Tahallista joukkotuhoa siviileitä vastaan suorittava valtio ei moraalisesti erotu terroristeista

Onko valtiolla ja terroristeilla mitään eroa, jos he hyödyntävät samanlaisia keinoja saamaansa intressinsä? Erottuuko valtio moraalisesti terroristeista, jos he hyödyntävät siviilien joukkotuhoa?

Etenkin viimeinen kysymys saattoi herättää päänsisäisiä kelloja, sillä se osin viittaa Israelin tekoihin Gazassa. Terroristijärjestö Hamasin järjestämä Gazan terveysministeriön mukaan kuollonuhrimäärä on noussut yli neljäänkymmeneentuhanteen. Voit tulkita määrän olevan todellinen tai sitten vääristetty, en itse ota kantaa. Mutta riittävästi nykyisten asioiden rinnastamisesta, on aika pohtia väitettäni eettisesti.

Kun valtio kohdistaa iskuja siviileihin taivuttaakseen vihollista, ne toimivat terrorijärjestöjen kaltaisesti. Organisoituneen järjestön, kuten valtion suorittamat teot eivät poista pelon käyttöä tai siviileille aiheuttamaa kärsimystä, vaan tekee siitä tehokkaampaa. Uskallan väittää, että systemaattinen siviilien tappaminen saadakseen moraalisesti oikeatkin seuraukset ovat väärin. Eettisesti ei ole merkitystä sillä, kuka suorittaa teot: valtio vai kapinalliset. Seurausetiikan kannattaja voisi väittää vastoin, mutta olen eri mieltä. Hyve-etiikan mukaan teko on väärin, koska siviilien tappaminen ei ole hyveellistä. Velvollisuusetiikan mukaan valtioilla on velvollisuuksia toimia siviilien suosiossa. Nojaan näihin kahteen etiikkaperiaatteihin tässä aiheessa, koska ne korostavat yksilön moraalista vastuuta suojella siviiliväestöä.

Vastauksena tähän voidaan väittää, että kansainväliset sopimukset erottavat valtiot terroristeista. Aluksi ajatus siitä, että kansainväliset sopimukset erottavat valtiot terroristeista, voi tuntua pätevältä. Tämä johtuu siitä, että ainakin teoreettisesti valtioita sitoavat sopimukset toimimaan humanitaaristen oikeuksien mukaisesti. Ongelma tässä on vain, etteivät kaikki valtiot noudata näitä sopimuksia, vaikka he ovat allekirjoittaneetkin ne. Todellisuudessa kansainväliset velvollisuudet ovat heikkoja. Geopoliittisesti voimakkaat valtiot voivat totisesti määritellä, mitä he haluavat tehdä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin vuonna 2003 oli ja on yhä kansainvälisesti tuomittu. Silti amerikkalaisiin ei kohdistettu suurempia sanktioita. Tai kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008, kansainvälinen yhteisö ei uskaltanut kritisoida Venäjää voimakkaasti. Tämä totuudessa valtuutti Putinin valtaamaan Krimin ja myöhemmin aloittamaan täysmittaisen sodan Ukrainassa. Kansainväliset sopimukset nojautuvat siihen, että osapuolet toimivat niiden mukaisesti, mutta käytännössä valtioiden sitoutuminen on heikkoa.

Voimme siis pohtia: Onko eettistä perustetta suhtautua valtioiden ja terroristien väkivallantekoihin eri tavalla? Moraalinen ero hämärtyy terroristeihin, kun valtio voi aiheuttaa suuria määriä siviilikuolemia rangaistuksemattomana. Valtion ja terroristijärjestön eroa voidaan vain pitää eettisesti erillään toisistaan, jos valtion toimia säädellään ja sille määrätään todellisia seurauksia. Jos tätä ei ole, niin valtiot ovat vapaita toimimaan tavalla millä tahansa varmistaakseen päämääränsä.

Tahdon vielä päättää väitökseni kysymykseen: onko valtiolla oikeutta ohittaa siviiliväestön suojelu, jos tämä olisi ainoa keino saavuttaa poliittiset tai sotilaalliset tavoitteensa? Ja jos näin on, missä menee raja – ja kuka sen määrittää? Pyrin tällä pohdinnalla herättämään eettistä keskustelua valtion ja terroristien toimien erosta ilman tarkoitusta yksiselitteisesti rinnastaa niitä. Kysymyksiin voi olla hankala vastata, sillä ne haastavat pohtimaan eettisiä ristiriitoja ilman selkeitä ratkaisuja. Kiitos ajastanne ja mielenkiinnostanne tähän tärkeään aiheeseen. Hyvää päivänjatkoa.