Kun tuntematon sotilas elokuva ilmestyi 60 luvun alkupuolella maaseutu teattereihin. Niin vaimoni isä, joka oli talvisodassa Taipaleen joella kirjailija ja runoilija Yrjö Jylhän komppaniassa ja jatkosodassa hyökkäysvaiheen jälkeen hänen osastonsa oli taas samoilla Metsäpirtin alueilla, missä Taipaleen joki mutkineen halkoo aluetta. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesällä 44, heidät siirrettiin sitä torjumaan kannakselle Tali Ihantalan maastoihin. Kun tämä sota oli viimein ohi ja tietysti appiukkoni luuli pääsevänsä siviiliin niinkuin muutkin hänen ikäluokkaa olevat aseveljensä, mutta ei. Vaan hänet määrättiin vielä venäisvalmisteisen "emma" pikakiväärinsä kanssa, jota hän oli raahannut mukanaan tavisodasta lähtien pitkin kannaksen korpia. Lappiin ajamaan saksalaiset pois maastamme. No sekin sota loppui kun loppuikin ja Siviili koitti viimein ja alkoi maatilan raivaus ja rakentamishommat tiettömään korpeen.
Niin, tämä mies sanoi elokuvan nähtyään, että kyllä oli hyvin samanlaisia tunnelmia, mitä hän oli kokenut 5 vuotta sotineena etulinjan juoksuhaudoissa, mutta kiroamista, mitä elokuvassa kuuli, sitä hän ei ollut kuullut rintamalla, eikä hän olis halunnut kuulla sitä elokuvassakaan.
Appiukkoni sanoi, että Suomen upseerit ja aliupseerit eivät milloinkaan käskeneet kiroillen, eikä siellä muutenkaan kukaan kiroillut, koska kaikki tiesi, elämä niissä oloissa saattoi päättyä ihan milloin tahansa. Siellä usein pidettiin lyhyitä rukoushetkiä ja nautittiin jopa Herran Pyhää ehtoollistakin ennen vastahyökkäykseen lähtemistä jos siihen vain oli mahdollisuutta.
Siis vihollisen upseerit, no nehän julmasti kiroillen ristiin rastiin huusivat käskyjään sotilailleen ja uhkailivat pistoolillaankin vielä lisäksi.
Se tuntui pahalta, kun varmaa kuolemaa kohti käydään huutaen perkekeleitä suustaan minkä ehtii.
Minun mielestäni vanha elokuva on todella hyvä ja niin sanoi vaimoni isäkin, mutta ilman niitä kirosanoja. Jotka ei minua sillä tavalla haitannut, koska en ihan ymmärtänyt, miten lähellä kuolemaa tai vakavaa haavoittumista sodassa kokoajan joutuu olemaan. Suomalaiset nuoret armeijan käyneet miehet. Oli sotien aikaan Jeesukseen uskovia Kristittyjä. Joiden arvot oli. Koti Kristinusko ja Isänmaan vapaus. Nämä asiat oli opetettu jo kotona, kansakoulussa rippikoulussa ja kirkossa.
Nämä arvot oli vieraita vihollisen ateistikommunistisessa puna-armeijassa. Ainakakin usko Jeesukseen eli Kristinusko oli ankarasti kielletty Neuvostoliitossa jossa miljoonia kristittyjä tapettiin uskonsa tähden.
Entäs tämä uudempi elokuvaversio tuntemattomasta. Kiroillaanko siinä?No sen saa jokainen päättää itse, mutta kyllä ohjaajankin pitäs ymmärtää missä tilanteessa oikeassa sodassa ollaan ja toimitaan. Eikä ainakaan Suomalaisen sotilaan suuhun saisi laittaa sellaisia sanoja, mitä hän ei ole sanonut jo vakaumuksensakaan takia.
"Kyllähän se kiros kun ryssä", sanoi vanhemmat ihmiset ennen kovasta kiroilijasta.
Niin, tämä mies sanoi elokuvan nähtyään, että kyllä oli hyvin samanlaisia tunnelmia, mitä hän oli kokenut 5 vuotta sotineena etulinjan juoksuhaudoissa, mutta kiroamista, mitä elokuvassa kuuli, sitä hän ei ollut kuullut rintamalla, eikä hän olis halunnut kuulla sitä elokuvassakaan.
Appiukkoni sanoi, että Suomen upseerit ja aliupseerit eivät milloinkaan käskeneet kiroillen, eikä siellä muutenkaan kukaan kiroillut, koska kaikki tiesi, elämä niissä oloissa saattoi päättyä ihan milloin tahansa. Siellä usein pidettiin lyhyitä rukoushetkiä ja nautittiin jopa Herran Pyhää ehtoollistakin ennen vastahyökkäykseen lähtemistä jos siihen vain oli mahdollisuutta.
Siis vihollisen upseerit, no nehän julmasti kiroillen ristiin rastiin huusivat käskyjään sotilailleen ja uhkailivat pistoolillaankin vielä lisäksi.
Se tuntui pahalta, kun varmaa kuolemaa kohti käydään huutaen perkekeleitä suustaan minkä ehtii.
Minun mielestäni vanha elokuva on todella hyvä ja niin sanoi vaimoni isäkin, mutta ilman niitä kirosanoja. Jotka ei minua sillä tavalla haitannut, koska en ihan ymmärtänyt, miten lähellä kuolemaa tai vakavaa haavoittumista sodassa kokoajan joutuu olemaan. Suomalaiset nuoret armeijan käyneet miehet. Oli sotien aikaan Jeesukseen uskovia Kristittyjä. Joiden arvot oli. Koti Kristinusko ja Isänmaan vapaus. Nämä asiat oli opetettu jo kotona, kansakoulussa rippikoulussa ja kirkossa.
Nämä arvot oli vieraita vihollisen ateistikommunistisessa puna-armeijassa. Ainakakin usko Jeesukseen eli Kristinusko oli ankarasti kielletty Neuvostoliitossa jossa miljoonia kristittyjä tapettiin uskonsa tähden.
Entäs tämä uudempi elokuvaversio tuntemattomasta. Kiroillaanko siinä?No sen saa jokainen päättää itse, mutta kyllä ohjaajankin pitäs ymmärtää missä tilanteessa oikeassa sodassa ollaan ja toimitaan. Eikä ainakaan Suomalaisen sotilaan suuhun saisi laittaa sellaisia sanoja, mitä hän ei ole sanonut jo vakaumuksensakaan takia.
"Kyllähän se kiros kun ryssä", sanoi vanhemmat ihmiset ennen kovasta kiroilijasta.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kuvailemasi sotatie ei oikein sovi yksiin minkään yksikön kanssa, jonka tiedän. Mies on toki voitu siirrellä yksiköstä toiseen, mutta yleensä sellaista tapahtui vain hyvästä syystä.
Yksiköiden kiroilutavat varmaankin vaihtelivat vähän kotipaikan mukaan. Linnan kuvaamassa osastossa oli karkeaa työläisainesta kaupungeista, kuten vaikkapa suorastaan julmalta vaikuttanut alik Lehto.
Uskonnollisuus joko lisääntyi tai karisi kokonaan pois etulinjan helvetissä.
Hurskaan ja autuaasti edesmenneen kirjailija Tapio Nousiaisen yhdessä runokirjassa kuvaillaan uskovaista sotilasta jatkosodassa, ja hänen mukaansa siellä "kiroiltiin kovasti". Nousiainen oli niin vanha mies, että saattoi puhua omasta sotakokemuksestaankin.
"Appiukkoni sanoi, että Suomen upseerit ja aliupseerit eivät milloinkaan käskeneet kiroillen, eikä siellä muutenkaan kukaan kiroillut, koska ..."
Suomalaisia ei tosiaankaan upseerit johtaneet kiroillen koska miehillä oli aseet ja miehille kiroileva upseeri olisi ollut äkkiä vainaa.
Ja muutenkin jatkuva kuolemanvaara pani miesten kädet ristiin mieluummin kuin kiroiltiin. Huumoria kuulemma kyllä viljeltiin koska se taas tasoitti sen jännityksen mikä rintamalla oli.
"Kiroilee kuin juutalainen" sanottiin ennen
En nostaisi kiroilua mitenkään esille. Kiroilulla tehostetaan sanomaa, kirosana pääsee kun lyö vasaralla sormeensa. Uskoisin että on ollut aikamoista stressiä ja pelkoakin päällä.
Toki hyvissä oloissa lapsia torutaan kiroilemisesta.
Höpö höpö höö. Aikalaiset kertoivat, että jo yhden korttipelin aikana pohjalaiset kiroilivat enemmän kuin koko Tuntemattomassa Sotilaassa yhteensä. Ynnä kumpikin vaarini oli sodassa ja heiltä kyllä tuli ärränpää hyvin tehokkaasti. Poikasina sitä sai kuulla kun tehtiin maatilan heinätyöt.
Sinänsähän tuo väite että Tuntemattomassa Sotilaassa kiroillaan liikaa esitettiin jo heti kirjan ilmestymisen jälkeen. Kun asiaa sitten selvitettiin niin huomattiin että väitteen siitä että suomalainen sotilas ei kiroillut esitti sellaiset upseerit jota olivat olleet kotirintamalla toimistohommissa.
Sen sijaan rintamalla olleet upseerit todistivat että "kyllä siellä kiroiltiin ja raskaasti". Huvittavaa sinänsä että joku tarttui kiroiluun ja laski kirjan kirosanat. Huvittavaa siksi että kyse oli sodasta ja ihmisten tappamisesta. Väinö Linna itse sanoi, että sotaa ei koskaan voi kuvata niin raakana kuin se todellisuudessa oli.
Se on nimenomaan näin.
On todella ihmeellistä millaisessa satumaailmassa nämä hihhulit oikein elävät. Että sodan aikana miehet rintamalla ja etulinjassa muka vain rukoilivat ja veisasivat virsiä. Sellainen ihminen joka näin väittää on täysin pihalla sodan todellisuudesta.
"Sen sijaan rintamalla olleet upseerit todistivat että "kyllä siellä kiroiltiin ja raskaasti". "
Näin olen minäkin kuullut.
Venäläiset väittää että suomalaiset tekivät karjalassa jatkosodassa kansanmurhaa.
Nyt maailman tilanne on muuttunut siten, että uskovatkin voivat sanoa, että mitä sitten vaikka tekivät tai olisivat tehneet. Mitä sitten kun oli Jumalan tahto.
Kiitos kokemuksistasi. Noinhan se varmasti meni.
Onko tuossa tuntemattomassa sotilaassa (kirjassa ja Edvin Laineen elokuvassa) nyt niin paljon kiroilua. Ainakin itse kiinnitin huomioni ihan muihin asioihin.
Joku toki paineen alla kiroilikin, samalla tavalla kuin nykyäänkin, paljon helpommissakin olosuhteissa.
Toki myös monet rukoilivat ja välttivät kiroilua tai huonoa käytöstä.
Voi hyvin!
Kuunnelkaapa tämä kirja Kenttäpappina Kollaalla itsenäisyyspäivän ja talvisodan veteraanien kunniaksi. Tämän kirjan kirjoitti luutnantti Jorma Heiskanen välirauhan aikana. Asiat ja tapahtumat oli hänellä vielä tuoreessa muistissa ja Heiskanen oli myös todella hyvä ja lahjakas kirjoittaja. Jatkosodassa sitten Heiskanen kaatui muistaakseni partioreissulla.
https://youtu.be/OJSkl2pfCFE?si=ELmZROc8mlNYthSQ
Ok. Kiitos kirjavinkistä.
Linnan romaani ei saanut aluksi kovin innostunutta vastaanottoa juuri siitä syystä, että siinä sota oli kuvattu ruohonjuuritasolta ja persoonien kautta sekä tuotu esille myös näkökulmia mitä ei ennen sotaromaaneissa oltu nähty. Kirja lytättiin arvostelussa alimpaan hornan kattilaan ja kustantaja teetti sitä vain hyvin pienen painoksen.
Vaikka tappaminen, sen kuvaaminen tietenkin kuului sotaromaaniin, niin silti oli epäsopivaa kuvata juopottelevia sotilaita, purnaavia sotilaita, käskyjä uhmaavia sotilaita, olosuhteita arvostelevia sotilaita sekä vihjailevia kuvauksia siitä miten kuria pidettiin yllä.
Ei vain tehty sotarikoksia, vaan ammuttiin myös omia melko vaatimattomista syistä ja Antti Rokka vihjaa puheessaan tähän kun joutuu puhutteluun. Hän sanoo, että minua ei ammuta kuin koiraa, vaan siinä lähtee muutama mies ensinnäkin.
Hän vihjaa siihen että jos hänet teloitettaisiin ampumalla uppiniskaisuudesta, kuten oli tapana, niin hän ei menisi seisomaan teloittajien eteen vapaaehtoisesti, vaan tulisi tekemään vastarintaa jossa myös muiden. henki olisi halpaa.
Kiitos kommentista. Aika vähän Suomessa kuitenkin kuolemantuomioita annettiin omille sotilaille. Yleensä oli kyseessä rintamakarkuruus. Surullinen asia tuoki tietysti.
Jos oikein epäoikeudenmukaisesti olisi kuria pidetty ja tapettu kevyin perustein omia, niin olisi taistelutahtokin lopahtanut. Niin ei käynyt. Aika asiallisesti kuitenkin kaikkia sotilaita kohdeltiin. Mannerheim itsekin arvosti juuri tavallista rivisotilasta hyvin paljon. Kakkein arvokkaimman tunnustuksen, Mannerheimin risti, sai harvat ja valitut aina sotamiehistä kenraaleihin.
Loppujen lopuksi aika yhteinäinen ja omaa maataan urheasti puolustavia olivat kaikki.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Ei Antti Rokan kohdalla ollut kyse rintamakarkuruudesta kun hän antoi varoituksen teloittamisesta. Kun vanha raja tuli vastaan, osa sotilaista kieltäytyi menemästä yli, koska eihän silloin enää oltu omaa maata puolustamassa, vaan hyökättiin vihollisen puolelle. Silloin suoritettiin teloituksia, että näin käy jos ei totella.
Ymmärrettävästi jatkosota oli muutoinkin arka aihe käsitellä, koska olimme liitossa natsisaksan kanssa ja taistelimme sen aseilla.
Nyt tietenkin moraali on niistä ajoista muuttunut eikä kansamurha enää ole yhtään mitään. Sitä voi puolustella ja pitää jopa hyveenä. Mikä olisi vanhaan aikaan ollut kauhistus.
Linnan Tuntematon sai Hesarin Toini Havulta murskaavan kritiikin. Otsikolla "Purnaajien sota". Havu ei koskaan katunut antamaan arvostelua vaikka yrittikin parantaan suhteitaan Linnaan, kun he tapasivat. Havu myös kiitteli Linnaan hänen kielenkäytöstään, jota hän piti "loistavana tyyliniekkana".
https://fi.wikipedia.org/wiki/Toini_Havu
Mitä tulee väitteeseen siitä, että "oli epäsopivaa kuvata juopottelevia sotilaita, purnaavia sotilaita, käskyjä uhmaavia sotilaita, olosuhteita arvostelevia sotilaita", niin miksi ihmeessä näin ei olisi saanut tehdä? Olisiko Linnan pitänyt valehdella ja kertoa että rintamalla "miehet jumaloivat johtavia upseereita" ja muuta roskaa?
Kiitos kommentista. Suomi pienenä maana joutui valitsemaan kadesta suuresta pahasta Suomen säilymisen kannalta vähemmän pahan. Aika äkkiä Natsienkin liittolaisuudesta oltiin valmiita luopumaan, kun siihen tuli vain edellytykset.
Rokka oli osittain fiktiivinen henkilö, jolla toki oli esikuva todellisuudestakin. Aika paljon Linna toi omia sotakavereitaan kirjassa esille. Tuossa oli kysymys vain uhkailusta. Tuskin Rokan esikuva koskaan oli teloitusuhan alla. Linna tunnusti sen, että Rokka todellisuudessa kukisti paljon isomman puna-armeijan joukon, mitä kirjassa annettiin ymmärtää. Linna ei vain viitsinyt tätä korostaa, koska se olisi tuntunut liian epätodelta lukijoiden silmissä. Mistään muusta hän ei edes kertonut sen enempää. Eli varmasti tuo teloitusuhkaus oli myös jännitystä tuova lisäys kohtauksiin. Rokan urheus oli tietysti täysin totta. Toisaalta kaikki rintamalla olleet olivat todella urheita!
Ajattelin pienenä, että Rokka olikin se todellinen "Roky", eikä Sylvester Stallone, vaikka ihaillen tuota nyrkkeilijähahmoakin elokuvasta katsoin.
Kaikkea hyvää!
Kiitos kommentista. Mannerheimin johdolla käytiin kuitenkin erillissotaa Neuvostoliittoa vastaan. Suomen tarkoitus oli vallata takaisin talvisodassa menetetyt alueen, pääasiassa Laatokan Karjala. Mannerheim ei suostunut esim. osallistumaan silloisen Leningradin eli Pietarin piiritykseen, eikä myöskään luovuttanut juutalaisia sotilaitaan Hitlerille, vaikka hän tätä pyysi. Itseasiassa Mannerheim oli Hitlerin ja natsien suhteen hvyin vaivautunut ja skeptinen.
Totta tuo, että Suomi hyökkäsi Itä-Karjalaan, jossa silloin enemmistönä asui Suomen sukuisia karjalaisia. Tarkoitus oli saada leveä puskurivyöhyke Suomen ja Venäjän väliin, josta oltaisiin pystytty myö neuvottelemaan Neuvostoliiton kanssa, kun rajaa taas vedettäisiin uudelleen sodan loputtua.
Hyvää joulun odotusta.
Siellä kiroiltiin, poltettiin tupakkia, löytiin korttia ja haaveiltiin naisista. Mitä luulette tapahtuvan kun 17-30-vuotiaita miehiä pistetään keskenään rankkoihin oloihin, missä joutuu tappamaan ja osa joutuu tapetuksi? Että veisataan virsiä korsussa ja ollaan kunnollisia? Osa kokeili muuten homoiluakin.
Ei kuulkaas talvisodassa ehditty pelaamaan korttia,eikä harrastamaan muutakaan soopaa ja valetta mitä jonkun asioista mitään tietämättömän mielikuvitus siitä sodasta tuottaa.
Kyllä talvisodassa kysyttiin etulinjan juoksuhaudoissa miestä, koska siellä taisteltiin elämästä ja kuolemasta aamusta iltaan valtavaa ylivoimaa vastaan. Siis yöllä vartioitiin,ettei vihollinen olisi päässyt yllättämään, koottiin haavoittuneet ja kuolleet pois ja taakse päin, päivällähän tätä ei voitu tehdä. korjattiin kranaattien ja lentopommien repimiä ja tukkimia juoksuhautoja ja jossain välissä piti yrittää vähän syödä ja nukkuakin. Aamulla sitten alkoi ne vihollisen tykistö kranaatin heittimet syytää tulta asemiimme, jonka jälkeen alkoi sitten se vihollisjoukkojen vastaanotto, kun massiiviset ihmismassat alkoi juosta ja syöksyä hyökkäys vaunujen tukemana kohti asemiamme , jotka todella suurin uhrauksin pystyttiin lähes aina jotenkuten torjumaan.
Talvisodassa taisteli noin 270 tuhatta miestä ja jatkosotaan saatiin kokoon noin 500 tuhatta. Olen usein ajatellut, että mistä tuli ja missä oli tämä yli 200 tuhannen miehen armeija talvisodan aikana. Kun ei sitä ainakaan rintamalla silloin puolitoista vuotta aikaisemmin näkynyt, vaikka heitä olis niin kipeästi siellä tarvittu. Tietääkö joku tarkemmin missä, nämä yli 200 tuhatta miestä kulutti aikansa talvisodan aikana. Kun rintamalla oli valtava puute täydennysjoukoista.
Tuntematon sotilas kertoo Suomen ja Neuvostoliiton välillä käydystä jatkosodasta vuosina 1941-1945, ei talvisodasta. Siinä sodassa, kuten kommentoija 2024-12-06 03:36:50 kirjoitti, kiroiltiin, poltettiin tupakkia, löytiin korttia ja haaveiltiin naisista, ja jopa homosteltiin.
"Talvisodassa taisteli noin 270 tuhatta miestä ja jatkosotaan saatiin kokoon noin 500 tuhatta."
Talvisodan alussa suomalaisten sotilaiden vahvuus oli 337 000, mutta suomalaisilla oli vain 250 000 kivääriä. Ei sinne sotaan voi lähettää porukkaa jolla ei ole kalustoa millä sotia. Talvisodan edessä kuolleet sotilaat korvattiin uusilla. Kaiken kaikkiaan talvisodassa taisteli 346 500 suomalaista sotilasta ja noin 12 000 ulkomaalaista vapaaehtoista.
Jatkosodan alussa suomalaisten sotilaiden vahvuus oli 540 000. Sotakalustoa tuli Saksalta, joka oli sodan alussa mukana noin 50 000 miehen vahvuudella.
No tupakkaa varmasti poltettiin Talvisodassa ja saattoi joku siellä vahingossa lipsahtaa kirosanakin, mutta se homostelu on niin suuri vale kuin itä on lännestä. Homous oli sotien aikana vielä rikos ja suuri häpeä sekä pahimmassa tapauksessa elämän aikainen maineen menetys, ihmisethän menivät vielä siihen aikaan lähes 100 prosenttisesti naimisiin ja liitot kesti, kunnes kuolema heidät erotti eikä silloin homoutta ollut juuri olemassakaan, se on kuitenkin lähinnä tämän vuosituhannen asioita.
"mutta se homostelu on niin suuri vale kuin itä on lännestä."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-homoseksuaalisuus-nousi-suomessa-esiin-rintamalla/136732
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/b990c582-8ff2-4d36-8ff2-be17d344491c
"No tupakkaa varmasti poltettiin Talvisodassa ja saattoi joku siellä vahingossa lipsahtaa kirosanakin, mutta se homostelu on niin suuri vale kuin itä on lännestä."
Miksi siirrät maalitolppia Talvisotaan, kun kysymys oli jatkosodassa tapahtuvasta homostelusta?
Kyllä tuo on mielikuvitusta ja keksittyä soopaa, olen lukenut talvi ja jatkosodassa olleiden miesten kirjoittamat kirjat varmaan kaikki ja myös" kansa taisteli "lehdet. Eikä niissä lukemissani kirjoissa eikä liioin lehdissä mainita homoudesta kyllä sanallakaan. Koska ei sellaiseen häpeälliseen rikokseen,( se nimittäin oli silloin rikos) ja varsinkaan sodan oloissa, jolloin rikos tapahtui aina raskauttavien asioiden vallitessa ja tuomio oli myös sen mukainen. Kukaan täysjärkinen ryhtynyt sen jokainen hyvin ymmärtää.
Jos joku kirjailija, joka ei ole sodissamme ollut taistelemassa ja niitä kirjailijoita ja sota tarinoiden kertojia on vaikka kuinka paljon, he voivat tietysti päästään tarinoita keksiessään kirjoittaa mitä mitä hullumpia asioita uskottavasti, ja nämä muka tutkijat tarttuvat näihin keksittyihin valetarinoihin. Tottakai tämän ajan ihmiset, jotka ei tiedä historiastamme juuri mitään ajattelevat ja hakevat hyväksyntää tämän ajan huulluuksille, jopa sotiemme ajasta. Laittamalla kirjoihinsa sellaisia asioita, joiden olemassaolosta sodan sukupolvi ei varmaan tiennyt juuri mitään.
Kun ei me suuret sodan jälkeen syntyneet ikäluokatkaan tienneet nuoruuden ja aikuisten homoudesta yhtään mitään, kun ei sitä kerran ollut, niin mitenkäs sellaisesta voi mitään tietääkään? Me 60 luvun nuoret tanssimme tyttöjen kanssa talvisin lauantai ja sunnuntaiiltaisin nuorisoseuralla niin omassa kuin naapuripitäjienkin seuroilla ja kesäisin alueemme rantalavoilla. Siis meitä oli satoja nuoria ja ahdasta väliin oli, että seuran seinät oli pullistua. Kun kovaa pakkasta oli ulkona, eikä tarennut tyttöjen kanssa oikeen jäähylle uloskaan mennä ainakaan pitkäksi aikaa. No aina silloin tällöin saimme saattaa tyttöystävän kotiinkin ja joskus tyttö päästi kamariin asti , ja sielläkös aika vierähti ihan aamuun asti. Niin vaan me sen ajan nuoret löysimme aviopuolison, jonka kanssa elämä yhä jatkuu, mutta on se jo monella meistä päättynytkin. Kun päivät loppuu, niin sille me emme mahda yhtään mitään. Vielä kuitenkin sanon ja ihan rehellisesti, että ei me sodan jälkeen syntyneet nuoret kyllä tienneet homoudesta yhtään mitään ja miten sellainen voi edes tulla mieleen, kun kauniita tyttöjä on nuoren miehen silmien edessä varmaan sata ja Taisto Tammi tai joku muu solisti aloittaa laulamaan tangoa." Meren yllä on tähtien vyö, aallot lauluaan toistaa." Niin silloin haettiinn tyttö tanssiin ja poski poskea vasten, ihana hyvän voiteen, puuterin ja tukkalakan tuoksu täyttä haju maailman ja sitten pyöritään ja iloitaan sekä pyydellään anteeksi, kun törmätään toiseen pariin.
En muista huomanneeni kiroilua kuunneltuani Ylen TS-lukumaratonia tänä aamuna kolme tuntia. Liekö sitten Laineen ohjaamaan elokuvaan kerätty vain kiroilut. Tai jopa lisätty niitä. Tai ehkä appiukkosi kuuluu / kuului johonkin erityisherkkien luokkaan.
Tuossa maratonissa on ehdoton helmi, kun Ari Puheloinen lukee luvun 12 osan 3, jossa Rokka on kiipelissä herrojen kanssa.
Kuuntelin myöhään eilen illalla pari tuntia lukumaratonia ja ainakin niissä osioissa oli jonkin verran kiroilua. Luetut osiot olivat vähän ennen kirjan puoliväliä ja niissä kohdissa kyllä kiroillaan enemmän kuin kirjan loppuosissa.
Talvisota oli paljon paljon järkevämpi sota kuin jatkosota kun siinä emme taistelleet Saksan kanssa, vaan omin päin puolustimme maatamme eikä olisi tullut kysymyseenkään että olisimme voineet hyökätä Venäjän puolelle. Myöskään sotilaista ei käytetty tykinruokana, vaan puolustamisessa käytettiin hyväksi kaikki vähäinen kalusto, maasto sekä keliolosuhteet ja niin viholliselle saatettiin aiheuttaa mittaamattomia tappioita.
Sllti sota Suomea vastaan oli Venäjälle leikkiä. Sen suuret mies-ja kalustotappiot olivat mitättömät suhteutettuna maan kokoon. Tuskin sodasta maassa kovin paljon tietoa eikä se vaikuttanut maan sisällä mihinkään. Stalinin mahtikäskyllä Suomi olisi tullut vallatuksi, mutta siitä ei ollut kyse, vaan siitä, että piti täyttää Saksan kanssa solmittu sopimus tai näyttää siltä, että sitä yritettiin täyttää.
Se, että näytti siltä ettei Venäjä saa Suomea vallalttua johti siihen, että Hitler päätti nopeasti hyökätä Venäjälle, vaikka oli sopimus liittolaisuudesta. Hitler ajatteli että on tosi helppoa vallata maa, joka ei saa edes piskuista Suomea vallattua. Ja olikin siinä osin oikeassa siihen asti kunnes länsiliittoutuma tuli väliin ja pelasti Venäjän. Josta Venäjän tulisi olla ikuisesti kiitollinen mutta nykyinen maan johto kiistää koko ajan ja pitää voitettua sotaa yksin omana ansionaan. Ja nyt sillä verukkeella syyllistyy kansanmurhaan Ukrainassa.
Tuntemattomassa on paljon kohtauksia mistä ymmärrettävästi sotilasjohto eikä osin maan johto pitänyt. Kirjan tekeminen elokuvaksi osoittautui siitä syystä vaikeaksi ja onnistui vasta kun Kekkonen puuttui peliin.
Ja onhan se ymmärrettävää. Kirjassa upseeria sanottiin kuoviksi ja vihjattiin, että saattaa oma luoti tappaa.
Eihän sellainen ole suuri suomalainen isänmaallinen sotasankari.
Suurin syy siihen miksi elokuvan tekeminen oli niin vaikeaa oli itse asiassa siinä, että sitä ennen kyseinen elokuvayhtiö oli tehnyt sotilasfarsseja. Niissä armeijan touhuille ja sen upseeristolle naurettiin. Siksi armeija kieltäytyi antamasta kalusto kuvauksiin.
"Puolustusvoimat oli kieltäytynyt antamasta kalustoaan koska puolustusvoimien korkein johto oli suuttunut Särkän tuottamasta sotilasfarssista Majuri maantieltä, jonka se katsoi loukanneen upseereja."
Kalustoa saatiin lopulta rajavartiostolta. Taustalla tässä hääräsi silloinen pääministeri Urho Kekkonen ja sisäministeri Väinö Leskinen. Väinö Linna itse kävi hyvin harvoin seuraamassa kuvauksia, mutta nimenomaan Linna valitsi Veikko Sinisalon alikersantti Yrjö Lahtisen rooliin.
Ihmiset siinä mielessä idiootteja että kyseessä on romaani. Ei ihmisoikeusjärjestön tekemä raportti sodasta mitä siellä tapahtuu. Vaikka kirjassa suomalaiset olisivat tehneet kansamurhan tappaneet venäläiset viimeiseen ihmiseen, niin se olisi vain ollut kirjaan kirjoitettu eikä siitä sen enempää kun jokainen tajuaa että kyseessä on romaani, jonka on tarkoitus tarjota lukuelämys eikä lisätä ihmisen tietämystä todellisuudesta.
Kyllä elokuvat silti aina peilaavat historiaa ja jos ihmiskunta joskus sattumalta viisastuu niin paljon, että lopettaa sodat, niin elokuvia tullaan tekemään Venäjän ja Ukrainan sodasta sekä Israelin touhuista. Ne tulevat melko lailla kuvastamaan sitä miten asiat ovat menneet vaikka eivät olisi dokumentteja. Ei toisesta maailmansodasta ole tehty sellaista elokuvaa jossa oikeutetaan holokausti kun yksi juutalainen olisi ollut terroristi. Kyllä tehnyt elokuvat aika tavalla kuvastavat sitä mitä on tapahtunut ja niin tulee tulevaisuudessa käymään riippumatta siitä mitä mieltä fanaatikot ovat.
Uskonnolliset varmaan rukoilivat silloin mutta esimerkiksi ministeri Tanner oli pesunkestävä ateisti ja vaikutti Suomen selviytymiseen varmasti enemmän kuin divisioonallinen rukoilevia rintamamiehiä yhtään heidänkään panostaan väheksymättä.
Väinö Tanner, joka toimi merkittävänä suomalaisena poliitikkona ja valtiomiehenä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, tunnettiin pragmaattisena neuvottelijana. Hänellä ei kuitenkaan ollut erityisen lämpimiä tai läheisiä henkilökohtaisia suhteita Neuvostoliiton johtoon, vaikka hän toimi useasti tehtävissä, joissa hänen täytyi hoitaa Suomen ja Neuvostoliiton suhteita.
Tannerin suhde Neuvostoliittoon
1. Toiminta talvisodan aikana (1939–1940):
Tanner oli Suomen valtiovarainministeri talvisodan aikana ja toimi myös keskeisenä hahmona Moskovan rauhanneuvotteluissa vuonna 1940.
Neuvotteluissa hän oli realisti, joka pyrki pelastamaan Suomen itsenäisyyden, vaikka rauhanehdot olivat raskaat. Hänen suoruudestaan ja periaatteellisuudestaan huolimatta hän ei pyrkinyt miellyttämään Neuvostoliittoa.
2. Jännitteinen suhde
Tannerin suhdetta Neuvostoliittoon leimasi enemmän epäluottamus kuin luottamus. Hän ei ollut mielestäni henkilö, jota olis tarvittu lainkaan rauhan neuvotteluissa, koska hänellä ei ollut luottamuksellisia suhteita Neuvostoliiton johtoon. Päinvastoin, Neuvostoliitto näki Tannerin usein vastustajana, siksi Paasikiven Rytin olisi pitänyt jättää hänet rauhan neuvotteluporukasta kokonaan pois.
Nyt kannattaisi rukoilla, että ei tehtäisi kansanmurhaa.
Niin, ettei esim. Israelille vihamieliset musliminaapurit koskaan onnistuisi juutalaisten tuhoamissuunnitelmissaan. 7.10 tapahtui se, jonka Hamas haluaisi olla jokaisen juutalaisen kohtalo. Kaikki juutalaiset ovat heille riistaa, eivät varoittele, eikä pyydä sivullisia poistumaan, toimita heille lääkkeitä ja muuta apua, kuten Israel tekee sodassa terroristeja vastaan.
Israelia onkin paljon tuhottu. Siviilikerrostaloja on ammuttu raunioiksi, sairaaloita ja päiväkoteja tuhottu ihmiset mukana. Ihmiset näkevät nälkää, kuolevat tauteihin eikä heillä ole paikkaa mihin mennä.
Kyllä ne terroristit ovat ikävää väkeä.
Eivät vain mielikuvituksessaan tuhoa toisen maata ja tekee kansanmurhaa, vaan tekevät sen oikeasti.
Terroristit olisivat kivoja jos ne vain mielikuvissaan tuhoaisivat toisen kansan, mutta eivät oikeasti pommittaisi siviiliasumuksia maan tasalle uhreista välittämättä, jos eivät häikäilemättömästi tuhoaisi sairaaloita ja päiväkoteja ihmisineen aiheuttaen näin mittaamatonta kärsimystä ja tuhoa. Jos eivät tappaisi kymmeniä tuhansia viattomia siviilejä mitään katumusta tai pahoittelua osoittamatta.
Joskin eiväthän he olisi edes mitään oikeita terroristeja jos eivät noin tekisi.
Hamas tuhosi ja tuhoaa, sekä tekee kansan kansansa murhaa koko ajan. Niin kauan se sitä tekee, kunnes se vapauttaa panttivangit luolistaan ja kellareistaan ja päästää heidät omaistensa luokse. Hamas aloitti kansan murhan tappamalla tappamalla ja teloittamalla1400 lasta ja nuorta jotka olivat tulleet kuuntelemaan mielimusiikkia festifaaleille ja veivät panttivangeiksi yli 250 lasta ja nuorta, joista yli sata on vieläkin Hamasin kidutettavana.
Gaasasta otetussa videossa, mikä näytettiin kuukausia sitten television uutis tai ajankohtais lähetyksessä. Gaasalaismies huusi kuvaajalle, että hamas tappaa meidät tänne kaikki. Tämä ja varmaan suurin osa gaasalaisia, on samaa mieltä Hänen kanssaan.
Hamas on jo heikentynyt sotilaallisesti, joten ei siitä enää juuri uhkaa ole Israelin armeijalle.
Ajatella jos Linnan romaanissa olisi kuvattu sitä miten pelastakaa lapset ry:n työntekijä kuolee. Sekä YK:n ja avustustyöntekijöitä olisi kuollut 337.
Aika kammottavaa ajatus miten joku voisi tehdä sellaisia sotarikoksia.
Olen lukenut romaaneja, joissa työntekijöitä on kuollut.
337?
”Appiukkoni sanoi, että Suomen upseerit ja aliupseerit eivät milloinkaan käskeneet kiroillen, eikä siellä muutenkaan kukaan kiroillut…”
No jaa, eiköhän lie kiroilleet aivan kuten siviilissäkin. Ellei suoranaisia kirosanoja niin jotain kiertoilmaisuja ainakin. Ehkä appiukkosi ei kuullut, mutta kyllä kyllä vanhat jermut aikoinaan kiroilivat siinä missä ennenkin.
”Suomalaiset nuoret armeijan käyneet miehet. Oli sotien aikaan Jeesukseen uskovia Kristittyjä. Joiden arvot oli. Koti Kristinusko ja Isänmaan vapaus.”
Toki oli heitäkin, mutta rintamalla olivat niin ateistit, juutalaiset kuin suomen muslimit eli tataaritkin. Unohdettiin se veljessodan luoma riita siksi aikaa. Suurin osa oli tavallisia luterilaisia, joilla ei ehkä noin vahvaa näkemystä ollut.