Minulla on eräs läheinen, jolla on vakavia mieenterveysongelmia.
Hänen elinpiirinsä on sairauden vuoksi todella rajoittunutta. Olen yrittänyt tukea tätä päivittäisillä puheluilla, mutta nyt ole alkanut huomaamaan että koen puhelut velvollisuutena. Usein ei hänen mielentilansa vuoksi ole kovin paljon sanottavaa, johon vaikuttaa myös se ettei hänelle tapahdu kovin paljoa.
Olen alkanut miettimään, että kuinka hyväksi tämä on minun omalle mielenterveydelle ja sosiaalisuudelle?
Hänen kanssaan puhuttuani on hyvin vaiketa soittaa jollekin ihan eritasoiselle ihmiselle.
Jatkan toki edelleen hänen kanssaan puhumista, mutta olen alkanut miettimään sitä että miten toisen mieliala vaikuttaa pidemmällä tähtäimellä omaani..
Hänen elinpiirinsä on sairauden vuoksi todella rajoittunutta. Olen yrittänyt tukea tätä päivittäisillä puheluilla, mutta nyt ole alkanut huomaamaan että koen puhelut velvollisuutena. Usein ei hänen mielentilansa vuoksi ole kovin paljon sanottavaa, johon vaikuttaa myös se ettei hänelle tapahdu kovin paljoa.
Olen alkanut miettimään, että kuinka hyväksi tämä on minun omalle mielenterveydelle ja sosiaalisuudelle?
Hänen kanssaan puhuttuani on hyvin vaiketa soittaa jollekin ihan eritasoiselle ihmiselle.
Jatkan toki edelleen hänen kanssaan puhumista, mutta olen alkanut miettimään sitä että miten toisen mieliala vaikuttaa pidemmällä tähtäimellä omaani..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on oma valintasi.
Kun soitat sille eri tasoiselle välillä niin se sun oma horjahteleva mieli pysyy tasapainossa.
Toisaalta voit myös pohtia yksin näitä tasoja ja jättää ihmiset rauhaan jottei moinen idioottiajattelu tartu ulkopuolisiin.