Elän ihanassa parisuhteessa, lapsikin on tulossa. Kaikki on hyvin, ja olen onnellinen. Miksi silti mieleni valtaa päivä toisensa jälkeen minun exäni? Kuvittelen rakastelua jne, mutta kun palaan todellisuuteen, pelästyn ,sillä en oikeasti enää koskaan kykenisi olemaan exäni kanssa missään tekemisisssä / sellainen ihmisen kanssa suhteessa tms. Miksi silti näin? Ihmismieli on niin omituinen. Miten päästä eroon noista kuvitelmista?
Hei.
Menneisyyden vanki.
5680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisiko sinulla jotkut asiat jääneet käsittelemättä exän suhteen?Keskenjäänyt suhde alkaa kalvamaan.Varsinkin nyt,kun olet raskaana ja olet herkempi,voi joku asia pyrkiä pintaan.Vaikka sanotkin olevasi onnellinen,koetko silti että nykyisen miehesi kanssa ei seksin saralla hommat luista tai muuten olette hieman etääntyneet?
Sama tunne.. Paitsi että suhteeni exään oli aika karmea. Tunne tulee silloin kun menee nykyisen kans sukset ristiin vaikka avoliitossa eletään ja suhteelisen onnellisia ollaan.. Mut osasi exä olla todella ihanakin.. Pidetään muistoissa, mut ei nyvitä niihin.. Ok?
Onko edellisestä erostasi kauan? Jossain vaiheessahan on normaalia, että ikävä iskee.. Minulle on käynyt aivan samoin. Elin onnellisessa suhteessa ja ex alkoi kuitenkin kiinnostamaan uudelleen. Palasimme exän kanssa yhteen ja kas kummaa, huomasin ettei asiat ole sen kummempia kuin ennenkään, samat ongelmat olivat olemassa. nyt tuntuu että olen sekoittanut elämäni sellaiseen kiemuraan...
Kysyn voiko 30 vuoden jälkeen nousta tunteita, avomieheni on aivan pyörryksissä, hän elää fantasioissa, ei ole ollut kuin vuodenverran tämän naisen kanssa, nykyään nainen on naimisissa ja 6 lasta ja karjatila.
-voiko tämä olla totta.
- olen yrittänyt jutella mutta asia ei mene perille.
- on vain ajatuksissa
- ottaa aivan sydämestä kun ajatteleekin, hän tuumii
- kannattaako jatkaa suhdetta.
-olemme olleet 17 v.yhdessä
Ihan normaaliahan tuo on. Itsekin olen tosi onnellinen mieheni kanssa. elämä kaikin puolin hymyilee. Ainoastaan seksin puolella on - en nyt sanois ongelmia, mutta hmm.. tyytymättömyyttä. Exälläni oli hieman isompi ja hän oli todella taitava käyttämään sitä. Loppu osa miehestä oli pelkkää kyrvän jatketta, kiltisti sanottuna. Nyt on tosiaan paras mahdollinen mies, joka on kiltti, rehellinen, luotettava ja rakastava, mutta pienikokoinen ja taitamaton sängyn puolella. Olen koettanut opettaa häntä parhaani mukaan, mutta pienikokoisuus on ilmeisesti aiheuttanut jotain komplekseja ja hän suuttuu herkästi jos yritän opettaa. Luulee, että se ei kelpaa sellaisenaan. No, totta että sen koko on pieni, mutta siksi sen kannattaiskin opetella uusia asentoja ja tekniikoita. Mutta, ei väkisin sitten. En kuitenkaan voi mitään sille, että välillä huomaan muistelevani leikkejä exän kanssa..