Miten taas alkoi vatuttamaan olla ihmisten ilmoilla. Se on niin erilainen todellisuus verrattuna omien neljän seinän sisällä olemiseen että siihen en oikein pysty tottumaan. Jotkut toisensa löytäneet kulkivat siellä yhdessä, sekin vatuttaa. Se tuo mieleen sen mitä minulla ei ole eikä tule koskaan tässä elämässä olemaan. Lisäksi se ruokkii itseinhoa koska se muistuttaa siitä että itsessäni on jotain vikaa. Pakko se on myöntää kun on ollut jo niin kauan yksin. Maailma on hullu ja sen menossa ei meinaa pysyä ja maailmanmeno aiheuttaa kapuloita rattaisiin, myös ihmisten yksityiselämissä. Sinä itse olet se yhtälön osanen joka on mukana jokaisessa elämäsi tapahtumassa. Piste. En mä tästä miksikään muutu. Näillä mennään. Onneksi nyt on tosiaan sitä alkoholia 🍻. Mähän kirjoitin sille 36-vee jätkälle että tänään otetaan kuppia, ja tässä sitä nyt ollaan. Pidin siis "lupaukseni".
On se jännä
Anonyymi-ap
2214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen introvertti ja minua ei vatuta onko joku jonkun kanssa. Elän omaa elämääni.
Samaa mieltä! Kukin saa olla kenen kanssa haluaa. Ei se multa pois oo. Ja mitä siitäkään, jos mussa on vikaa, enkä siks kellekään kelpaa, kun ne viat on osa mua. Ne on sitä ihmisen erilaisuutta ja erikoisuutta. Vaikka tää nyt onkin vaikeeta, niin en vaihtais "tavalliseen" elämään. Mun mielestä on kiva tehdä omia hommia ja omia projekteja, eikä vaan muille mieliksi. Mutta tietenki avuksi oon jos tarvii. Ei sitä töykee tarvi silti olla.