Minun tarinani

No nyt asiat ovat kääntyneet niinpäin, että jostain kumman syystä löydän aina itselleni sellaisen väkivaltaisen poikaystävän. Isäni kaltaisen. Alussa kaikki hyvin, mutta lopulta se todellinen luonne paljastuu. Ainakin humalassa..
Olen miettinyt asian niin että onpahan opetusta minulle.. Vaikkei väkivaltaisuus sinänsä oikein olekaan millään lailla.

Tanja20 kirjoitti:

No nyt asiat ovat kääntyneet niinpäin, että jostain kumman syystä löydän aina itselleni sellaisen väkivaltaisen poikaystävän. Isäni kaltaisen. Alussa kaikki hyvin, mutta lopulta se todellinen luonne paljastuu. Ainakin humalassa..
Olen miettinyt asian niin että onpahan opetusta minulle.. Vaikkei väkivaltaisuus sinänsä oikein olekaan millään lailla.

Minua löi ensimmäinen poikakaveri pahasti, ja sen suhteen jälkeen minä humalassa yritin lyödä kavereitani, hain riitaa baareissa. Litsareita, en siis koskaan hakannut ketään kuten minut oli. Mut se riitti, jossain vaiheessa oli niin uskomattoman paska fiilis siitä kaikesta mitä olin itse kokenut, ja mitä olin muille tehnyt (riidanhakuisuus, aggressiivisuus jne). Mä pysähdyin, ja tajusin että oli mun asiat miten oli niin en halua tehdä muille mitä mulle on tehty. En halua kierrättää eteenpäin sitä pahaa minkä näin.

Ja se loppui siihen. En ole vetänyt litsareita kenellekään vuosiin. Mä pystyin siihen, ja sä pystyt siihen.

Väkivaltaiset miehet taas jätä ne!!!! Jätä ne taaksesi jotka lyö, ja kulje eteenpäin. Oletko harkinnut käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa? Se voi tuntua hankalalta, mutta se on oikeasti jeesannut monia, kuten mua.

Elämä on niin paljon parempaa sitä kaikkea paskaa. Ja oman elämän voi muuttaa helvetinkin jälkeen. Voimaa ja rakkautta sulle parempaa tietä varten!

Hardway kirjoitti:

Minua löi ensimmäinen poikakaveri pahasti, ja sen suhteen jälkeen minä humalassa yritin lyödä kavereitani, hain riitaa baareissa. Litsareita, en siis koskaan hakannut ketään kuten minut oli. Mut se riitti, jossain vaiheessa oli niin uskomattoman paska fiilis siitä kaikesta mitä olin itse kokenut, ja mitä olin muille tehnyt (riidanhakuisuus, aggressiivisuus jne). Mä pysähdyin, ja tajusin että oli mun asiat miten oli niin en halua tehdä muille mitä mulle on tehty. En halua kierrättää eteenpäin sitä pahaa minkä näin.

Ja se loppui siihen. En ole vetänyt litsareita kenellekään vuosiin. Mä pystyin siihen, ja sä pystyt siihen.

Väkivaltaiset miehet taas jätä ne!!!! Jätä ne taaksesi jotka lyö, ja kulje eteenpäin. Oletko harkinnut käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa? Se voi tuntua hankalalta, mutta se on oikeasti jeesannut monia, kuten mua.

Elämä on niin paljon parempaa sitä kaikkea paskaa. Ja oman elämän voi muuttaa helvetinkin jälkeen. Voimaa ja rakkautta sulle parempaa tietä varten!

Itseasiassa, käynkin jo ammattiauttajan luona.. Mut kiitos kun ymmärsit!

Kunhan siitä tokeni, sitten mätki. Mutta sen asian olen isälleni anteeksi antanut. Toivottavasti hän ei enää nykyään lyö äitiäni- teki sitä vain humalassa. Nyt ollaan jo isän kanssa ihan sovussa..

Tanja20 kirjoitti:

Kunhan siitä tokeni, sitten mätki. Mutta sen asian olen isälleni anteeksi antanut. Toivottavasti hän ei enää nykyään lyö äitiäni- teki sitä vain humalassa. Nyt ollaan jo isän kanssa ihan sovussa..

Kun jotkut sanoo, että sellainen potku ei satu humalassa olevaan. Se ei tämänkään perusteella pidä paikkaansa. Taitaa olla toiveajattelua