Siis ei vaan jaksa enää mitää.
KilttiMies89
KilttiMies89
Mulla on burnout
Anonyymi-ap
55680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Onko kaikkea liikaa vai liian vähän?
Varmaan vähän sekä että.
KilttiMies89
Luulisin että burnout on sitä että saat periaatteessa tehdä juuri sitä mitä haluat suunnilleen niin paljon kuin haluat, mutta siitä silti puuttuu ilo tai se tuntuu merkityksettömältä.
Ja sitten se jos ei oikein mikään kiinnosta tai et jaksa edes periaatteen tasolla, on vähän eri juttu.
Itsellä burn outit ovat olleet sellaisia, et kadotin mielenkiinnon vähän kaikkea kohtaan, eikä ollut uskoa paremmasta. Koin itseni epätäydelliseksi ja kelpaamattomaksi mihinkään hyvään. Halusin omaa aikaa ja irtautumista sen hetkisistä kuvioista. Usko hyvään omalla kohdalla katosi.
Kahdesti jo kokenut sen, molemmissa työkuorma ollut suuri, jälkimmäisessä lisänä oli luottamuksen puute heitä kohtaan (epäilyn siemen oli synnytetty kahden ihmisen toimesta, myös laajemmin), joilla on merkitystä työn tekemisen lopputulemaan.
Onko sulla joku jolle voisit jutella,
joka voisi olla tukena ja seurana sulle?
🤗
Oon viime vuodet seilannut henkisesti tosi syvissä vesissä ja menettänyt aika paljon ihmisiä joille on ennen voinut kertoa huolistaan.
KilttiMies89
Toi on aika kurjaa.
Mutta et silti vastannut onko sulla.
Tai tavallaan vastasit tavallaan et....
🤗
Muista, että me olemme kuitenkin täällä.
Tavallaan on vielä joku mutta ei viitsi liikaa muita kuormittaa ongelmillaan. Tuolla menetyksellä viittasin että on ihan joku läheinen ihminen kuollutkin. Osa taas varmaan väsynyt kuuntelemaan mun ongelmia ja katkaissut välit. Mut eipä heitä oikein voi siittä syyttää. Kai siinä helposti menee omakin terveys jos liikaa yrittää auttaa henkisesti toivottomassa tilassa olevaaihmistä.
KilttiMies89
Olipa ihanasti sanottu🌞niin me ollaankin🤗meille voi puhua
Ei tunneta sinua mutta tunnetaan paljon❤️koska meillä on suuret sydämmet ja paljon rakkautta annettavana😊✨️
Sulla on liikaa rahaa ja osakkeita. Mä ite oon huomannu, että liika omaisuus aiheuttaa stressiä. Se on totta että sillon ei jaksa mitään. Täytyy vaan luopua maallisesta.
Ei aiheuta. Raha ei tee onnelliseksi, mutta poistaa kyllä aika monta turhaa murheenaihetta.
Onhan se varmaan niinkin ja pelko siitä että menettää kaiken vaikka saattaa olla turhakin pelko. Tuntuu että on jo lähes kaiken muun menettänyt elämässä. Moni luulee että varakkaana elämä on täysin huoletonta mutta se on yksi isoimmista harhakuvitelmista. Se on vähän sellainen kaksiteräinen miekka.
KilttiMies89
Itse sanoisin että tavallaan varallisuus poistaa stressiä mutta tavallaan myös lisää sitä ainakin jos on sijoittanut suomalaisiin pörssiosakkeisiin.
KilttiMies89
Relax, mies joka ei osannut sanoa ei?
Kävele ulkona vaikka lumimyrskyjä on luvattu. Syö terveellisesti. Ne auttavat ainakin minua kun apatia iskee. Vaikka on kurja lähteä lenkille, liikunnan tuoma olotila palkitsee.
Olen yrittänyt liikuntaakin harrastaa mutta usein on päiviä ettei meinaa jaksaa edes sängystä ylös nousta. Yötkin menee usein aamuun asti valvoessa kun asiat pyörii mielessä eikä uni tule. Tämä vuodenaikakaan ei kyllä sovi mulle ollenkaan.
KilttiMies89
Nopein apu tuohon on varmaan unilääke. Voit tietysti kokeilla melatomiinia ja en voi väittää etteikö olisi auttanut. Olin iltapäivään asti ihan tokkutainen, vaikka piti olla töissä. Piti lopettaa siihen se kokeilu.
Kokeile syödä illasta banaania, perunaa tai pastaa. Söin banaanin tunti sitten, joten uni tulee kohta. Kai. Kellon vaihdos sai minunkin ajan sekaisin. Viimeyönä valvoin ja toissapäivänä nukuin melkein koko päivän.
Tuo nousemisen vaikeus on kurja juttu, tai mikäs siinäkään, jos ei mieli vaivaa. Vähin millä voit itseäsi lääkitä on kalaöljykapselit, en jätäisi niitä itse väliin. Ja jos sun vatsa voi huonosti niin terveellinen ruokavalio.
Nää nyt on vaan näitä samoja neuvoja, mitä muutkin antaa, mutta kannustan että ainakin kokeilet.
Joo itellä on noit unilääkkeitä siis muutakin kuin melatoniini ja kaikista niistä menee ihan tokkuraan että nukkuu koko koko päivän. Tämä olisi suuri ongelma jos pitäisi töissä käydä. Mutta ei siellä töissä jaksaisi käydä myöskään silloin jos ei saa nukuttua ollenkaan.
KilttiMies89
Se on depress. Tarkoittaa siis DEEP REST
Tarkoittaa siis. Sinun pitää levätä. Levätä ja levätä. Aivot on jumissa. Ne tarvii aikaa. Täytyy käydä syvällä että haluaa nousta ylös. Ikävä kyllä
❤️lepää rauhoita mieli ja stressi kuuntele kuulokkeilla taajuus musiikkia. Anna kaiken pahan valua kropastasi. Noin 430 on hyvä taajuus.
Aika parantaa. Tee kaikkea mikä helpottaa ja piristää mieltä. Aivojen pitää antaa myös levätä. Sokeri vehnä ja tuoksut on huumetta masentuneelle. lue paljon vie ajatuksia kauemmas muihin asioihin mielenkiintoihin. Jos alkaa yli ajatella niin huomaat että pitää löysätä. Palaa takaisin helppoihin kivoihin aiheisiin.
Olisi kiva jutella mutta en tiedä mitä kautta voisi keskustella. Joku sinulla pitäisi olla ihan tuntematon kelle puhua. vaikka vain muutama piristävä minuutta auttaa kun joku soittaa ja vain kysyy mitä kuuluu🤗✨️
Full body healing frequency 432Hz.
❤️suosittelen vaan makaamaan ja kuuntelemaan. Anna joka jäsenen osan kehosta rauhoittua. Vaihda asentoa jos jossain tuntuu jännitys. Nukahda jos siltä tuntuu. Aivot lepää kun suuntaat ajatukset takaraivoon. Aivot lepää myös lukemalla. Mene kirjastoon kauppaan ala spontaanisti jutella, paljon on yksinäisiä ja he nykyään juttelevat takaisin. Juttelu voi lähteä ihan vaan kelistä
Ostoksista. Maidosta. Bussista. Liikenteestä. Kysymys vaan kaverina kahville.
Jos ei puhu mitään ei saa mitään.
Kysy ja sinulle annetaan.
Pyydä ja sinulle annetaan.
❤️rakkautta kaikille😊✨️
Onko sulla joku purkamaton asia nyt meneillään vai menneisyydessä ? Joku kaivaa mieltä?
asioista puhuminen mieli maassa voi olla vaarallista, vaikka onneksi täällä on paljon ihmisiä, jotka oikeasti välittävät. Kiitos kaikille, keitä sitten olitte. Muistan miten saatoin luoukkaantua x 100 jostakin. En jaksanut väittää (kirjoittaa) vastaan tai edes voinutkaan kertoa kaikkea, mitkä kaikki asiat siihen vaikuttivat. En uskaltanut luottaa keneenkään.
- sivusta
Oot hereillä näköjään....
Koittaisit vähän nukkua,
saattais ehkä auttaa vähän ees vointiin.
Hyvää yötä sulle sit kun meet nukkuu. 🤗
Usein valvon pahimmillaan jopa aamu kuuteen tai seitsemään saamatta unta ollenkaan. Helpommin sanottu kuin tehty että pitäis nukkua. Kun kaikki murheet pyörii mielessä niin ei siinä kykene nukkumaan.
KilttiMies89
Tiedän....
Itekään en oikein saa nukuttua.
Ja 6-7 valveilla pyöriminen
on jo ihan normi juttu täällä joka päivä...
Hyvä jos aamu 9 nukahtaa,
joskus en nuku jopa 3 vrk yhtään.
Tai sit enintään pari tuntia pätkittäin.
Onneks oon tottunut valvomiseen.
Tuolla joku sanoikin et joskus se olisi jo tarpeeks jos sais ees pari minuuttia päivässä jutella jonkun kanssa ihan jostain vaan...
Mutta kun ei nyt ole sellaista tässä.....
Jos ei oo nukkunu 3 vuorokauteen niin eikö jo näe mielikuvitus hahmoja ja juttelee niiden kanssa mut se ikävää jos niitten kanssa tuleekin juttuun hyvin no ainakin on kavereita
Ehkä jollain mut ei mulla vielä sellasta toistaiseksi ainakaan oo ollut...
Toki nää s24 juttukaverit viimeisen vuoden ajalta voi suurinpiirtein sellasiks luokitella varmaan, osan ainakin.
Ei ne mun mielikuvitustani kyllä ole olleet
mutta jonkun toisen keksimiä hahmoja.
Todella harmillista ja ikävää,
surullistakin jopa oikeesti,
että jostain tykkäsinkin tosi paljon joka ei ollutkaan totta.
Kuulostaa keskivaikealta masennukselta. Jos rahaa kerran on, varaa yksityiseltä aika psykiatrille niin saat diagnoosin.
Lekuri
Lääkkeet ei auta kuin sinun lompakossa. Lekurit käyttää kaiken hyväkseen.
Ihminen tarvitsee unta sillon ku sitä nukuttaa. Ruokaa kun on nälkä. Raikasta ilmaa. Puhtautta. Välittämistä. Itserakkautta. Reeniä kun huvittaa. Mikään pakko ei tunnu tossa kohtaa hyvältä
Soita rahalla enemmin palvelu puhelimeen saatat saada jutella kivan sairaanhoitajan kanssa. Naiset rakastaa hoitamaista. Varsinkin jos on renttumainen ja
vähän huono kaikessa. Sori vaan.
Tuollainen puoskarointi vain pahentaa aloittajan tilannetta. Jos on kliinisesti sairas, tarvitsee hoitoa.
Totta kaikki me jotain tarvitaan.Lääkkeet ei ketään paranna. varsinkaan maan paska terveydenhuolto
Eiköhän se ole vakava masennus kun on ollut taas ihan itsemurha ajatuksia lähes päivittäin.
Lisäksi on tullut sellaisia neurologisia oireita joita ei ole aikaisemmin ollut.
Pelkään jo jotain vakavaa sairautta eikä jaksa mennä edes lääkäriin.
KilttiMies89
Hieronnassa käynti on minua auttanut myös. Jos ei ole kotona kosketusta niin se auttaa. Ihminen tarvitsee.
Kyllä! Sekin on hyvä
Mutta se on hyvä, että etsit aidosti ratkaisua tilanteeseen. Sä oot ollu välillä aika äkäisellä päällä, mutta taidat olla oikeastikin pohjimmiltasi kiltti ja kunnollinen. No siihen mäkin pyrin, mutta ei onnistu. Mä oon liian itsepäinen. Mutta kun on kiva muille, niin sillon muutkin on kivoja, nii kuin tää ketju todistaa. mä itekin painin jaksamis ongelmien kanssa ja jos jotain ratkaisua keksin, niin kerron kyllä. Ainakin toi viikonlopun kylpylä homma ainakin omalla kohdalla auttoi. Varmaan hetkellistä, mutta ainakin pääsee ees vähän eteenpäin.
JeroP hyvä jättääkin juuri tällaisena aikana kone päällekoko yöksi mittaamaan lämpöjä ja ottamaan kuvia, ei kuluta paljoa.
Siis kun säätilat vaihtelevat taas tullut vähä bn lunta niin jos itse nukkuukin niin konetieto tallentelee jutuja
Kirkasvalolamppu on ollut minulla käytössä 20 v.
Jos ei pidä syksystä, voi alkaa muuttaa katsantokantaa, onko se niin paha.
Tässä Pia Perkiön runo
Kun syksy saapuu, lehdet tanssivat tuulessa,
kuin viimeistä kertaa elämänsä aikana.
Ne nauravat ja laulavat, kunnes maahan laskeutuvat,
ja me kuuntelemme niiden tarinaa hiljaisuudessa.
Meikäläinen on täysin saamaton, en saa tehtyä mitä on suunnitellut.
Ainostaan kaupassa 1-2 kertaa viikossa, viikko siivous ja ruoan laitto 2 kertaa viikossa, että voi lämmittää viikon muina päivinä ruoka.
Käytävän puhelinpöydältä pitäisi pyyhkäistä pölyt, mutten vaan saa aikaiseksi niitä pyyhkiä.
Huomaan vaan, etten ole saanut niitä pyyhityksi ja ajattelen, että pyyhinpä ne huomenna, mutta siihenpä se jää.
Kaikki muutkin hommat meinaa jäädä tekmättä, ei van saa iakaiseksi tehdä.
Miten muut ihmiset ehtii olemaan töissä ja tkeen kaikki muutkin asia, kun meikäläinen ei meinaa saada vähiäkään hommia tehdyksi.
Bur out tuli vuonna 2008,e nkä enää jaksanut mennä kortistoon ilmoittautuman työnhakijaksi, joten ei ole edes mitään tuloja, että säästöjen varassa on sinnitelty.
Miten muka töissä pystys oleen, kun omatkin hommat jää puolitiehen, eikä vaan jaksa.
Ootko sä kilttimies vai onks jollain muullakin samoin. No olit kuka olit. Mutta sun kuvaus sattu aika lähelle, mun omaa elämääkin. Mä huomasin 2018 eli kymmenen vuotta myöhemmin kun sulla. Oli yks järjetön työnjohto homma. Niin selkeä burnout out oireet. Säästöjä mulla ei oo, mutta väkisin oon painanut töitä. Ei onneks noita työnjohtoo enää. Mutta raivostuttavaa tosiaan, kun ei työtä saa niin ku alkuun. Ja toinen asia toi muisti ja käy tää pumpunkin päälle, kun on koko aika piiskattava itseään. Ja erheitä tulee koko ajan ja niitä joutuu korjaan, niin se tuo stressiä vaan lisää. Se mikä mua suuresti helpotti kun sain pari ihanaa assistenttia, toimi kun oikee käsi mulle. Mutta pistivät ne pois, niin joutuu taas yksin painaa.
En ole kilttimies, vaan ätmi.
Meikäläinen totesi aikoinaan, kun työharjoittelussa ja kursseilla olin, niin
olin illalla niin väsynyt, etten mitään illalla jaksanut tehdä, eikä viikonloppuna yhtään piristynyt, että mitä se on sitten oikea työelämä, joka on paljon vaativampaa, kuin työharjoittelu ja kurssi.
Kun "normaalit" ihmiset toteaa, että käyvät mielummin päivätöissä, kuin olisivat yrittäjiä, niin kun työpaikan oven kiinni laittaa jäävät työasiat oven taa ja jää aikaa työpäivän jälkeen omille harrastuksille.
Meikäläisellä ei kyllä jäisi enää jaksamista omille harrastuksille työpäivän jälkeen.
Eihän se työläisen työnteko poikea yrittäjän työnteosta millään muulla tavoin, kuin, että palkkatyöntekijän ei tarvitse huolehtia töiden hankkimisesta, kuten yrittäjän.
Töitähän työntekijä tekee, kuin olisi yrittäjä.
Ätmi
Joo itselle varmaan pahinta olis töissäkäymisessä aikaiset herätykset kun olen täysin yöihminen ja toisena se että useimmissa töissä täytyy olla 8 tuntia viitenä päivänä viikossa tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Kun on autismikirjolla ja lisäksi tuo Add niin se on yksinkertaisesti liian kuormittavaa ja vie kaikki energiat täysin. Pitäisi sitten ainakin olla sellainen työ mitä voi tehdä yksin ja vaikka keskellä yötä.
KilttiMies89
Ihme epätuuria mulla aina, hammasläkäriin varattiin ainaa ja ei ollut, kuin muutama aika ja klo 8.00 aamulla.
Meikäläinen ei ole aamuvirkku ja noin aikainen herätys, niin tulee tunne, kuin heräisi jostain tavaravaunusta jossain siperian arolla, kun tuuli ulvoo, lunta tuiskuaa ja paleltaa.
Joutu herään jo 6.30, kun piti aamutoimet tehdä ja viimestään 7.30 autolla, kun se matkaan piti varata puoli tuntia, kun oli hammashoitola ihan eri puolella kaupunkia, kuin hammashoitola, jossa olen aina käynyt.
Kellolla on tapana kiihdyttää nopeutta, kun on jotain tuollaista menoa.
Kellokin harppo 10 minuuttia, vaikka pikakarapuuron keittoaika on 1 minuutti, niin silti kello menee hirveän nopeasti ja pitäs hampaat pestä ennen ja vaateet laittaa ja kello lähtyy jo 7.30 ja pitäs jo olla menossa ja sitten tietenkin tulee punaiset liikennevalot joka ikisessä liikennevalossa ja niissä joutuu odoottaan ja kauhee aamuruuhka, mihin kaikki on menossa, nukkusivat sängyssä, eikä tohottaisi menossa.
Vaikka kävin jo viikko aikaisemmin pyörällä tutkimassa missä hammashoitola sijaitsee, niin pimeässä se oli vielä hankalampaa löytää, kun ei niitä tienviittoja näe lukea ja vaikea hidastaa, kun autoja tulee perässä.
Eikä sinne pyörällä jaksanut mennä, kun pyörällä olis menomatka kestänyt ainaski 40 minuuttia ja jos tie olis ollut liukas, niin tunti olis menny, kun ei ollut nastoja pyörässä.
Ätmi
Noi on ihan kamalia aamuherätykset. Oikeesti, ei normaali ihminen mee ennen puoltayötä nukkuun. Ja sitten jää unet turhan lyhyiksi. Muutenkin työ vaatii paljon. Mun kohdalla ei niinkään se ihmisten kanssa tekeminen, vaan aina joutuu arvella millaset tädit siellä on vastassa. Useimmiten ihan kivat, mutta joskus oot niin väärään aikaan väärässä paikassa. Ja sitten pomot on unohtanut kohteen ja sitten syytetään miksei aiemmin oo tullut. Tällänen ylimääräinen kuormitus siinä myös. Näiden omien muisti ym. Ongelmien lisäksi.
Toi on tuttua. Mä en vieläkään ymmärrä, miten mulla menee viisi minuuttia siihen että siirryn täältä kotoa autolle. Vaikka jos kellotan niin se on 30 sekuntia. Mutta aamukiiressä se aika vaan hupenee. Ja sitten jos on vielä panssarivaunuja tiellä, niin sitten kyllä myöhästyn. Ja koitan hipsiä takaoven kautta sisään. Muutenkin ajanhallinta mulla ihan onneton.
Joo en ollut tuo yläpuolinen kirjoittaja mutta ihan samaa olen aina ihmetellyt kuinka muilla ihmisillä riittää energia käydä töissä ja hoitaa lisäksi kaikki muutkin asiat. Itsellä varmaan tuo add ja autismikirjon häiriö yksi syy miksi en suoriudu asioista niinkuin muut. Lisäksi varmaan yleinen näköalattomuus elämässä aiheuttaa sen ettei oikein jaksa edes yrittää mitään. Itsekkään ole jaksanut siivota aikoihin, korkeintaan vähän isompia roskia lakaista lattialta ja kipata roskikseen tai johonkin ulos. Hyvä kun edes ruokaa jaksaa laittaa.
KilttiMies89
Kiitos sait yrittämättä ees mulle hyvän mielen...
Tossa on sillei tosi tuttua huttua....
Yritä jos vaik pääsisit nukkumaan....
🤗😊😴
Valvoin taas yli 5 aamuyöllä kun ei viitsinyt unilääkettä ottaa ja nukuin tietenkin sitten koko päivän.
KilttiMies89
Toi on aika ärsyttävää sit kun nukkuu koko päivän niin ei taas illalla saa unta...
Joskus on ihan hyvä ottaa unilääkettä.
Mut niissä on aina oma vaaransa
et jää koukkuun niihin...
Sun olis hyvä varmaan selvitellä sitä
syytä miks sä et saa nukuttua...
Ja mikä loppujen lopuksi on se
"alku"
sun ongelmaan...
Varmaan vieläkin se läheisen kuolema painaa mieltä kun en ole sitä mitenkään käsitellyt. On myös henkisen puolen ongelmia ollut jo ennen sitäkin. Lisäksi suuri huoli tulevaisuudesta ja pärjäämisestä. Kaikki nämä asiat pyörii mielessä tietenkin juuri yöllä kun pitäisi nukkua.
Olen kyllä aina joskus unilääkkeitä ottanut mutta niissäkin on omat haittavaikutuksensa.
KilttiMies89
Voi ei :(
Mä en tiedä sun tilanteestas oikeestaan
mitään niin on hieman hankalaa tää mikä lie tsemppaaminen.
En oo tästäkään aloituksesta varmaan
kaikkia sun kirjoituksia lukenut,
enkä muutenkaan kun muutamasta
aloituksesta vaan jotain...
Iltaisin ja öisin olis kyllä hyvä kun ois
joku jonka kanssa pölistä...
Ja siis muulloinkin tietty,
mut etenkin sillon kun tollaset surut,
huolet ja muu valtaa mielen.
🤗
Eihän voi kaikki jaksaa yhtä paljon. Jos olet sitä mieltä että sinulla on add ja autismikirjon häiriö, se tietenkin vie voimia.
Etkö vaan voisi hyväksyä ettet jaksa yhtä paljon ja alat tekemään sen mitä jaksat ja olemaan siitä tyytyväinen. On jo tosi hyvä että laitat itse ruokaa. Juuri uutisissa kerrottiin kuinka rahattomat nuoret ovat tottuneen kotiinkuljetuspalveluihin, että tilaavat ruokaa velkaantumisestaan huolimatta. Se vasta hölmöä on.
Edelleen kannustan ulkona kävelemiseen. Siitä on apua, eikä tarvitse kovaa mennä. Jos on henkinen lama, ei kroppakaan kestä rehkimistä. Auttaisiko musiikki korvilla. Luonnon ääniä nykyisin voi kuulla vain jossain korvessa.
Onko mitään mitä voit saada rahalla, sellaista josta saisit mielihyvää? On iso asia että voit taloudellisesti hyvin. Kannattaa satsata itseensä.
Hyvä kun juttelet täällä. Huomaathan että välitämme sinusta ja minä ainakin olen huolissani jaksamisestasi.
Joo mukava huomata että ainakin täällä jotkut vielä välittää kun on aikalailla monet ihmis-suhteet loppunut viime vuosina näiden ongelmien takia ja ehkä osittain omaakin syytä. Olen välillä ollut vähän hankala ihminen muita kohtaa. Tai tuo vähän on aika lievä ilmaisu mutta en kuitenkaan puhtaasti ilkeyttäni. Kuuluu kai sekin näiden diagnoosien kuvaan ja kun tulee liikaa henkistä kuormitusta, ahdistusta ja stressiä niin tulee sitten helposti purettua se muihin.
KilttiMies89
Hidasta elämää
Anni Turpeinen:
Uupuneena tein asioita, joita jälkikäteen häpeän – Pitkään jatkunut stressi saa ihmisen toimimaan arvaamattomilla tavoilla
Minua hävettää moni uupuneena tekemäni asia. Olen tallentanut monta tilannetta vuosien varrella muistojeni kansioihin, enkä noita kansioita mielelläni availisi. Kirvelee liikaa ja hävettää.
Olisi helppoa syyttää niistä tilanteista vain toisia. Työmäärää, työelämän yleistä toksisuutta tai vaikka perheenjäseniä. Elämä oli mielestäni epäreilua, ja tuntui siltä, että minusta revittiin kaikki irti. Konfliktit, ylilyönnit tai ikävältä tuntuneet tilanteet olivat varmasti sen toisen syytä.
Eivät ne kaikki olleet.
Uupumus on usein kilttien, tunnollisten ja helposti syyllistyvien ihmisten taipumus. Kyllä, sellainen olen itsekin, mutta uupumus teki minusta myös ärtyisän, kireän ja sytytysherkän. Olen uupuneimmillani äyskinyt tarpeettomasti tutuille ja tuntemattomille, raivostunut pysäkoinninvalvojalle ja asiakaspalvelijalle, sekä suuttunut ylimitoitetusti eräässä palaverissa ja itkun seasta huutanut, ettei tämä voi mennä näin. Olen närkästynyt sekä työpaikalla että erityisesti kotona sellaisista asioista, jotka eivät hyvinvoivaa minua hetkauta lainkaan.
Uupuneen jaksaminen on aina äärirajoilla, ja siksi pinna paukkuu tuon tuosta pikkuasioistakin. Yllättävät reaktiot saavat toiset hämmästymään ja jopa säikähtämään.
Ihan syystä.
Haastattelin kirjaani Aina ei tarvitse jaksaa useita uupuneita. Moni heistä kertoi olevansa kiltti ja tunnollinen, eivätkä he edes uupuneimmillaan uskaltaneet kieltäytyä mistään tai näyttää väsymystään ulospäin. Moni tällainen kiltti ihminen nielee väsymyksensä ja itkee vasta kotona.
Kaikki eivät kuitenkaan ole sellaisia. Joku uupunut on temperamenttisempi, eikä osaa kanavoida voimaansa terveillä tavoilla. Moni uupunut on myös monella tapaa herkkä, ja osittain siksi saattaa olla äärimmilleen vietynä arvaamaton. Ainakaan itse en jaksanut olla aina kiva, joustava ja mukava. Itseasiassa koen, että olin väsyneimmilläni melkoisen ikävä irvikuva itsestäni.
Väsyneenä mietin usein, miksi muut vievät minut väkisin äärirajoille. Miksi töissä vaaditaan koko ajan enemmän? Miksi kaikki ovat minua vastaan, eikä kukaan ymmärrä?
Ei kukaan ymmärtänyt, koska sota oli minun sisälläni. Tein väsyneenä monia vääriä ratkaisuja, havaintoja, ja sain tarpeettomia tunteenpurkauksia, jotka saivat minut näyttämään arvaamattomalta – jota olinkin. Väsyneenä olin kuin rääkätty eläin häkissäni, josta käsin käyttäydyin ikävillä ja itselleni epätyypillisillä tavoilla.
Uupumisesta puhutaan usein niin, että uupunut ei saisi etsiä syytä itsestään. Sanotaan, että toksinen työkulttuuri on yleensä uupumisen syynä. Näin varmasti onkin. Omalla kohdallani kuitenkin uskon, että valitettavasti eniten syytä oli kuitenkin minussa itsessäni.
Minun väsymykseni oli yhdistelmä työelämää, vaikeita elämäntilanteita, omaa tunnollista, vaativaa ja silti liian helposti innostuvaa persoonaa sekä suorittamiseen liittyviä lukuisia vaateita, joiden virheellisesti kuvittelin koskevan minua. Väsymys oli monimutkainen vyyhti, josta ei voi nostaa tikunnokkaan jotain yksittäistä syyllistä.
Vaikka toimintani uupuneena vähän hävettää, puhallan silti hellästi kirvelevien muistojen ylle. Väsymys ja liian pitkään jatkunut stressi saivat minut sellaiseksi. Vaikka käyttäydyin joskus ikävästi, käyttäydyin kuten ihminen: Pitkään jatkuneen stressin vaikutuksesta aivokemiamme muuttuu ja mahdollisuudet säädellä päätöksentekoa, keskittymistä ja käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa heikentyvät.
Nykyään ymmärrän myös, että jalka on asetettava jarrulle jo paljon ennen kuin vauhti jo huimaa. Jaksamiseni ja hyvinvointini ohjaksissa olen minä, ei työpaikka, kuormittavat elämäntilanteet tai kukaan muu. Jos haluan pitää itsestäni huolta, minun tulee ymmärtää, että yhden elämänalueen kiristäessä, on höllättävä jostain toisesta – ja muistettava, että joskus jostain on osattava myös kokonaan luopua.
Lempeitä ajatuksia väsymykseen johtavista moninaisista syistä sekä herättäviä faktoja stressin vaikutuksista kehoon ja mieleen löydät kirjastani Aina ei tarvitse jaksaa.
Mä oon vähän eri mieltä, kun Turpeinen. Mun mielestä työelämä on huonontunut. Ihan johtuen syystä, että tuottavat työpaikat on siirretty ulkomaille. Meille on jäänyt vain tuottamattomia palvelualoja. Yhteiskunta toimii kuin pyramidi huojaus ja työntekijästä pyritään repimään kaikki irti. Saman aikaisesti on luotu keinotekoista kulutusta, ylikulutusta, että saataisiin maksimaaliset voitot ja verokertymät. Vähän pienemmällä työmäärällä ja vähäisemmällä kulutuksella ihmiset voisivat paljon paremmin.