Jos olemme uskovinamme kaikkea mitä olemme lukeneet "tahtipuikkoaan" usein julkisuudessakin heiluttelevan Tsaikovskin lukuisista itsemurhayrityksistä, depressiosta, alkoholismista, s/m-leikeistä, koprofagiasta ja muusta sellaisesta jota ei edes kehtaa mainita, voimme todeta että Tsaikovski oli kaikkien aikojen draamakuningatar. Säveltäjänä häntä voisi kenties jopa kuvata ekspressionistina (siinä merkityksessä kuin Mathias Grünewaldia kutsutaan ekspressionistiksi), mutta moderni sellainen hän ei ollut. Hänen sietämättömien vastoinkäymisten ansiosta hänessä kylläkin oli potentiaalia tulla musiikin ensimmäiseksi modernistiksi, mutta hänen sydämessä oli tarpeeksi hyvää siten ettei hän antanut itsensä vajota näin alhaiseksi. Vaikka s/m-leikit saattoivat kuulua säveltäjän "repertoaariin", ei hän ottanut ihastuakseen kärsimykseen - toisin kuten Schönbergin ja kumppaneiden pahan imperiumin, jotka tekivät kärsimyksestä tarttuvaa menetettyään kykynsä nähdä toivoa ihmiskunnalle. Kuin rutto on moderni musiikki - ohjelmallista merkitystä tai ei, se saa ihmisen ensin voimaan pahoin ja pitemmän päälle on vaarallinen terveydelle.
Toivoa Piotr Tsaikovskilla itsellään ei loppujen lopuksi ehkä ollut. Mutta ei hän siitä huolimatta, kuten eräät, langettanut tuomiota ihmiskunnalle. Haluatteko pahoinvointiyhteiskuntaa? Kuunnelkaa Weberniä ja Kokkosta!
Toivoa Piotr Tsaikovskilla itsellään ei loppujen lopuksi ehkä ollut. Mutta ei hän siitä huolimatta, kuten eräät, langettanut tuomiota ihmiskunnalle. Haluatteko pahoinvointiyhteiskuntaa? Kuunnelkaa Weberniä ja Kokkosta!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.