Nainen miten lepyt

Olen temperamenttinen, mutta lepyn nopeasti, kun antaa aikaa ja tilaa rauhoittua. Sen jälkeen syli ja rauhallinen keskustelu asiasta toinen toista kuunnellen. 😊Olen myös anteeksiantavainen.

Anteeksipyyntö ja oikea katumus käy. Aina ei edes oikeaa katumusta kaivata, jos mies osaa kertoa hyvin oman näkökulmansa.

Suhteelle tietää hyvää, jos mies osaa riidellä asioita normaalisti, ettei käy väkivaltaiseksi tai jumita oman kantansa takana uskaltamatta avata niiden taustoja ja haastaa itseään.

Tietenkään en edusta kaikkia naisia ja miten muut riitelevät yleensä. Itse saatan huutaa, mutta osaan varoa ilkeyttä, jota toinen ei antaisi sisimmässään koskaa anteeksi. Samaa odotan mieheltä.

Myöntää /tajuta omat virheheesä/katua aidosti/ja muuttua. 🤷‍♀️

En riitele.

Helposti en tykkää mököttää enkä riidellä

Lepyn parhaiten huumorilla ja sillä, että ottaa syliin ja kertoo, että rakastaa. En ole pitkävihainen, mutta vähän jääräpäinen kyllä.

Todella harvoin äkämystyn.
Huumori oikeassa paikassa tehoaa.
En tarkoita, että toinen alkaa hillittömästi nauramaan.
Vilma

Tuomalla suklaata tai turkkilaista jukurttia, mysliä myös.

Viisas mies ei tietenkään edes rupea mun kanssa riitelemään. Tyhmä taas ei siltä voi välttyä.

Entinen Eivori

Riippuu ihan täysin mistä aiheesta se riita on.

Ihan halaaminen joskus riittää.

Olen yleensä hyvin leppoisa tapaus enkä välitä riitelemisestä, mutta pinnan alla minusta löytyy aika paljonkin temperamenttia. Kun minulla nousee kiukun tai suuttumuksen tunteita, tarvitsen tilaa. Tivaaminen ja jankkaaminen vain pahentaa asioita. Jos olen todella kiukkuinen, japatan ja olen todella ärsyttävä itsenikin mielestä. Joskus olen ehkä jopa vähän ylidramaattinen ainakin tiettyyn aikaan kuusta. Tälle on todella vaikea tehdä mitään, sillä vaikka järki sanoo, että tunne johtuu hormoneista, on keho aivan eri mieltä. Tässä ei auta kuin odottaa seuraavaa vaihetta. No suklaa helpottaa ehkä pahinta tuskaa 😁

Hyvä puoli minussa on, että lepyn nopeasti enkä jää kantamaan kaunaa, kun asia on sovittu. Haluan aina selvittää asiat enkä jättää niitä puolitiehen. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin vaikeneminen, murjottaminen ja asian uudelleen esiin vetäminen puolen vuoden päästä. Ikä on hionut kulmiani pehmeämmäksi ja minulla on paljon enemmän kypsyyttä keskustella asioista kuin nuorempana. Nykyään sitä tajuaa jo, ettei maailma kovin herkästi kaadu eikä jaksa ottaa kierroksia mistään pienistä.

Jos tulee riita, niin se on hyvästä syystä. Ei mun tarvitse leppyä... Kilipäitä en edes katsele sitä ekaa kilahdusta pidemmälle. Menkööt muualle toteuttamaan aggressioitaan.

Kinaaminen taas voi olla ihan kivakin. Ei jää mitään lepyteltävää.

xLiner

En ole ainakaan turhasta riitelevää sorttia, mutta jos minua suututtaa, niin paras on antaa hetken mun olla ihan rauhassa.. Mielelläni sovin asiat melko nopeasti, eli en sillä tavalla ole pitkävihainen. Eli sitten kun olen saanut hetken vetää rauhassa henkeä, niin jo voidaan sopia. Mitään sovintoseksiä on turha odottaa. Siihen en kykene. Osaan myöntää jos olen käyttäytynyt huonosti toivon myös toiselta samaa.

Moniko selittelee aggressiivisen tai dissaajaluonteen paremmaksi.
Ei jatkoon.
Mutta. Onko niin,,jos mies on hyysönnyt juoppoa äitiään, niin hänellä on taidot hyvästä naista, joka haluaa vetää perheet olalke ja mikä viinan puutteessa saa raivareita ja haukkuu miehen rumasti kerta toisensa jälkeen.
Mistä tällöin on kyse?
Mikä saa rakastumaan tuollaiseen?
Vilma - rauhaa rakastava
Asioista saa olla eri mieltä. Rauhallisesti.