Suhteen ongelmat

Ollaan oltu py kanssa 2 vuotta kimpassa. Ollaan 22 ja 25 v. 

Meillä on kuitenkin jonkin verran ongelmia suhteessa joihin kaipaisin jotain neuvoa. 


Riidellään usein samoista asioista suhteessa ja ne on asioita, jotka esim on tullut siitä kun py kommentoi mun kroppaa ja verhoilee ne vaan vitsiksi… 

Tää saa mulle tosi epävarman olon, ja sitten kun se purkautuu siten, että sanon py:lle että musta tuntuu ettei hän välitä kun kohtelee mua noin, niin hän suuttuu aina todella paljon, ja alkaa haukkua mua, milloin huo**ksi ja millon tyhmäksi, milloin etten ole hänelle erityinen tai koskaan ollutkaan, tai että olen hänelle mitätön. 

Näiden kuuleminen sattuu todella paljon, koska nää samat toistuu joka tilanteessa. 
py ei ota sanojaan takaisin, eikä edes ole pahoillaan koskaan. 


Jos kerron hänelle että musta tuntuu myös ettei hän välitä sentakia mitä hän on mulle sanonut, hän suuttuu myös aina siitä. Olen hänen mielestä hankala, pyörin vanhoissa asioissa, en arvosta häntä jne. Sitten hän vaan sanoo että mun pitää olla turpakiinni, ja jos en suostu olemaan hiljaa kun hän sen noin rumasti sanoo niin en tottele häntä ja olen siksi hankala ja kamala nainen.
Eriasia jos hän nätisti pyytäisi että haluaa miettiä tilannetta ja palaa myöhemmin, sitten tietenkin suostuisin olemaan hiljaa ja antamaan tilaa, mutta ei noin että mut vaan hiljennetään noin alentavasti. 

Mä en jotenkaan ymmärrä, miksei hän voi edes yrittää ymmärtää, että mulle on ymmärrettävästi tullut olo, ettei hän välitä kun puhuu mulle noin rumasti ja ja että uskon sen kun hän on toistuvasti sanonut, että olen hänelle nolla ja en ole erityinen jne.

Hän nykyään aina oli miten tahansa ja kuinka varovasti tahansa avaan suuni ja yritän puhua asioista niin suuttuu ja haukkuu mut maan rakoon, ja uhkaa eroa, sanoo etten ole erityinen jne ja ollaan taas kierteessä että sitten mua alkaa vaivata mitä hän sanoo, ja hän ei pyydä anteeksi ja sitten hänen mielesstä mun pitää vaan olla hiljaa ja jos en tunne että hän välittää ja rakastaa niin olen kiittämätön ja hirviö jne.

Hän siis kokee, että suhteen kaikki ongelmat johtuu musta, ja siitä että mä olen lellitty ja kasvatettu päin persettä ja mä olen vaan hankala joka ei ole hiljaa käskettäessä ja en tarpeeksi kunnioita häntä kun musta tuntuu, ja häntä ei kiinnosta miltä musta tuntuu eikä jaksa kiinnostaa yrittää ymmärtää edes.

Vaikka mä taas koen, että ongelmat johtuu siitä, mitä hän sanoo mulle, joita ei ikinä pahoittele tai ota takaisin, ja että niiden seurauksena musta on tullut epävarma. Joo varmastikkaan en ole helppo kumppani, ja mullakin on omat puutteeni ja virheeni ihmisenä, mutta hänen sanat on kyllä mennyt perille ja musta todella tuntuu että olen nolla ja en ole hänelle mitään ja sitten kun yritän usein kertoa tästä hänelle tavoitteenani saada edes jotain varmuutta niin on taas ilmi riita kin hän suuttuu ja haukkuu mut ja mä olen taas aloittanut riidan, mutta niin, entiedä… :(

Mitähän tässä tilanteessa enää voi tehdä? Onko ero ainoa ratkaisu vai voisiko tilannetta jotenkin parantaa?

Anteeksi sekava teksti, mutta suhdekkin jo niin sekava!