Jos ajatellaan, että suuri rahtialus (350 - 450 m pitkä, 40 - 60 m leveä ja 200 000 - 400 000 tonnin kantavuus) joutuu kohtaamaan 15 - 20 tai jopa 30 metriä korkean hyökyaallon, mitä asiassa joutuisi erityisesti huomioimaan? Laiva ei siis saa katketa, murtua, vuotaa tai varsinkaan upota. Rahti pitää tulla ehjänä perille.
Kontteja saattaa olla päällekkäin 25 kerrosta ja kontteja yli 20 000 kpl kerralla kuljetuksessa. Samat säännöt pätevät öljytankkereihin, mutta painopiste ja -jakauma niissä on erilainen.
Mistä lähtisitte itse liikkeelle?
Kontteja saattaa olla päällekkäin 25 kerrosta ja kontteja yli 20 000 kpl kerralla kuljetuksessa. Samat säännöt pätevät öljytankkereihin, mutta painopiste ja -jakauma niissä on erilainen.
Mistä lähtisitte itse liikkeelle?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Alusta.
Aivan. Alusta kohtaa suuret aallot.
Normaalia lujuuslaskentaa. Laivanrakennuksessa varaudutaan tietynlaisiin tilanteisiin, vaikkakaan ei äärimmäisen harvinaisiin. Eli laiva ei kestä ihan kaikkea mitä merellä voi kohdata. Aivan aluksi laivaa telakalta raiteilta laskettaessa se kohtaa tilanteen, jossa toista päätä tukee telakka ja toista päätä nostaa vesi, jolloin keskiosaan kohdistuu taittava voima.
Eikös ne laivat usein rakenneta valtavissa altaissa jotka täytetään hallitusti laivan rungon valmistuttua. Joskus oli tv:ssä dokumentti isosta, pitkästä laivasta ja näytettiin kuvaa sen pituussuunnassa kulkevasta käytävästä, joka jännästi vääntyili valtameren aallokossa.
Joo tuomonen pätkä pyöri netissäkin aikoinaan, ei nyt äkkiseltään löydä. Mutta se että laiva kestää perustuu hallittuun joustavuuteen, aivan sama juttu esim. kuorma-autojen rungoissa nekin joustavat samallalailla -jos yritettäisiin tehdä jäykkää niin lopputulos olisi murtumia.
Tutustu puolustusvoimien panssaroituun 8x8 kalustoon. Ovat jäykkiä kuorma-autoja, joilla voi ajaa maastossa, eivätkä murru. Kiertojäykkyydeltään yli satakertaisia i-palkkirakenteisiin siviili kuorma-autoihin verrattuna.
Ps, miljoonakin on yli sata.
Tässä käy vanhalle paatille kehnosti vuosikymmeniä notkuttuaan:
https://m.youtube.com/watch?v=gaZhnNlutuQ
Niin kyllähän täysin jäykkä ja kestävä rakenne saadaan aikaan järeällä mitoituksella, mutta jossain laivan kokoluokassa se vaatisi aivan järkyttävän paljon terästä verrattuna muuten hyvin suunniteltuun rakenteeseen.
On muuten jännä juttu kun juuri sieltä intin kalustosta löytyykin hyvin esimerkkejä tuosta joustavasta lähestymistavasta...
Monet kyllä. Laivatelakoita on kolmenlaisia, vetotelakoita, uivia telakoitaa ja allastelakoita. Suomenlinnassa on muuten hyvön vanha allastelakka, joka voidaan pumpata tyhjäksi vedestä. Se on tietääkseni edelleen käytössä.
Niin maastokuorma-autojen I-palkkirakenteista löytyykin, mutta panssaroiduista ei löydy. Opettelepa niiden ero.
En varmasti opettele, siinä ei ole mitään mielenkiintoista.
Miten tuosta voit keksiä että tarvis opetella -oiskohan sinun opeteltava luetun ymmärtämistä.
Liian vaikea kysymys, kysy helpompaa. Tällä taso on heikko.
Ei taso ole heikko vaan tehtävä liian vaativa.
Jos tuollainen ison laivan suunnittelu olisi pikku juttu niin jokainen metallipaja teksi laivoja.
Aika harva telakka omaa riittävät taidot tehdä laivoja vaativiin olosuhteisiin.
Aaltoja kuvataan muutamilla perusmuuttujilla, joita ovat taajuus, aallonpituus, amplitudi sekä jaksonaika ja mahdollisesti kulmataajuus ja vaihe. Veden normaali keskitaso on amplitudin keskellä. Aallossa on sisäisiä voimia, ympyrä ja heiluriliikettä.
Laivan runkoon tulee soveltaa lujuuslaskentaa, vesi aiheuttaa nostetta ja koko laivalla on tasapaino- ja painopisteensä sekä lasteineen kokonaistiheys.
Kun aalto iskee keulaan, isku on valtava. Isku lyö keulaa kasaan, sisään päin kohti laivan perää - isku pyrkii puristamaan ja taittamaan haitarin tavoin runkoa. Sen lisäksi aalto pyrkii taittamaan keulaa irti koko muusta rugosta, aallon suuntaisesti ylös.
Keula jakaa vesimassan jatkamaan pitkin laivan kylkiä sekä yläosassa kontteja. Jos konttien korkeus ylittää aallon korkeuden, osa konteista saattaa säilyä ns. kuivina.
Aalto pyrkii nostamaan keulaa, ja kun aalto etenee laivan pituuden myötäisesti, nosteen erot rungon eri kohdissa pyrkii katkaisemaan eli taittamaan laivan rungonkahteen tai useampaan osaan. Kysymys on koko laivan massasta ja tiheydestä suhteessa nosteeseen ja veden tiheyteen. Asiaa voisi tarkastella siten, että laivan runko on kuin keinulauta, joka makaa painopisteensä varassa samalla kun (veden tuottamaa) muuta tukea lähdetään poistamaan. Missä vaiheessa keilulauta katkeaa vai katkeaako ja kuinka paljon muuta tukea tarvitaan.
Jos laiva on pitkä suhteessa aallonpituuteen, tukipisteitä on useita eli jokaisen aallonhuipun kohdalla sekä tietenkin kääntäen.
Jos aalto iskee perästä, aallon nopeuden on oltava suurempi kuin laivan kulkunopeuden.
Jos aalto iskee laivan kylkeen, kaatumisriski on suurin. Kyse on siitä, mikä on aallon amplitudi eli mahtuuko laiva koko leveydeltään (40 - 60 m) aallon huipulle tai pohjalle.
Lyhyt laiva käyttäytyy aalloissa eri tavoin kuin pitkä, tietenkin (rolling, tilting, anti-heeling). Rungon pitää olla oikein muotoiltu, vahva ja joustava jonka lisäksi tarvitaan tekniikkaa´ja merimiestaitoja. Tunnetaan vanhoja tapauksia, joissa runko on mennyt aaltojen voimasta poikki.
https://www.youtube.com/watch?v=nydwk87iEuM
https://www.youtube.com/watch?v=SkA8680zTzE
Avomerellä voimakkaalla tuulella (25 m/s), joka puhaltaa vähintään kaksi-kolme vuorokautta, aallot ovat keskimäärin lähes 15 metriä korkeita ja niiden aallonpituudet yli 200 metriä. Pienillä aalloilla (amplitudit alle metrin) on yleensä suhteellisen matalia kaltevuuksia (amplitudi on 3 % - 4 % aallonpituudesta), kun taas suuremmilla aalloilla (amplitudit yli 10 m) on paljon jyrkempiä kaltevuuksia (amplitudi on 6 % - 7 % aallonpituudesta) . Toisin sanoen, suuret aallot eivät ole vain suurempia kuin pienet, ne ovat myös yleensä yli kaksi kertaa jyrkempiä ja siksi vaikutukseltaan moninkertaisia.
Ns. hyökyaalto on poikkeuksellinen. Hyökyaaltona pidetään aaltoa, jonka korkeus on vähintään kaksi kertaa säätilassa vallitseva merkitsevä aallonkorkeus. Jopa näennäisesti tyynen merenpinnan keskellä voi syntyä korkea aalto, hyökyaalto, jonka kaltaisten aaltojen oletetaan aiheuttaneen lukuisia onnettomuuksia.
Itämerellä on mitattu 14 metrin aalto vuonna 2004.
Helmikuussa 2000 brittiläinen valtameren tutkimusalus RRS Discovery, joka purjehti Skotlannin länsipuolella, kohtasi avomerellä kaikkien aikojen suurimmat instrumenteilla havaitut aallot, joiden merkitsevä aallonkorkeus oli 18,5 metriä ja yksittäinen aalto jopa yli 29 metriä. Vuonna 2004 tutkakuvien mukaan löytyi kymmenen aaltoa, joista jokainen oli 25 metriä tai korkeampi.
Alusten on selvittävä näistäkin tilanteista. Ei voida vain olettaa, että alus kyllä pärjää, vaan laskelmien on perustuttava näihin meren fysiikan todellisiin sääntöihin.
On siis huomioitava maksimilujuus sekä väsymislujuus vielä aluksen eliniän lopussa (20 - 30 vuotta).
Kun kerran kyse oli konttialuksesta, pitää huomioida ovatko kontit vain painavaa lastia, vai ottavatko osaa taivutuskuormiin. Mikäli kontit ovat lujasti ja jäykästi kiinni toisissaan, on jälkimmäinenkin teknisesti mahdollista. On tyystin toinen asia onko moinen menettely luokituslaitosten sallimaa, ja koska ei ole, ei noin suuria konttialuksia ole tehty.
Laivat lähtevät liikkeelle ensimmäisellä kerralla telakalta, yleisimmin satamasta.
Luokituslaitos päästää laivan merille vain jos on käyttöönsä sopiva ja turvallinen.
Suurimmat alukset ottavat kyytiin yli 20 000 konttia. Turvallisuus on laskettava kun jokaisen paino on 30 tn, mutta kantavuus ratkaisee. Mikään alus ei voi ottaa rahtia 600 000 tonnin edestä.
Ratkaisevaa ei ole satama tai telakka vaan myrskyisät meret ja uppouma. Suurimmat alukset eivät mahdu Suomen satamiin. Turun telakalta lähtee isoja ja kalliita aluksia kyllä.
Luokituslaitoksella ei ole valtuuksia päättää pääseekö laiva merelle vaiko ei.
Lippuvaltion viranomaisilla on periaatteessa valtaa siihenkin asiaan, muttei välttämättä kykyä vaikuttaa asiaan, mikäli laiva on toisella puolella maapalloa.
Luokituslaitos ei hyväksy kaikkia aluksia jotka ovat käyttöönsä sopivia ja turvallisia.
Nuo kriteerit kun pitää täyttää luokituslaitoksen hyväksymällä tavalla, eikä sillä millä joku toinen haluaa, vaikka se olisi teknisesti mahdollista.
Tieliikenteessä kuorma saa muodostaa osansa tarvittavasta lujuudesta, eikä se ole erikoiskuljetuksissa edes poikkeuksellista. Esimerkiksi tuulivoimaloiden siipiä kuljetettaessa ne ovat yleensä ainoa osa telien välissä, eli ajoneuvossa ei ole jollain osalla pituutta mitään kuormaa kantavaa rakennetta lainkaan. Ei runkoa eikä koria, pelkkä kuorma.
Aloittajan toiseen kysymykseen: "Mistä lähtisitte itse liikkeelle? "
"myrskyisät meret ja uppouma" on väärä vastaus, mutta "satama tai telakka" on oikea vastaus.
Ei vitsisi selittämällä ainakaan parane.
Kun vitsiä ei ole, ei se tietenkään parane. Ei selittämällä eikä selityksittä.
Silti sinulle nauretaan sekä satamassa että sen ulkopuolella. Tiedätkö minkä vuoksi?
Katso peiliin, niin löydät syyn.
Minun peilistäni ei löydy syytä sinun tyhmyydellesi. Sinun päästäsi löytyy.
Keula on ehdottomasti kovimmilla.
Se ottaa aallon vastaan ja työntyy sisään jonka lisäksi pyrkii taittumaan kasvavan nosteen mukana ylös. Aallon päältä siirryttyään se pyrkii lisäksi taittumaan alas, kun noste vähenee tai katoaa.
Lisäksi jos aallonpituus on 100 - 200 metriä, jonnekin keskelle runkoa jää paha taittumapiste, joka on täysin riippuvainen aluksen pituudesta.
Hunakennorakenne, kotelorakenne, kaksoisrunko ja vahvistettu keula, siinä avainsanoja. Jäänmurtaja ja vahva ja lyhyt alus.