Missä se Ähtärin Napoleon eli Nisu viilettää.

Sotamies Nisu marssi reippaasti rivissä, univormu hieman kireällä ja kypärä vinossa. Hän ei ehkä ollut armeijan terävin työkalu, mutta intoa häneltä ei puuttunut. Nisu otti kaikki käskyt kirjaimellisesti ja suoritti ne parhaan kykynsä mukaan, mikä johti usein koomisiin tilanteisiin. Kerran Nisu esimerkiksi sai tehtäväkseen maalata kasarmin seinän. Hän maalasi sen kyllä, mutta samalla myös ikkunat ja ovenkahvat. Toisella kerralla hänet lähetettiin etsimään "kenttälapiota", ja hän palasi tunnin kuluttua ylpeänä kantaen mukanaan leikkikentältä löytämäänsä muovilastaa.
NATO-kenraalit pitivät Nisua lähinnä maskottina. Hänen kömpelyytensä ja naivius huvittivat heitä, ja Nisu olikin usein illanistujaisten kohokohta. Nisu viihtyi huomion keskipisteenä ja kertoi mielellään tarinoita kotikylästään ja poliittisesta urastaan. Kenraalit nauroivat makeasti Nisun jutuille, vaikka eivät aina ymmärtäneetkään niiden pointtia.
Eräänä päivänä Nisu sai ylennyksen. Hänet nimitettiin "erikoisoperaatioiden neuvonantajaksi". Nisu oli innoissaan uudesta tehtävästään, vaikka ei oikein tiennyt, mitä se piti sisällään. Hän kuvitteli olevansa jonkinlainen James Bond, joka suunnitteli salaisia operaatioita ja pelasti maailmaa. Todellisuudessa Nisun tehtäviin kuului lähinnä kahvin keittäminen ja kenraalien koirien ulkoiluttaminen.
Mutta Nisu ei valittanut. Hän oli tyytyväinen elämäänsä NATOssa. Hän sai syödä hyvin, nukkua pehmeässä sängyssä ja käyttää hienoa univormua. Ja mikä parasta, häntä pidettiin arvossa. Nisu ei ehkä ollut maailman älykkäin mies, mutta hän oli löytänyt paikkansa maailmassa.

Nisun Kanadan-matkan menestys vakuutti NATO-kenraalit siitä, että Nisu oli valmis uusiin haasteisiin. Niinpä hänet lähetettiin Ukrainaan "erityistarkkailijaksi". Nisu pakkasi reppunsa, tällä kertaa täyteen suklaapatukoita ja hyttysmyrkkyä, ja suuntasi kohti itää.
Ukrainassa Nisu kohtasi aivan uudenlaisen todellisuuden. Sodan runtelema maa oli kaukana Nisun kotikylän rauhasta. Pommitusten äänet ja tuhoutuneet rakennukset järkyttivät häntä syvästi. Nisu ei ollut koskaan aiemmin nähnyt mitään vastaavaa.
Ensimmäisenä päivänään Nisu eksyi sotilastukikohdasta ja joutui keskelle taisteluita. Hän juoksi paniikissa pitkin peltoja, kunnes kompastui ja kaatui ojaan. Onneksi ukrainalaiset sotilaat löysivät hänet ja veivät turvaan. Nisu oli kiitollinen pelastajilleen ja tarjosi heille suklaapatukoita.
Seuraavina päivinä Nisu yritti parhaansa mukaan suorittaa tehtäviään. Hän tarkkaili taisteluita kiikareilla ja raportoi havainnoistaan kenraaleille. Nisun raportit olivat kuitenkin usein sekavia ja epäselviä. Hän sekoitti esimerkiksi tankit traktoreihin ja sotilaat maanviljelijöihin.
Eräänä päivänä Nisu sai tehtäväkseen toimittaa tärkeän viestin ukrainalaiselle komentajalle. Nisu lähti matkaan, mutta eksyi matkalla ja päätyi venäläisten joukkojen leiriin. Venäläiset sotilaat pidättivät hänet ja kuulustelivat häntä. Nisu ei ymmärtänyt, mitä venäläiset häneltä halusivat, ja vastasi heidän kysymyksiinsä höpöjutuilla. Venäläiset pitivät Nisua hulluna ja päästivät hänet menemään.
Nisu palasi takaisin tukikohtaan helpottuneena, mutta samalla hieman hämmentyneenä. Hän ei ollut varma, mitä oli tapahtunut, mutta oli iloinen, että oli selvinnyt hengissä.
Nisun Ukrainan-matka oli täynnä kommelluksia ja vaaratilanteita. Hän oli kuitenkin onnekas ja selvisi kaikista niistä ehjin nahoin. Kokemus oli opettanut hänelle paljon, ja hän palasi Suomeen nöyrempänä ja viisaampana miehenä.

Loistava tarina meidän Nisusta maailmalla.