Kirje työkaverille

Moikka. En usko että käyt täällä lukemassa, mutta mun on pakko saada purkaa ja oksentaa tämä johonkin ennen kuin teen jotain peruuttamatonta. Haluaisin muistuttaa muutamista reaaliteeteistä. En pidä siitä, että puhut mulle kuin vauvalle (babytalk) tai kuin olisin sun tyttöystävä. Voi kuinka haluaisinkaan olla, mutta ei. Sulla on ihana ja rakastava vaimo kotona odottamassa iltaisin töistä kotiin ja monta ihanaa lasta. Olet vakiintunut ja valinnut kumppanisi kenen kanssa kasvaa vanhaksi. Minä vain tämmönen reilun 10v nuorempi tytönhempukka jolla ei ole omia lapsia, mies kyllä ja koira mutta onneton parisuhde. Ja kyllä, tykkään susta ja olen ollut ihastunut suhun jo yli vuoden, viimevuoden kesästä saakka. Mutta ei takerruta nyt siihen faktaan.

Jos sulle tulee paha mieli siitä, että näytän sulle vitsillä keskisormea, niin mulle tulee paha mieli siitä, että huomioit ja annat siimaa jatkuvasti. Näytetään varmaan muidenkin silmissä pariskunnalta juttujemme kanssa, meidän välillä on kemiaa. En todellakaan odottanut tämmösiä tunteita ja aina kun olet vierellä, toivon että kaappaisit mut halaukseen.

Niin jos meinasit eilen lipsauttaa jotain tunteista (se asia mitä et uskaltanutkaan sanoa), arvaa kuinka monta kertaa mulla on tehnyt mieli tunnustaa kun en jaksaisi enää piilotella. Mutta se varmaan rikkoisi niin paljon sitä hyvää mitä meidän välillä on. En ole kuitenkaan missään vaiheessa rikkomassa kenenkään liittoa, enkä halua myöskään olla väljähtyneen avioliiton piristys.

N —> M