Miksi suomalainen oikeisto vastusti valtalakia? Miksi Helsingin poliisipäällikkö piilotteli Leniniä?
ONKO SUOMALAISEN OIKEISTON KOKO HISTORIA PELKKÄÄ VALKOISTA VALHETTA?
On. Sitä se on. Ei mitään muuta.
Suomalainen oikeisto oli sitonut itsensä Saksaan, kuten se sitten teki myös 1941, silloinkin samoin seurauksin: vain vaihtamalla nopeasti suuntaa ja alkamalla kumartaa voittajaa. Niinpä kesällä 1917 ei saanut ottaa itsenäisyyttä itselle, koska se olisi saattanut johtaa meidät Ympärysvaltojen puolelle Saksaa vastaan. Sen sijaan oikeisto halusi toteuttaa Saksan suunnitelman bolseviikkien vallankumouksesta, jonka piti taata Saksan voitto. Saksa oli luvannut siitä vastineena itsenäisyytemme takaamisen tulevissa (Brest-Litovskin) rauhanneuvotteluissa.
Jos olisimme julistautuneet itsenäisiksi valtalailla jo kesällä 1917, emme enää olisi olleet samaa valtakuntaa Venäjän kanssa, eikä Leninin ujuttaminen rajan yli Venäjälle olisi välttämättä enää onnistunut ollenkaan.
Oikeiston ajatuksena oli kai se, että vallankumous romahduttaisi Venäjän täysin ja se katoaisi maailmankartalta kokonaan, jolloin olisi mahdollista koota haaveiltu Suur-Suomi entisen imperiumin suomensukuisista rippeistä. Vanha Testamentillisessä luvatun maan ja valitun kansan suunnitelmassa oli vain yksi vika: kaikki oli yhden kortin varassa ja tuli valittua väärä kansa, nimittäin häviöön tuomitut saksalaiset.
Varmimmaksi vakuudeksi piti temppeli rakentaa vielä toisenkin kerran: vuonna 1941 sama kuvio toistettiin. Vielä huonommin seurauksin.
Suomalainen oikeisto saa kiittää itseään siitä, että toi maailmaan ehkä kaikkien aikojen murhaavimman hirviön: kommunismin. Ilman Lokakuun vallankumousta kommunistit tuskin olisivat päässeet valtaan Kiinassakaan tai missään muuallakaan.
Kuningaspuolue Kokoomus voisi siis järjestää oman itsenäisyyspäivän vastaanottonsa punalippujen alla.
Minua on aina ihmetyttänyt se apinanraivo, jolla on haluttu kiistää Leninin lahjoittaneen itsenäisyyden Suomelle. Kun se kuitenkin on tosiasia, että niin tapahtui. Se palapelin puuttuva palanen, joka tekee tuosta halusta ymmärrettävän, on sopimus verivala Mefiston, eli Saksan kanssa. Oli sovittu etukäteen, että Saksa painostaa Venäjän tunnustamaan Suomen itsenäisyyden, vaikka niin ei tietenkään tarvinnut tehdä: Leninin poliittinen ohjelma oli myöntää itsenäisyys kaikille Venäjän alistamille kansoille. Siksi juuri uuden valtion nimeksi tuli 1922 Neuvostoliitto. Se oli itsenäistyneiden kansajen liitto, ainakin periaatteessa. Siitä voidaan sitten keskustella, miten itsenäisiä kommunistien hallitsemat sosialistiset valtiot olivat, varsinkin sen jälkeen, kun niissä ei enää ollut omia kommunistisia puolueitakaan, vaan kaikkien johdossa oli yksi ja sama NKP.
Kun messiaaninen suunnitelma meni pieleen, tapahtui hirvittävä kehitys. Nousi ennen näkemätön uhkaava voima ja Leninin armollisuus tekikin siitä houkuttelevan. Sitä vastaan piti käydä, mutta suomalaisen oikeiston tapaan kertomatta totuutta, joka oikeiston toiminnassa ei ole koskaan kestänyt päivänvaloa. Ja sama toistui 1945-48.
Oikeistolaisuuteen on aina kuulunut uskomonen korkeampiin voimiin ja käsitys omasta kansastamme maan matosina. 1918 (marraskuuhun saakka) ylimaallinen jumala oli Saksan keisari(kunta ja erityisesti sen pääesikunta) ja nyt meille kerrotaan, että 1943 se oli Roosevelt Teheranin kokouksessa. Torjuntavoitoilla kuulema estettiin Suomen liittäminen Neuvostoliittoon, mutta itsenäisyytemme säilyi vain, koska Roosevelt niin sanoi Stalinille. Koko sota oli laajennut maailmansodan luokkaan juuri Puolan takia, mutta koko maan nimeä ei kai Teheranin neuvotteluissa mainittu, koskapa Puolan Neuvostoliitto sai aivan vapaasti miehittää ja laittaa sinne mieleisensä hallinnon. Suomalaisen oikeiston mielestä yksinkertaisista ja köyhinä pidettävistä Sven Dufvista koostuva kansa tarvitsee jumalat, joihin uskoa, kaikkien ristiriitaisten historianselitysten lisäksi, joista ei saa uskottavia ja ristiriidattomia ilman aivovauriota.
Oikeistolainen historiankirjoitus on aina ollut mitä poliittisinta ja historian vääristämistä nykyhetken tavoitteiden saavuttamiseksi. Se on sitä Suomessa ja se on sitä Venäjällä, joka lienee siinäkin ottanut oppia suomalaisesta oikeistosta, kuten kai Leninkin otti oppia Tammisaaren vankileiristä.
Suomalaisen oikeiston kädenjälki koko maailmanhistoriassa on näkyvä ja kauhistuttava. Ja noita hirviöitä äänesti reilu viidennes suomalaisista äänestäneistä. Jääkiekkoilu ja urheilu ei tee hyvää aivoille, eikä oikein muutenkaan terveydelle ellei kyseessä ole puhtaasti kuntoilu. Oikeistolaisuus on kuin mielisairaus, joka johtaa ongelmasta toiseen niin kauan kuin sairaudentunto puuttuu.
Lenin olikin suomalaisen oikeiston lemmikki
33
190
Vastaukset
- Anonyymi
Saksan antamat takuut eivät kestäneet perävalojen näkymistä kauemmas, mutta sen verran kuitenkin vielä auttoivat aseveljeään tappion kentillä, eli suomalaista häviäjien oikeistoa, että keksivät ajopuuteorian. Sen suomalainen oikeisto sitten omaksui kuin Pyhän ja Erehtymättömän Lutherin opetukset, olihan sekin kirjoitettu Hebreaakin Pyhemmällä Saksan kielellä. Ei puuttunut kuin riimukirjaimet.
Kimmo Kiljusen venäläinen vaimo on herättänyt hirvitystä iltapäivälehtien lukijakunnassa, ja niiden toimittajissa vielä enemmän, mutta suomalaisen oikeiston saksalaiset sukujuuret on aina sivuutettu vain korkeintaan kirjoittamalla sukunimet oikein.
Suomalainen oikeisto on aina pyrkinyt saattamaan kansamme holhouksen alle, ja EU:n myötä onnistuikin siinä jo, ja taloudellisesti onnistunee myös, kunhan aikansa sohlaa hallituksessa nykyistä linjaansa jatkaen. Suomalaisen oikeiston kaipuun holhouksen alaisuuteen ymmärtää, kun katsoo sen omaa aivotoiminnan tilaa: ei niistä ole itse päättämään asioistaan, saati koko kansakunnan asioista. - Anonyymi
" Koko sota oli laajennut maailmansodan luokkaan juuri Puolan takia, mutta koko maan nimeä ei kai Teheranin neuvotteluissa mainittu, koskapa Puolan Neuvostoliitto sai aivan vapaasti miehittää ja laittaa sinne mieleisensä hallinnon."
Kyllä Puolan asiaa Teheranissa käsiteltiin ja Puolaan sovittiin vapaat vaalit, mutta toisin kuin Suomen kohtaloa, Puolan sodanjälkeistä asemaa ei ratkaistu Teheranin Konferenssissa, vaan Neljännessä Moskovan Konferenssissa, missä Churchill ja Stalin jakoivat koko Euroopan omiin valtapiireihinsä, lukuun ottamatta siis Suomea, minkä kohtalo ratkaistiin jo Teheranissa.
Puola jäi Stalinille vastineeksi siitä, ettei Neuvostoliitto tukenut kommunisteja Kreikan sisällissodassa.- Anonyymi
Joka tapauksessa siis torjuntavoitot olivat aivan turhia. Rajat oli jo sovittu ja niihin olisi voitu suostua keväällä 1944. Mitään vaaraa ei ollut, kun maailman suurin sotilaallinen ja taloudellinen mahti, Jumalan edustaja maan päällä, USA oli rajamme ja itsenäisyytemme taanneet.
Ai niin tosiaan, pienenihän ne sotakorvaukset, vai? Kyseessä olikin vain perinteinen oikeiston talouspolitiikka, lisää rahaa omaan taskuun tapattamalla köyhempiä.
Voisiko säästyneen summan kaivertaa kaatuneiden hautakiviin jokaisella Suomen hautausmaalla? - Anonyymi
"toisin kuin Suomen kohtaloa, Puolan sodanjälkeistä asemaa ei ratkaistu Teheranin Konferenssissa, vaan Neljännessä Moskovan Konferenssissa"
Eikö silloin tulisi olla rajattoman kiitollisia briteille ja Churchillille, että hän päätti uhrata Puolan pohjattomasti rakastamansa Suomen sijasta siitä hyvästä, että länsimaisen demokratian syntysijasta Kreikasta kehittyi tukipaketein rahoitettava länsimainen demokratia?
Churchill toki oli jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen sitä mieltä, aivan julkisesti, että Puola oli epävaltio, jota ei olisi pitänyt koskaan perustaa. Olivathan hänen kaukaiset saksalaiset sukulaisensa jakaneet Puolan yhdessä yhtä saksalaisen eliitin johtaman Venäjän kanssa.
Onko olemassa jokin erityinen syy siihen, että suomalainen historiankirjoitus tuppaa olemaan vain Kalevalaan verrattavaa mytologiaa, jossa tärkeintä yleensä on vain totuuden kätkeminen, tai kuten vuonna 1918, sen hautaaminen?
Enkä toki mitenkään halua vähätellä Katynin metsän tapahtumia, nehän ovat loistava osoitus suomalaisen oikeiston rakkaimpien tapojen leviämisestä Itämeren piirissä laajemmallekin. Olettaisin, että Katynissakin teloittajat olivat sen verran isänmaallista väkeä, että eivät olleet selvinpäin, ainakaan koko työpäiväänsä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"toisin kuin Suomen kohtaloa, Puolan sodanjälkeistä asemaa ei ratkaistu Teheranin Konferenssissa, vaan Neljännessä Moskovan Konferenssissa"
Eikö silloin tulisi olla rajattoman kiitollisia briteille ja Churchillille, että hän päätti uhrata Puolan pohjattomasti rakastamansa Suomen sijasta siitä hyvästä, että länsimaisen demokratian syntysijasta Kreikasta kehittyi tukipaketein rahoitettava länsimainen demokratia?
Churchill toki oli jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen sitä mieltä, aivan julkisesti, että Puola oli epävaltio, jota ei olisi pitänyt koskaan perustaa. Olivathan hänen kaukaiset saksalaiset sukulaisensa jakaneet Puolan yhdessä yhtä saksalaisen eliitin johtaman Venäjän kanssa.
Onko olemassa jokin erityinen syy siihen, että suomalainen historiankirjoitus tuppaa olemaan vain Kalevalaan verrattavaa mytologiaa, jossa tärkeintä yleensä on vain totuuden kätkeminen, tai kuten vuonna 1918, sen hautaaminen?
Enkä toki mitenkään halua vähätellä Katynin metsän tapahtumia, nehän ovat loistava osoitus suomalaisen oikeiston rakkaimpien tapojen leviämisestä Itämeren piirissä laajemmallekin. Olettaisin, että Katynissakin teloittajat olivat sen verran isänmaallista väkeä, että eivät olleet selvinpäin, ainakaan koko työpäiväänsä.Taas on Tiltu vauhdissa! Ei vuotta 1918 ole mitenkään peitelty! Maassa oli sisällissota, jossa hävinneelle osapuolelle käy usein huonosti! Ei suinkaan kuitenkaan niin huonosti kuin Venäjällä, jossa sisällissodassa 1918-1922 menehtyi 9 miljoonaa ihmistä!
Tuskinpa tuo kuppa-Lennu oli Suomessa suosiossa kummankaan osapuolen toimesta! Toki hän lähetti junalastillisen aseita punaisille ja kehoitti ’ottamaan vallan’, mutta sekin jäi ottamatta! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taas on Tiltu vauhdissa! Ei vuotta 1918 ole mitenkään peitelty! Maassa oli sisällissota, jossa hävinneelle osapuolelle käy usein huonosti! Ei suinkaan kuitenkaan niin huonosti kuin Venäjällä, jossa sisällissodassa 1918-1922 menehtyi 9 miljoonaa ihmistä!
Tuskinpa tuo kuppa-Lennu oli Suomessa suosiossa kummankaan osapuolen toimesta! Toki hän lähetti junalastillisen aseita punaisille ja kehoitti ’ottamaan vallan’, mutta sekin jäi ottamatta!Eipä tietenkään peitelty. Muuten vaan joukkohautoja löytyy vasta melkein sata vuotta myöhemmin jostain tehtaiden tonteilta.
Venäläisten tapattaminen on toki ollut aina suomalaisen oikeiston sydäntä lähellä, mutta vielä lähempänä on ollut suomalaisten tappaminen ja tapattaminen. Toivottavasti seuraava sosiaalidemokraattinen hallitus palauttaa suomalaisen oikeiston tuhottavaksi äänestämät jalkaväkimiinat takaisin käyttöön.
Suomalainen oikeisto pyörii kuin yksityisyrittäjäsuvun tunnetuimman vesan laulussa
https://www.youtube.com/watch?v=dsJ0vpWWN6Y - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eipä tietenkään peitelty. Muuten vaan joukkohautoja löytyy vasta melkein sata vuotta myöhemmin jostain tehtaiden tonteilta.
Venäläisten tapattaminen on toki ollut aina suomalaisen oikeiston sydäntä lähellä, mutta vielä lähempänä on ollut suomalaisten tappaminen ja tapattaminen. Toivottavasti seuraava sosiaalidemokraattinen hallitus palauttaa suomalaisen oikeiston tuhottavaksi äänestämät jalkaväkimiinat takaisin käyttöön.
Suomalainen oikeisto pyörii kuin yksityisyrittäjäsuvun tunnetuimman vesan laulussa
https://www.youtube.com/watch?v=dsJ0vpWWN6YSotasurmat vuonna 1918
Kuolintavan ja osapuolen mukaan
PUNAISET
Kuolintapa
Kaatunut 5.199
Teloitettu, ammuttu, murhattu 7.370
Kuollut vankileirillä 11.652
Kuollut vankileiriltä vapauduttuaan 607
Kadonnut 1.767
Muut kuolintavat 443
YHTEENSÄ 27.038
VALKOISET
Kuolintapa
Kaatunut 3.414
Teloitettu, ammuttu, murhattu 1.424
Kuollut vankileirillä 4
Kuollut vankileiriltä vapauduttuaan
Kadonnut 46
Muut kuolintavat 291
YHTEENSÄ 5.179 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taas on Tiltu vauhdissa! Ei vuotta 1918 ole mitenkään peitelty! Maassa oli sisällissota, jossa hävinneelle osapuolelle käy usein huonosti! Ei suinkaan kuitenkaan niin huonosti kuin Venäjällä, jossa sisällissodassa 1918-1922 menehtyi 9 miljoonaa ihmistä!
Tuskinpa tuo kuppa-Lennu oli Suomessa suosiossa kummankaan osapuolen toimesta! Toki hän lähetti junalastillisen aseita punaisille ja kehoitti ’ottamaan vallan’, mutta sekin jäi ottamatta!” Lenin olikin suomalaisen oikeiston lemmikki”
Totta! Lennu oli söpö ja kun laskettiin häkistä oli hyvä pyydystämään hiiriä! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sotasurmat vuonna 1918
Kuolintavan ja osapuolen mukaan
PUNAISET
Kuolintapa
Kaatunut 5.199
Teloitettu, ammuttu, murhattu 7.370
Kuollut vankileirillä 11.652
Kuollut vankileiriltä vapauduttuaan 607
Kadonnut 1.767
Muut kuolintavat 443
YHTEENSÄ 27.038
VALKOISET
Kuolintapa
Kaatunut 3.414
Teloitettu, ammuttu, murhattu 1.424
Kuollut vankileirillä 4
Kuollut vankileiriltä vapauduttuaan
Kadonnut 46
Muut kuolintavat 291
YHTEENSÄ 5.179Ei taida tietokannasta löytyä tietoa, kuinka moni punainen kaatui ilman asetta, kuten Harmoisten sairastuvalla tapahtui.
No, mitäpä (törkeyksiä ja laittomuuksia) sitä ei oikeisto olisi tehnyt selvitäkseen liemestä, johon itsensä Saksan Yleisesikunnan johdolla itsensä sotki.
Samoinhan oikeisto nytkin maksattaa köyhillä ja kipeillä oikeistolaisen talouspoliittisen ajattelun täydellisen epäonnistumisen. Ei se isänmaallinen uhrimieli niin kipeästi satu niihin, jotka voivat uhrata muita itsensä sijaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei taida tietokannasta löytyä tietoa, kuinka moni punainen kaatui ilman asetta, kuten Harmoisten sairastuvalla tapahtui.
No, mitäpä (törkeyksiä ja laittomuuksia) sitä ei oikeisto olisi tehnyt selvitäkseen liemestä, johon itsensä Saksan Yleisesikunnan johdolla itsensä sotki.
Samoinhan oikeisto nytkin maksattaa köyhillä ja kipeillä oikeistolaisen talouspoliittisen ajattelun täydellisen epäonnistumisen. Ei se isänmaallinen uhrimieli niin kipeästi satu niihin, jotka voivat uhrata muita itsensä sijaan.Sairaalaväkivallankin aloittivat punaiset raahaamalla helsinkiläisen lääkärin työpaikaltaan sairaalasta ja murhaamalla tämän.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei taida tietokannasta löytyä tietoa, kuinka moni punainen kaatui ilman asetta, kuten Harmoisten sairastuvalla tapahtui.
No, mitäpä (törkeyksiä ja laittomuuksia) sitä ei oikeisto olisi tehnyt selvitäkseen liemestä, johon itsensä Saksan Yleisesikunnan johdolla itsensä sotki.
Samoinhan oikeisto nytkin maksattaa köyhillä ja kipeillä oikeistolaisen talouspoliittisen ajattelun täydellisen epäonnistumisen. Ei se isänmaallinen uhrimieli niin kipeästi satu niihin, jotka voivat uhrata muita itsensä sijaan.Ei taida olla kaikista muistakaan rötöksistä tarkkoja tietoja!
Tässä eräs ensimmäisistä, joka johti useisiin muihin!
Suinulan verilöyly
Tilanne Tampereella tammikuussa 1918
Syksyllä 1917 oli Tampereellekin perustettu suojeluskunta. Toiminta ja täysipainotteinen harjoittelu ei ollut mahdollista paikkakunnan punakaartin aktiivisuuden takia. Lisäksi Tampereen suojeluskunnalta puuttuivat aseet ja ohjeistus toiminnasta. Silti tutkittiin mahdollisuuksia vallata yllättämällä kaupungin herruus punaisilta ja venäläisiltä tilanteen kiristyessä tammikuussa 1918.. Aamupäivällä 30.1. päällikkö ilmoitti lähdön tapahtuvan samana iltana, ja antoi samalla ohjeet kaupungista poistumisesta. Reitti kulki Aitolahden kautta Kangasalle, missä oli kätkettynä 75 kivääriä, ja sieltä pohjoiseen. Reitin valintaan vaikuttivat myös mahdollisuudet rikkoa samalla puhelin- ja rautatieyhteyksiä.
Suojeluskunta poistuu kaupungista
Iltahämärän laskeuduttua poistuivat miehet yksitellen ja pienissä ryhmissä kaupungista. Runsaiden punakaartilaisvartioiden takia poistuminen ei ollut helppoa; jotkut läpäisivät vartiot tekeytymällä humalaisiksi, toisten puskissa hiiviskelyä kirittivät punaisten perään ampumat kuulat.
Matka Suinulaan
Reitille osui sopivasti Aitolahden työväentalo, minkä suojeluskuntalaiset valtasivat aseiden toivossa, joukolla kun ei ollut kuin 20 pistoolia. Työväentalon saalis oli laiha: vain 2 huonoa kivääriä, pari hevosta, muutamat sukset, sekä hiukan dynamiittia. Lisäksi saatiin vangiksi 14 punakaartilaista, jotka päästettiin kuitenkin vapaaksi mukana kuljettamisen vaikeuden takia. Klo 8 aamulla joukko saapui Suinulaan Markkulan talolle tarkoituksena lyhyesti levätä ja ruokailla. Miesten epäonneksi pysähdys venyi liikaa.
Kaikesta pelottelusta ja uhkailusta huolimatta Aitolahdella vapaaksi päästetyt vangit olivat vieneet tiedon suojeluskuntalaisista Tampereelle. Tampereen punakaartin "lentävä osasto" hälytettiin heti suojeluskuntalaisten takaa-ajoon. 300-miehinen osasto saapui junalla Suinulaan aamukymmeneltä, ja lähti heti etenemään kohti Markkulan taloa.
Tulitaistelu
Vartiomiesten ampumien laukausten hälyttäminä suojeluskuntalaiset asettuivat puolustukseen tilan piharakennuksiin. Taistelu vain 20 pistoolilla vähin panoksin 300 kiväärimiestä vastaan oli toivotonta jo alun alkaen. Joukon johtajan, kapteeni Söderholmin haavoituttua vaikeasti suojeluskuntalaiset nostivat valkoisen lipun ja sopivat antautumisehdoista punakaartilaisten päällikön, maalari Sammaliston kanssa.
Antautumissopimus
Teurastus alkaa.
Sieltä lähtikin 200 Turun punakaartilaista ja joukko venäläisiä kauppias Hyrskymurron johdolla.
Kiihtyneessä tilassa olleet Hyrskymurron joukot saapuivat Markkulan talolle juuri kun suojeluskuntalaiset olivat antautuneet ja seisoivat jo tiiviissä paririvissä talon pihalla, tallirakennuksen edustalla. Hyrskymurto oli antanut miehilleen matkalla käskyn: kaikki oli tapettava, vankeja ei saanut ottaa. Yrityksestään huolimatta Sammalisto oli voimaton tämän joukon edessä.
Pihalle rynnänneet turkulaiset komensivat aseettomien vankien kädet ylös, minkä jälkeen yksi venäläisistä löi sapelillaan eturivissä seissyttä teknillisen opiston oppilasta, Tauno Pöllästä päähän. Heti tämän jälkeen kajahti ampukaa-käsky jolloin punakaartilaiset kiväärein ja venäläiset konekiväärein aloittivat ankaran ammunnan.
Punakaartilasten ja heidän vankiensa välinen etäisyys oli vain muutamia metrejä, lyhimmillään alle kaksi metriä. Siksi ensimmäiset laukaukset tappoivat ja haavoittivat monia suojeluskuntalaisia.
Osa vangeista juoksi peltojen yli pakoon, osa pääsi syöksymään turvaan rakennusten kivijalkoihin ja vinteille. Osa kätkeytyi halkopinojen väleihin, käymäläänkin. Toisten oli tyydyttävä vain heittäytymään maahan, jäämään paikalleen, tekeytyen kuolleeksi. Ne selvisivät, jotka jäivät päälle kaatuneiden ruumiiden alle suojaan.
Ruumiit ryöstetään
Kiivain ammunta laantui pian. Osaksi Sammaliston ansiosta, osaksi kaartilaisten ja venäläisten kiireestä ryöstämään ruumiit ja henkiinjääneet. Tilanteen rauhoituttua piiloutuneet tulivat esiin ja haavoittuneet koottiin pihapiirissä olleeseen kansakouluun.
Henkiinjääneet kuljetettiin jo samana päivänä Tampereelle. Haavoittuneet vietiin Klassillisen lyseon sidonta-asemalle, muut vangit sijoitettiin työväenyhdistyksen taloon.
Pihalle jäi 15 kuollutta, 2 kuoli vielä matkalla Tampereelle. Haavoittuneita oli 26. Ainoastaan 15 pääsi pakenemaan, ja heistäkin vain 5 selvisi valkoiseen Suomeen asti.
Suinulan verilöylyn seuraukset
Se katkaisi viimeisetkin siteet punaisen ja valkoisen Suomen väliltä, ja nostatti miehiä aseisiin sotimaan punakaartilaisia vastaan. Kohtalokkainta punakaartilaisten kannalta oli se, että tiedon levittyä tapahtuneesta valkoisen armeijan piiriin, sai se sodan muuttumaan kaikkine seuraamuksineen raa'aksi ja julmaksi. Suinulan verilöyly sovitettiin kovalla hinnalla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"toisin kuin Suomen kohtaloa, Puolan sodanjälkeistä asemaa ei ratkaistu Teheranin Konferenssissa, vaan Neljännessä Moskovan Konferenssissa"
Eikö silloin tulisi olla rajattoman kiitollisia briteille ja Churchillille, että hän päätti uhrata Puolan pohjattomasti rakastamansa Suomen sijasta siitä hyvästä, että länsimaisen demokratian syntysijasta Kreikasta kehittyi tukipaketein rahoitettava länsimainen demokratia?
Churchill toki oli jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen sitä mieltä, aivan julkisesti, että Puola oli epävaltio, jota ei olisi pitänyt koskaan perustaa. Olivathan hänen kaukaiset saksalaiset sukulaisensa jakaneet Puolan yhdessä yhtä saksalaisen eliitin johtaman Venäjän kanssa.
Onko olemassa jokin erityinen syy siihen, että suomalainen historiankirjoitus tuppaa olemaan vain Kalevalaan verrattavaa mytologiaa, jossa tärkeintä yleensä on vain totuuden kätkeminen, tai kuten vuonna 1918, sen hautaaminen?
Enkä toki mitenkään halua vähätellä Katynin metsän tapahtumia, nehän ovat loistava osoitus suomalaisen oikeiston rakkaimpien tapojen leviämisestä Itämeren piirissä laajemmallekin. Olettaisin, että Katynissakin teloittajat olivat sen verran isänmaallista väkeä, että eivät olleet selvinpäin, ainakaan koko työpäiväänsä."Eikö silloin tulisi olla rajattoman kiitollisia briteille ja Churchillille, että hän päätti uhrata Puolan pohjattomasti rakastamansa Suomen sijasta siitä hyvästä, että länsimaisen demokratian syntysijasta Kreikasta kehittyi tukipaketein rahoitettava länsimainen demokratia?"
Ei siinä ollut mitään vastakkain asettelua Suomen ja Puolan välillä, Stalin kertoi jo joulukuussa 1941 Iso-Britannian ulkoministeri Anthony Edenille Suomen sodan jälkeisen kohtalon.
Stalin kertoi joulukuussa 1941 Anthony Edenille ne rajat, jotka tulisivat voimaan, kun rauha Suomen kanssa tehtäisiin, ne olivat samat kuin syyskuussa 1944, sotakorvauksien suuruutta ei tässä vaiheessa määritelty.
Vielä elokuussa Stalin oli valmis aluemyönnytyksiin Suomelle, mikäli erillisrauha olisi tehty.
"Todellisen uutisen Paasikivi kuuli vasta vuoden viimeisenä päivänä pankinjohtaja Marcus Wallenbergin saapuessa hänen luokseen hotelliin. Lähettiläs, rouva Kollontai oli tiedustellut mahdollisuuksia avata yhteys suomalaisiin.33 Mistä sitten oli kysymys?
Aloitteen taustaan kuului Britannian ulkoministerin Anthony Edenin neuvottelumatka Moskovaan joulukuussa 1941. Stalin teki tällöin selväksi pitävänsä kiinni Hitlerin hyökätessä voimassa olleista rajoista, mikä siis edellytti Englannin antamaa tunnustusta mm. Baltian maiden ja Kaakkois-Suomen kuulumisesta Neuvostoliittoon. Lisäksi aluevaatimukset käsittivät osia ltä-Preussista, Petsamon sekä tukikohtia Romaniassa ja Suomessa. Viimeksi mainittujen maiden kanssa solmittaisiin erilliset sotilassopimukset.
Vastapalvelukseksi Neuvostoliitto suostuisi siihen, että britit oman turvallisuutensa varmistamiseksi hankkisivat itselleen tukikohtia Länsi-Euroopasta, esimerkiksi Ranskasta, Belgiasta, Hollannista, Tanskasta ja Norjasta. Kuitenkin Neuvostoliitolle oli annettava takeet siitä, että se saisi vapaasti käyttää Itämeren ja Pohjanmeren välisiä kulkuväyliä. Lisäksi »Saksan ja sen satelliittien» pitäisi maksaa sotakorvauksia, joiden suuruudesta voitaisiin sopia myöhemmin.
Rajaongelmaa lukuun ottamatta Suomen kysymys kuitattiin neuvotteluissa varsin vähällä. Stalinin mukaan Neuvostoliitto ei halunnut riistää kyseisen maan itsenäisyyttä. Sen sijaan sikäläisen hallituksen oli vaihduttava. Epäluuloisen Edenin tiedusteltua, mitä tämä merkitsi, hän sai kuulla esimerkiksi Paasikiven kaltaisten miesten ehkä soveltuvan hallitsemaan Suomea. Britannian ulkoministeri totesi apulaisilleen myöhemmin, ettei Neuvostoliitto siis vaatinut koko Suomea. Paasikivi ei ollut kommunisti, ja toisaalta oli pidettävä täysin luonnollisena Stalinin haluttomuutta olla tekemisissä hallituksen kanssa, jota vastaan hän oli käynyt sotaa. – Eden lupasi palata asiaan-hallituksensa ehdittyä ottaa siihen kantaa.34
Britannian ulkoministerin lähdettyä pitkälle paluumatkalleen – junalla Murmanskiin ja sieltä edelleen laivalla kotimaahan – rouva Kollontai ilmaantui jouluaattona Tukholmassa kabinettisihteeri Bohemanin puheille. Lähettiläs korosti, ettei Moskovasta ollut saapunut asiaa koskevia ohjeita, mutta tietyistä sieltä tulleista sähkeistä ja tiedusteluista hän oli muodostanut henkilökohtaisen käsityksen, jonka mukaan Kreml ei olisi täysin haluton Suomen kanssa solmittavaan sopimukseen. Katkeruus tuota maata kohtaan tosin oli suuri, mutta toisaalta Neuvostoliitolla ei ollut intressiä alistaa suomalaisia valtaansa; nämä olivat aivan liian hankalia (besvärliga).
Rouva Kollontai mainitsi uskovansa Suomen riippumattomuuden sekä Saksaan että Neuvostoliittoon nähden olevan tärkeätä myös Ruotsille. Sovinto Neuvostoliiton kanssa ei kuitenkaan saisi johtaa Suomen joutumiseen Saksan miehittämäksi. Vaikka Kollontai puhuikin vain omissa nimissään, viimeksi mainittua kohtaa on pidettävä varsin merkittävänä. Ajankohtainen tilanne oli lähettilään mielestä sovintoa ajatellen epäedullinen, mutta myöhemmin Saksan heikentyessä edellytykset paranisivat.
Wallenbergilta Paasikivi kuuli niinikään Stalinin Edenille esittämistä Suomea koskeneista vaatimuksista (Moskovan rauhan rajat, Petsamo, hallituksen vaihdos ja siihen liittyvä »Paasikiven kaltaisten miesten» paluu valtaan). Ruotsalaiset olivat saaneet nämä – sinänsä täysin paikkansa pitäneet – tiedot brittiläisistä diplomaattilähteistä.39"
Lähde J.K. Paasikivi Valtiomiehen Elämäntyö osa 3 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Eikö silloin tulisi olla rajattoman kiitollisia briteille ja Churchillille, että hän päätti uhrata Puolan pohjattomasti rakastamansa Suomen sijasta siitä hyvästä, että länsimaisen demokratian syntysijasta Kreikasta kehittyi tukipaketein rahoitettava länsimainen demokratia?"
Ei siinä ollut mitään vastakkain asettelua Suomen ja Puolan välillä, Stalin kertoi jo joulukuussa 1941 Iso-Britannian ulkoministeri Anthony Edenille Suomen sodan jälkeisen kohtalon.
Stalin kertoi joulukuussa 1941 Anthony Edenille ne rajat, jotka tulisivat voimaan, kun rauha Suomen kanssa tehtäisiin, ne olivat samat kuin syyskuussa 1944, sotakorvauksien suuruutta ei tässä vaiheessa määritelty.
Vielä elokuussa Stalin oli valmis aluemyönnytyksiin Suomelle, mikäli erillisrauha olisi tehty.
"Todellisen uutisen Paasikivi kuuli vasta vuoden viimeisenä päivänä pankinjohtaja Marcus Wallenbergin saapuessa hänen luokseen hotelliin. Lähettiläs, rouva Kollontai oli tiedustellut mahdollisuuksia avata yhteys suomalaisiin.33 Mistä sitten oli kysymys?
Aloitteen taustaan kuului Britannian ulkoministerin Anthony Edenin neuvottelumatka Moskovaan joulukuussa 1941. Stalin teki tällöin selväksi pitävänsä kiinni Hitlerin hyökätessä voimassa olleista rajoista, mikä siis edellytti Englannin antamaa tunnustusta mm. Baltian maiden ja Kaakkois-Suomen kuulumisesta Neuvostoliittoon. Lisäksi aluevaatimukset käsittivät osia ltä-Preussista, Petsamon sekä tukikohtia Romaniassa ja Suomessa. Viimeksi mainittujen maiden kanssa solmittaisiin erilliset sotilassopimukset.
Vastapalvelukseksi Neuvostoliitto suostuisi siihen, että britit oman turvallisuutensa varmistamiseksi hankkisivat itselleen tukikohtia Länsi-Euroopasta, esimerkiksi Ranskasta, Belgiasta, Hollannista, Tanskasta ja Norjasta. Kuitenkin Neuvostoliitolle oli annettava takeet siitä, että se saisi vapaasti käyttää Itämeren ja Pohjanmeren välisiä kulkuväyliä. Lisäksi »Saksan ja sen satelliittien» pitäisi maksaa sotakorvauksia, joiden suuruudesta voitaisiin sopia myöhemmin.
Rajaongelmaa lukuun ottamatta Suomen kysymys kuitattiin neuvotteluissa varsin vähällä. Stalinin mukaan Neuvostoliitto ei halunnut riistää kyseisen maan itsenäisyyttä. Sen sijaan sikäläisen hallituksen oli vaihduttava. Epäluuloisen Edenin tiedusteltua, mitä tämä merkitsi, hän sai kuulla esimerkiksi Paasikiven kaltaisten miesten ehkä soveltuvan hallitsemaan Suomea. Britannian ulkoministeri totesi apulaisilleen myöhemmin, ettei Neuvostoliitto siis vaatinut koko Suomea. Paasikivi ei ollut kommunisti, ja toisaalta oli pidettävä täysin luonnollisena Stalinin haluttomuutta olla tekemisissä hallituksen kanssa, jota vastaan hän oli käynyt sotaa. – Eden lupasi palata asiaan-hallituksensa ehdittyä ottaa siihen kantaa.34
Britannian ulkoministerin lähdettyä pitkälle paluumatkalleen – junalla Murmanskiin ja sieltä edelleen laivalla kotimaahan – rouva Kollontai ilmaantui jouluaattona Tukholmassa kabinettisihteeri Bohemanin puheille. Lähettiläs korosti, ettei Moskovasta ollut saapunut asiaa koskevia ohjeita, mutta tietyistä sieltä tulleista sähkeistä ja tiedusteluista hän oli muodostanut henkilökohtaisen käsityksen, jonka mukaan Kreml ei olisi täysin haluton Suomen kanssa solmittavaan sopimukseen. Katkeruus tuota maata kohtaan tosin oli suuri, mutta toisaalta Neuvostoliitolla ei ollut intressiä alistaa suomalaisia valtaansa; nämä olivat aivan liian hankalia (besvärliga).
Rouva Kollontai mainitsi uskovansa Suomen riippumattomuuden sekä Saksaan että Neuvostoliittoon nähden olevan tärkeätä myös Ruotsille. Sovinto Neuvostoliiton kanssa ei kuitenkaan saisi johtaa Suomen joutumiseen Saksan miehittämäksi. Vaikka Kollontai puhuikin vain omissa nimissään, viimeksi mainittua kohtaa on pidettävä varsin merkittävänä. Ajankohtainen tilanne oli lähettilään mielestä sovintoa ajatellen epäedullinen, mutta myöhemmin Saksan heikentyessä edellytykset paranisivat.
Wallenbergilta Paasikivi kuuli niinikään Stalinin Edenille esittämistä Suomea koskeneista vaatimuksista (Moskovan rauhan rajat, Petsamo, hallituksen vaihdos ja siihen liittyvä »Paasikiven kaltaisten miesten» paluu valtaan). Ruotsalaiset olivat saaneet nämä – sinänsä täysin paikkansa pitäneet – tiedot brittiläisistä diplomaattilähteistä.39"
Lähde J.K. Paasikivi Valtiomiehen Elämäntyö osa 3Älä nyt taas valehtele putinisti-punikki! Kyllä se oli länsimaat tai torjuntavoitot, joka Suomen pelasti. Kysy vaikka Putkiselta! Hän on Suomessa ensimmäinen joka on uskaltanut kutsua Venäjää Roistovaltioksi!
Oikeistoajattelu on johtonmukaista ja lookista, toisin kuin tunteellinen ja naismainen vasurihöttö!
Oma näkemykseni Leninistä muuttui kun osoittautui, että Lenin onkin Putinin inhokki. Putin moitti Leniniä mm siitä, että tämä oli antanut neuvostotasavalloille oikeuden halutessaan erota Neuvosoliitosta. Stalin, joka muutti Neuvostoliiton totalitaariseksi imperiumiksi on Putinin sankari ja esikuva. Lenin itse asiassa tunnusti kansallisuudet - joskin omista ideologisista lähtökohdistaan. Leninin Neuvostoliittohan rakentui aikamoisesta tilkkutäkistä neuvostotasavaltoja (SSR), autonomisia neuvostotasavalloista (ASSR) ja kansallisia piirejä. Stalinin aikana ja hänen jälkeensä koko tuo rakenne oli pelkkä merkityksetön muodollisuus. Neuvostoliitto oli keskitetysti ja hierarkisesti johdettu imperiumi ja sellaisen Putin haluaa Venäjänkin olevan. Venäjä on imperiumi, jossa on Johtaja, eliitti, herrakansa venäläiset ja alistetut alamaiskansat.
Leninin patsaat on kai kaikki Suomessa siirretty jonnekin piiloon. Mielestäni ainakin osa olisi voinut aivan hyvin jäädä paikalleen. Onhan Helsingin keskeisellä paikalla tasavallan ytimessä Venäjän keisari Aleksanterin patsas - sen patsaan kyllä voisi mielestäni siirtää jonnekin syrjemmälle, vaikka Katajanokalle.- Anonyymi
Hieman outo reitti ollut sinulla takaisin todellisuuden äärelle, mutta käyhän se noinkin.
Ei myöskään keskusjohtoisuuteen liity mitään konspiratoorista. Marxismin teoriaan kuului ajatus proletariaatin diktatuurista, joka siis tarkoitti mahdollisimman edistyksellistä yhteiskuntarakennetta, jota käytännössä johtaisi yksi puolue. Stalinin laatima perustuslaki vuodelta 1936 on varmaankin edistyksellisin ja parhain koskaan kirjoitettu. Sehän takaa periaatteessa mitä erilaisemmat oikeudet suurin piirtein kaikille kuviteltavissa oleville ryhmille. Ja niin demokraattisen hallintomallin kuin oli tuona aikana tai juuri myöhemminkään on voitu edes uneksia.
Demokratialla ei ole paljon merkitystä, jos voit valita vain yhden puolueen ehdokkaista, joita niitäkin saattaa listalla olla vain yksi. Päätökset tekee puolue-elin, joka sekin valitsee ja täydentää itse itsensä.
Sehän ei ollut mitenkään poikkeuksellista. Hitlerin Saksa toimi samoin, kuten myös Mussolinin Italia. Neuvostoliitto erosi niistä siinä, että siellä puolue-eliitti ulotti valtansa aivan kaikkeen, kommunistisen ideologiansa mukaisesti, ja sama ideologia myös tyhmisti paitsi kansaa, myös puolue-eliittiä itseään. Menestyminen elämässä ei ollut syrjimisperuste natsismissa (paitsi juutalaisten kohdalla) eikä fasismissa, mutta kommunismin kateuden täyttämässä ideologiassa se oli ja sen vaikutus oli äärimmäisen tuhoisa.
Kaikki he kertoivat tuon aivan avoimesti. Eivät aina poliittisissa puheissaan (usein kyllä niissäkin) mutta koulutusmateriaaleissaan kyllä.
Mielenkiintoisesti monessa Pohjoismaassa, ei kuitenkaan koskaan Suomessa, sosiaalidemokraatit saavuttivat ehdottoman enemmistön maidensa parlamenteissa ja johtivat maitaan siis käytännössä yksin muista puolueista riippumatta. Ne kuitenkin nimensä mukaisesti pitivät ehdottomasti kiinni demokratiasta, eivätkä yrittäneet betonoida valtaansa, ja niinpä demokraattisin vaalein valta-asemat ajan myötä muuttuivat siihen, missä nyt ollaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hieman outo reitti ollut sinulla takaisin todellisuuden äärelle, mutta käyhän se noinkin.
Ei myöskään keskusjohtoisuuteen liity mitään konspiratoorista. Marxismin teoriaan kuului ajatus proletariaatin diktatuurista, joka siis tarkoitti mahdollisimman edistyksellistä yhteiskuntarakennetta, jota käytännössä johtaisi yksi puolue. Stalinin laatima perustuslaki vuodelta 1936 on varmaankin edistyksellisin ja parhain koskaan kirjoitettu. Sehän takaa periaatteessa mitä erilaisemmat oikeudet suurin piirtein kaikille kuviteltavissa oleville ryhmille. Ja niin demokraattisen hallintomallin kuin oli tuona aikana tai juuri myöhemminkään on voitu edes uneksia.
Demokratialla ei ole paljon merkitystä, jos voit valita vain yhden puolueen ehdokkaista, joita niitäkin saattaa listalla olla vain yksi. Päätökset tekee puolue-elin, joka sekin valitsee ja täydentää itse itsensä.
Sehän ei ollut mitenkään poikkeuksellista. Hitlerin Saksa toimi samoin, kuten myös Mussolinin Italia. Neuvostoliitto erosi niistä siinä, että siellä puolue-eliitti ulotti valtansa aivan kaikkeen, kommunistisen ideologiansa mukaisesti, ja sama ideologia myös tyhmisti paitsi kansaa, myös puolue-eliittiä itseään. Menestyminen elämässä ei ollut syrjimisperuste natsismissa (paitsi juutalaisten kohdalla) eikä fasismissa, mutta kommunismin kateuden täyttämässä ideologiassa se oli ja sen vaikutus oli äärimmäisen tuhoisa.
Kaikki he kertoivat tuon aivan avoimesti. Eivät aina poliittisissa puheissaan (usein kyllä niissäkin) mutta koulutusmateriaaleissaan kyllä.
Mielenkiintoisesti monessa Pohjoismaassa, ei kuitenkaan koskaan Suomessa, sosiaalidemokraatit saavuttivat ehdottoman enemmistön maidensa parlamenteissa ja johtivat maitaan siis käytännössä yksin muista puolueista riippumatta. Ne kuitenkin nimensä mukaisesti pitivät ehdottomasti kiinni demokratiasta, eivätkä yrittäneet betonoida valtaansa, ja niinpä demokraattisin vaalein valta-asemat ajan myötä muuttuivat siihen, missä nyt ollaan.Minua on aina ihmetyttänyt se, miksi meidän perinteinen historiankirjoituksemme ja varsinkin nykyinen Kylmän sodan jälkeinen historiankirjoitus niin innokkaasti yrittää maalata Leninin itsenäisyytemme myöntämisestä konspiratootista kuvaa. Tietenkin sellainen kertomus saattoi upota jo omana aikanaan niihin, jotka eivät olleet kommunismin oppiin tai Marxin kirjoituksiin perehtyneet, mutta kun nykyään ne kaikki löytyvät helposti netistä ja kuka tahansa voi lukea materiaalit. jotka eivät omana aikanaankaan olleet mitenkään salaisia, vaan kommunistit nimenomaan pyrkivät levittämään niitä, niin miksi tarinaa Leninin salakähmäisyydestä levitetään edelleen?
Mutta kun tietää sen, mistä visusti vaiettiin tuolloin ja pitkään myöhemminkin aina 1960-luvulle saakka, että Leninin siirtyminen Venäjälle oli nimenomaan meidän itsenäisyyseliittimme liittolaisen Saksan pääesikunnan suunnitelma ja heidän toteuttamansa operaatio, avautuu moni asia. On selvää, miksi Lenin-museo on juuri Suomessa. Koska hän piilotteli Suomessa ja soluttautui Pietariin juuri tätä kautta. Miksi? Koska meillä oli autonomia, joka teki sen mahdolliseksi. Ja se oli se, luultavasti ainoa, syy, miksi Saksa niin innolla tarttui aktivistien syöttiin, jonka Ruotsi suoralta kädeltä torjui. Aktivistit ostivat itsenäisyytemme uhraamalla sen eteen kaikki ne ihmiset ympäri maapalloa, jotka tulivat kuolemaan taistelussa kommunismia vastaan tai sen puolesta.
Ja se selittää senkin, miksi kommunistiset kirjat ja oppimateriaalit takavarikoitiin. Se materiaali ei ollut vaarallista siksi, että ihmiset sitä lukemalla olisivat muuttuneet kommunisteiksi sen kummemmin kuin Raamattua lukemalla muututaan uskovaiseksi, vaan siksi, että he olisivat saattaneet tajuta sen ajan valtaeliitimme, itsenäisyysoikeistomme, olleen koko bolsevismin synnyttäjä. Kun aktivistit ja tulevat jääkärit olivat kuvainnollisesti omalla verellään allekirjoittaneet sopimuksensa paholaisen, eli Keisarillisen Saksan Yleisesikunnan kanssa, ei itsenäistyminen rauhanomaisesti, ilman verenvuodatusta ja suoraan maailmansodan tulevien voittajien puolelle, ollut heille ja siten koko kansallemme mahdollinen.
Siitä hetkestä eteenpäin kun yhteistyösopimukset Saksan kanssa tehtiin, oli verinen sisällissota, ei vain Suomessa, vaan myös Unkarissa, Saksassa, Baltian maissa ja Puolassa väistämätön, samoin sukupolvien vastakkainasettelu ja pienemmät väkivaltaisuudet, kahdet eri urheiluseurat... kaikki, mikä seurasi vallankumousta Venäjällä. Ja seuraava maailmansota, verisin ja siviileille (lukumäärissä) kaikkein tuhoisin koskaan käydyistä. - Anonyymi
” Onhan Helsingin keskeisellä paikalla tasavallan ytimessä Venäjän keisari Aleksanterin patsas - sen patsaan kyllä voisi mielestäni siirtää jonnekin syrjemmälle, vaikka Katajanokalle.”
Se on tietenkin makuasia. Mielestäni ei itsenäisessä valtiossa tarvita vieraiden valtioiden päämiesten patsaita julkisilla paikoilla!
Onneksi nyt sentään on ”Maailman rauhan patsaan” nyrkinheiluttajat siirretty Hakaniemen torilta varastoon ja siellä pysyy! Emme liioin kaipaa nimenä ’Leninin puistoa’ Kallioon! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minua on aina ihmetyttänyt se, miksi meidän perinteinen historiankirjoituksemme ja varsinkin nykyinen Kylmän sodan jälkeinen historiankirjoitus niin innokkaasti yrittää maalata Leninin itsenäisyytemme myöntämisestä konspiratootista kuvaa. Tietenkin sellainen kertomus saattoi upota jo omana aikanaan niihin, jotka eivät olleet kommunismin oppiin tai Marxin kirjoituksiin perehtyneet, mutta kun nykyään ne kaikki löytyvät helposti netistä ja kuka tahansa voi lukea materiaalit. jotka eivät omana aikanaankaan olleet mitenkään salaisia, vaan kommunistit nimenomaan pyrkivät levittämään niitä, niin miksi tarinaa Leninin salakähmäisyydestä levitetään edelleen?
Mutta kun tietää sen, mistä visusti vaiettiin tuolloin ja pitkään myöhemminkin aina 1960-luvulle saakka, että Leninin siirtyminen Venäjälle oli nimenomaan meidän itsenäisyyseliittimme liittolaisen Saksan pääesikunnan suunnitelma ja heidän toteuttamansa operaatio, avautuu moni asia. On selvää, miksi Lenin-museo on juuri Suomessa. Koska hän piilotteli Suomessa ja soluttautui Pietariin juuri tätä kautta. Miksi? Koska meillä oli autonomia, joka teki sen mahdolliseksi. Ja se oli se, luultavasti ainoa, syy, miksi Saksa niin innolla tarttui aktivistien syöttiin, jonka Ruotsi suoralta kädeltä torjui. Aktivistit ostivat itsenäisyytemme uhraamalla sen eteen kaikki ne ihmiset ympäri maapalloa, jotka tulivat kuolemaan taistelussa kommunismia vastaan tai sen puolesta.
Ja se selittää senkin, miksi kommunistiset kirjat ja oppimateriaalit takavarikoitiin. Se materiaali ei ollut vaarallista siksi, että ihmiset sitä lukemalla olisivat muuttuneet kommunisteiksi sen kummemmin kuin Raamattua lukemalla muututaan uskovaiseksi, vaan siksi, että he olisivat saattaneet tajuta sen ajan valtaeliitimme, itsenäisyysoikeistomme, olleen koko bolsevismin synnyttäjä. Kun aktivistit ja tulevat jääkärit olivat kuvainnollisesti omalla verellään allekirjoittaneet sopimuksensa paholaisen, eli Keisarillisen Saksan Yleisesikunnan kanssa, ei itsenäistyminen rauhanomaisesti, ilman verenvuodatusta ja suoraan maailmansodan tulevien voittajien puolelle, ollut heille ja siten koko kansallemme mahdollinen.
Siitä hetkestä eteenpäin kun yhteistyösopimukset Saksan kanssa tehtiin, oli verinen sisällissota, ei vain Suomessa, vaan myös Unkarissa, Saksassa, Baltian maissa ja Puolassa väistämätön, samoin sukupolvien vastakkainasettelu ja pienemmät väkivaltaisuudet, kahdet eri urheiluseurat... kaikki, mikä seurasi vallankumousta Venäjällä. Ja seuraava maailmansota, verisin ja siviileille (lukumäärissä) kaikkein tuhoisin koskaan käydyistä.Tiesikö Mannerheim?
Sellainen mies kuin hän, kosmopoliitti ja hovijuonitteluja niin paljon nähnyt aatelinen, ei olisi voinut olla sitä tajuamatta.
Siksi hän erosi palveluksesta heti kun sisällissota oli ohi ja siksi hän matkusti länteen. Vielä sisällissodan kuluessa hän ei ehkä ehtinyt ajatella asiaa, kun sodan voitokas johtaminen vaati varmasti kaiken ajattelukapasiteetin, mutta sen jälkeen totuus ei voinut olla paljastumatta, kun raportit kuulusteluista kertoivat Leninin oleskelleen Suomessa ja ketkä häntä olivat piilotelleet...
Ajan myötä Mannerhemin Mannerheim sopeutui realiteetteihin hyvin Paasikivimäisesti. Venäjän vallankumouksen aikaansaanut Saksa oli oleva myös ainoa vastavoima vallankumoukselle, olivathan saksalaiset saaneet oman kieroilunsa oman itsensä silmille omassa maassaan nousseiden kapinoiden myötä. Mutta Mannerheimille ei myöskään tuottanut mitään tunnontuskaa säästää Leningrad tai kääntää selkänsä saksalaisille aseveljille, kun sen aika tuli. Häntä tuskin olisi voinut vähemmän liikuttaa, jos saksalaiset saisivat kunnolla turpaansa selvitelleessään itse aikaansaamaansa sotkua.
Olisi mielenkiintoista kuulla Mannerheimin sukulaisilta, joita ei taida enää kovin paljon Suomessa olla, mitä he kenties tietävät Marskin ajatuksista ja salaisuuksista.
Nythän meillä on vain jääkäriliikkeen kirjoittamat Mannerheimin muistelmat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiesikö Mannerheim?
Sellainen mies kuin hän, kosmopoliitti ja hovijuonitteluja niin paljon nähnyt aatelinen, ei olisi voinut olla sitä tajuamatta.
Siksi hän erosi palveluksesta heti kun sisällissota oli ohi ja siksi hän matkusti länteen. Vielä sisällissodan kuluessa hän ei ehkä ehtinyt ajatella asiaa, kun sodan voitokas johtaminen vaati varmasti kaiken ajattelukapasiteetin, mutta sen jälkeen totuus ei voinut olla paljastumatta, kun raportit kuulusteluista kertoivat Leninin oleskelleen Suomessa ja ketkä häntä olivat piilotelleet...
Ajan myötä Mannerhemin Mannerheim sopeutui realiteetteihin hyvin Paasikivimäisesti. Venäjän vallankumouksen aikaansaanut Saksa oli oleva myös ainoa vastavoima vallankumoukselle, olivathan saksalaiset saaneet oman kieroilunsa oman itsensä silmille omassa maassaan nousseiden kapinoiden myötä. Mutta Mannerheimille ei myöskään tuottanut mitään tunnontuskaa säästää Leningrad tai kääntää selkänsä saksalaisille aseveljille, kun sen aika tuli. Häntä tuskin olisi voinut vähemmän liikuttaa, jos saksalaiset saisivat kunnolla turpaansa selvitelleessään itse aikaansaamaansa sotkua.
Olisi mielenkiintoista kuulla Mannerheimin sukulaisilta, joita ei taida enää kovin paljon Suomessa olla, mitä he kenties tietävät Marskin ajatuksista ja salaisuuksista.
Nythän meillä on vain jääkäriliikkeen kirjoittamat Mannerheimin muistelmat.Heinrichsiä on väitetty Mannerheimin "luottomieheksi" tai "lähimmäksi mieheksi". Harva asia kuitenkaan todistaa, että hän sellainen olisi ollut. Ja miksi olisi ollut? Heinrichs ei kuvausten mukaan ollut mikään suuri sotilaallinen nero, eikä strategi. Hän ei onnistunut pysäyttämään hyökkäystä Kannaksella Talvisodassa ja Jatkosodassa hänen johdollaan suoritettu Itä-Karjalan valtaus eteni hitaasti ja suurin tappioin.
Kuitenkin Heinrichs hakeutui Mannerheimin lähipiiriin jo sisällissodan aikana. Kun lukee kuvauksia sodanjohdosta, esille nousevat silti lähes aina muut nimet. Sisällissodan esikuntatyöskentelyssä Mannerheim turvautui suvulleen ennestään tuttuihin ruotsalaisiin vapaaehtoisina Suomeen tulleisiin upseereihin. "Luottomies" Heinrichs ei nouse esiin oikeastaan missään eikä mitenkään.
Mannerheim on haluttu nähdä ylivertaisena hahmona, sellaisena millaisena hän voitti Suurin suomalainen-äänestyksen. Todellisuudessa hän oli hyvin haavoittuvassa asemassa Suomessa. Hän oli uransa ja voisi sanoa myös kotimaansa menettänyt venäläinen kenraali, joka sai nähdä, mitä jääkäriliike teki monille hänen kollegoilleen "r*ssille", kuten Wilkamalle. Mannerheim ilmeisesti tunsi vastenmielisyyttä jääkäreitä kohtaan, mutta hän oli realisti ja jääkärit tarvitsivat häntä, viedäkseen päätökseen sen unelmien tavoittelun, jonka takia olivat Saksaan lähteneet. Sen, mistä heidän muistelmansa eivät kerro, eivätkä kerro päiväkirjatkaan saati edes tutkielmat. Mutta jonka heidän tekonsa paljastavat sitäkin selvemmin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Heinrichsiä on väitetty Mannerheimin "luottomieheksi" tai "lähimmäksi mieheksi". Harva asia kuitenkaan todistaa, että hän sellainen olisi ollut. Ja miksi olisi ollut? Heinrichs ei kuvausten mukaan ollut mikään suuri sotilaallinen nero, eikä strategi. Hän ei onnistunut pysäyttämään hyökkäystä Kannaksella Talvisodassa ja Jatkosodassa hänen johdollaan suoritettu Itä-Karjalan valtaus eteni hitaasti ja suurin tappioin.
Kuitenkin Heinrichs hakeutui Mannerheimin lähipiiriin jo sisällissodan aikana. Kun lukee kuvauksia sodanjohdosta, esille nousevat silti lähes aina muut nimet. Sisällissodan esikuntatyöskentelyssä Mannerheim turvautui suvulleen ennestään tuttuihin ruotsalaisiin vapaaehtoisina Suomeen tulleisiin upseereihin. "Luottomies" Heinrichs ei nouse esiin oikeastaan missään eikä mitenkään.
Mannerheim on haluttu nähdä ylivertaisena hahmona, sellaisena millaisena hän voitti Suurin suomalainen-äänestyksen. Todellisuudessa hän oli hyvin haavoittuvassa asemassa Suomessa. Hän oli uransa ja voisi sanoa myös kotimaansa menettänyt venäläinen kenraali, joka sai nähdä, mitä jääkäriliike teki monille hänen kollegoilleen "r*ssille", kuten Wilkamalle. Mannerheim ilmeisesti tunsi vastenmielisyyttä jääkäreitä kohtaan, mutta hän oli realisti ja jääkärit tarvitsivat häntä, viedäkseen päätökseen sen unelmien tavoittelun, jonka takia olivat Saksaan lähteneet. Sen, mistä heidän muistelmansa eivät kerro, eivätkä kerro päiväkirjatkaan saati edes tutkielmat. Mutta jonka heidän tekonsa paljastavat sitäkin selvemmin.Heinrichs ei vaikuta miltään "luottomieheltä", vaan päällystakilta, kuten jääkiekko- ja jalkapallotermi kuuluu.
Wikipedia väittää Heinrichsin suvun olevan ruotsalaista alkuperää, mutta nimi on täysin saksalainen. Google-haulla ei tule ruotsalaisia, vaan suuret määrät saksalaisia.
Saksanmieliset (ja usein myös sukuiset) aktivistit tunkivat Heinrichsin valvomaan Mannerheimia. Mannerheim ymmärsi asemansa rajoitteet ja pyrki eroon sotilasurasta kokonaan, olihan hänen suvussaan menestyneitä liike- ja tiedemiehiä vaikka kuinka. Ja tieteelliseen työskentelyyn hänellä oli itselläänkin joitain taipumuksia, jonka takia hän ilmeisesti oli myös kohtuullisen hyvä sotilasjohtaja. Karu totuus paljastui, hän oli luonteeltaan liikaa sotilas voidakseen vaihtaa uraa enää siinä iässä.
Neuvostoliiton edelleen vahvistuessa ja wilhelmiläisen suurvalta-unelman alkaessa taas virota Saksassa, demokraattinen Suomikin katsoi tarvitsevansa taas Mannerheimiä. Puolustusneuvostossa luottomies olikin teollisuusmies Walden ja sveitsiläistaustainen Oesch, jolla taas oli apunaan ei-jääkäri A.F.Airo, joka käytännössä kirjoitti monet neuvoston dokumentit.
Heikki Ylikankaan jo kertaalleen itse perumansa puheet Göringin viesteistä Talvisodan ratkaisuvaiheissa niveltyvät mielenkiintoisesti siihen, että heti hävityn sodan jälkeen Mannerheimin "luottomieheksi" taas kerran ui Kannaksen taistelun hävinnyt Erik Heinrichs. Heimojääkäri Talvela ilmestyy Saksaan Mannerheimin edustajaksi. Tulevan hyökkäyssodan alla Saksaan menee Heinrichs itse, joka sieltä palattuaan johtaa heimoretkistä toistaiseksi viimeisen ja, niin sotilaillemme kuin paikalliselle väestölle, ylivoimaisesti verisimmän, eli Karjalan Armeijan suorittaman koko Karjalan valloituksen. Kun sillekin heimoretkelle ja saksalaisyhteistyölle sitten käy, kuten niille on ollut tapana historiassamme käydä, Kannaksen tulppaaminen annetaan Oeschin tehtäväksi, joka siinä onnistuukin, toisin kuin Heinrichs Talvisodassa.
Kun Luvatun maan toinenkin temppeli on Itä-Karjalassa kaatunut, katoavat historiaa suuremmiksi itseään luulleet wagnermaiset hahmot Götterdämmerungiinsa: Talvela takaisin metsäteollisuuteen, Mannerheim sivustakatsojaksi.
Heinrichsin osalle tulee mielenkiintoinen jälkinäytös. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Heinrichs ei vaikuta miltään "luottomieheltä", vaan päällystakilta, kuten jääkiekko- ja jalkapallotermi kuuluu.
Wikipedia väittää Heinrichsin suvun olevan ruotsalaista alkuperää, mutta nimi on täysin saksalainen. Google-haulla ei tule ruotsalaisia, vaan suuret määrät saksalaisia.
Saksanmieliset (ja usein myös sukuiset) aktivistit tunkivat Heinrichsin valvomaan Mannerheimia. Mannerheim ymmärsi asemansa rajoitteet ja pyrki eroon sotilasurasta kokonaan, olihan hänen suvussaan menestyneitä liike- ja tiedemiehiä vaikka kuinka. Ja tieteelliseen työskentelyyn hänellä oli itselläänkin joitain taipumuksia, jonka takia hän ilmeisesti oli myös kohtuullisen hyvä sotilasjohtaja. Karu totuus paljastui, hän oli luonteeltaan liikaa sotilas voidakseen vaihtaa uraa enää siinä iässä.
Neuvostoliiton edelleen vahvistuessa ja wilhelmiläisen suurvalta-unelman alkaessa taas virota Saksassa, demokraattinen Suomikin katsoi tarvitsevansa taas Mannerheimiä. Puolustusneuvostossa luottomies olikin teollisuusmies Walden ja sveitsiläistaustainen Oesch, jolla taas oli apunaan ei-jääkäri A.F.Airo, joka käytännössä kirjoitti monet neuvoston dokumentit.
Heikki Ylikankaan jo kertaalleen itse perumansa puheet Göringin viesteistä Talvisodan ratkaisuvaiheissa niveltyvät mielenkiintoisesti siihen, että heti hävityn sodan jälkeen Mannerheimin "luottomieheksi" taas kerran ui Kannaksen taistelun hävinnyt Erik Heinrichs. Heimojääkäri Talvela ilmestyy Saksaan Mannerheimin edustajaksi. Tulevan hyökkäyssodan alla Saksaan menee Heinrichs itse, joka sieltä palattuaan johtaa heimoretkistä toistaiseksi viimeisen ja, niin sotilaillemme kuin paikalliselle väestölle, ylivoimaisesti verisimmän, eli Karjalan Armeijan suorittaman koko Karjalan valloituksen. Kun sillekin heimoretkelle ja saksalaisyhteistyölle sitten käy, kuten niille on ollut tapana historiassamme käydä, Kannaksen tulppaaminen annetaan Oeschin tehtäväksi, joka siinä onnistuukin, toisin kuin Heinrichs Talvisodassa.
Kun Luvatun maan toinenkin temppeli on Itä-Karjalassa kaatunut, katoavat historiaa suuremmiksi itseään luulleet wagnermaiset hahmot Götterdämmerungiinsa: Talvela takaisin metsäteollisuuteen, Mannerheim sivustakatsojaksi.
Heinrichsin osalle tulee mielenkiintoinen jälkinäytös.Keväällä 1945 paljastuu asekätkentä. Puolustusvoimien johdossa on tuolloin kukapa muu kuin Erik Heinrichs. Se, että SKDL:n ministerit Yrjö Leino ja Mauno Pekkala vaativat hänen eroaan, voisi tietenkin selittyä sillä, että he suunnittelivat kommunistista vallankumousta. jonka asekätkentämiehet saattaisivat torjua.
Mutta myös pääministeri Paasikivi vaatii Heinrichsin eroa. Miksi? Jos Heinrichs todellakin oli ensisijaisesti vain wilhelmiläisten saksmannien bulvaani, saattoi asekätkennällä ollakin aivan toinen tarkoitus: saksalaismielinen sotilasvallankaappaus. Sitähän oli valmisteltu aivan tiettävästikin toisaalla, ja siihen valmisteluun oli osallistunut myös mm Lauri Törni, kuten kirjallisuudesta tiedämme. Heinrichs sai kenkää, koska ei-saksalaismieliset piirit eivät häneen luottaneet, ja heillä saattoi olla uskottavat syyt olla luottamatta.
Paasikivi halusi varmistaa, että heimohaihattelu ja kähmäinen näpräily kahdesti perusteellisesti hävinneen Saksan kanssa loppuisi kerrasta. Suomi oli vuodattanut verta ja menettänyt maitaan jo aivan tarpeeksi niissä yrityksissä, yksikin vielä lisää, ja se tosiaan voisi olla koko kansakunnan tuho.
Entäpä jos Leino ja Pekkala eivät olleetkaan mitään vallankumouksellisia? Kielikuvat, jota asekätkennästä käytettiin, viittaavat laaja-alaisempaan demokratian vastaisen kaappauksen pelkoon. Armeijan varikoiden ulkopuolelle päätyneet suuret määrät aseita muistuttivat varmasti myös Saksan väkivaltaisista Freikorpseista ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sotaan väsyneet eivät halunneet enää verta kaduillemme.
Miksi vasemmisto sitten olisi vaiennut epäilyistään vielä 1960-luvullakin, jolloin se vihdoin pääsi asemaan, jossa oikeisto ei enää voinut rajoittaa sen puhevapautta? Kenties siksi, että puhevapautta silloin rajoitti se itse ja tietoisuus omasta menneisyydestä.
Olisi ollut vaikea myydä massoille ja varsinkin nuorisolle neuvostovallankumoukseen nojannutta SKDL:n sanomaa porvariston vastaisesta taistelusta, jos olisi ollut yleisesti tiedossa, että koko vallankumous oli nimenomaan porvariston ja aatelin salaliittoilusta syntynyt tiedusteluoperaatio, jolla ei ollut mitään tekoa tietoisten massojen tai kansan tahdon kanssa.
Suomalaisella oikeistolla ja äärivasemmistolla oli yhteinen likainen salaisuus, jonka kumpikaan niistä ei halunnut tulevan julki, koskaan.
Niinpä sitten Ylikangaskin iski näppinsä niin kuumaan kekäleeseen, että siitä oli pakko päästää irti. Kenties jopa hänen henkeään uhattiin, kukapa sen tietää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Keväällä 1945 paljastuu asekätkentä. Puolustusvoimien johdossa on tuolloin kukapa muu kuin Erik Heinrichs. Se, että SKDL:n ministerit Yrjö Leino ja Mauno Pekkala vaativat hänen eroaan, voisi tietenkin selittyä sillä, että he suunnittelivat kommunistista vallankumousta. jonka asekätkentämiehet saattaisivat torjua.
Mutta myös pääministeri Paasikivi vaatii Heinrichsin eroa. Miksi? Jos Heinrichs todellakin oli ensisijaisesti vain wilhelmiläisten saksmannien bulvaani, saattoi asekätkennällä ollakin aivan toinen tarkoitus: saksalaismielinen sotilasvallankaappaus. Sitähän oli valmisteltu aivan tiettävästikin toisaalla, ja siihen valmisteluun oli osallistunut myös mm Lauri Törni, kuten kirjallisuudesta tiedämme. Heinrichs sai kenkää, koska ei-saksalaismieliset piirit eivät häneen luottaneet, ja heillä saattoi olla uskottavat syyt olla luottamatta.
Paasikivi halusi varmistaa, että heimohaihattelu ja kähmäinen näpräily kahdesti perusteellisesti hävinneen Saksan kanssa loppuisi kerrasta. Suomi oli vuodattanut verta ja menettänyt maitaan jo aivan tarpeeksi niissä yrityksissä, yksikin vielä lisää, ja se tosiaan voisi olla koko kansakunnan tuho.
Entäpä jos Leino ja Pekkala eivät olleetkaan mitään vallankumouksellisia? Kielikuvat, jota asekätkennästä käytettiin, viittaavat laaja-alaisempaan demokratian vastaisen kaappauksen pelkoon. Armeijan varikoiden ulkopuolelle päätyneet suuret määrät aseita muistuttivat varmasti myös Saksan väkivaltaisista Freikorpseista ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sotaan väsyneet eivät halunneet enää verta kaduillemme.
Miksi vasemmisto sitten olisi vaiennut epäilyistään vielä 1960-luvullakin, jolloin se vihdoin pääsi asemaan, jossa oikeisto ei enää voinut rajoittaa sen puhevapautta? Kenties siksi, että puhevapautta silloin rajoitti se itse ja tietoisuus omasta menneisyydestä.
Olisi ollut vaikea myydä massoille ja varsinkin nuorisolle neuvostovallankumoukseen nojannutta SKDL:n sanomaa porvariston vastaisesta taistelusta, jos olisi ollut yleisesti tiedossa, että koko vallankumous oli nimenomaan porvariston ja aatelin salaliittoilusta syntynyt tiedusteluoperaatio, jolla ei ollut mitään tekoa tietoisten massojen tai kansan tahdon kanssa.
Suomalaisella oikeistolla ja äärivasemmistolla oli yhteinen likainen salaisuus, jonka kumpikaan niistä ei halunnut tulevan julki, koskaan.
Niinpä sitten Ylikangaskin iski näppinsä niin kuumaan kekäleeseen, että siitä oli pakko päästää irti. Kenties jopa hänen henkeään uhattiin, kukapa sen tietää.Heinrichsillä oli vielä velvollisuuksia jäljellä. Wilhelmiläiset, varsinkin natseiksi alentuneet, tajusivat, että heidän ja heidän Saksansa ainoa toivo holocaustin jälkeisessä maailmassa oli jälleen kerran kommunismissa. Vähintäänkin toinen natsiaatteen synnyttäneistä vanhemmista oli kommunismin pelko, ja se oli ainoa, joka vielä hirttämättä olleet voisi pelastaa tuomiolta, ja Saksan muuttumasta Morgenthaun unelmaksi. Ludendorffin muhkeiden viiksien takana syntynyt punaisen vallankumouksen ajatus saisi vielä kerran pelastaa heidät, sillä kertaa toivottavasti vähemmän tuhoisasti kuin edellisillä yrittämillä.
Niinpä tapaamme Saksan ystävämme Heinrichsin seuraavan kerran neuvottelemasta YYA-sopimuksesta ajatuspajansa lapsen, eli bolseviikkien kanssa 1948. Stalinin viikset olivat vielä tuuheammat kuin Ludendorffilla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Heinrichsillä oli vielä velvollisuuksia jäljellä. Wilhelmiläiset, varsinkin natseiksi alentuneet, tajusivat, että heidän ja heidän Saksansa ainoa toivo holocaustin jälkeisessä maailmassa oli jälleen kerran kommunismissa. Vähintäänkin toinen natsiaatteen synnyttäneistä vanhemmista oli kommunismin pelko, ja se oli ainoa, joka vielä hirttämättä olleet voisi pelastaa tuomiolta, ja Saksan muuttumasta Morgenthaun unelmaksi. Ludendorffin muhkeiden viiksien takana syntynyt punaisen vallankumouksen ajatus saisi vielä kerran pelastaa heidät, sillä kertaa toivottavasti vähemmän tuhoisasti kuin edellisillä yrittämillä.
Niinpä tapaamme Saksan ystävämme Heinrichsin seuraavan kerran neuvottelemasta YYA-sopimuksesta ajatuspajansa lapsen, eli bolseviikkien kanssa 1948. Stalinin viikset olivat vielä tuuheammat kuin Ludendorffilla.Viimeisen julkisen palveluksensa Heinrichs tekee siinä roolissa, jossa uransa aloittikin: Mannerheimin päällystakkina. Hän ilmestyy kirjoittamaan kuolemassa olevan marsalkan muistelmat. Ja hänen kädenjälkensä myös näkyy muistelmissa. Sisällissodan hävinneet punaiset sanotaan harhaanjohdetuiksi ja heidän johtajansa leimataan rikollisiksi ja pettureiksi. Suomalaisen itsenäisyysoikeiston osuudesta Lokakuun vallankumoukseen vaietaan täysin. Monesta muustakin seikasta, kuten Kannaksen 1944 romahduksesta, muistelmat eivät paljoakaan paljasta.
Syntyy vaikutelma, että kaikissa vaiheissa Mannerheim haki toimintavapautta Heinrichsin hänen päälleen pukemasta pakkopaidasta. Talvisodan alla hän sen saavuttikin, puolustusneuvostossa ei ollut päällystakkia. Heinrichsin ja jääkärien vastapainona hän piti aina todellisena oikeana kätenään Ranskassa sotilasopintonsa suorittanutta Airoa ja vieläpä muistelmia kirjoittaessaan Aladar Paasosta, joka ei ollut jääkäri. Ehkä Paasosen tehtävä oli toimia myös henkivartijana, kun Heinrichs oli taas pelottavan lähellä. "Stalinin laatima perustuslaki vuodelta 1936 on varmaankin edistyksellisin ja parhain koskaan kirjoitettu". Kun todellisuus on totalitaarinen niin paperille voidaan kirjoittaa mitä vaan. En tunne tarkkaan tuota vuoden 1936 perustuslakia, mutta olen kyllä kuullut siitä jotain sen suuntaista, että se olisi ollut ns "edistyksellinen". Oliko se edistyksellinen muussakin kuin kommunistisessa mielessä? Jos oli niin ei se kyllä Stalinin Neuvostoliiton todellisuudessa näkynyt. Sen saivat kokea mm ne amerikansuomalaiset, jotka lähtivät suurta lamaa pakoon etsimään parempaa elämää työläisten paratiisista. Sinne jonnekin Karjalan korpeen heidät joukkoteloituksen uhreina haudattiin.
- Anonyymi
Oikonomi kirjoitti:
"Stalinin laatima perustuslaki vuodelta 1936 on varmaankin edistyksellisin ja parhain koskaan kirjoitettu". Kun todellisuus on totalitaarinen niin paperille voidaan kirjoittaa mitä vaan. En tunne tarkkaan tuota vuoden 1936 perustuslakia, mutta olen kyllä kuullut siitä jotain sen suuntaista, että se olisi ollut ns "edistyksellinen". Oliko se edistyksellinen muussakin kuin kommunistisessa mielessä? Jos oli niin ei se kyllä Stalinin Neuvostoliiton todellisuudessa näkynyt. Sen saivat kokea mm ne amerikansuomalaiset, jotka lähtivät suurta lamaa pakoon etsimään parempaa elämää työläisten paratiisista. Sinne jonnekin Karjalan korpeen heidät joukkoteloituksen uhreina haudattiin.
Stalinin perustuslaki oli kumpaakin. Mutta kuten sanoin, sillä ei ollut merkitystä, koska muu lainsäädäntö ei noudattanut perustuslain henkeä, eikä aina välttämättä kai kirjaintakaan. Mikä tahansa perustuslain takaama oikeus voitiin ottaa pois turvallisuuslakien nojalla. Kun ihminen todettiin "kansanviholliseksi", hän oli käytännössä täysin lainsuojaton.
Jos koko neuvostojärjestelmä olisi rakennettu perustuslain mukaiseksi, olisi Neuvostoliitto ollut liki sellainen paratiisi, kuin millaisena sitä kommunistit mainostivat. Jonkin aikaa. Kyllä kommunistinen talousjärjestelmä olisi jäänyt jälkeen muusta maailmasta joka tapauksessa, ehkä hitaammin, mutta kuitenkin.
- Anonyymi
Aloittaja on oikeassa.
Olihan Marskikin venäläinen homoseksuaali.- Anonyymi
Länsimaissa jokainen henkilö on oletuksena hetero ja jos joku haluaa väittää hänestä muuta niin on väitteen esittäjän asia näyttää väitteensä toteen!
Siihen Tiltu ei kykene ja siksi marski on ja pysyy heterona! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Länsimaissa jokainen henkilö on oletuksena hetero ja jos joku haluaa väittää hänestä muuta niin on väitteen esittäjän asia näyttää väitteensä toteen!
Siihen Tiltu ei kykene ja siksi marski on ja pysyy heterona!"Länsimaissa jokainen henkilö on oletuksena hetero "
Länsimaissa vapauksiin kuuluvat oletuksena myös sukupuolivähemmistöjen oikeudet.
"Siihen Tiltu ei kykene"
Sitä ei putinismia tajuamattaan matkiva nationalisti-alkoholisti kykene tajuamaan ja siksi voikin muuttaa pois Suomesta. :)
-Vertigo - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Länsimaissa jokainen henkilö on oletuksena hetero "
Länsimaissa vapauksiin kuuluvat oletuksena myös sukupuolivähemmistöjen oikeudet.
"Siihen Tiltu ei kykene"
Sitä ei putinismia tajuamattaan matkiva nationalisti-alkoholisti kykene tajuamaan ja siksi voikin muuttaa pois Suomesta. :)
-VertigoMinulla on kyllä sellainen käsitys, että nationalismi-alkoholismi on aika yleisesti nimenomaan Venäjän valtion suosiman ismisyyden keskiössä. Vaikka virallisesti raittiuskampanjoita harrastetaankin.
Melkoinen osa punaisista aseettomina tapetuistakin kuoli humalaisten valkoisten nationalistien käsissä.
Joillekin suuret tunteet ilman alkoholia ovat vain valjua teeskentelyä.
- Anonyymi
Vuonna 2024 kommunismi on Venäjältäkin jo kadonnut, eikä kukaan Saksassakaan enää sitä kaipaa.
Mutta Ludendorffin haamu ei jätä rauhaan maata, johon viiksiniekka piikkikypärä syntyi. Kommunismin raunioille nousi nykyinen Venäjä, jotka johtavat neuvostoaatteen kasvatit, toisen polven bolsevistisen vallankumouksen selviytyjät.
Ja he ovat vääntäneet Saksan kaasuhanan kiinni.
Mitäpä tuohon sanoisi? No, eipä paljon muuta kuin:
https://www.youtube.com/watch?v=NeQM1c-XCDc - Anonyymi
Kuin kaksi marjaa.
Yli kaiken
https://www.youtube.com/watch?v=yLHGTJjHXLo
Suuri ja mahtava
https://www.youtube.com/watch?v=U06jlgpMtQs - Anonyymi
Suomessa Lenin on yhtä suosittu kuin kuppa tai keuhkosyöpä!
- Anonyymi
Kuvitteleeko joku tosissaan, että Leninin ja muiden Venäjän bolshevikkien päämäärä oli porvarillinen monipuoluedemokratia-Suomi?
Jos tuollaista kuvittelee ja väittää, on väärässä.
Venäjän bolshevikkien päämäärä oli vuonna 1918 maailmanvallankumous ja Suomen piti olla yksi osa sitä.
Vladimir Lenin kyllä tunnusti Suomen itsenäisyyden, mutta puuhasi samaan aikaan vallankumousta Suomeen.
"Suomalaiset toverit alkoivat tässä vaiheessa todella harmittaa Leniniä. Pelkkää puhetta Helsingissä ilman tekoja. Lenin piti vuoden 1918 alussa muutaman päivän loman Terijoella ja merkitsi työtehtäviinsä artikkelin aiheesta "Pikkuporvariston loismaisuus ja suomalaisten sosialidemokraattien petos".
Viikkoa myöhemmin Tukholman sosialistinen pormestari Carl Lindhagen kävi tervehtimässä Leniniä Smolnassa ja sai kuulla, että "suomalaiset sosialidemokraatit ovat pettureita . . . he eivät halua tehdä vallankumousta vaikka se on heidän velvollisuutensa".
Lähde: Lasse Lehtinen, Risto Volanen: 1918 - Kuinka vallankumous levisi Suomeen. 2018. s. 158.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174346
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842489Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731627Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella251290Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641187- 113928
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42922- 171904
Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä75894Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72830