Heips! Tuli hillitön tarve kirjoittaa oma tarinani.Tässä sitä tekstiä sitten tulee...
Tyyoillinen aloitus,olen aina ollut ylipainoinen.Elämäni varrella olen kokeillut satoja kertoja laihduttaa.Ikää on kertynyt 28.Läpi on kahlattu painonvartijat,kaalisoppadietit ja kaikki muut mitä mieleen juolahtaa.Olen toki onnistunut.Muutaman kuukauden olen jaksanut ja sen jälkeen on motivaatio kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Olen koko tämän lyhyen aikuisiän oikeastaan mennyt sellaisella kaavalla kuin 2kk laihdutusta ja 6kk hillitöntä syömistä.Väliin on mahtunut kaksi raskautta,mutta en voi niitäkään syyttää.Itse olen tämän kaiken aiheuttanut.Kukaan ei ole pakottanut minua syömään tai jämähtämään sohvan nurkaan.Tällä syömisellä sain itseni 103,8 kiloiseksi.Ja pituutta minulle on suotu vain 166 cm.Jokainen voi laskea,että ylipainoa on sellaiset reilut 30 kiloa.Aikamoinen kasa rasvaa.
Ja aivan oma vika...
Viime elokuussa(2004) rupesin miettimään tätä toista puolta asiasta eli terveyttäni.Kolestroli arvot heilu pilvissä ja triklyjä oli niin paljon verisuonistossa,että ihmettelin miten siellä joku veri voi virrata.
Alotin taas taistelun näitä kiloja vastaan.Tälläkertaa motiivina oli terveys ei muiden mielipide itsestäni.Päätin aloittaa vain itseni ja perheeni takia.
Aloitin liikunnan.Kevyesti vesijumpalla ja uinnilla.Se kun ei rasita ylipainoisen niveliä.Neljä ensimmäistä kuukautta vedin tiukkaa linjaa.En siis syönyt mitään ylimääräistä.Toteutin 1200 kcal diettiä.Totesin lokakuussa että mä olin jäänyt koukkuun.En ruokaan vaan liikuntaan.
Joulukuu meni miten meni.Tulihan sitä syötyä ja sillä selityksellä että nythän on joulu.Mun joulu sitten kesti koko kuukauden.Uusivuosi ja uudet kujeet...
Motivaatio laihduttamisen suhteen ei ollut kokonaan hävinnyt suklaakonvehtirasioiden alle.
Huhtikuuhun mennessä olin saanut hävitettyä kropastani 20 kiloa.Voitte kuvitella mikä fiilis...
Olin vaihtanut vesiliikunnan rankempaan urheiluun ja päättäväisenä ostanut kuntosalille jäsenyyden.Tutustuin elämäni ekoja kertoja spinninpyörään ja jäin heti siihen koukkuun.Liikunta oli mulle tosi tärkeetä.Punttista ja spinningiä ja kävelyä yhteensä 4-5 kertaa viikossa.Tämän runsaan liikunnan myötä pystyin nostamaan vuorokauden kalorimäärän 1500.Elämä hymyili ja kilot tippu.
Jokaisessa jutussa on vaan se mutta...
Huhtikuussa sairastuin ja kävin läpi kahden kuukauden aikana keuhkoputkentulehduksen ja keuhkokuumeen.Mun maailma romahti.Ei liikuntaa...
Ihminen aina etsii jonkin korviin menetetyn tilalle.Mulla oli se pahin mahollinen eli syöminen.
Mä söin kaks kuukautta kaikkea mitä kaapista löyty ja jos ei löyny se haettiin kaupasta.Aamupalaks pitkollinen pullaa ja kaakaota tai monia vanukkaita ja paketillinen keksiä.Aika huima muutos puuroon ja ruisleipään verrattuna.Jokainen sen arvaa kuinka siinä kävi.Kesäkuun alussa vaaka näytti 93,8 kiloa.Olihan ero entiseen kymmenen kiloa,mutta kun se vaaka oli jo näyttänyt 83,9 kiloa.
Siis tästä saadaan lyhyellä laskuopilla takaisin tulleita kiloja kymmenen.
Kesäkuun alussa sain lääkäriltä "terveen" paperit. Ja kuin taikaiskusta motivaatio palasi.
Silloin vaaka siis näytti sen 93,8kiloa.Nyt takana kolmisen viikoa taas tätä uutta elämää.Ja tänä aamuna vaaka näytti 89,8 kiloa.Herkkänä ihmisenä voin myöntää että siinä vaiheessa tais tulla muutama onnenkyynel.
Tällä tiellä siis ollaan ja toivon todella että siellä myös pysyn.
En oikeestaan itsekkään tiedä mikä tämän koko jutun pointti oli ehkä kannustaminen tai ihan vaan tunteiden purkaminen ja tämän ihanan asian jakaminen teidän kanssa.
Jos olet jaksanut lukea jutun tähän asti,haluan kiittää sua siitä ja toivottaa ihanan aurinkoista kesää!!!
Tyyoillinen aloitus,olen aina ollut ylipainoinen.Elämäni varrella olen kokeillut satoja kertoja laihduttaa.Ikää on kertynyt 28.Läpi on kahlattu painonvartijat,kaalisoppadietit ja kaikki muut mitä mieleen juolahtaa.Olen toki onnistunut.Muutaman kuukauden olen jaksanut ja sen jälkeen on motivaatio kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Olen koko tämän lyhyen aikuisiän oikeastaan mennyt sellaisella kaavalla kuin 2kk laihdutusta ja 6kk hillitöntä syömistä.Väliin on mahtunut kaksi raskautta,mutta en voi niitäkään syyttää.Itse olen tämän kaiken aiheuttanut.Kukaan ei ole pakottanut minua syömään tai jämähtämään sohvan nurkaan.Tällä syömisellä sain itseni 103,8 kiloiseksi.Ja pituutta minulle on suotu vain 166 cm.Jokainen voi laskea,että ylipainoa on sellaiset reilut 30 kiloa.Aikamoinen kasa rasvaa.
Ja aivan oma vika...
Viime elokuussa(2004) rupesin miettimään tätä toista puolta asiasta eli terveyttäni.Kolestroli arvot heilu pilvissä ja triklyjä oli niin paljon verisuonistossa,että ihmettelin miten siellä joku veri voi virrata.
Alotin taas taistelun näitä kiloja vastaan.Tälläkertaa motiivina oli terveys ei muiden mielipide itsestäni.Päätin aloittaa vain itseni ja perheeni takia.
Aloitin liikunnan.Kevyesti vesijumpalla ja uinnilla.Se kun ei rasita ylipainoisen niveliä.Neljä ensimmäistä kuukautta vedin tiukkaa linjaa.En siis syönyt mitään ylimääräistä.Toteutin 1200 kcal diettiä.Totesin lokakuussa että mä olin jäänyt koukkuun.En ruokaan vaan liikuntaan.
Joulukuu meni miten meni.Tulihan sitä syötyä ja sillä selityksellä että nythän on joulu.Mun joulu sitten kesti koko kuukauden.Uusivuosi ja uudet kujeet...
Motivaatio laihduttamisen suhteen ei ollut kokonaan hävinnyt suklaakonvehtirasioiden alle.
Huhtikuuhun mennessä olin saanut hävitettyä kropastani 20 kiloa.Voitte kuvitella mikä fiilis...
Olin vaihtanut vesiliikunnan rankempaan urheiluun ja päättäväisenä ostanut kuntosalille jäsenyyden.Tutustuin elämäni ekoja kertoja spinninpyörään ja jäin heti siihen koukkuun.Liikunta oli mulle tosi tärkeetä.Punttista ja spinningiä ja kävelyä yhteensä 4-5 kertaa viikossa.Tämän runsaan liikunnan myötä pystyin nostamaan vuorokauden kalorimäärän 1500.Elämä hymyili ja kilot tippu.
Jokaisessa jutussa on vaan se mutta...
Huhtikuussa sairastuin ja kävin läpi kahden kuukauden aikana keuhkoputkentulehduksen ja keuhkokuumeen.Mun maailma romahti.Ei liikuntaa...
Ihminen aina etsii jonkin korviin menetetyn tilalle.Mulla oli se pahin mahollinen eli syöminen.
Mä söin kaks kuukautta kaikkea mitä kaapista löyty ja jos ei löyny se haettiin kaupasta.Aamupalaks pitkollinen pullaa ja kaakaota tai monia vanukkaita ja paketillinen keksiä.Aika huima muutos puuroon ja ruisleipään verrattuna.Jokainen sen arvaa kuinka siinä kävi.Kesäkuun alussa vaaka näytti 93,8 kiloa.Olihan ero entiseen kymmenen kiloa,mutta kun se vaaka oli jo näyttänyt 83,9 kiloa.
Siis tästä saadaan lyhyellä laskuopilla takaisin tulleita kiloja kymmenen.
Kesäkuun alussa sain lääkäriltä "terveen" paperit. Ja kuin taikaiskusta motivaatio palasi.
Silloin vaaka siis näytti sen 93,8kiloa.Nyt takana kolmisen viikoa taas tätä uutta elämää.Ja tänä aamuna vaaka näytti 89,8 kiloa.Herkkänä ihmisenä voin myöntää että siinä vaiheessa tais tulla muutama onnenkyynel.
Tällä tiellä siis ollaan ja toivon todella että siellä myös pysyn.
En oikeestaan itsekkään tiedä mikä tämän koko jutun pointti oli ehkä kannustaminen tai ihan vaan tunteiden purkaminen ja tämän ihanan asian jakaminen teidän kanssa.
Jos olet jaksanut lukea jutun tähän asti,haluan kiittää sua siitä ja toivottaa ihanan aurinkoista kesää!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
jatkoonkin! Upeaa, että olet saanut kiinni taas punaisesta langasta. Se, että kaikki pudotetut kilot eivät tulleet takaisin, vaan aloitit ns. ajoissa laihdutuksen uudelleen on melkoinen saavutus.
En voi kuin kunnioittaa sisua, jonka olet kaivanut uudelleen esiin ja jatkanut urakkaasi. Tsemppiä jatkoon toivottelen ja aurinkoisia kesäpäiviä myös sinulle:)
Olet selviytyjä, pystyt mihin vaan!
Muista silti että pienikin painonpudotus on aina poispäin! Jos tulee repsahduksia niin älä ajattele että nyt se on KAIKKI menetettynä ja tästä ei ole enää paluuta. Repsahduksesi jälkeen ajattele vain, että se siitä ja nyt taas tsempataan.
Itse olen ottanut kuvia itsestäni lihavana ja aina silloin tällöin katson kuvaa niin kyllä siitä aina tsemppiä saa. Rajapyykki minulla on nykyään tuo 70kg jos nousee (syystä tai toisesta sinne asti) niin silloin tämä tyttö lähtee painonvartioihin.
En halua olla enää koskaa lihava!
oot varmasti todella ylpeä itestäs, ja saat luvan ollakkin! vaikka ootkin romahtanu välillä ja ratkennu syömään niin oot aina silti jaksanu uskoo ittees. Todellakin mahtava suoritus.. ja toivottavasti pääset tavoteltuihin mittoihin :) kesät sullekkin!