomielteisen lähetystyön ”käännyttääkseen eksyneet totuuden valoon”.
”Ehdottoman totuuden kantaja” ja ”kadotettujen pelastaja” ..
Tämä on todellinen esimerkki todellisesta totalitaarisesta lahkosta, oppikirjaesimerkki psykoterrorista ja zombifiointiin liittyvästä painostuksesta.
Ja sitten alkaa ilmestyä kirjoja, joissa kuvataan kauhuskenaarioita, jotka muistuttavat liiankin paljon keskiaikaisten velhojen hallusinogeenista hourailua, sekä ihmisiä, jotka juoksentelevat kaduilla silmät kiiluen ja huutavat valmiina olevasta Harmageddon-päivästä. Ja todellakin, ei voi olla miettimättä: "Enkö minäkin voisi omaksua heidän uskonsa, ja voisinko välttyä ikuiselta helvetiltä ja voisiko maailmanloppu olla minulle menestys?". Mutta ihmiset tulevat tähän johtopäätökseen pelon paineessa, ja kuten apostoli Johannes sanoi, rakkaus ja pelko eivät sovi yhteen.
Fanaatikko tuntee olonsa epämukavaksi ja ahdistuneeksi, jos hänen ympärillään on ihmisiä, jotka uskovat johonkin muuhun kuin hänen uskoonsa. Ja itsensä rauhoittamiseksi, oman mukavuutensa vuoksi fanaatikot aloittavat pakkomielteisen lähetystyön ”käännyttääkseen eksyneet totuuden valoon”.
Se, että tämä ”totuus” on sellainen vain fanaatikoille, ei yleensä nolota heitä, koska he tuntevat itsensä ”absoluuttisen totuuden” kantajiksi, joiden velvollisuus on tuoda se kaikille.
Fanaatikkojen huomio kiinnittyy jatkuvasti ympärillä oleviin. Sen sijaan, että he työskentelisivät oman huonon käytöksensä parissa, he kuvittelevat olevansa ”eksyneiden pelastajia”
He moittivat jatkuvasti ympärillään olevia, lukevat moraalia ja vaativat heitä täyttämään uskontonsa määräykset.
He eivät yksinkertaisesti ymmärrä, että toiset eivät ehkä yksinkertaisesti välitä heidän uskonnostaan.
Ei ole yllättävää, että fanaatikot saavat usein luonnollisen vastareaktion ei-uskovilta tai muissa uskonnoissa olevilta ja heidät yksinkertaisesti pannaan paikoilleen ja pyydetään ”pysymään omilla teillään poissa toisten ihmisten elämästä”.
FANAATTISTEN PAKKOKÄÄNNYTYKSIEN MOTTO:
Jos ette halua, me pakotamme teidät uskomaan "oikealla" tavalla ja "oikeaan" jumalaan.
Vastauksena ihmisten torjuntaan fanaatikot vakuuttuvat vielä enemmän hänen ”kurjasta” tilastaan ja väittävät, että hän on [mukamas] pahojen henkien riivaama, koska hän ei halua kuulla ”totuuden sanaa”.
Fanaatikot pelkäävät kovasti noituutta. He saattavat jatkuvasti ajatella, että muut yrittävät loitsia heitä tai heihin kohdistuu pahoja henkiä.
Miksi ihmisestä tulee uskonnollinen fanaatikko?
Miksi ihmisestä tulee uskonnollinen fanaatikko?
Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa - usein huonon itsetunnon vuoksi. Tällaiset ihmiset ovat enemmistönä ihmisiä, jotka ovat kokeneet syviä traumoja, jotka ovat heikentäneet heidän uskoaan itseensä.
Kun tällainen henkilö alkaa tunnustaa jotakin uskontoa, vaikka hän on itse vielä neofytti, hän alkaa heti opettaa muita.
Näin hän vahvistaa itseään omissa silmissään ja kompensoi näin epävarmuuttaan.
Saarnaamalla kristinuskoa vääräuskoisille hän asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pyrkii näin kohottamaan itsetuntoaan.
Itse asiassa tällaisen henkilön usko itseensä horjuu entisestään.
Samalla tavalla ”uskonnolliset fanaatikot” ovat vastuuttomia - he siirtävät kaiken vastuun teoistaan Jumalalle, paholaiselle tai demoneille ja poistavat näin vastuun teoistaan ja elämästään.
Kristillinen fanaattisuus on sairaus, joka aiheuttaa ahdistusta ja onnettomuutta, ei ainoastaan tietyn lahkon kannattajalle vaan myös hänen perheelleen. Tällaiset ihmiset ovat alttiita harhoille, mielenvikaisuudelle ja kyvyttömyydelle kuulla ja ymmärtää muita.
Tällaiset ihmiset ovat alttiita harhoille, mielenvikaisuudelle ja kyvyttömyydelle kuulla ja ymmärtää muita. Miten ihmisestä tulee uskonnollinen fanaatikko, voiko sitä parantaa ja mihin pitäisi kääntyä?
Uskonnolliset fanaatikot ovat tiettyjen kulttien kannattajia, joihin he uskovat kyseenalaistamatta.
Fanaattinen kidutususkonnon edustaja on vakuuttunut vain omasta oikeellisuudestaan.
Kristillisen fanaatikon määrittelee se, että hän on vailla kriittistä ajattelua, koska hän ei ymmärrä, ei pohdi, ei suhtaudu kriittisesti saamaansa tietoon, vaan imee sen täysin itseensä ja näkee totuuden vain yhdessä asiassa, yhdessa lahkossa, ykdessä kirjassa.
Kaikki muut, jotka ajattelevat toisin, ovat hänelle vihollisia. ”He eivät tiedä totuutta, he ovat tietämättömiä”, hän ajattelee.
Joskus tilanne menee niin pitkälle, että fanaatikko yksinkertaisesti hankkiutuu eroon ihmisistä, jotka yrittävät puhua hänelle järkeä.
Millaiset ihmiset ovat alttiita uskonnolliselle kristilliselle fanaattisuudelle?
Aina ei voi sanoa, että uskonnolliseen fanatismiin on alttiina vain tietty ryhmä, jolla ei ole nykyaikaista tietoa, joka on jäänyt jälkeen kehityksestä, jotkut ihmiset, jotka ”kasvoivat metsässä”. Näin ei aina ole.
On nimittäin erilaisia ihmisryhmiä, jotka etsivät totuuttaan, tarkoitustaan tässä elämässä, mutta eivät löydä sitä.
Ja tietyt ihmiset tarjoavat heille vastineeksi tulkintojaan, usein tulevat adeptit joutuvat tällaisten ihmisten vaikutuksen alaisiksi.
KRISTILLINEN DOGMAATTINEN USKONNOLLINEN FANATISMI ON VAKAVA RIIPPUVUUS.
Jos puhumme ulkoisesta vaikutuksesta, ihminen on aina riippuvainen yhteiskunnasta, ja toisen ihmisen mielipide on hänelle hyvin tärkeä.
Häntä ei esimerkiksi ymmärretä ympärillä olevissa ihmisissä tai hän on saanut traumoja lapsuudessa, mutta yhtäkkiä hän tapaa ihmisiä, jotka "ymmärtävät" häntä ( tällaisten järjestöjen johtajat ovat erittäin hyviä manipulaattoreita, he käyttävät erilaisia menetelmiä, olipa kyse sitten erilaisista empatiatekniikoista tai neurolingvistisestä ohjelmoinnista).
Johtaja osoittaa kaikella toiminnallaan, että hän tuntee empatiaa tätä henkilöä kohtaan, että hän tarvitsee häntä.
Tulee tunne, että joku välittää sinusta, että elät jonkun aatteen vuoksi, ihminen näkee jonkinlaisen tehtävän itselleen.
Mutta he eivät ymmärrä, että he ovat vain tykinruokaa jonkun toiminnalle.
Kristillinen zombifanaattisuus nykyaikaisen ääriajattelun ja terrorismin ytimenä ja perustana.
Tällä hetkellä uskonnollisten dogmien taakse piiloutuvat uskonnollisten ääriliikkeiden edustajat levittävät edelleen radikaaleja näkemyksiä ja väkivaltaa.
Kristillinen kidutususkonnon fundamentalismi, fanatismi, radikalismi, ääriliikkeet ja terrorismi.
Radikaaleilla kidutususkonnon dogmeilla on taipumus muuttua ääriainesten iskulauseiksi ja vetoomuksiksi. Näiden vetoomusten ja iskulauseiden perusteella toteutetaan terroritoimintaa, esimerkiksi psykoterroria hindujen palstalla.
On tärkeää huomata, että näiden vaiheiden välinen ero ei ole uskonnossa vaan ideologiassa, jossa uskontoa käytetään aseena tiettyjen tavoitteiden toteuttamiseksi, myös eri uskonnollisten järjestöjen lähettiläiden toimesta, jotka ovat ääriaineksia.
Uskonnollinen riippuvuus voi muuttua uskonnolliseksi fanaattisuudeksi. Uskonnollinen fanaatikko samaistuu uskonnollisen aatteen ihanteisiin sellaisena kuin hän ne esittää. Usko valitun tien oikeellisuuteen on ehdoton eikä salli kompromisseja. Fanaatikon uskonnollinen vakaumus yhdistyy messiaaniseen aatteeseen poikkeuksellisen vastuuntunnon tunteena lähetystehtävän täydellisestä täyttämisestä, joka ilmenee sekä ajattelun sisällössä että kaiken ympärillä tapahtuvan havaitsemisessa, tunnetilassa ja suhtautumisessa muihin.
Elämän tarkoitusta etsiessään he menevät äärimmäisyyksiin.
Kristillisillä uskonnollisilla järjestöillä on samat tavoitteet: mahdollisimman monen kannattajan rekrytointi, heidän täydellinen hallitsemisensa, taloudellisten resurssien hankkiminen kannattajiensa kautta, poliittiselle areenalle pääseminen ja näin ollen valta paitsi kannattajiinsa, myös koko maailmaan.
Tämä on riittämätöntä, kritiikitöntä uskoa "oikeaan" jumalaan. Fanaatikko on henkilö, joka on riittämätön, koska hän on lujasti rakentanut päähänsä, että hän ja vain hän (no, ehkä hänen kaltaisensa) ovat oikeassa. Ja kaikki muut ovat väärässä.
Kristillisen kidutususkonnon fanaattisuus on tuhoisaa, joskus kauheaa, koska fanaattisuus on ääriainesten ja terrorismin ideologian perusta. Kysymys on siitä, miten voimme suojella itseämme ja läheisiämme sellaiselta.
Ikuisen kidutususkonnon kristillinen uskonnollinen fanatismi ei ole syntynyt tänään tai eilen.
Erilaiset ideologiat ovat vuosisatojen kuluessa vieneet ihmishenkiä, mutta ne ovat myös hävittäneet kokonaisten kansakuntien juuret.
Sanotaan, että fanatismi voidaan lopettaa systematisoimalla uskonnollinen ideologia ja vahvistamalla tiedettä.
Mikä ero on uskon ja fanaattisuuden välillä?
Fanaatikon kiihko kertoo hänen kamppailustaan oman epäuskonsa kanssa: teoillaan hän kiirehtii todistamaan mielelleen, että hänen tunteensa on oikea. Usko on mielen tunne, ja fanatismi on tunteen mieli.
Miten uskonnollinen fanatismi ilmenee?
Nämä ovat ihmisiä, joilla on vähän tunteita ja jotka ovat useimmiten synkällä tuulella. Tämän luonteen pohjalta voi kehittyä uskontoon uppoutunut henkilö, joka kuitenkin välittää vain itsestään eikä huomaa, miten hänen tekonsa vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin.
Uskonnollinen fanaattisuus tai uskonnollinen ekstremismi on nimitys, jota käytetään viittaamaan kritiikittömään kiihkoon tai pakkomielteiseen innostukseen omasta hartaudesta tai omistautumisesta jonkin ryhmän uskontoon, eräänlaiseen inhimilliseen fanaattisuuteen, joka saattaa muuten ilmetä henkilön muissa intohimoissa ja osallistumisessa.
Onko fanaattisuus synti?
Kristityn ei pitäisi olla fanaattinen, vaan hänen pitäisi rakastaa kaikkia ihmisiä ja suhtautua heihin herkästi.
”Uskonnollinen fanaattisuus”, kuten kaikki muutkin riippuvuudet, tuhoaa ihmisen sekä henkisesti että fyysisesti. Fanaatikon suurin ongelma on se, että hän lakkaa ajattelemasta rationaalisesti ja loogisesti.
Mikä on väärä uskonto?
PARODIAUSKONTO tai väärä uskonto tai pilkkauskonto on uskomusjärjestelmä, joka haastaa muiden ihmisten erilaiset uskonnot usein pilkkaamisen keinoin.
Henkilö, joka aloittaa jonkin asian tekemisen hyvillä aikomuksilla ja menee lopulta äärimmäisyyksiin, on vailla todellista arvostelukykyä. Hänen toimintansa on esimerkki käyttäytymisen taustalla piilevästä itsekkyydestä; hän ei ole siitä tietoinen, koska hän ei tunne itseään tarpeeksi hyvin, joten hän menee äärimmäisyyksiin.
Uskonnollinen fanaatikko on populaarikulttuurin roistotyyppi. Hänelle ei ole ominaista rationaalisuus, pragmatismi, suvaitsevaisuus, edes banaali itsesuojeluvaisto, ja äärimmäisen harvinaiset välähdykset myötätunnosta vuorottelevat arvaamattomasti julmuuden ja väkivallan kanssa.
Hän leikkaa mieluummin Gordionin solmuja ajattelematta seurauksia ja torjuu kaikki neuvotteluyritykset.
Tyrannia, dogmatismi, vääristynyt moraali, kaikkien väärinkäsitysten verinen selvittäminen - tämä on todellisen fanaatikon tapa.
Fanaatikko on suvaitsematon ei-uskovia kohtaan, ja erityisesti hindupalstojen lukijoita kohtaan, ja pyrkii useimmissa tapauksissa pakottamaan heidät uskomaan samoin kuin hän itse.
Mutta mikä erottaa fanaatikon tavallisesta vakuuttuneesta uskovasta, on hänen pitäytymisensä uskontonsa dogmeissa (sellaisina kuin hän on ne itse käsittänyt); hän raivostuu jo pelkästä yrityksestä analysoida uskontonsa oppeja, kun taas älyllinen uskovainen ottaa ne varmasti vastaan tyynesti ja ilman pelkoa ja riittävän älykkyyden vallitessa rikastuttaa teologiaa uudella tutkielmalla.
Uskonnollinen fanaattisuus
Fanaattisuus on sairaalloinen tila, sokea usko johonkin aatteeseen ja sen tyrkyttäminen muille. Fanatismi oli ja on edelleen monimutkainen ja ristiriitainen sosiaalis-historiallinen ilmiö, joka on aina kiinnostanut filosofeja, teologeja, poliitikkoja, kulttuurihenkilöitä ja tavallisia ihmisiä. Yhden ihmisen uskonnollinen fanatismi voi aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin kahdenkymmenen rikollisen yhteenlasketut ponnistelut.
Kristinuskon fanaattisuus on sairaalloinen tila, sokea usko johonkin ajatukseen ja sen pakottaminen muille.
Uskonnollinen fanatismi on historiallisesti ensimmäinen fanatismin muoto, ja sillä on erityinen asema sen muiden muunnelmien joukossa.
Pohjimmiltaan kristillinen uskonnollinen fanatismi on uskonnollisen maailmankuvan erityinen tulkinta ja uskonnollisten tunteiden erityinen taitos. Uskonnollisen fanatismin lisääntynyt vaara on, että sitä voidaan käyttää uskovien tietoisuuden ja käyttäytymisen manipulointitekijänä.
”Fundamentalismin, fanatismin, radikalismin, ääriliikkeiden ja terrorismin” olemuksesta yleensä ja ‘uskonnollisen ääriliikkeen’ olemuksesta erityisesti on olemassa suuri määrä hyvin erilaisia määritelmiä. On suositeltavaa lähestyä määritelmiä erikseen sanasta ”uskonnollinen” ja tarkastella ”uskonnollisen ekstremismin” olemusta kokonaisvaltaisesti.
Kristillinen zombifanaattisuus on ihmisen emotionaalinen ilmenemismuoto, jolle on ominaista liiallinen kiihko, innostus, pakkomielle, sokea usko uskomustensa oikeellisuuteen, palvonnan kohteensa ja kannattajiensa ylivertaisuuteen ja yksinoikeuteen omassa persoonassaan siinä määrin, että varsinainen päämäärä unohtuu.
Radikalismi on (neutraalina terminä, jos et laita siihen mitään positiivista tai negatiivista merkitystä) - ”terävä, kardinaalinen, äärimmäinen, tinkimätön pitäytyminen näkemyksissä, käsitteissä, joilla pyritään ratkaiseviin, radikaaleihin muutoksiin jossakin asiassa. Se voi esiintyä sekä negatiivisessa että positiivisessa valossa, esimerkiksi - radikaalit uudistukset.
Kristillinen ekstremismi on ”joukko erilaisia taistelun äärimmäisiä muotoja, jotka ilmenevät esimerkiksi separatismina, kaikenlaisena syrjintänä eri tavallla uskovia kohtaan ja suvaitsemattomuuden ilmentyminä.
Uskomukset liittyvät ihmisen tunteisiin ja psyykeen. Ainoastaan tieto, joka heijastaa ihmiselämän ja yhteiskunnan todellisuutta, hallitsee ihmisen tunteita ja psyykeä, johtaa loogiseen päättelyyn ja voi väittää estävänsä uskonnollisen vakaumuksen muuttumisen fanaattiseksi.
Toisin sanoen uskonnollisen peruskoulutuksen puute tai laadukkaan koulutuksen puute johtaa uskonnollisesta kulttuurista irtautumiseen ja johtaa fanaattisuuteen, joka ei salli uskonnollisen henkilön kääntyä kriittisesti hengelliseen maailmaansa ja jopa päinvastoin edellyttää kriittistä vetoamista reaalimaailmaan.
Uskonnollinen suvaitsemattomuus.
Puritanismi - moraalin ja sääntöjen tiukkuus jokapäiväisessä elämässä, joka on muuttunut itsetarkoitukseksi;
"Vääräuskoisten" väkisin käännyttäminen - uskontoon houkutteleminen tungettelevin, mielistelevin ja juonittelevin, ja pilkkaamisen keinoin;
Uskonnollinen ekspansio - pyrkimys uskonnon maailmanhallintaan salakavalin ja väkivaltaisin keinoin.
Maailmanhistoria on valitettavasti täynnä tapauksia, joissa uskonnollinen viha on ajanut valtioita ja kansoja uskonsotiin (sisällissotiin ja kansojen välisiin) ja epäinhimillisiin vainoihin.
Kansakuntien uskonnollinen historia on kuitenkin myös täynnä harhaoppeja, skismoja, vainoja.
Uskonnollista fanatismia kansan keskuudessa, on pitkä historia uskonnon voiman hyödyntämisessä ja sen käyttämisessä joko vallan vakiinnuttamiseen tai laajentumisen tekosyynä;
Kristillinen zombifanatismi on psyykkisen toimintahäiriön ilmentymä, turvapaikka neuroottisille yksilöille, jotka yrittävät piilottaa sisäisen henkisen ristiriitansa ja siitä johtuvan aggression, alemmuuskompleksin ja egoismin itseltään ja muilta turvautumalla fanatismiin;
Kidutususkonnon dogmaattinen uskonnollinen fanatismi - siitä tulee kidutususkonnossa uskovien liioiteltu vaativuus lähimmäisiään kohtaan, joka johtuu käskyjen väärästä ymmärtämisestä.
Uskonnollisen fanatismin seuraukset
Uskonnollisen fanatismin seuraukset ihmisille, yhteiskunnalle ja itse uskonnoille ovat hyvin moninaiset.
Kidutususkonnon dogmaattinen uskonnollinen fanatismi on psyykkisen toimintahäiriön ilmentymä, turvapaikka neuroottisille yksilöille ja samalla luo fanaattisessa uskovassa harhakuvan hengellisestä omavaraisuudesta ja taatusta pelastuksesta nukuttamalla hänen omatuntonsa ja istuttamalla häneen farisealaisen tietoisuuden;
Se vääristää uskoa, koska se riistää siltä sen arvokkaan ominaisuuden - lähimmäisenrakkauden, jota ilman usko on kuollut;
Se tukahduttaa yksilönvapauden pakottamalla, vainoamalla, uhkaamalla, rankaisemalla ja väkivallalla;
Se ajaa uhrinsa tuhoamaan muita ihmishenkiä ja sivilisaatioita uskonsodissa;
Se ajaa uhrinsa tuhoamaan muita ihmishenkiä ja sivilisaatioita uskonsodissa;
Kristittyjen fanaattisuus herättää uskonnollisesti välinpitämättömissä tai vähän uskovissa ihmisissä antipatioita ja kallistaa heidät ateismiin, kun he vakuuttuvat siitä, että uskonto ei jalosta ihmistä vaan lietsoo vihaa ja verisiä konflikteja.
Kidutususkonnon dogmaattinen uskonnollinen fanatismi.
Uskonnollisen fanaatikon tärkein piirre, joka erottaa hänet hyvin uskonnollisesta ihmisestä, on vakaumus siitä, että vain heidän suosikkijärjestöjensä ja -opetuksensa kautta voi päästä Jumalan luokse ja että ne, jotka ovat eri mieltä tästä vakaumuksesta, joutuvat suoraan ikuiseen helvettiin.
Kristitty fanaatikko on ylimielinen, suvaitsematon ja aggressiivinen muita hengellisiä polkuja ja koulukuntia kohtaan. Tällaista henkilöä ei voi kutsua hengelliseksi. Usein tällaiset ihmiset ovat täysin ymmärtämättömiä paitsi viisaudelle, myös jopa logiikalle, tosiasioille ja maalaisjärjelle. He saattavat osata jopa paljon Raamatun sitaatteja ulkoa, heillä voi olla korkea asema järjestössään, mutta silti heillä ei ole alkeellista ymmärrystä hengellisen filosofian perusteista.
Kidutususkonnon dogmaattinen uskonnollinen fanatismi.
Uskonnolliset fanaatikot taistelevat jonkin aatteen puolesta.
Vain heidän kirkkonsa on oikein, vain heidän oppinsa on edistyksellisin, vain heidän tulkintansa Raamatusta on oikein, muiden kirkkojen väärin, vain he palvovat oikeaa jumalaa, oikeaa Jeesusta, muut vääriä jumalaia ja väärää Jeesusta.
Vain he saavat todellisia ilmestyksiä Jumalalta, vain he todella palvovat, vain heillä on kaikkein oikein käsitys Raamatusta ja niin edelleen.
Uskonnollinen fanaatikko ei saa mielihyvää toiminnastaan, vaan ihanne- tai aatemaailman olemassaolosta itsestään. Hän sulautuu intohimoonsa, haluaa kokea intohimoja ja tunteita.
Uskonnollinen fanaatikko tarvitsee samanhenkisyyttä ja samanhenkisiä ihmisiä. Hän etsii samanlaisia faneja, joiden joukossa hän tuntee olevansa omiensa joukossa, puhuu heidän kanssaan samaa kieltä, he ”maistelevat” hänen ideaansa tai sankariaan ja ymmärtävät toisiaan täydellisesti.
Uskonnollisen fanaatikon ympäristö on eräänlainen yhteisen tunteen sähköistämien ihmisten psyykkinen yhteenliittymä, joka omassa piirissään kasvaa ja voi saavuttaa tuntemattomia arvoja.
Uskonnollinen fanaattisuus tähtää jonkun toisen kulttuurin, uskonnon ja arvomaailman tuhoamiseen.
Koska vain hänen uskontonsa- kristinusko on totta ja vain hänen kirkkonsa on paras!
Mitä voimakkaampi kristillinen uskonnollinen fanaattisuus on, sitä enemmän ihminen on mukana tapahtumissa. Hän alkaa olla jonkin aatten vallassa. Tässä oudossa tilassa hän irrottautuu itsestään ja alkaa iloita, surra ja odottaa ihmettä yhdessä kaikkien muiden kanssa.
Ei kuitenkaan pidä sekoittaa uskonnollisen fanaattisuuden ja dogmatismin käsitteitä keskenään.
Uskonnollinen dogmaatikko pitää tunnollisesti kiinni uskomuksistaan, perinteistään ja uskostaan, vaikka pilkkaakin usein patologisesti muita uskontoja.
Uskonnollisten fanaatikkojen tavoin hän saattaa ihailla omaa oikeaa kristinuskoa ja pitää usein muiden uskontojen edustajia harhaoppisina.
Kristillisen kidutususkonnon dogmaattinen uskonnollinen fanatismi.
Uskonnollinen fanaattisuus on sairaus, joka aiheuttaa surua ja kärsimystä harhojen, mielenvikaisuuden, kyvyttömyyden kuulla ja ymmärtää muita. Ja tämä sairaus tarttuu inhimillisten intohimojen ja mieltymysten kautta, jotka ovat kehittyneet enemmän tai vähemmän jokaisessa ihmisessä.
Niinpä intohimojen varjeleminen, niiden torjuminen, tiukka itsekritiikki - tämä on tapa suojautua uskonnolliselta fanaattisuudelta.
Kaikki on meissä itsessämme, ja meidän pitäisi aloittaa vain itsestämme.
Ääriajattelun olemuksen osalta kaikki lähtee liikkeelle ”fanaattisuudesta”, koska ääriajattelu ja terrorismi ovat fanaattisen ajattelun, toiminnan ja elämäntavan tulosta. ”Uskonnollinen ekstremismi” on monimutkainen, monitahoinen uskonnollinen ilmiö.
”Uskonnollinen ekstremismi” on monimutkainen, monitahoinen uskonnollinen ilmiö, jolla on kolme toisiinsa liittyvää muotoa:
1) tietoisuuden tilana (julkinen ja yksilöllinen);
2) ideologiana;
3) toimintakokonaisuutena, jolla ääriainesten ideologiaa toteutetaan elämässä.
Äärikristilliset dogmaattiset uskomukset, kuten muutkin uskomukset, kuten ideologiset myös uskomukset, liittyvät ihmisen tunteisiin ja psyykeen.
Ainoastaan tieto, joka heijastaa ihmiselämän ja yhteiskunnan todellisuutta, hallitsee ihmisen tunteita ja psyykeä, johtaa loogiseen päättelyyn ja voi väittää estävänsä uskonnollisen vakaumuksen muuttumisen fanaattiseksi.
Äärikristillinen dogmaattinen ajattelu johtaa fanaattisuuteen, joka estää uskonnollista ihmistä kääntymästä kriittisesti pois fanaattisuudesta ja kyseenalaistamasta "ainoaa oikeaa totuutta".
Tämä tilanne edellyttää ajan mittaan radikaaleja näkemyksiä. Radikaaleilla näkemyksillä on puolestaan taipumus muuttua ääriainesten iskulauseiksi ja vetoomuksiksi. Nämä kehotukset ja iskulauseet ovat terroristisen toiminnan perusta. On tärkeää huomata, että näiden vaiheiden välinen ero ei ole uskonnossa vaan ideologiassa, joka käyttää uskontoa aseena tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.
On myös huomattava, että niiden välinen ero riippuu yksilöllisestä henkisestä käsityksestä, ja siirtyminen tasolta toiselle voi kestää muutamasta päivästä useisiin vuosiin.
KRISTILLINEN ZOMBIFANATISMI: VAPAUTTA VAI ORJUUTTA?
Kidutususkonto, joka julistaa ikuista helvettiä.
Fanaattisuus, sen opin julistajien yksinkertaisuus ja ristiriitaisuus.
Siirryttäessä tarkastelemaan kristinuskon uskonnollisen fanaatikon-messiaan, aktiivisen henkikeskeisen maailmankatsomuksen kantajan, erityispiirteitä on huomattava, että hän pitää itseään kutsumuksena pelastaa maailma ja saattaa ihmiset sille "oikealla tielle", joka hänestä tuntuu kaikkein korkeimmalta, ja hän pyrkii tekemään tämän kaikista olosuhteista riippumatta.
Kidutususkonto, joka julistaa ikuista helvettiä - se uskonnollinen fanaatikko pyrkii pelkästään "hyvien aikomustensa" ohjaamana pakottamaan tahtonsa, fiktionsa ja spekulaationsa ihmisten ylle kuvittelemalla, että näin hän antaa heille pääsyn absoluuttiseen Totuuteen (tai mihin tahansa, mitä hän pitää kaikkein arvokkaimpana oikeamielisen ihmisen kaikkien pyrkimysten keskipisteenä), ja että tämä ja vain tämä on hänen mielestään hänen elämänsä päämäärä, arvo ja tarkoitus.
Suotuisin ympäristö tällaisille fanaattiselle yksilöille ominaisten maailman määrittelyn ja "ainoan oikean" uskonnon vaihtoehtojen toteuttamiselle on juuri "vääräuskoiset", eli siis kaikki hindujen palstat suomi24:ssa.
Kidutususkonnon fanaatikko pyrkii löytämään itsestään suurimman uskon voiman, hallitsemalla, kuten hän uskoo, sisimpänsä, irrottautumalla ohimenevästä, ja näin hän pyrkii löytämään itsestään suurimman, aidoimman ja ainoan uskonsa voiman. Mutta kaiken voittavan voiman löytäminen itsestään on epätodennäköistä.
Ei ole epäilystäkään vain siitä, että laiminlyömällä liialliset tarpeensa, kieltämällä ne, hän saa harhakuvitelmallisen korvauksen riittämättömille kyvyilleen ja luottamuksen omaan sisäiseen ja ulkoiseen harmoniaansa, joka ei ole sopusoinnussa asioiden todellisen tilan kanssa.
Yleensä väkisin omaan uskoonsa eli kristinuskoon käännyttäjällä tyypilliset teot ja teot aiheuttavat muillekin vakavia vaikeuksia.
Väkisin omaan uskoon käännytääjä ei tietenkään kategorisesti hyväksy hänelle tarjottua ”psyykkistä apua”, koska se, ja hän uskoo siihen vilpittömästi, kiinnittää hänet väärään nykyhetkeen ja riistää siten häneltä hänen käytettävissään olevan todellisen tulevaisuuden - jumalallisen armon.
Uskonnollinen dogmaattinen fanaattisuus liittyy ihmisluonnon kaikkiin puoliin, myös rationaalisiin ja irrationaalisiin.
On kuitenkin otettava huomioon, että fanaatinen kidutususkonon edustaja voi olla fanaatikko vain kahden maailmankatsomuksellisen vaihtoehdon vallitessa: passiivis-henkikeskeisen tai aktiivis-henkikeskeisen.
Toisin sanoen itse fanaattisuus ja siihen liittyvät ilmiöt syntyvät silloin, kun yksilön kykyjen tai tarpeiden kokonaisuuden henkis-sielullinen osa on riittämätön, eli se tarvitsee täydellistä tai osittaista täydennystä, ja olemassa olevan riittämättömyyden kompensointi on äärimmäisen tehotonta tai pohjimmiltaan mahdotonta.
Yksi ikuisen helvettiopin kidutususkonnon fanaatikon tyyppi on yksilö, joka on syvästi vakuuttunut siitä, että ajatus, jota hän tunnustaa, on ehdottoman totta, ja tuntee tarvetta antaa koko itsensä "taisteluun" uskomustensa puolesta; tämä on fanaatikko sellaisenaan, hänen maailmasuhteensa intensiivisyys on keskittynyt "hyvään".
Koska kristitty fanaatikko ei kykene tyydyttämään ylivoimaisia tarpeitaan niitä vastaavien kykyjen kustannuksella tyhjentävästi, hän ”ottaa käyttöönsä” illusorisen tyydytystilan saavuttamisprosessin aikana käytännössä kaikki toteutettavissa olevat olennaiset kykynsä.
Koska kristitty fanaatikko ei kykene tyydyttämään ylivoimaisia tarpeitaan niitä vastaavien kykyjen kustannuksella tyhjentävästi, hän ”ottaa käyttöönsä” illusorisen tyydytystilan saavuttamisprosessin aikana käytännössä kaikki toteutettavissa olevat olennaiset kykynsä.
Fanaatikko, joka omistautuu täysin jonkin paikallisen päämäärän saavuttamiselle, osoittautuu yksinkertaiseksi olennoksi, joka on tosiasiassa samaistunut siihen uskonnollisen olemassaolon alueeseen, jossa hänen olennaiset voimansa pääasiassa purkautuvat.
”Uskonnollinen fanaattisuus”, kuten kaikki muutkin riippuvuudet, tuhoaa ihmisen sekä henkisesti että fyysisesti. Fanaatikon suurin ongelma on se, että hän lakkaa ajattelemasta rationaalisesti ja loogisesti.
Vain heidän kirkkonsa on oikein, vain heidän oppinsa on edistyksellisin, vain heidän tulkintansa Raamatusta on oikein, muiden kirkkojen väärin.
Vain he palvovat oikeaa jumalaa, oikeaa Jeesusta, muut vääriä jumalaia ja väärää Jeesusta.
Vain he saavat todellisia ilmestyksiä Jumalalta.
Vain he todella palvovat, vain heillä on kaikkein oikein käsitys Raamatusta ja niin edelleen.
Se tukahduttaa yksilönvapauden pakottamalla, vainoamalla, uhkaamalla, rankaisemalla ja väkivallalla;
Se ajaa uhrinsa tuhoamaan muita ihmishenkiä ja sivilisaatioita uskonsodissa;
Se herättää uskonnollisesti välinpitämättömissä tai vähän uskovissa ihmisissä antipatioita ja kallistaa heidät ateismiin, kun he vakuuttuvat siitä, että uskonto ei jalosta ihmistä vaan lietsoo vihaa ja verisiä konflikteja.
Puolustuksen tarkoituksena on torjua vihollisen hyökkäys. Puolustamme itseämme fanaattisia kristittyjä vastaan, tämä on avointa sodankäyntiä. Menneisyydessä ne suuret kansakunnat, jotka eivät laiminlyöneet puolustustaan, selviytyivät parhaiten. Sama pätee hindupalstoihin, joissa lukijoilla on vapaus valita, mihin he uskovat tai uskovatko lainkaan. Mutta tämä valinnanvapaus viedään heiltä pois fanaattisten kristittyjen painostuksesta, jotka haluavat myös tehdä palstojen lukijoista itsensä kaltaisia dogmaattisia zombeja.
Avoin sota fanaattisia zombifundamentalistikristittyjä vastaan on meneillään.
Luuletteko todella, että annamme teidän riistää meiltä vapautemme?
"Foorumi on nyt otettu hallintaan. Paluuta vanhaan ei ole."
Tyyliltään sellainen viesti on:
Me olemme ottaneet kaikki vääräuskoiset vangeiksi ja käännytämme heidät väkisin kristinuskoon väkisin tai, jos he kieltäytyvät, kidutamme heidät kuoliaaksi.
MUTTA:
Avoin sota fanaattisia zombifundamentalistikristittyjä vastaan on meneillään.
Luuletteko todella, että annamme teidän riistää meiltä vapautemme?
Fanatismi ja kristityjen harjoittama psykoterrorismi.
SE ON LUOLAIHMISTEN TIETOISUUS, EI NORMAALI TIETOISUUS.
Kristittyjen toiminta hindupalstoilla on obskurantismi - valistuksen vastustaminen, valistusvihamielisyys, sananvapauden vastustaminen.
Tiettyjen kristinuskon kulttien absoluuttinen yksinoikeus ja "pyhyys", on hellittämättömään taistelu muiden kanssa;
Kostonhimoinen, armoton ja rankaiseva tuomari-jumala, ikään kuin kirjoitettu nykypäivän terroristeista;
Ajatukset tuomiopäivästä tai viimeisestä tuomiosta;
Inkvisition nuotiot, armoton noitavaino ja harhaoppisten jahtaaminen, ei-uskovien vainoaminen ja puuttuminen uskovien intiimiin elämään;
Uskonsodat ja riidat.
Käsitys ikuisesta helvetistä
Paratiisin nautinnot
Obskurantismi, kiihkoilu, sensuuri
ALKUKANTAISUUDEN JA KESKIAJAN TUOMINEN NYKYAIKAAN.
Zombikristittyjen uskonnollinen fanatismi ei ole osoitus uskon syvyydestä vaan taikauskon voimasta.
-Eloonjäänyt inkvisitio ja kerettiläisyyden instituutio;
-Jumalan edustuksen instituutio maan päällä;
- eräiden uskonnollisten tekstien kanonisoimisen ja toisten luokittelun instituutio;
- Taivasten valtakunta katuville zombeille
- ”pyhien pappien” valtava rikastuminen;
- Uskonnon muuttaminen vihan ja suvaitsemattomuuden ideologiaksi, johon liittyy pogromeja, murhien ja muihin ihmisiin kohdistuvan väkivallan oikeuttamista;
- Kristillisten uskonnollisten dogmien muuttaminen ehdottomiksi "totuuksiksi", joita aivottomat zombifanaatikot ja aggressiiviset ääliöt alkavat sanella hinduille hindupalstoilla.
Luetteloa voisi jatkaa hyvin pitkään, mutta pointti ei ole siinä, vaan siinä, miten kiivaasti obskurantistit ja fanaatikot puolustavat jokaista edellä mainittua kohtaa, mikä jos jokin, niin se todistaa zombikristittyjen luolamaisesta luonteesta.
Kirkkohistoria on poikkeuksellisen melankolinen tiede; se kuvaa lähinnä ihmisten syntejä.
Valitettavasti Koraanin lisäksi myös Raamattu ja evankeliumit vaativat ”murskaamaan”, hävittämään ei-uskovaiset ja epäuskoiset (2. Moos. 23:24; 34:13; 2. Sam. 2:13), 12:27-31; 2. Aikakirja, 34:7; Job, 49:7; Ps. 2:9; Room. 16:20; Apok. 2:27); (Lk. 14:16; Matt. 10:37); (Matt. 5:29-30; Matt. 18:8-9; Mk. 9:43-47).
Kristinuskon yksinoikeus on siinä, että vain tällaiset käsitykset ovat totta. Kaikki muut opetukset ovat "vääriä" käsityksiä "oikeasta" Jumalasta.
Kyse ei ole natsismin ja miljoonien ihmisten murhien oikeuttamisesta, vaan tämän ”yksinoikeuden” vaarallisuudesta: obskurantismi, fanatismi, FANAATTINEN KRISTILLINEN USKONNOLLINEN SATANISMI ovat liian laajalle levinneitä, jotta voitaisiin tuomita vain yksi ääriliike, kristillinen kultti.
Monoliittisuus, yhtenäisyys, tiukka sääntely, toisinajattelijoiden hävittäminen, terrori, taistelu ”kaaosta” vastaan - jotka uskonnollisten apologien mukaan vahvistavat järjestelmää, itse asiassa tuhoavat ennemmin tai myöhemmin vuosituhansia vanhan egyptiläisyyden tai bysanttilaisuuden murskaamalla niiden ”puolustusmekanismit”, ”sopeutumattomat elementit”, ympäröivään maailmaan sopeutumisen mekanismit.
Useimmat muinaiset sivilisaatiot menehtyivät juuri tällaisen ”yhtenäisyyden” vuoksi. Tämä pätee yhtä lailla kristillisiin eri lahkoihin. Ihmiselämä on luonteeltaan erimielisyyttä, ja kun se tukahdutetaan, elämä lakkaa tai vääristyy.
Paradoksaalisin asia on se, että kristinusko, joka julisti, ettei ole olemassa juutalaista eikä helleeniä, vaan että kaikki Kristuksen opetuslapset ovat veljiä ja Jumalan uusi kansa, on nykyään yhtä sovinistisen liikkeen kanssa, joka on nykyään vain suurella vaikeudella erotettavissa natsismista.
Uskonnollinen fanatismi ei ole osoitus uskon syvyydestä vaan taikauskon voimasta, uskonnollisen muodon hallitsevuudesta uskonnollisen hengen yli, hengellisyyden korvaamisesta rankaisemattomuudella ja ritualismilla.
Kristinuskon uskonnollinen fanatismi on osoitus siitä, että on liike taaksepäin, ei eteenpäin.
Obskurantismi ja fanatismi ovat vaarallisia, se on pelottavampaa kuin mikään avoin sota, se on peruuttamatonta. Tämän harmonian tuhoutumisen takana alkaa joko sisällissota tai uskonsota. Ja tämä uskonnollinen sota tulee olemaan paljon raaempi kuin sisällissota.
Muuttaako kristinusko ihmiset pahoiksi? Ilmeisesti niin, vai onko niin, että kristinuskoa hindujen keskustelupalstoilla edustaa sen uskonnon huono puoli? Sellaisen käsityksen saa lukiessaan näitä mielettömän raivon viestejä.
Kuinka kristinuskossa, joka on ”rakkauden uskonto”, voi olla niin paljon vihaa?
Tai ehkä kristityt ovat jo luonnostaan pahoja ja väkivaltaisia ihmisiä, jotka menevät tuohon uskontoon, ja kristinusko vain syventää jo olemassa olevaa julmuutta ja pahuutta.
Pahuudessaan ja sanomattomassa vihassaan kristityt ovat paljon julmempia kuin muslimit. Se käy selväksi, kun lukee, miten he vihaavat ei-kristittyjä täällä. En ole koskaan elämässäni kohdannut tällaista vihaa, tällaista aggressiivisuutta, tällainen viha on eräänlaista eläimellisyyttä, joka on luontaista kristityille, ja sellainen siis onkin koko uskonto?
Käyttäytymisellään kristityt näyttävät esimerkkiä siitä, miten pahaksi ja aggressiiviseksi tämä uskonto voi muuttaa ihmisen.
Kristitty, joka jatkuvasti ja lakkaamatta ahdistelee hindupalstoja, ei tee kristinuskolle mitään hyvää mainosta, eikä varsinkaan edistä Jeesuksen kirkkautta, vaan saa ihmiset inhoamaan kristinuskoa.
Mitä kristillinen sokea usko tarkalleen ottaen on, ja miten se onnistuu muuttamaan muuten älykkäät ihmiset eläviksi kuolleiksi? Tutustutaanpa syvällisemmin tähän levottomuutta herättävään aiheeseen.
Kristillisen sokean uskon vaarat
Kristillinen sokea usko on pohjimmiltaan uskomusten vankkumatonta hyväksymistä ilman todisteita tai rationaalisia perusteluja. Se on vaarallinen ansa, joka voi vangita jopa älykkäimmät ja näennäisesti järkevimmätkin yksilöt. Vanhemmat, opettajat, tiedemiehet, lakimiehet - ei ole väliä, kuka, koska kaikki ovat alttiita kristilliselle sokealle uskolle. Kun hyväksymme sokeasti ajatuksia kyseenalaistamatta niiden paikkansapitävyyttä, vaarana on, että luovumme kriittisestä kyvystämme ja tulemme alttiiksi manipuloinnille, indoktrinaatiolle ja yksilöllisyytemme rapautumiselle.
Kristillisen sokean uskon vaarat ovat moninaiset. Se voi johtaa tieteellisten tosiasioiden hylkäämiseen, haitallisten ideologioiden ylläpitämiseen ja henkilökohtaisen kasvun ja tutkimisen tukahduttamiseen. Mikä vielä pahempaa, se voi synnyttää laumamentaliteetin, jossa yksilöt jähmettyvät uskomuksiinsa niin, etteivät he kykene osallistumaan mielekkääseen keskusteluun tai pohtimaan vaihtoehtoisia näkökulmia.
Kristittyjen sokea usko ja sen vaikutus kriittiseen ajatteluun
Yksi kristillisen sokean uskon salakavalimmista vaikutuksista on sen kyky heikentää kriittistä ajattelua. Kun hyväksymme sokeasti ajatuksia tutkimatta, suljemme tehokkaasti kognitiiviset kykymme ja luotamme sen sijaan ennalta määrättyihin uskomuksiin, joita emme uskalla kyseenalaistaa. Tämä voi johtaa vaaralliseen älyllisen pysähtyneisyyden tilaan, jossa meistä tulee kyvyttömiä haastamaan vallitsevaa tilannetta tai osallistumaan sellaiseen tiukkaan analyysiin, joka on välttämätöntä henkilökohtaiselle ja yhteiskunnalliselle edistykselle.
Kristillinen sokea usko ja yksilöllisyyden rapautuminen
Kun alistumme kristillisen sokean uskon houkutuksiin, vaarana on, että menetämme perustavanlaatuisen osan siitä, mikä tekee meistä ihmisiä: yksilöllisyytemme. Kun luovumme kyvystämme ajatella itse, meistä tulee pelkkiä varjoja entisestä itsestämme, jotka mukautuvat kollektiivisen laumamentaliteetin saneluun. Tällä yksilöllisyyden rapautumisella voi olla kauaskantoisia seurauksia luovan ilmaisun tukahduttamisesta haitallisten sosiaalisten normien ja valtarakenteiden ylläpitämiseen.
Kristillisen sokean uskon taustalla olevan psykologian tutkiminen paljastaa joitakin kiehtovia oivalluksia. Sokea usko näyttää pohjimmiltaan johtuvan ihmisen syvään juurtuneesta tarpeesta varmuuteen, turvallisuuteen ja kuulumiseen. Maailmassa, joka voi usein tuntua kaoottiselta ja arvaamattomalta, lupaus horjumattomasta uskosta voi olla uskomattoman houkutteleva, sillä se tarjoaa vakauden ja yhteisöllisyyden tunteen, jota voi olla vaikea vastustaa.
Lisäksi kristillisen sokean uskon taustalla olevat psykologiset mekanismit, kuten vahvistusvinouma ja pyrkimys ylläpitää kognitiivista dissonanssia, voivat tehdä yksilöiden uskomattoman vaikeaksi irrottautua sen otteesta. Kyseessä on itseään vahvistava kierre, joka voi jättää älykkäimmät ja kriittisimmätkin yksilöt älyllisen ja emotionaalisen halvaantumisen loukkuun.
Kristillisen sokean uskon ja zombien väliset yhtäläisyydet
Sekä kristillisellä sokealla uskolla että zombeilla on yhteinen piirre: yksilöllisen toimijuuden menettäminen ja minuuden sulauttaminen kollektiiviseen joukkoon.
Miten kristittyjen sokea usko muuttaa mielet eläviksi kuolleiksi?
Kristillisen sokean uskon seuraukset ovat todella hyytäviä. Kun alistumme sen houkutuksiin, vaarana on, että muutumme eläviksi kuolleiksi, mielemme vajoaa älyllisen ja emotionaalisen pysähtyneisyyden tilaan. Meistä tulee kuin zombeja, jotka kulkevat läpi elämän ilman kykyä ajatella kriittisesti, kyseenalaistaa vallitsevaa tilannetta tai harjoittaa sellaista itsetutkiskelua, joka on välttämätöntä henkilökohtaisen kasvun ja yhteiskunnallisen edistyksen kannalta.
Kristillisen sokean uskon ja zombien väliset rinnastukset ovat todella huolestuttavia. Molemmat edustavat autonomian menettämistä, itsensä luovuttamista kollektiiviselle laumalle ja vajoamista aivottomaan, kyseenalaistamattomaan kuuliaisuuteen. Aivan kuten zombien maailmanloppu on kauhistuttava näkymä, ajatus kokonaisen yhteiskunnan alistumisesta kristillisen sokean uskon valtaan on yhtä kauhistuttava, ellei jopa kauhistuttavampi.
Vapautuminen kristillisestä sokeasta uskosta
Mutta toivoa on. Aivan kuten voimme voittaa zombilaumat kriittisen ajattelun ja itsenäisen toiminnan voimalla, voimme myös vapautua kristillisen sokean uskon kahleista. Se edellyttää halukkuutta kyseenalaistaa syvimmät uskomuksemme, haastaa vallitseva tilanne ja hyväksyä epävarmuuden aiheuttama epämukavuus. Se tarkoittaa terveen skeptisyyden, tiedonjanon ja aidon uteliaisuuden kasvattamista ympäröivää maailmaa kohtaan.
Terveen skeptisyyden vaaliminen
Vapautuminen kristillisestä sokeasta uskosta
Mutta toivoa on. Aivan kuten voimme voittaa zombilaumat kriittisen ajattelun ja itsenäisen toiminnan voimalla, voimme myös vapautua kristillisen sokean uskon kahleista. Se edellyttää halukkuutta kyseenalaistaa syvimmät uskomuksemme, haastaa vallitseva tilanne ja hyväksyä epävarmuuden aiheuttama epämukavuus. Se tarkoittaa terveen skeptisyyden, tiedonjanon ja aidon uteliaisuuden kasvattamista ympäröivää maailmaa kohtaan.
Terveen skeptisyyden vaaliminen
Tämän prosessin ytimessä on terveen skeptisyyden kasvattaminen. Sen sijaan, että hyväksymme sokeasti ideat tai uskomukset, meidän on opittava suhtautumaan niihin kriittisesti, esittämään tarkentavia kysymyksiä ja vaatimaan todisteita. Tämä ei tarkoita kyynisyyteen tai nihilismiin vajoamista, vaan pikemminkin realistisen käsityksen kehittämistä maailmasta, joka perustuu järkeen, kriittiseen analyysiin ja halukkuuteen mukauttaa näkemyksiämme uuden tiedon myötä.
Kriittisen ajattelun omaksuminen ja kristillisen sokean uskon hylkääminen
Hyväksymällä kriittisen ajattelun ja hylkäämällä kristillisen sokean uskon saamme takaisin itsenäisyytemme, yksilöllisyytemme ja kykymme osallistua mielekkääseen keskusteluun ja henkilökohtaiseen kasvuun. Se on toki haastava tie, mutta se on välttämätön sekä itsemme että yhteiskuntamme terveyden ja elinvoimaisuuden kannalta.
Oletko valmis vapautumaan kristillisen sokean uskon kahleista ja kehittämään tervettä skeptisyyttä?
Toisella palstalla joku kirjoitti:
Kauheata uskoon käännyttämistä...
Anonyymi-ap
2024-08-31 10:10:58
Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.
Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.
Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..
Mark. 12:40 mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa." [Matt. 6:5]
https://www.youtube.com/watch?v=Re3lm9Deo3c&themeRefresh=1
Tutustu siihen, miten Azusa Streetin herätyksestä alkunsa saaneella helluntailiikkeellä on historiallisia ja kulttuurisia yhteyksiä voodoo-käytäntöihin, jotka ovat muokanneet sen varhaisia johtajia ja uskomuksia. Tutustu helluntailaisuuden synkretistisiin juuriin afrikkalaisessa hengellisyydessä, paljastaen piilossa olevia yhteyksiä ja kyseenalaistaen perinteisiä tulkintoja. Tutustu kielilläpuhumiseen liittyvään raamatulliseen ja historialliseen kontekstiin ja erota sen todellinen merkitys kulttuuristen muutosten ja uskonnollisten muutosten keskellä.
Esittämäsi ihanteet sisältyvät Raamatun sanomaan, joka on pelkästään hyvä. Et huomaa omaa kriittisyyttäsi, syyllistyt samaan, mistä syytät kristittyjä. Ylväästi kehut ideologiaasi, pystypäin, kirkkain otsin oman deluusiosi lumoissa hääräilet ihmisiä ryhmitellen zombeihin ja mielesi mukaisiin ryhmiin. Herra varjele kaltaisistasi.
Jos Jumala olis olemassa niin Hän olis jo aikoja sitten poistanut maapallolta Trumpin,Putinin,Erdoganin,Orbanin,Xin,Netanyahun, Iranin ja Afghanistanin rättipäät! Mutta ei! Saatana tätä maapalloa hallitsee !
:´-(
Jos Jumala olis olemassa niin Hän olis jo aikoja sitten poistanut maapallolta helluntailaiset.
https://www.patheos.com/blogs/matauryn/2017/12/11/glossolalia-paganism/
Glossolalia in Paganism & Occultism
George B. Cutten kirjoittaa teoksessaan An Ethnological Study of Glossalalia, että ”glossolaliaa harjoitetaan ei-kristillisissä uskonnoissa: Pohjois-Amerikan intiaanien Peyote-kultti, Tyynenmeren luoteisosan Haida-intiaanit, Sudanin shamaanit, Afrikan länsirannikon Shango-kultti, Trinidadin Shago-kultti, Haitin Voodoo-kultti, Etelä-Amerikan ja Australian aboriginaalit, Pohjois-Amerikan ja Aasian subarktisten alueiden eskimot, Grönlannin shamaanit, Borneon djakit, Etiopian zor-kultti, Siperian shamaanit, Etelä-Amerikan chaco-intiaanit, Andeilla asuvat curanderot, Afrikan Sudanin kinkat, Afrikan thonga-shamaanit ja Tiibetin munkit. ”
Translated with DeepL.com (free version)
Kulttuurisidonnaisuus
Kristitty kirjoitti toisella palstalla:
”HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...”
Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....
Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":
https://www.youtube.com/watch?v=YWE7dGEeskg
”TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.”
________________
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.
Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.
NDE kokemukset reinkarnaatiosta:
Neurokirurgi Eben Alexander selittää, miten reinkarnaatio hänen mukaansa toimii ja miksi emme voi muistaa aiempia elämiämme.
https://www.youtube.com/watch?v=mg9V2351FFY&pp=ygUabmRlLiByZWluY2FybmF0aW9uIGlzIHRydWU=
Neurokirurgi Eben Alexander selittää, miten reinkarnaatio hänen mukaansa toimii ja miksi emme voi muistaa aiempia elämiämme.
https://www.youtube.com/watch?v=uVE2inOz7nQ&pp=ygUZbmRlIGNocmlzdGlhbiBtZWV0IFZpc2hudQ==
Christian Meets Hindu God During Near Death Experience (NDE)
Kristitty tapaa Vishnun lähellä kuolemaa (NDE)
Rauhallinen tunnelma, ei pelottelua.
https://www.youtube.com/watch?v=xXhTFEcJYuY
Buddhalainen mies kuoli ja kohtasi Jumalan taivaassa - lähellä kuolemaa
Kulttuurisidonnaisuus
Kristitty kirjoitti toisella palstalla:
”HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...”
Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....
Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":
https://www.youtube.com/watch?v=YWE7dGEeskg
”TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.”
https://www.youtube.com/watch?v=7EPQgOwAkgc&pp=ygUJbmRlIGFsbGFo
Islam - Tapasin Allahin(Jumalan) kuolemanläheisessä kokemuksessani (NDE) Tapaamiseni Allahin kanssa
https://www.youtube.com/watch?v=TZUupVwc-Uk
Nainen kuolee näkee profeetta Muhammedin sanoman jumalallisen ilmestyksen kuolemanläheisessä kokemuksessaan
https://www.youtube.com/watch?v=Sfzj-xsHzkw&t=30s
Tämä mies kuolee, paljastaa, että JUMALA ja USKONTO EIVÄT ole sitä, mitä uskot (NDE)
Tämä mies jätti kristinuskon kokoaan NDE kokemuksen jälkeen.
Olemme taas kerran saaneet todistaa, jo täällä lihankahleissa ollessamme, valtavan massiivista ihmisälyn tahtoa, nitistää Jumalamme hyvät aikeet meitä kaikkia kohtaan. Ikäänkuin massalla yrittäisitte tehdä hyvän Jumalamme ylivertaiset viisaudet tyhjiksi. Huutoäänestys ei tepsi Jumalaan. Edelleenkään mikään saasta ei tule pääsemään Jumalamme tulevaan valtakuntaan. Kyllä teidän on itse valittava hyvä, vai paha. Teidän on myös saatettava omaisenne hyvän Jumalamme syliin. Onko hyvyys noin vaikeaa ? Ajatelkaa edes rakkaittenne hyvin vointia, siunattua elämää täällä maanpäällä ja ikuisuudessa.