Depeche Modea, koska se ansaitsee näkyvyyttä. Stripped on tässä - https://www.youtube.com/watch?v=qU8UfYdKHvs . Sen nopeutta on lisättävä x-1,25-nopeuteen jotta siitä saa kaiken irti. Toinen siltä on tämä. Synkkää mutta kaunista. Outro = 🥰. Tunnen olevani vähäosainen ja kovaonninen eli ehkä se siksi vetoaa minuun. https://www.youtube.com/watch?v=o3EAzf5fDpY . - 🍄.
Pitkästä aikaa
Anonyymi-ap
8223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
https://youtu.be/GMysmVjYLKo?si=aj90R1S7Wvf4SFhI
Mitä mieltä tosta oot?
Suhteessa noihin edellisiin? Tai siis mielestäni se on suoraan suhteessa noihin edellisiin. Minun mielessä.
Ensimmäinen. Ensimmäinen on ensimmäinen kerta, kun pystyin kuuntelemaan Depeche Moden loppuun. Musan käsittämätön raskaus ja laahaava ahdistus katoaa, kun sen kääntää oikealle nopeudelle.
Siis mutta kysytkö sinä tätä minulta? 😀
Aika vaikeaa. Minulla on ymmärrys meemistä, mutta se haihtuu kun aave aina kun yritän muokata sen sanoiksi. Tai sitten vain lyhyt muisti, jota en itse muista😅
Minulla on oma käsitys hyvästä ja pahasta, huumorista ja ilon tuntemisestam Itseasiassa mietin kyllä millainen tausta D M: sanoittajalla on siinä ohessa. Mutta näin sanoisin tuosta kaikesta, voi olla omaasi kaukana:
Ensimmäisessä D M haluaa riisua sen auki ja näkyville.
Toisessa on käsittämättöntä kauneutta sen kertseissä. Sen sanoittaja kokee uskontojen ankaruuden.Sen mikä estää elämästä, ettei hän enää jaksa ja halua. Se on yllättävää D M:ltä tai sen kirjoittajalta. Se kahlitse erityisesti naisia. Voiko mitään pyhää kirjoitusta pitää sen puoleen edes hyvänä. Albert Einstein näki myös tämän.
Kolmas kannustaa kahta edellistä. Jos kurkistelee omaan helvettiinsä, voi pelätä samalla vahingoittamista toista tahattomasti.
---
Olisko se lyhyesti tuossa, miksi valita nuo kolme. Melko kaukana siitä, kun puhutaan vain musiikista.
🐾
9:46
Tämän mielenkiintoinen pohdinnan perusteella tulen kuuntelemaan nuo jossain vaiheessa ihan rauhassa.
Vilma
Kuuntelin tuon Compulsionin. Ehdottomasti eniten siitä tulee mieleen DM. Keskityin eri ääniraitoihin mitä se sisälsi. Musiikinluontiurani myötä keskityn kai aiempaa enemmän niihin vivahteisiin. Taustabiitti ja päämelodia olivat lineaarisesti linjassa toisten kanssa. Toisinaan niitä voi asettaa myös eri järjestykseen siten että ne vuorottelevat, mikä vain kuulostaa sopivimmalta.
Tältä minusta usein tuntuu: https://www.youtube.com/watch?v=JPb-59BPHAk . Siis samalta kuin Gahan tuossa videossa. Aivan kuin itseni ja useimpien ihmisten välissä olisi jokin näkymätön muuri. Olen pohtiva, introvertti, sivustakatsoja, tarkkaileva. Asperger? Gahanilla on rankkaa huumausainetaustaa mikä on kaiketi vaikuttanut hänen tuotantoonsa. En tiedä kuinka läsnä hengenmenetys on hänellä ollut, mutta luultavasti melko lähellä. Se on voinut avata hänelle perspektiiviä elämän ja kuoleman välillä. Suffer well kertoo käsittääkseni Gahanista itsestään. Onnellinen elämä vs. onneton elämä. Sen vaimo oli siinä se "pelastava enkeli". Rämpijäversio Gahanista oli yksinäisen narkomaanin polku. - 🍄.
Miksi lähes aina D M ajatellaan vaan Gahanin aikaansaannokseksi??? Suurinta osaa ei olisi edes ilman Martinia.
Ai tuo kolmas Compulsionin oli joltakin kolmannelta anonyymiltä? Vilmalta? :) Se koosti kombinaation noista kaikista kolmesta ja tuli sen myötä täydellinen minun mielessä.
Siis tarkoitatko tuota Sea of the Sin? Musavideo miehestä, joka pystyy vain katselemaan, miten muut tekevät asioita, johon hän itse ei pysty.
Siinä sen välissä on raitaa, missä ei tapahdu mitää, mutta tila on silti jännitteinen. Nainen katsoo ikkunasta ja mies katsoo naisen käännettyä selkää, kuin molemmat odottaisivat jotain.
Sitten se muuttuu halvaksi. Mies pudistelee päätään, kun tarjoilijan ryömii tiskin yli kuin rivo strippari lavalla. Ulos poistuva mies näyttää kättään tarkoituksellisesti oven karmissa. Videosta ei erota kumpaan vapauteen viittataan.
No anyway, etenin tutkiman Suffer Wellin ja kiinostuin sen sanoittajasta edeten Personal Jeesukseen ja jälleen sen nimen hengelliseen päälleliimaukseen, josta voisin palata siihen mistä puhuin ja ihan alkuun, mistä aloitit.
Uskonnolliset viittaukset ovat musiikkissa huomattavan tavallisia, ottaen huomioon kuitenkin miten kaukana mistään hengelliseksi ymmärretystä liikutaan. Sellainen, joka ei ole tietoinen mistään pyhiksi kirjoitetuista, ei voi tietenkään vetää johtopäätöksiä niiden välisestä yhteydestä.
Jos kuitenkin olisin vain sielu, niin vastaisin sinulle, että naisena oleminen oli vaikeinta koko elämässäni. Minä jouduin katsomaan sinun käännettyä selkääsi, aina kun katsoit ikkunasta ja odotit. Sen lisäksi olin naisena täysin ikääni sidottu, syytetty ja siitä pilkattu ja suffer sen well. Tältä minusta usein tuntui, sen syyllisyys, syyllistyä siihen edes nyt.
Apocalyptica - I'm not Jesus
https://youtu.be/SXi0NSghf5Q?si=i-zmZCo5yLCSgZPi
🐾
Gahan on keulakuva.
Martin L. Gore on lauluntekijä. Dave Gahan sai pari omaa biisiä vasta Playing the Angel albumille. Ne on ihan ok, mutta kuitenkin aika kaukana siitä mitä Martin L. Goren kynästä tulee.
Ja unohtamatta vanhemmassa tuotannossa Alan Wilderin osuutta siihen, että kuullaan ne biisit sellaisinaan kuin kuullaan.
Sepä se Martinin ja Alanin käsialaa ei Deen.
Mutta pakko myöntää että myöskään ilman Gahania ei D M olisi sitä mitä se on. 🎼❤
Kaikki pikku palaset yhdistettyinä tekee just tuon täydellisen yhtälön....... 🥰❤🎶