Jeesus on Jumalana loputtomasti enemmän

pyhä ja rakastava kuin mikään uskontojen jumalista. Kreikan mytologian jumalat eivät piitanneet moraalista juuri lainkaan (olivat kuten ihmiset) ja samanlaisia olivat Rooman jumalat ja erilaiset pakanalliset jumalat. Islamin jumala kutsuu ihmisiä kostamaan ja jakamaan oikeutta omin käsin, samaan uskovat juutalaisuuteen uskovat aivan kuten hindulaisuutta ja budhismia harjoittavat ihmiset ja myös jotkut jotka tunnustautuvat kristityiksi, mutta eivät usko Kristuksen oppia, nuo jakavat sen ajatuksen, että on ihmisen tehtävä tuoda oikeus maan päälle. Samaa mieltä ovat kaikki jumalan kieltävät aatteet joissa oikeudenmukaisuutta painotetaan. Mutta näiltä kaikilta puuttuu välineet oikeuden toteuttamiseen. Ei ole ketään täysin oikeudenmukaista päällä maan.

Kristus on ainoa joka vaatii että taivaaseen ei kelpaa kukaan ilman että synnit pyyhitään pois (Heprealaiskirje 12:14 ja 1 Korinttolaiskirje 1:30). Kristus on ainoa kenelle väkivallantekijät ja valehtelijat ja huorintekijät, avionrikkojat tai mitkään pahantekijät. eivät kelpaa ilman että heidän pahat teot käsitellään. Ja Jumala tarjoaa kaksi tapaa käsitellä ne: joko ihminen menee niiden tähden kadotukseen ja kokee lopulta toisen kuoleman sentähden mitä on, tai hän tulee uskomaan Jeesukseen, siihen, että ne synnit käsiteltiin ristillä Jumalan veren vuodattamisella (Apostolien teot 20:28 [Biblia]), ja että Jeesus nousi kuolleista ja että hän on Herra ja Jumala. Jeesus on jokaisen ihmisen puolesta tullut uhriksi jolla ei ole alkua eikä loppua, niin ettei mitään muita uhreja enää tarvitse tehdä (Heprealaiskirje 9:26). Jumalan Karitsa on teurastettu maailman perustamisesta, niinkuin Raamatussa sanotaan (Ilmestyskirja [Biblia] 13:8). Mistä syystä ihminen yleinsä tekee itsemurhan? Siitä syystä että hän kokee epäonnistuneensa tavalla, jota ei voi hyvittää. Itsemurhassa ihminen uhraa itsensä oman epäonnistuneisuutensa vuoksi. Jeesus on vastalääke tuolle ajatukselle, koska vaikka me kaikki olemme epäonnistuneet, ei meitä tarvitse sen vuoksi uhrata, kun Kristus on jo uhrattu. Se epäonnistunut ihminen uhrataan myös Kristuksen kanssa kun uskomme (Roomalaiskirje 6:6).

Jumala ei luonut jotain toista uhrattavaksi meidän puolestamme, vaan hän tuli itse maailmaan uhraamaan itsensä viattomana Jeesuksessa (2 Korinttolaiskirje 5:19). Hän on rakkaus ja siten epäitsekkyys. Hän ei ole niinkuin maailman ruhtinaat, jotka lähettävät alaisensa vaikka kuolemaan ruhtinaan oman aatteen ja poliittisten pyrkimysten puolesta, vaan jokainen sielu on hänelle mittaamattoman arvokas, ei hän muuten olisi katsonut oikeaksi uhrata itseään, ja Kristuksen piti olla Jumala, kun ei Jumala rakkaudessaan (oikeudenmukaisuudessaan kyllä) tahdo ketään tuomita ja vihata. Hän käytti maailman vihaa häntä kohtaan välineenä, jolla hän otti rangaistuksen synneistä itseensä (Jesaja 53:4-7), siis sitä, että tämä paha maailma valtiaineen halusi alusta asti että hänet tapettaisiin ja että hän kärsisi (Matteus 2:13).

Ristin kautta Jumala voi osoittaa laupeutta jumalattomille, ja samalla pysyä oikeudenmukaisena (Roomalaiskirje 3:23-26). Jos Jumala armahtaisi ihmisiä ilman Jeesuksen verta, hän ei enää olisi oikeudenmukainen ja pyhä, mutta nyt hän on sekä laupias että pyhä. Pilkkaajien mukaan Jeesuksen veri ei ole arvoltaan mitään, vaan Jumalan armo on heistä sitä että vanki päästetään vapaaksi ilman riittävää lunastusta. Mutta Jeesuksen veri on arvoltaan mittaamaton. Ja koska vangin vapautumisen ehto on oikea usko Jeesukseen, ei vapautettu voi olla muuttumatta uudeksi. Mikään teeskennelty usko ei toimi Jumalan edessä.

Olen toisinaan saanut palautetta siitä että korostan liikaa Jeesuksen Jumaluutta. Tuo palaute ei ole mitenkään aiheellista. Kun ei Jumalaa voi liikaa korostaa. Jeesuksesta voidaan eksyä ainoastaan korostamalla hänen ihmisyyttään liikaa. Jumala ansaitsee kaiken kunnioituksen, ylistyksen, kiitoksen ja ihailun. Joko me annamme hänelle kaiken Jumalan kunnian, tai olemme antamatta (Kolossalaiskirje 2:9 ja Filippiläiskirje 2:11).