"Miten tuhotaan hyvinvointivaltio?"

Hyvin yksinkertaista. Sekoittamalla oikeudellinen valta, taloudellinen valta ja toimeenpanovalta keskenään ja sitten vaan pidetään huolta siitä, että kaveripiiri ja suku istuvat siellä, missä tuloksista voi nauttia itse laadittujen sääntöjen turvaamana. Oma osuus on palkittava mahdollisimman avokätisesti muiden työstä karttuneesta eläke- ja verokuormasta. Palkintovirkoja on luotava lisää suvun ja kaveripiirin karttuessa.



Mässäilyä voi jatkaa niin pitkään, että sen seurauksena tuhoutuvat markkinat vievät kyrsän lopulta kaikkien pöydästä, lystin maksajien yksinkertaisesti loppuessa.

Nämä kokeilut ovat siis historiassa päätyneet täystuhoon poikkeuksetta. Suomessa ei ymmärretä vieläkään riittävän hyvin, että istumme tällaisen täystuhon kyydissä ja loppu on lähellä. Siksi on paikallaan kerrata lyhyesti, mitä ja miksi on mennyt pieleen. Näihin virheisiin ei ole enää varaa, toivottavasti koskaan.



Kaikki kiertyy Mauno Koivistoon, joka tuli presidentiksi Suomen Pankista. Suomen Pankki oli tuolloin valtiosta riippumaton toimija, jonka tehtävä oli huolehtia yksinomaan rahapolitiikasta, sotkeutumatta mihinkään muuhun poliittiseen toimintaan. Tehtävä on ennemminkin korjata poliittisten virheiden taloudelle aiheuttamat haitat ja talouden suhdannevaihtelut rahan määrää ja hintaa säätelemällä. Nykyisellään se tuottaa enää tilastoja, eli ei voi vaikuttaa talouteen millään keinolla.

Koivistolla oli vielä presidentin valtaoikeudet, mutta myös ongelma, joka syntyi Euroopan Yhteisön jäsenyyspyrkimyksistä ja sisämarkkina-alueen luomiseen tähtäävästä pääomamarkkinoiden vapauttamisesta.'' Manu tuhosi alle 30vuodessa suomen

Anonyymi00004 kirjoitti:

Hyvin yksinkertaista. Sekoittamalla oikeudellinen valta, taloudellinen valta ja toimeenpanovalta keskenään ja sitten vaan pidetään huolta siitä, että kaveripiiri ja suku istuvat siellä, missä tuloksista voi nauttia itse laadittujen sääntöjen turvaamana. Oma osuus on palkittava mahdollisimman avokätisesti muiden työstä karttuneesta eläke- ja verokuormasta. Palkintovirkoja on luotava lisää suvun ja kaveripiirin karttuessa.



Mässäilyä voi jatkaa niin pitkään, että sen seurauksena tuhoutuvat markkinat vievät kyrsän lopulta kaikkien pöydästä, lystin maksajien yksinkertaisesti loppuessa.

Nämä kokeilut ovat siis historiassa päätyneet täystuhoon poikkeuksetta. Suomessa ei ymmärretä vieläkään riittävän hyvin, että istumme tällaisen täystuhon kyydissä ja loppu on lähellä. Siksi on paikallaan kerrata lyhyesti, mitä ja miksi on mennyt pieleen. Näihin virheisiin ei ole enää varaa, toivottavasti koskaan.



Kaikki kiertyy Mauno Koivistoon, joka tuli presidentiksi Suomen Pankista. Suomen Pankki oli tuolloin valtiosta riippumaton toimija, jonka tehtävä oli huolehtia yksinomaan rahapolitiikasta, sotkeutumatta mihinkään muuhun poliittiseen toimintaan. Tehtävä on ennemminkin korjata poliittisten virheiden taloudelle aiheuttamat haitat ja talouden suhdannevaihtelut rahan määrää ja hintaa säätelemällä. Nykyisellään se tuottaa enää tilastoja, eli ei voi vaikuttaa talouteen millään keinolla.

Koivistolla oli vielä presidentin valtaoikeudet, mutta myös ongelma, joka syntyi Euroopan Yhteisön jäsenyyspyrkimyksistä ja sisämarkkina-alueen luomiseen tähtäävästä pääomamarkkinoiden vapauttamisesta.'' Manu tuhosi alle 30vuodessa suomen

Suomi oli lähes yhtä kaukana liittymiskriteereistä kuin Neuvostoliitto, joten itsenäisen valtion vanhat omistusrakenteet oli purettava pikavauhdilla. Projektille annettiin nimeksi ”hallittu rakennemuutos”. Koska hanke oli täysin poliittinen luonteeltaan, piti koplata keskenään alussa mainitut elementit, mitä kukaan täysjärkinen ei menisi tekemään, jos on historiansa lukenut. Piti siis uhrata vallan kolmijako-oppi perustuslaista piittaamatta. Sellaista kutsutaan yleensä nimellä ”valtiopetos”.

Koivisto ei kunnon sosialistina kyennyt näkemään, millaisen rakennesopeutuksen tuleva EU-jäsenyys olisi vaatinut. Moni muu näki. Nokian silloisen pääjohtajan, Kari Kairamon vaikutuksesta, Ilkka Suomisen, Paavo Väyrysen ja Christoffer Taxellin toimesta oli laadittu nk. kassakaappisopimus, jolla olisi muodostettu oikeistohallitus toteuttamaan eläke- ja työsopimusjärjestelmään tarvittavat muutokset, jotta oman järjestelmämme inflatorinen (jopa 5-6 % / vuosi) luonne olisi mahtunut EU:n 2 % kasvutavoitteisiin.

Nämä olisi tietysti jyrätty oppositioon jäävien vasemmistopuolueiden ylitse, koska ne eivät olisi ikipäivänä luopuneet vapaaehtoisesti systeemistä, jolla inflaatio hoiti osan velkavetoisesta elintason kasvusta palkankorotusautomaatilla, vaikka nimelliskorot olivatkin suhteellisen korkeat. Reaalikorko oli olematon talouden ylikuumenemiseen saakka.

Koivisto sai suunnitelmasta vihiä, kampitti Ilkka Suomisen ja nosti Suomen Pankissa kasvattamansa lemmikin, Harri Holkerin pääministeriksi, kenties kaikkien aikojen sosialistisimpaan hallitukseen. Valtiovarainministeriksi nimitettiin Erkki Liikanen(!) ja niin olikin yhden Koiviston luottomiehen, Rolf Kullbergin johtama Suomen Pankki kaapattu poliittiseen ohjaukseen. Hallitusta rakennemuutoksesta tuli siis täydellinen katastrofi, jossa maksumiehiksi joutuivat yrittäjät ja heidän takaajansa.

EU-jäsenyyden ja euroon sopeutumisen kireä aikataulu pakotti pelastamaan pankit ja tappamaan ne, jotka osasivat jotakin pankkien rahoittamana tehdä, eli yrittäjät. Yrittäjien ja valtion omaisuus ja tuotantovälineet pakkohuutokaupattiin alennusmyynnissä tolvanoille, jotka ymmärsivät kaiken nopeasta rahan tekemisestä, muttei mitään yrittämisestä. Tällä konstilla valtiollisesta Telestä tuli Sonera, joka tuhottiin alta aikayksikön ja toimivat rippeet menivät Ruotsiin.