Esitetäänpä tällainen täysin kuvitteellinen tilanne niille naisille jotka ovat sitä mieltä että aloitteenteko kuuluu vain miehille. Metsästysvietin tyydyttämiseksi, koska se on ’äijää’, tai muutoin. Periaatteesi siis on: ’Mies tekee aloitteen’
Istut baarissa ja katselet ympärillesi. Tiskillä istuu kaksi ulkonäkönsä puolesta samantasoista miestä.
Toinen heistä istuskelee ja katselee ympärilleen ja vaihtaa katseen kanssasi.
Toinen istuskelee omissa oloissaan, siemailee siideriään, eikä nosta katsettaan baaritiskistä.
Katseen kanssasi vaihtanut nousee ja lähtee sinua kohti.
Samalla tapahtuu se miksi tämä tilanne on kuvitteellinen.
Näet välähdyksenomaisesti mitä tulevaisuudessa tapahtuu valitessasi jommankumman miehen:
Rohkeampi miehistä kohtelee sinua hyvin. Käy töissä, huolehtii lapsistanne. Valitettavasti hän on rohkeampi myös tulevaisuudessa. Hän kyllästyy perhe-elämään, jättää sinut lasten kanssa, ja tulet viettämään useita vuosia yksinhuoltajana. Löydät myöhemmin miehen, jonka kanssa vietät loppuelämäsi onnellisena.
Arempi miehistä kohtelee myös sinua hyvin. Käy töissä, huolehtii lapsistanne. Hänestä on mukavaa viettää vaimonsa kanssa koti-iltoja, matkailla perheen kanssa ynnä muuta mukavaa. Vietät hänen kanssaan loppuelämäsi onnellisena.
Nyt kysymys Teille, hyvät naiset: Mitä tekisitte?
Ottaisitte rohkeamman miesehdokkaan koska hän teki aloitteen huolimatta siitä että tarinalla on hänen osaltaan huono loppu. Loppujen lopuksi tarinalla olisi onnellinen loppu, mutta toisen miehen kanssa?
Passaisitte rohkeamman miehen ja luopuisitte periaatteistanne ja tekisitte itse aloitteen aremmalle miehelle, koska haluatte viettää onnellisen loppuelämän?
Passaisitte rohkeamman miehen, mutta ette periaatteen vuoksi tekisi aloitetta aremmalle miehelle vaikka tietäisitte että ette saa toista mahdollisuutta hänen suhteensa?
Valintoja, valintoja….
Istut baarissa ja katselet ympärillesi. Tiskillä istuu kaksi ulkonäkönsä puolesta samantasoista miestä.
Toinen heistä istuskelee ja katselee ympärilleen ja vaihtaa katseen kanssasi.
Toinen istuskelee omissa oloissaan, siemailee siideriään, eikä nosta katsettaan baaritiskistä.
Katseen kanssasi vaihtanut nousee ja lähtee sinua kohti.
Samalla tapahtuu se miksi tämä tilanne on kuvitteellinen.
Näet välähdyksenomaisesti mitä tulevaisuudessa tapahtuu valitessasi jommankumman miehen:
Rohkeampi miehistä kohtelee sinua hyvin. Käy töissä, huolehtii lapsistanne. Valitettavasti hän on rohkeampi myös tulevaisuudessa. Hän kyllästyy perhe-elämään, jättää sinut lasten kanssa, ja tulet viettämään useita vuosia yksinhuoltajana. Löydät myöhemmin miehen, jonka kanssa vietät loppuelämäsi onnellisena.
Arempi miehistä kohtelee myös sinua hyvin. Käy töissä, huolehtii lapsistanne. Hänestä on mukavaa viettää vaimonsa kanssa koti-iltoja, matkailla perheen kanssa ynnä muuta mukavaa. Vietät hänen kanssaan loppuelämäsi onnellisena.
Nyt kysymys Teille, hyvät naiset: Mitä tekisitte?
Ottaisitte rohkeamman miesehdokkaan koska hän teki aloitteen huolimatta siitä että tarinalla on hänen osaltaan huono loppu. Loppujen lopuksi tarinalla olisi onnellinen loppu, mutta toisen miehen kanssa?
Passaisitte rohkeamman miehen ja luopuisitte periaatteistanne ja tekisitte itse aloitteen aremmalle miehelle, koska haluatte viettää onnellisen loppuelämän?
Passaisitte rohkeamman miehen, mutta ette periaatteen vuoksi tekisi aloitetta aremmalle miehelle vaikka tietäisitte että ette saa toista mahdollisuutta hänen suhteensa?
Valintoja, valintoja….
Vastaukset 14
Vanhimmat
No tietysti ottaisin sen miehen joka ei jätä. Mutta jos nainen on ujon puoleinen ja odottaa miehen tekevän aloitteen nii uskonpa, että sen vuoksi joutuu naimisiin tämän aloitteen tehneen luuserin kanssa joten parempi olisi, että tämä kunnollinenki mies uskaltautuis tekemään aloitteen ettei naisella olisi odotettavissa kurjaa yh-elämää. Jos mies istuskelee omissa oloissaan, siemailee siideriään, eikä nosta katsettaan baaritiskistä nii takuuvarmasti nainen luulee, että mies ei ole kiinostutut pätkääkään.
...nukahtaisin seuraavat kymmenen vuotta sen aremman miehen kuva silmissäni ja unissani. Itkisin sitä, ettei unelmieni mies koskaan kiinnostunut minusta, ja lakkaisin odottamasta mitään. Kymmenen vuoden kuluttua ottaisin sen rohkeamman, jos se edelleen tekisi aloitteen...tai jonkun muun, joka sillä hetkellä olisi kiinnostunut...koska en enää jaksaisi odottaa miestä, jonka haluaisin.
Tuli muuten mieleen, että siitähän se voi osin johtuakin, että ihmiset kokevat niin paljon pettymyksiä suhteissaan...kun eivät uskalla tehdä aloitetta ja päättelevät toisen käytöksestä, ettei kiinnosta, tyytyvät sitten siihen "ainoaan" jota kiinnostaa (joka siis on tarpeeksi rohkea tehdäkseen aloitteen, vaikka arempi voisi olla kiinnostuneempi).
... ja joka ilta nukkumaan mennessäni toivotan hänelle kauniit unet.
Nykyisen mentaliteetin vallitessa, jatkuvan statuskilpailun jatkuessa, tulemme törmäämään jatkuvasti uudelleen tähän samaan ongelmaan, kun ihmistä pelottaa kohdata toinen ihminen... ei tarvitsisi. Kuitenkin se arvelluttaa ja jännittää. Saa kädet hikoamaan ja sydämen takomaan...
( - tuntuu hyvälle )
- ennakkoluulot kiusaavat ihmistä ja saavat perääntymään.
Se että rakastaa/on ihastunut toiseen ihmiseen, ei pitäisi edes hylkäämisen pelossa, siitähän se johtuu, estää kertomasta sitä toiselle. Viemään kukkasia, laulamaan serenadia, lähettämään kirjettä, vihjailemaan, kirjoittamalla viestin työpaikalla näytönsäästäjään... keinot ovat monet, sillä rakkaus jonka tunnet ei siitä vähene tai katoa tai muutu vähemmän arvokkaaksi vaikka toinen sinut torjuisikin, ja Rakkaus on aina tärkeää.
Ohittamalla sen valinnan tai jättämällä sen tekemättä tai valiten pelokkaana helpomman tien, se sulkee aina pois sen toisen vaihtoehdon.
Ja se toinen vaihtoehto...
Se hetki kun toinen omiin tunteisiisi vastaa...
Sillä hetkellä on helppo ymmärtää mistä tässä kaikessa on oikeasti kyse.
On herättävä ja oltava varaukseton, nähtävä ja tunnettava välittämättä erilaisista pelkotiloista jotka tämä maailma, nämä ihmiset saaneet meihin jo lapsesta asti istutettua...
Ennakkoluuloihin ja jonkinlaiseen statuksen vähenemiseen se yksinhuoltajiin liittyvä syrjintäkin juontaa juurensa. Saman kohtaan minä. Vapaa ja isä. Soturi ja Rakastaja. Ei yksinhuoltaja, mutta isä kuitenkin.
Eikä merkkivaatteita...
Ei mitään tasoa siis... :)
Rakkautta ja varauksettomuutta.
Aidosti.
Jah Rastafari!
Ja jos ja kun nainen tekisikin aloitteen valitsisi hän sen, joka nyt edes siihen katsekontaktiin vastaisi.
Voisi kyllä käydä niinkin, että jos tämän aremman miehen kuitenkin valitsee saa itselleen juopohkon jurottajan, joka ei puhu eikä pussaa :/
Mutta tapauksen nainenhan tietäisi etukäteen, millainen tämä arempi mies on. Onko tuo se tekosyy, millä naiset perustelevat itselleen miksei ujompi mies kelpaa?
on yleensä myös rohkea rakastaja.
Sillä hetkellä kun nainen kohtaa rohkean miehen vilisee silmissä pikakelauksella visiona villit touhut myös makuukamarin puolella.
Siitä tiskillä jurottavasta arasta tulee lähinnä mieleen että suditaan pimeässä peiton alla vartti viikossa lähetyssaarnaaja asennossa. Anteeksi, en tarkoita loukata ketään...
ensiksi väistäisin tyrkylle tulevan tyypin ja ottaisin katsekontaksin arkaan, niin usein että hänen on pakko jollakin tavalla reagoida.
jos arka ilmaisee kiinnostusta niin lähestyn tai 'pakotan' hänet lähestymään minua.
jos taas arka ilmaisee ettei ole kiinnostunut niin suostun tyrkyttävän tyypin toiseen/kolmanteen/jne (riippuu aran 'vastausnopeudesta') lähestymisyritykseen ja katson millainen hän on... ja luultavasti viettäisin tyrkkytyypin kanssa aikaani kunnes arka osoittaa kiinnostusta...
No haloo, onko siihen kenties olemassa joku järkevä syy miks ottaisin miehen jonka tietäisin varmasti jossain vaiheessa loukkaavan mua? Luultavasti jättäisin kummankin miehen ottamatta jos kerran tulevaisuudessa odottaa joku toinen mies joka tekee mut onnelliseksi.
Ja muuten tuossa tilanteessa, ilman mitään selvännäkökykyä, oisin kiinnostuneempi ujommasta miehestä, luulisin näin ainakin. Mutta todennäköisesti en tekisi aloitetta koska en uskalla, liikaa pelottaa että tulee pakit.
Valitsisin rohkeamman miehen... rohkeat ulospäinsuuntautuneet miehet vetää puoleensa.
Ottaisin rohkeamman miesehdokkaan ja sanoisin sille, et jos joskus petät mua niin teen elämästäsi helvettiä... heh heh.
Toisaalta tuo on aika ikävä yleistys, et rohkeammat ulospäinsuuntautuneet miehet muka kaikki pettää. Rohkeisiin miehiin vaan kiinnittää huomiota enemmän, ne antaa itsestään paremman kuvan kuin baaritiskillä istuva mies joka ei edes katso päin. Kuka sellasta uskaltaa mennä lähestymään. Itse ajattelisin, et tyyppi on tullut sinne murheitaan hukuttamaan tai jotain...
Olen kokenut molemmat "tyypit".Ensin tämän rohkeamman kanssa (yhteinen lapsi),muuten ei passattu saman katon alle.Tänä päivänä kyllä hyvät välit.Sen jälkeen 10 vuotta yksinhuoltajana,niin juuri,jonka jälkeen tapasin tämän rauhallisemman kaverin,ei kyllä baaritiskillä nuokkuja.Kyllä valitsisin edelleen tämän "rauhallisemman" ja turvallisemman kaverin,joka kuuntelee ja osaa olla kotonakin viikonloppuisin.Ei ole aina "lennossa",harrastusten parissa tai kavereiden kanssa kaljoilla.Kohtuus kaikessa!!!
Valitsisin silti sen rohkeamman. Täytyy myöntää että mies joka uskaltaa ottaa mitä tahtoo tai ainakin yrittää saa pöksyt pyörimään ihan eri tyyliin kuin.... jos pitäisi tehdä itse aloite. Vaikea sanoa,olen aina saanut tahtomani pelkästään luomalla katseen kohteeseen.
Ei elämä saa liian helppoa olla. Pitää olla niitä vahinkojakin mistä viisastua jotta voi olla tyytyväisempi vähempään tai enempään ja on ainakin jotain ,mitä muistella kiikkustuolissa.
t: kaikella kunnioituksella arkoja ja ennalta arvattavia kohtaan
aremman puolelle ihan väkisin.
ihailla,kun joillakin on vilkas mielikuvitus..kauankohan totakin kuvitteellista baari-iltaa seurauksineen oot miettinyt..et ihan normaali taida jorma olla.