Puolison perhe

Ongelmia appivanhempien kanssa on varmaan kaikilla suurinpiirtein saman verran. Tuskin kulttuurirajoja ylittävä suhde niistä kärsii yhtään normaalia enempää. Kenties vähemmänkin, koska puolison vanhemmat saattavat asua eri maassa.

Itselläni ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia tyttöystävän vanhempien kanssa. Meillä kun ei ole yhteistä kieltä, ja he kun sattuvat vielä asumaan tuhansien kilometrien päässä. Ei turhia sanaharkkoja :)

Olen aina pitänyt anoppivitseistä. Edellisen johdosta olen sanonut, että minulla on loistava anoppi: Asuu 8000 kilometrin päässä, eikä puhu sanaakaan suomea, englantiakin vain muutaman sanan. Näin ollen hän ei puutu liikoja perhe-elämäämme...

No, leikki sikseen. Minä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka ovat enemmän vanhempinsa kuin puolisonsa tohvelin alla. Ja tätä ei pidä sekoittaa monille muille kulttuureille tyypilliseen perheen- ja suvun merkityksen korostumiseen.

Appiukko oli ystävällisen oloinen mies eläessään ja samaa voi sanoa anopista, kun se täällä nyt on pari päivää ollut ensivisiitillään. Vaimoa hän neuvoo kuten äidit tyttäriään ylensäkin. Vaimo on etevä nyökyttelemään, mikä ei tarikoita, että hän ottaisi elämänohjeista oppia. Hyvä niin.

Sissin aloituksesta tuli vielä mieleeni: Minä en ikimaailmassa asuisi lähellä sen enempää omia, kuin appivanhempianikaan. Minä olen valinnut vaimoni ja ystäväni, mutta sukulaisiaan ei voi valita. Miksi ne sitten olisivat jotenkin eritysiasemassa elämässäni?

Loppuun vielä esimerkki asioihin puuttuvasta anopista: Vaimoni anoppi, eli minun äitini. Vaimo on kieltänyt häntä kyläilemästä meillä, koska hän ei ymmärrä olevansa vieras kylässä. Minä luonnollisestikin tuen tässä asiassa vaimoani, enkä äitiäni. Vaikka hän minulle tärkeä onkin, asioilla on tärkeysjärjestyksensä.

Ei ole ongelmia appivanhempien kanssa, koska asuvat toisella mantereella. Anopin kanssa puhun välillä puhelimessa, mutta siinä ei montaa sanaa vaihdeta. Odotan innolla, että pääsisin heitä tapaamaan. Olisi valaisevaa nähdä mieskin omiensa parissa, oppisin varmasti tuntemaan hänet paremmin.
Oletteko muut päässeet käymään puolisoidenne kotimaissa?

pitävät meitä erossa. en ole koskaan tavannut appivanhempiani, vain puhunut puhelimessa. parhaimmat jutut minusta varmaankin kantautuvat mieheni veljen kautta "oikeisiin" korviin. ja, koska ammattini ei ole heidän mielestään kovinkaan kunniallinen, niitähän riittää!

syy yhteydenpidon vähyyteen on se, että he eivät jostain kumman syystä sulata minua miniäehdokkaanaan ja ovatkin tehneet lähes kaikkensa jotta eroaisimme ja mieheni menisi "parempiin" naimisiin. mieheni kunniaksi laskettakoon se, että hän ei mene kotimaahansa ennenkuin sopu on syntynyt.