Mikään muu kuin juhlapyhät eivät tunnu yhtä pahalta, jos ei ole mieluista elämänkumppania. Kelloa katsoo ja miettii, miksi näin.
Miten nyky-Suomessa toisen samanhenkisen ihmisen kohtaaminen onkin näin vaikeaa? Jotenkin tuntuu, että 80-90-luvulla kaikki oli yksinkertaisempaa tai sitten on aika kullannut muistot.
Miten nyky-Suomessa toisen samanhenkisen ihmisen kohtaaminen onkin näin vaikeaa? Jotenkin tuntuu, että 80-90-luvulla kaikki oli yksinkertaisempaa tai sitten on aika kullannut muistot.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun mainitsit 80-luvun, niin on syytä olettaa, ettet ole enää ihan teini.
Jos olet ollut ikäsi sinkkuna kuten minä, niin luulisi sinun tähän menoon jo mukautuneen.
Minulle nämä juhlapyhät eivät tuo ainakaan mitään "kunpa mul ois joku"-fiilistä. Muutoin kyllä saatan hieman pitkästyä. En tosin juhannuksena, vaan pikemminkin jouluna.
Jos haluaa pilata elämänsä elämänkumppanilla, niin juhlapyhien menettäminen on siihen nähden pikku juttu.
Näin yksin juhlapyhiä ja viikonloppuja viettäessä tulee kiitollinen mieli kun ei tarvitse elää perhehelvetissä. Kyllähän niitä hyviä fiiliksiä eläisi mielellään jonkun kanssa ja rakkautta ja hellyyttää, tottakai. Mutta elämään valitettavasti mahtuu paljon muutakin. Joillekin sitä muuta vielä paljon enemmän kuin toisille. Joten toivotan kaikkea hyvää, toivottavasti keksit jotain mukavaakin ajateltavaa.
kummoista tämä Juhannuksen vietto parillisillakaan? Ehkä joillain on kivaa, mutta ihan varmasti on paljon sellaisia joilla ei ole yhtään kivaa vaikka mukana onkin tuo kaihoamasi kumppani: Voi olla kännäävä/alkuillasta sammuva kumppani, pakkosiedettävää sukua, sinkkujen lukuisten (kuviteltujen?) mahdollisuuksien kaipuuta tms. ;-)
Mielestäni kannattaa keskittyä iloitsemaan niistä kaikista ihanista pienistä elämää asioista joita tällä hetkellä on. Kumppanin puute ei ole ongelma, mutta siitä voi tehdä ISON ongelman. Ja helposti unohtaa sen, että tämän hetken elämä on "tosielämää", eikä mitään kenraaliharjoitusta sen varalle että jos nyt kumppani kohdalle osuu. Se voi osua tai sitten ei.
Keksi etukäteen ohjelmaa pyhien varalle: Osta uutuuskirja, kutsu ystävä/ystäviä illanviettoon tai mene vaikka (tilapäis)duuniin johonkin Juhannustapahtumaan. Jälkimmäisestä ehkä vielä se lisäbonus että remuamista nähtyäsi arvostat uusin silmin seuraavan vastaavan pyhän kotirauhaa ;-)
Joka tapauksessa mukavaa Juhannusta!
Juhannuksena olen aina vapaaehtoisena töissä. Saan kolmelta päivältä 100% pyhäkorvaukset, töissä on hiljaista, kun suomalainen kännikalakansa suuntaa mökeille ryyppäämään viinanhimoissaan. Kerrankin saan rauhassa nukkua kunnon yöunet, ettei tarvi koko yötä kuunnella yläkerran norsukantapääkävelyä... Toisaalta, olen siinä asiassa samaamieltä, että olishan se 100 kertaa ihanmpaa käpertyä oman kullan kainaloon katsomaan auringon laskua ja kuunnella linnun laulua ja paistaa notskilla makkaraa. Sinkun osahan on just se, että hänenhän oletetaan olevan aina vapaaehtoinen työskentelemään kaikki juhlapyhät, koska sitä perhettä ei mukamas sinkuilla ole. Onhan mullakin vanhemmat ja sisaret, vaikka asuvatkin eri paikkakunnalla kuin minä. Itselle kun ei alkoholi maistu, niin eipä tuo töissäolokaan niin kammottavalta tunnu.