Ei tarvitse uskoa, että Jeesus kyttää koko ajan ja että kaikki Jumalan teot Raamatussa ovat hyviä. Voi tuomita sen moraalin ja pitää sen oikeustajua vääristyneenä.
Ei helvetin eikä kuoleman pelkoa.
Ei rukoilua, Raamatun lukua, todistamista ja kokouksia.
Voi itse arvioida vapaasti sen mikä on hyvää ja pahaa, oikein ja väärin.
Uskon raskaat kahleet ovat poissa.
Ateismi tekee todella vapaaksi.
Ei helvetin eikä kuoleman pelkoa.
Ei rukoilua, Raamatun lukua, todistamista ja kokouksia.
Voi itse arvioida vapaasti sen mikä on hyvää ja pahaa, oikein ja väärin.
Uskon raskaat kahleet ovat poissa.
Ateismi tekee todella vapaaksi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tarkalleen ottaen korotit itsesi ateismilla omaksi Jumalaksesi ja nyt julistat helpotustasi siitä, että kuvittelet olevasi kaiken korkein auktoriteetti.
No toivottavasti helpotti. Olisihan se aika surullista jos ahdistaisi vielä siellä oman navan ympärillä pyöriessäkin nuo kaikenlaiset kuvitelmasi kristinuskosta.
Hyvää narsismin ja ylimielisyyden kasvatusta.
Ei Jumala katoa, vaikka käännät selkäsi Hänelle. Samalla käännät selkäsi Jumalan siunauksille ja elät Jumalan yleisessä siunauksessa kuokkavieraana. Taivaan Isämme on pitkämielinen ja Jeesus yleensä pyytää omilleen jättäytyneelle armon aikaa, jossa Hän hyvän puutarhurin tavoin muokkaa ja lannoittaa maan, kituvan kasvin ympäriltä. Omillaan oleva ihminen, on helppo pala ovelalle saatanalle. Saatana muuttaa, vailla suojaa olevan armotta omaksi palveliaksi, joka yksilöstä riippuen, muuttuu läpimädäksi kaiken hyvän vastustajaksi. Mutta Jeesuksen armossa on tälle mädällekin pelastus taattu, kun hän lopulta, tuhlaajapojan tavoin havahtuu sikalan sontaläjästä ja lähtee takaisin, hyvän Isänsä luo. Isä näkee hänet kaukaa ja juoksee vastaan, sillä Hän on Taivaan Isukin kaltainen, eikä Hän hylkää vapaasta tahdostaan katuvaa lastaan. Näin on käynyt tuhansille harhatielle eksyville, joten miksei sinullekin. Luziferin ylpeys, on ateistien kirous, joka iskee moneen. Toivon sinullekin pelastusta, kunhan vanhenet ja viisastut.
Arvoisa kirjoittaja,
Kiitos huolenpidostanne ja yrityksestäne maalata eksyneelle sielulle paluureitti Taivaan Isukin avosylin vastaanottoon. En voi olla ihailematta, kuinka lempeän alentuvasti onnistutte kertomaan entiselle uskonveljelle tai -sisarelle, että hänen nykyinen elämänsä on pohjimmiltaan sikalan sontaläjässä rypemistä. Erittäin motivoivaa ja varmasti vetoaa eksyneen järkeen kuin lämmin kivenlohkare kasvoille heitettynä.
Erityisen kiinnostavaa on kuvauksenne "kuokkavieraana" elämisestä Jumalan yleisessä siunauksessa. Siis kaiken tämän planeetan ihmeellisyyden – luonnon kauneuden, inhimillisen rakkauden, tieteen saavutusten – keskellä ihminen, joka ei tunne uskonne jumalallista hallintajärjestelmää, onkin kuin salamatkustaja hengellisessä laivassa. On ilmeisesti mahdotonta nauttia auringonlaskusta tai vaniljajäätelöstä ilman, että joku muistuttaa, että nämäkin lahjat ovat "yleisen siunauksen" kautta vuokratut.
Pidän myös erityisesti siitä, kuinka helposti ateistit – tuo ilmeisen homogeeninen joukko – liitetään Luziferin ylpeyteen ja automaattisesti kategorisoidaan mätäneviksi kaikessa hyvässä vastustamisessa. Mikäpä olisikaan parempi tapa aloittaa keskustelu kuin varmistaa, että vastapuoli tuntee itsensä valmiiksi moraaliseksi syöpäläiseksi? Siinäpä on retorinen strategia, joka epäilemättä on tuottanut valtavia määriä kääntymisiä takaisin uskon tielle.
Sitten vielä, tuo tuhlaajapojan tarina on toki kaunis, mutta kieltämättä hieman kulunut. Oletan, että viesti on: vaikka nyt viiletät vapauden viitoittamalla tiellä, huomaat kyllä jossain vaiheessa, että on kivempaa olla takaisin tarinassa, jossa olet jo valmiiksi roolitettu eksyneeksi lampaanreppanaksi. Vasta kun elämänkokemus alkaa painaa harteilla, huomaat varmasti, että uskon portti on taas paras, ellei peräti ainoa vaihtoehto.
Ymmärrän, että tarkoituksenne on hyvä, mutta voisiko olla, että tällainen kaikkitietävä yläkulmasta osoittelu ei ole kaikkein hedelmällisin tapa lähestyä ihmisiä, jotka elävät toisenlaisessa todellisuudessa? Jospa joskus voisi hyväksyä senkin, että usko tai sen puute ei ole automaattisesti merkki siitä, kuinka kypsä tai viisas ihminen on.
Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Mielikuvitusolentojen erikoistutkija
Kukas se tämä tällainen nimimerkki Enkeli Mäntä (EMäntä) oikein on? Ettei tämä emäntä vain olisi entinen todé?
Ei tarvii pelätä että palaa himon tulessa.
Tule heti takaisin kahleisiin! Ihminen on onnellisimmillaan, kun saa uskovaisena olla Jeesuksen orjana.
Todellinen vapaus on määrätyissä puitteissa.
Jos kaikki säännöt ja lait poistetaan, siitä
tulee anarkia, joka johtaa kärsimyksiin.
Sain tämän puheen erääseen tilaisuuteen jossa minun
piti pitää lyhyt puhe n. kymmenen ihmisen edessä.
Uskovana kysyin tietysti Jumalalta, että mitä pitää puhua.
Tämä tilaisuus oli täysin maallinen tilaisuus, ei siis uskovien
tilaisuus ollenkaan.
Ehkä kukaan läsnäolijoista ei ollut uskossa, niin en
voinut puhua suoraan Jumalan sanaa. Se ei niinko
sopinut tilanteeseen ollenkaan. Mutta uskon, että
Pyhä Henki antoi aiheen, ja että sanoma meni perille.
Hengellinen osa ja Raamatun Sanat tekstiin on
jälestäpäin lisätty.
https://www.jumala-kanssamme.se/439625207/439635774
Mvh J - K
Hyvin kirjoitettu.
Arvoisa nimimerkki J-K,
On aina ilahduttavaa, kun ihminen löytää todellisen vapauden määrätyissä puitteissa. Se on hieman kuin sanoisi, että parasta uintia harrastetaan turvallisesti kylpyammeessa – veden liikettä kyllä syntyy, mutta ilman sitä pelottavaa avomeren syvyyttä. Onhan se toki lohdullista: kuka kaipaisi liikaa vapautta, kun voi tyytyä sopivasti rajattuun?
Teidän esimerkkitapanne kysyä Jumalalta puheenaihe maalliseen tilaisuuteen oli erityisen kiehtova. Miten ihanaa, että kaikkivaltias universumin Luoja suostui neuvonantajaksenne tilanteessa, jossa ette kuitenkaan voineet suoraan viitata Hänen sanaansa! Siinä onkin mestarillista tasapainottelua: Jumalan johdatus annetaan ilman, että sen lähdettä voi suorasanaisesti mainita. Ei voi olla miettimättä, että jos Pyhä Henki todella antoi aiheen, eikö Hän olisi voinut samalla varmistaa, että kuulijatkin olisivat saaneet tilapäisesti korvat uskon asioille? Mutta ehkä siinä onkin uskon koetinkivi – salakoodata hengellinen viesti niin hienovaraisesti, että sen olemassaolon voi jälkikäteen vakuuttaa itselleen.
Erityisen vaikuttavaa oli tekstinne hengellinen jälkipuinti. Lisätyt "Raamatun Sanat" varmasti viimeistelivät aiheen ja muistuttivat, että mikään maallinen ei ole täydellistä ilman pientä taivaallista editointia. Tämä tuo mieleen taiteilijan, joka aloittaa luonnoksellaan ja lisää siihen lopuksi pyhän signatuurin: näin kaikki tietävät, kuka on ollut varsinaisena inspiraation lähteenä.
On myös mahtavaa, että uskoitte viestinne menneen perille, vaikkei sitä saanutkaan sanoa ääneen. Tämä on lähes zeniläinen harjoitus: puhua jotain, mikä on läsnä, mutta ei sanottuna. Jos se toimi, olette ilmeisesti paitsi hengellisen viisauden, myös nonverbaalisen vaikuttamisen huippuammattilainen.
Haluaisin vielä korostaa, kuinka ihailtavaa on muistuttaa, että säännöt ovat todellisen vapauden kulmakivi. Niin, vapaus, jossa ihmiset todella saavat valita, saattaa johtaa kamaliin asioihin, kuten itsemääräämisoikeuteen tai monimutkaiseen moraaliseen pohdintaan. Onneksi meillä on aina ollut jumalallinen sääntökokoelma käsillä ohjaamassa tätä herkkää tasapainoa.
Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Mielikuvitusolentojen erikoistutkija
Ateisti ei ole oikea ateisti, jos sitä pitää koko ajan selitellä ja siitä väitellä. Hän on silloin kuin harhaoppinen, jonka täytyy koko ajan käydä jonkin uskovan kimppuun väittämillään ja mielipiteillään.
Jos joku ei usko, niin siinä kun ei vain valitettavasti ole yhtään mitään erikoista.
Kuten ei siinäkään jos joku on harhaoppinen.
Ei tarvitse uskoa, että Jeesus kyttää koko ajan ja että kaikki Jumalan teot Raamatussa ovat hyviä. Voi tuomita sen moraalin ja pitää sen oikeustajua vääristyneenä.
Ei helvetin eikä kuoleman pelkoa..... mutta maailmassa helvetinenkelit ja huumeet tappavat ja monei perhe pelkää- uskontosi- ateismin takia elämässä.
Ei rukoilua, Raamatun lukua, todistamista ja kokouksia. Eihän sitä, kun luulee oman valtaistuimen olevan kaikkivaltias, oman perseesi alla ja maailma on sinun näköisesi paskan makuinen paikka ajassa- monelle. Hyvä kun sen tajuat.
Voi itse arvioida vapaasti sen mikä on hyvää ja pahaa, oikein ja väärin. ts. ole omat paskanläjäsi herra. Aivan totta, siksi olet se ateisti ja maailma on näköisesi paskaläjä.
Uskon raskaat kahleet ovat poissa. Kysypä ihmiskaupan uhreilta ja huumehelvetin ajassa eläviltä, onko raskaat kahleet ja missä ---- -Olet aika aivoton ajattelija.
Ateismi tekee todella vapaaksi. hahahah---- mikä aivopieru
Vaikuttaa siltä, että aloittaja ei koskaan ollut uskossa, eli ei ollut koskaan uudestisyntynyt ja pelastunut. Sillä hetkellä, kun ihminen tajuaa olevansa helvettiin menossa oleva syntinen ja uskoo Jeesuksen sovittaneen verellään kaikkien synnin, ja ottaa sen vastaan omalle kohdalleen, pelastuu. Pelastumistaan ei voi menettää.
Aloittaja taisi vain harrastaa uskonnollisuutta. Uskonto ei pelasta. Uskontoa harjoittavan, tai edes kristityn seurakunnan jäsenyys ei ketään pelasta. Vain oma henkilökohtainen usko Jeesukseen pelastaa.
Usko Jeesukseen vapauttaa syntien orjuudesta. Se vie pois pelon. Kuolemakaan ei enää hirvitä, koska sehän on siirtymistä taivaaseen. Sen sijaan että olisi ottanut vastaan jeesuksen tarjoaman vapauden aloittaja sotkeutui entistä tiukemmin synnin kahleisiin.
Usko Jeesukseen nyt niin saat ikuisen elämän.
Arvoisa anonyymi,
Kiitos intohimoisesta kirjoituksestanne, joka valottaa, kuinka tarkasti olette päässeet käsiksi toisen ihmisen sisimpään – erityisesti ihmisen, jonka henkilökohtaisesta uskosta ja sen menettämisestä tunnutte tietävän enemmän kuin hän itse. On aina virkistävää nähdä, miten vakuuttuneesti osataan arvioida, kuka *oikeasti* oli uskossa ja kuka ei. Onhan se selvää, että jos joku luopuu uskosta, hän ei koskaan ollutkaan "oikeassa" uskossa. Kuin sanoisi, että jos et enää pidä suklaasta, et koskaan maistanut oikeaa suklaata. Loogista ja kätevää!
Erityisen vakuuttavaa on ajatuksenne siitä, että pelastusta ei voi menettää – paitsi jos ei ollutkaan koskaan pelastunut. Tämä on varmasti yksi kätevimpiä teologisia lenkkejä, joita voi tehdä. Synti ja helvetti ovat aina olleet tehokkaita markkinointityökaluja, mutta ehdotuksenne "ota tämä taivaallinen tarjous vastaan nyt tai jäät kadotukseen" tuntuu kuin hengelliseltä telemarkkinoinnilta: "Viimeinen tilaisuus, soita heti!"
Mielenkiintoinen on myös väitteenne, että usko Jeesukseen vapauttaa pelosta ja synnin orjuudesta. On lohduttavaa kuulla, että pelastuspaketissa tulee mukana kuolemanpelottomuus. Kuolema on vain siirtymä! Sitä odotellessa voikin sitten elää ilman huolta synnistä, koska onhan se jo sovitettu – paitsi että syntiä ei tietenkään pitäisi tehdä, koska se osoittaisi, että emme oikeasti ole vapaita synnistä. Vapautta, mutta tietyin ehdoin. Sopivan joustava sopimus.
Erityisesti nautin siitä, kuinka syyllisyys painotetaan juuri aloittajalle. Mikä tehokas tapa käsitellä elämän suuria kysymyksiä: "Jos luulet, että et enää usko, se johtuu vain siitä, että olet entistä syvemmällä synnin kahleissa." Tämä on lähes psykoterapeuttisen kiistämisen mestariluokka, jossa kieltäminen ei vain ole puolustusmekanismi – se on uskon peruspilari.
Lopuksi, suosituksenne "usko Jeesukseen nyt niin saat ikuisen elämän" kuulostaa hieman kuin hengellinen pikapassi: kiireellä sisään, ennen kuin portit sulkeutuvat! On tietenkin aina mukavaa, että tällaisia tarjouksia tehdään, mutta ehkäpä aloittaja kaipaisi hieman vähemmän myyntipuhetta ja enemmän avointa keskustelua siitä, miksi hän koki entisen uskonsa tyhjäksi.
Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Hengellisten vakuutuspakettien kriitikko
Mitä kuolemaa pelkää`???? Ehkä sairauden kivut- voi pelkoa joillekin lisätä, esimerkkinä, anopin kuolemantaistelu.... Sanoimme sairaalan lääkäreille, että syöpäsairaalle pitää antaa lääkitys, vaikka pieni uni, vrt. leikkauksiinkin nukutushetki.
Mutta, sen ajan henki oli- lääketieteessä- että kohde tulee huumeriippuvaksi.
Jaa-has- olisiko kaksipäivää sidottuna sänkyyn- kivuissa kieriskelevän huumeriippuvuus vakava asia?
Kivut ovat monelle pelottava - loppuhetkein pelko- mutta uskovaisuudessa mennään nukkumaan ja sen mukaan lohdutetaan jäljellejääneitä.
Nukahdetaan, aamuun asti.... Ei kuolema ole pelonhetki--- se on päämäärtietoinen aika.
Aika iän- kaikkisuudessa päättyy monella ennen kahdeksankymppisiä.
Sitten nukutaan.
Senjälkeen iankaikkisuus..... armolahjassa.
Kuten eräs- Vapaakirkollinen Matti. Hän ennen nukahtamista vuoteellaan kädet ylhäällä riemuitsi ja iloitsi ennen nukahtamista.....
Pelottaako Enkeli Mäntä-- elämäänsä?
Minua ei.... Ruumis on vain ajassa kerrottuna sielun väline, millä ilmaistaan siitä, mikä on elämäntehtävämme päämäärä.
Eli irvistellänkö, vai jaetaanko elämän halullisuuden tahdossa se hyvä- rakkauden hedelmänä.
Siinä ne ajan valtakunnat ja valtaistuimet tulevat esiin, ketä ihminen kehossaan sielu- mielensä ajatuksissa ajaa omassa edussaan.
Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte. Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.
(1Te 4:1-2)
ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet. Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin. Veljellisestä rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa; sillä itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne; niin te myös teette kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta me kehoitamme teitä, veljet, siinä varttumaan yhä enemmän ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niinkuin olemme teitä käskeneet, että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa.
(1Te 4:6-12)
Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.
(1Te 4:13-18)
Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään,
vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja
minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
(Joh 6:38-40)
Arvoisa kommentoija,
Kiitos syväluotaavasta ja värikkäästä pohdinnastanne. On ilo huomata, että kuoleman ja kärsimyksen tematiikka herättää teissä yhtä paljon intohimoa kuin hengelliset käsitykset ajan ja iäisyyden risteyksestä. Pureudutaanpa ajatuksiinne, sillä niitä riittää analysoitavaksi.
Aloititte pohtimalla kuolemanpelkoa – tai sen puutetta. Kuinka virkistävää, että koette olevanne täysin peloton. Onkin aina kiehtovaa, miten uskonnollinen vakaumus antaa varmuuden siitä, että elämä on vain väliaikainen kiertoajelu ennen iankaikkisuuden loisteliasta päämäärää. On kuitenkin syytä miettiä, onko tämä pelottomuus aidosti syvää mielenrauhaa vai vain vakuuttava hengellinen itsepuolustusmekanismi, joka pitää kivun ja epävarmuuden loitolla. Kädet ylhäällä vuoteessa riemuitseva Matti kuulostaa kauniilta tarinalta, mutta voisiko siinä piillä myös näytelmän elementtejä? Viimeisten hetkien uskontunnustukset ovat usein vahvoja, mutta ovatko ne aina vilpittömiä vai pikemminkin henkisen turvan viimeinen linnoitus?
Kipu, usein kuoleman oopperan epämiellyttävä sivuosan esittäjä, onkin toinen mielenkiintoinen aihe. Kuvaatte anoppinne taistelua, jossa lääketieteen kylmä rationaalisuus kohtasi kärsimyksen todellisuuden. On totta, että kivun pelko on monille suurempi taakka kuin itse kuolema, mutta on mielenkiintoista, kuinka paljon painoa annatte sille, että "uskovaisuudessa mennään nukkumaan". Tämä viittaa vahvasti siihen, että kuolema on teille siirtymäriitti, ei loppu. Psykologisesti tämä tarjoaa lohtua, mutta se hyvin usein peittää alleen syvempiä käsittelemättömiä pelkoja.
Lopuksi esititte kysymyksen, joka todella panee miettimään: "Pelottaako Enkeli Mäntä elämäänsä?" Kiitos huolenpidosta! Voin vakuuttaa, että Enkeli Mäntä on saanut kokea elämän monia kerroksia, joista yksi on juuri elämän rajallisuuden hyväksyminen. Pelko sinänsä ei ole vihollinen, vaan pikemminkin opettaja. Joskus se varoittaa todellisista vaaroista, mutta toisinaan se on vain mielen peili, joka heijastaa sitä, mitä emme halua kohdata.
Teidän viimeinen pohdintanne "irvistelystä" ja "elämänhalun jakamisesta rakkauden hedelmänä" tuo esiin kysymyksen siitä, kenelle elämme ja miksi. Kuten niin usein sanotte: ajan valtakunnat ja valtaistuimet tulevat esiin. Ehkä juuri siinä teidän mielenne on löytänyt oman levollisuutensa: kuoleman ei tarvitse olla pelottava, kun sen merkitys on omassa mielessäsi jo ennalta käsikirjoitettu.
Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä , Elämäntehtävien analyyttinen tarkkailija
Kummallista miten uskovaiset saavat oman erikoisosaamisen ja uskon tuntemisen asiassa keskusteluun aikaiseksi ainoastaan ad hominem kommentteja.
Olisi paikka briljeerata ja asia argumentein loistaa tai edes pakertaa, mutta kun ei.
https://intermin.fi/poliisiasiat/ihmiskauppa
Ihmiskauppiaat kuljettavat- maksusta - maasta toiseen uhrit, jotka joutuvat velkavankeuteen ja orjan asemaan. Kuljetusketju maksaa maltaita, sitä uhri voi joutua kohdemaassa jopa 15-vuoren orjakaupan uhriksi, että saa maksettua sen "onnen" tässä ajassa, mikä on mielikuvissa maalattu maanpäällisen paratiisin puu- hedelmissä.
Myös naisia valheella kuljetetaan miesten hyväksikäytettäväksi.
Jos ei alistu orjaksi- siinäkään, heitetään parvekkeelta kuolemaan, tahi suu täynnä hiekkaa kuolee orjakaupan rantahietikolle, sitä ennen hakattuna, kärsien.
Tätä on tämä ateistinen maailmankuva, jota voi tarkastalla aivan vilpittömästi ja kysyä itseltään, että tätäkö etua--- joillekin ajan, eikä tekijät joudu ajattelemaan mittapaikalle itse joutumista.....
Siinäpä miettimistä, mitä äänitorvea toitottaa ajassa.
>>Ateismi tekee todella vapaaksi.>>
"Eikä Putin joudu helvettiin koska sellaista ei edes ole."
😊 😊 😊 😊 😊
>>Vaikuttaa siltä, että aloittaja ei koskaan ollut uskossa, eli ei ollut koskaan uudestisyntynyt ja pelastunut. Sillä hetkellä, kun ihminen tajuaa olevansa helvettiin menossa oleva syntinen ja uskoo Jeesuksen sovittaneen verellään kaikkien synnin, ja ottaa sen vastaan omalle kohdalleen, pelastuu. Pelastumistaan ei voi menettää.>>
Hyvä. Saa juoda viiniä.