Minun ihannemies...? Ainakin saman ikäinen

Saman ikäinen, nauttisi maisemista niin kuin minäkin kohtuudella mutta viihtyisi myös kotona pelejä pelaten. Luulin että se olisi yksi tyyppi mutta hän paljastui todella itsekkääksi ja ylimieliseksi, ja hän on vähän tyhmä tunneälyltään, ja hänen luonaan oli myös sotkuista, vaikka siitä onkin aikaa. Hän on myös joustamaton ja jäykkä, ja vaikka tällaiset voi olla hyviä ominaisuuksia joissain konteksteissa, ihmissuhteissa on joskus kyettävä kompromissiin jos tahtoo tulla toimeen lopun elämäkseen.

Tunneälyä miehessä on hyvä koko perheelle - kun mies rakastaa ja huomioi lapsiaan ja naistaan, voi olla hyvä, onnellinen perhe.
Itse tykkään siisteydestä nykyään, en kestäisi elää yhtä siivottomasti kuin vuosia aiemmin. Oikeastaan olen opetellut siivoamaan ja tuntuu hyvältä kun paikat on siististi.
Joten miehen pitäisi ainakin kyetä siivoamaan omat jälkensä eikä levittää vaatteitaan ja mitälie pitkin lattiaa.
Kumppanin arkinen huomioiminen on myös tärkeää. Se että tuntee samoin toista kohtaan toimii sen perustana.

Tärkeimpänä, asioista on kyettävä keskustelemaan.
Mies joka ei osaa keskustella asioista, eikä halua, hänet näen itsekkäänä ja junttina.
Keskustelu on yhteistyön perusta. Minä en voi sietää ihmisiä jotka eivät halua tehdä yhteistyötä yhteisen hyvän tähden, tällaiset luonteet ovat oikeasti ongelmallisia ihan yhteiskunnankin kannalta. Sellainen joustamattomuus on oikeasti syvältä ja... no, menipä tunteisiin.

Mulla olisi hyvä miesehdokas... mutta jäämme katselemaan tilannetta. Valitettavasti hän ei ehkä osaa arvostaa luonnon kauneutta samalla tavalla kuin minä, eikä hän liiku yhtä paljon nykyään. Mutta hän on paras tapaamani mies koskaan. Kotimies voisi olla myös ihan hyvä ominaisuus, jos haluan joskus tehdä lapsia varmasti.

Joten en odota että ihannemiestä olisi olemassa. Eikä mua haittaa vaikka jäisin yksin lopun elämäksi. Elämästä voi nauttia tavalla tai toisella silloinkin. Romanssi on ihan varmasti jotain mikä ei ole koskaan täysin omissa käsissä.
Ehkä vähän jopa toivon etten rakastuisi enää ikinä, koska siitä on niin paljon traumaa. En tahtoisi että mua satutetaan taas, tahallisesti tai tahattomasti.

Se ei ole todellista, mutta ehkä ihannemieheni... voisi taluttaa minua hihnassa ulkona liikkuessa, ja olisimme pukeutuneet aina hienosti. Se olisi tosi siistiä.
Ja saisin häneltä silityksiä, syliä ja halia sopivasti. Ja herkkuja silloin tällöin.
Joiltain osin toiveeni ovat kai toteutuneet, mutta en usko että ehdokkaani kehtaisi ihan taluttaa minua.

Unelmoida kai saa.
Tykkäisin olla myös sidottuna sängyssä. Viimeksi kun olin sidottuna, se tuntui tosi vapauttavalta. Viime aikoina ei vain ole ollut mitään sängyssäkään.

Mua ei kiinnosta etsiä muita kumppaniehdokkaita, se ei auttaisi mua. Saa nähdä miten käy ehdokkaan kanssa. Ainakin tulemme aina olemaan ystäviä. Ei tunnu kovin tärkeältä tällä hetkellä noi kumppanikysymykset vaikka pitäisi varmaan olla. Ois kiva nuolla omia haavoja ja toipua kaikesta pahasta mitä on ollut.

- nainen alle 30v, Keski-Suomi