En uskalla katsoa takaisin jos joku katsoo, hymyilystä puhumattakaan, olisikohan sitten tätä yksineloa koko loppuelämä...
Höh
Mub
2282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikset uskalla katsoa takaisin, jos joku katsoo? Mikset uskalla hymyillä, vai menetkö vain paniikkiin etkä "osaa hymyillä"?
Itse kun kärsin samasta. Jos joku katsoo minuunpäin (en usko kenenkään koskaan katsovan minua, ns. "takanani on varmaan joku komea kundi"-ilmiö) niin on pakko kääntää katse pois. Nykyisin hieman sivuun vain, nuorena yläaste/lukiopoikana kääntelin päätä niin, että se varmasti näkyi. Sama juttu, jos katselen lumoutuneena naista. Olin tässä alle viikko sitten tentissä, ja olin (olen) ihastunut naiseen. Saatoin katsella häntä pitkäänkin ja hymyillä pelkän näyn tuomasta euforiasta, mutta auta armias kun hän lähtiessään pois vilkaisi minuunpäin. Yhtäkkiä tenttipaperi olikin kiinnostava, ja hymyni hyytyi. Minä pelkäsin; Pelkäsin, että hän pitää minua hyypiönä, joka vaanii häntä. Sellaisina hetkinä ei tule mieleenkään, että nainen voisi olla mielissään juuri minun huomiostani ja hymystäni.
Ja ypöyksin tätä elämää on vietetty tähän asti, ja varmaan vielä pitkään.
Samanlaisista syistä juuri en uskalla katsoa tai hymyillä, menen kipsiin tai ajattelen, että ymmärrän toisten katseet väärin tai että minussa on jotakin hullusti.
Heitin tuon kommentin tänne, koska juhannuksena kävelin jonkun miehen ohitse joka katsoi aika suoraan, ja olisin melkein halunnut katsoa takaisin, eihän tässä ole mitään menetettävää. Toisaalta en tiedä mikä mies se oikein oli. Mutta reagoisin mieluummin silti toisin.