Nyt kun on viikko mennyt lapseni kasvaimen poistosta,rupesin yllättäen itkemään,muutama tunti sitten.
Ihmeekseni en pystynyt lopettamaan,ehkä siksi,että kukaan ei ollut kuulemassa eikä tarvinnut olla kenenkään edessä vahva äiti tai vaimo tai tytär tai ystävä.
Kävin koirien kanssa lenkillä,makasin sängyssäkuunnellen musiikkia ja hautajaiset leijuivat jostain eteeni.Aloin suunnitella lapselleni hautajaisia,oikein musikaalisia sellaisia.
En voinut itselleni mitään,mitä enemmän suunnittelin,sen enemmän itkin
ja toisinpäin.
Viikko sitten en itkenyt melkein yhtään,enkä sen jälkeenkään,onhan lapseni jo kotona ja erittäin hyvässä kunnossa leikkaukseen nähden.
Jotenkin rauhoittaa tämä kirjoittaminen.
Huomenna mennään lasten kanssa Juhannusjuhliin,patologin vastaus tulee ensi viikolla.
Tuntuu jotenkin väärältä surra asiaa,jonka tiedän ja uskon kääntyvän parhain päin.
Ihmeekseni en pystynyt lopettamaan,ehkä siksi,että kukaan ei ollut kuulemassa eikä tarvinnut olla kenenkään edessä vahva äiti tai vaimo tai tytär tai ystävä.
Kävin koirien kanssa lenkillä,makasin sängyssäkuunnellen musiikkia ja hautajaiset leijuivat jostain eteeni.Aloin suunnitella lapselleni hautajaisia,oikein musikaalisia sellaisia.
En voinut itselleni mitään,mitä enemmän suunnittelin,sen enemmän itkin
ja toisinpäin.
Viikko sitten en itkenyt melkein yhtään,enkä sen jälkeenkään,onhan lapseni jo kotona ja erittäin hyvässä kunnossa leikkaukseen nähden.
Jotenkin rauhoittaa tämä kirjoittaminen.
Huomenna mennään lasten kanssa Juhannusjuhliin,patologin vastaus tulee ensi viikolla.
Tuntuu jotenkin väärältä surra asiaa,jonka tiedän ja uskon kääntyvän parhain päin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
suret sellaista mitä ei ole tapahtunut???Itselläni kuoli oma lapseni ja vieläkin tuntuu pahalta vaikka vuosia on jo kulunut.