Olen 18- vuotias nainen. Asun kihlattuni kanssa yhdessä ja meillä on i- vuotias poika. Olemme seurustelleet 2.5 vuotta.
Suhteemme oli hyvässä toiminnassa alkuajoista ja kesti raskausajankin mutta kun lapsi tuli maailmaan niin kaikki kääntyi ihan päälaelleen..Osaksi siksi että kun olin itse ihan poikki enkä saanut mieheltäni apua, löyti meidän molempien todellinen karva ja se oikein piikitteli. Joku saattaa ajatella että miksi ette tutustuneet toisiinne paremmin..? sitä minäkin mietin koko ajan.
Olen omasta mielestäni kokenut jonkinnäköistä kaltoinkohtelua mieheni taholta, hän ei ole osallistunut kotitöihin, ei auta lapsen hoidossa ellen lahjo häntä "tee- ihan - mitä- haluat - viikonlopuilla". Eikös tämä ole epäreilua? Olen saanut vain ja ainoastaan mieheltäni osakseni pilkkaa, ikinä ei kuulu kannustamista..jne. Koen itse että miten miheni minua kohtelee on todella väärin, mutta hän on aina selitellyt sitä niin että hän käy sentäs koulua ja yrittää sitä kautta " hankkia elannon" muutaman vuoden päästä..Olen aina hyväksynyt sen selityksen, tosin aina pienellä epäröinnillä, sanokaa te oma näkemys..Olo on olluta ina kuin kotiorjalla enkä ikinä ole saanut vapaaehtoista pusua tai muuta vastaavaa..Miksi ihmeessä olenkin roikkunut hänen kanssaan jo näin kauan? en tiedä, kenties lapsen takia? Ja nyt tahtoisin erota mutta lapsi todellakin laittaa peliin melkoiset panokset..Kun punnitsen kahta vaihtoehto: ero tai yhdessä asuminen niin aina tulee jokin mutta- kohta ja löytyy hyviä puolia molemmista..
Nyt olen kaiken kukkuraksi tutustunut erääseen ihmeelliseen mieheen, taidan olla ihastunut..
Kerokaa te ulko puolisena jotain mitä minä en näe, ja onko oikein olla suhteessa vain lapsen takia?
Suhteemme oli hyvässä toiminnassa alkuajoista ja kesti raskausajankin mutta kun lapsi tuli maailmaan niin kaikki kääntyi ihan päälaelleen..Osaksi siksi että kun olin itse ihan poikki enkä saanut mieheltäni apua, löyti meidän molempien todellinen karva ja se oikein piikitteli. Joku saattaa ajatella että miksi ette tutustuneet toisiinne paremmin..? sitä minäkin mietin koko ajan.
Olen omasta mielestäni kokenut jonkinnäköistä kaltoinkohtelua mieheni taholta, hän ei ole osallistunut kotitöihin, ei auta lapsen hoidossa ellen lahjo häntä "tee- ihan - mitä- haluat - viikonlopuilla". Eikös tämä ole epäreilua? Olen saanut vain ja ainoastaan mieheltäni osakseni pilkkaa, ikinä ei kuulu kannustamista..jne. Koen itse että miten miheni minua kohtelee on todella väärin, mutta hän on aina selitellyt sitä niin että hän käy sentäs koulua ja yrittää sitä kautta " hankkia elannon" muutaman vuoden päästä..Olen aina hyväksynyt sen selityksen, tosin aina pienellä epäröinnillä, sanokaa te oma näkemys..Olo on olluta ina kuin kotiorjalla enkä ikinä ole saanut vapaaehtoista pusua tai muuta vastaavaa..Miksi ihmeessä olenkin roikkunut hänen kanssaan jo näin kauan? en tiedä, kenties lapsen takia? Ja nyt tahtoisin erota mutta lapsi todellakin laittaa peliin melkoiset panokset..Kun punnitsen kahta vaihtoehto: ero tai yhdessä asuminen niin aina tulee jokin mutta- kohta ja löytyy hyviä puolia molemmista..
Nyt olen kaiken kukkuraksi tutustunut erääseen ihmeelliseen mieheen, taidan olla ihastunut..
Kerokaa te ulko puolisena jotain mitä minä en näe, ja onko oikein olla suhteessa vain lapsen takia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olin exäni kanssa vajaat kolmisen vuotta, ja tästä suhteesta meillä on tytär, joka on parin vuoden ikäinen. Joten lapsi tehtiin seurustelun alussa. Me oltiin tunnettu toisemme jo aikaisemmin, joten ihan outoja toisillemme emme kuitenkaan ei oltu vaikka noin vähän aikaa kerettiin olemaan yhdessä. Olin paljon yksin tytön kanssa alkuvaiheessa, kun mies oli töissä joskus montakin päivää putkeen (kuljetusalalla), ja tämä tietysti vei paljon voimia minulta. Sitten tuli sellainen elämänmuutos, muutettiin eri paikkakunnalle ilman mitään järkevää(?) syytä, ja mies jäi työttömäksi, luuli isommalla paikkakunnalla olevan työnsaanninkin helpompaa (ei viihtynyt edellisessä työpaikassaan) mutta näin ei vaan käynyt. Ja sitten alkoi rassata se kun olimme jatkuvasti yhdessä, ei juurikaan käyty missään, vaan oltiin kotona.. Mies ei juurikaan osallistunut kotitöihin, ja aina kun hänelle mainitsin jotain, joka oli hänelle arvostelua, niin sain äkäisen vastauksen, minä tein aina väärin, minulla ei ollut juurikaan sanomista mihinkään, vaan kaikki piti hänen päänsä mukaan tehdä. Rahavaikeuksia tuli, ja se rassasi vielä enemmän, kasautui vuokrarästejä, minulla oli jonkin asteinen masennus, ja kuljimme koko ajan erillemme suhteessamme, erosta puhuttiin monet kerrat, mutta lapsi piti meitä yhdessä.. Minäkin sitten ihastuin toiseen mieheen, joka asui parinsadan kilometrin päässä meistä.. Niin siinä sitten kävi, että tällainen salamarakkaus iski ja vei mennessään, nyt asustelen täällä toisella puolen suomea, ja tämä uusi mies haluaisi minut tehdä onnelliseksi, mutta jokin taas mättää, minulle on ehkä jäänyt aikamoiset traumat huonoista suhteista, ja en koe itseäni enää minkään arvoiseksi, on minua sen verran monta kertaa loukattu.. Kykeneeköhän sitä enää rakastamaan ketään kun pelkää miten tässä suhteessa taas käy?
Joten lapsen takia ei kannata pitkittää huonoa suhdetta, se vaan rasittaa sinua ja lasta enemmän mitä pidemmälle sitä vetkutatte. Kunhan eroatte sovussa, niin kuin mekin, niin ei ole mitään hätää. Mutta toivon ettei sinulle käy niin kuin minulle, ettet pysty enää nousemaan jaloillesi, ja rakastamaan... No hieman sekoa tekstiä mutta kuitenkin....
Mä sain helpotusta samanlaiseen tilanteeseen. Kun etsin netistä miehen lohduttamaan, me vain kirjoiteltiin. Eli kun löydät netistä miehen jonka kanssa voit puhua niin ongelmat suoristuu nopeasti. Kunhan vain muistat että olet varattu ja sinulla on lapsi joka tarvitsee sinua.
Miksi ihmeessä internetistä..? ja vielä mies..?
Kummallinen ajattelutapa mutta ilmeisesti sinulla toimiva. Mulla on kyllä ystäviä ihan ulkopuolella tietokoneesta enkä epäile etteikö sinulla olisi muttta mutta..ei ole minulle sopiva tapa:)
Juu ja lisäisin vielä, että ollaan päätetty erota heti kun mies saa asunnon. Vaikeaa se varmasti tulee olemaan mutta se on kaikille osapuolilille paras ratkaisu.
Hyvää kevättä ja kesää kaikille!
Jep, kannattaa ottaa etäisyyttä poikaystävästäsi.. ei lapsen takia kannata olla suhteessa joka ei toimi. Mikäli pari riitelee ja asiat eivät ole kunnossa, lapsi vaistoaa sen kyllä, eikä hänelläkään ole hyvä olla. Ja kun meillä kaikilla on oikeus onneen.. ja meillä kaikilla on vain yksi elämä. Kiva että olet löytänyt miehen jonka kanssa sinä tunnut olevan onnellinen.. on suhteenne sitten ystävyyttä tai mitä tahansa.
Eikä tuo netistä miehen hakeminen ole mikään ratkaisu.. tottakai voit löytää netistä jonkun joka kuuntelee ja joka voi jakaa kokemuksiaan ja olo voi helpottaa. Mutta se ei välttämättä tuo minkäänlaista ratkaisua real life ongelmiisi.
Hyvää jatkoa sinulle ja lapsellesi :).
Kyllä nyky aikana on valtavat määrät yksin huoltajia eli eronneita niin että päät yhteen kolisee. Lapset eivät koskaan saa tuntea oikeaa perhe elämää ja siksi on rikollisuus kasvanut huimasti. Huumeitten käyttö on aivan kuvottavaa ja naisia ja tyttöjä raiskataan. Kenes mahtaakaan olla syy? Minä olen kasvattanut mieheni kanssa kaksi tervettä lasta tähän maailmaan kun jaksoimme olla yhdessä. Ajan mittaan me löysimme yhteisen tien jota kuljimme tasa tahtiin. Löysimme viat kummastakin ja korjasimme omat vikamme ensin. Ei eroamalla korjata mitään. Uudessa suhteessa tulee samat asiat eteen ehkä vielä pahemmat mitä ei heti huomata. Ei teistä ainoakaan ymmärrä ettei vieras mies / nainen voi millään rakastaa kaikkein syvimmillä tunteillaan toisen lasta. Ennemmin tai myöhemmin se näkyy ja saattaa olla uuden eron pää syy. Lapsista tulee hermostuneita erestakaisin seilaamisesta. Minun mielestäni Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti.
Teidän täytyy kummankin mennä omaan itseenne ja ajatella miten lapselle / lapsille käy kun jätätte Miehen / Vaimon? Se on kauhean väärä lause ettei muka lapsen/lapsien tähden kannata kestää mitään. Aina täytyy Lapsi laittaa omien etujensa edelle.
Lapsen takia ei kannata jatkaa yhdessä oloa teidän huonot välit saattaa vaikuttaa aikaa myöten lapseen että se oppii teiltä asioita. Etsi uusi mies ja jos et löydä niin tule minulle naiseksi niin pidän sinusta ja lapsestasi huolen. Mutta minä en ole kuulemma kaikkein helpoin elämänkumppani.