Olen seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa 1,5v. Ikäeroa meillä on useampi vuosi, hän siis nuorempi. Suhteen alkuaikoina meni todella hyvin (niinkuin yleensä meneekin), mutta viimeiset puoli vuotta on alkanut tehdä tiukkaa.
Hän ei ole kuitenkaan tehnyt mitään väärää, kuten pettänyt, huutanut, rähjännyt, lyönyt tms. Sen suhteen, en minäkään. Emme itseasiassa ole riidelleet kunnolla juuri lainkaan koko suhteen aikana. Seksikin on hyvää, siinä ei siis valittamista. Ulkoisesti katsottuna, kaikki on kunnossa.
Ahdistukseni tuleekin syvemmältä. En tiedä, johtuuko se tyttöni nuoresta iästä, mutta hän on alkanut tuntua viime aikoina yksinkertaisesti kakaralta. Tai enemmänkin teiniltä. Siis, sanalla sanoen...tyhmältä. Sellaiselta, jonka kanssa ei voi keskustella juuri mistään järkevästi. Sanon tuntua, koska onhan mahdollista, että hän on oikeasti fiksu. Ongelma onkin, etten koe olevani samalla aaltopituudella.
Pahinta on, kun hän valittaa siitä, ettemme ole keskustelleet viime aikoina mistään kunnolla. Yleensä mumisen jotain tyyliin "eipä ole tullut juteltua juu". En kai sentään voi sanoa hänelle suoraan "en voi keskustella kanssasi, koska olet tyhmä". Mikä kuitenkin ON syy!
Olen seuraillut kuitenkin tilannetta yli puoli vuotta, ja hän on pysynyt samanlaisena. Ei hän siitä muutu. Näistä syistä on alkanut tuntua siltä, ettei meillä ole mitään yhteistä. Kun toiseen ei saa yhteyttä keskusteluilla, eikä harrastuksetkaan mene yksiin, onko suhdetta järkeä enää jatkaa? Miksi olla ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tunne yhteyttä? Johon joutuu suhtautumaan kuin pikkulapseen?
Voinko jättää ihmisen 1,5v jälkeen tuollaisista syistä, kun toinen ei ole tehnyt mitään konkreettisen väärää? Miten kertoa hänelle ajatuksistani? Olen täysin umpikujassa.
Hän ei ole kuitenkaan tehnyt mitään väärää, kuten pettänyt, huutanut, rähjännyt, lyönyt tms. Sen suhteen, en minäkään. Emme itseasiassa ole riidelleet kunnolla juuri lainkaan koko suhteen aikana. Seksikin on hyvää, siinä ei siis valittamista. Ulkoisesti katsottuna, kaikki on kunnossa.
Ahdistukseni tuleekin syvemmältä. En tiedä, johtuuko se tyttöni nuoresta iästä, mutta hän on alkanut tuntua viime aikoina yksinkertaisesti kakaralta. Tai enemmänkin teiniltä. Siis, sanalla sanoen...tyhmältä. Sellaiselta, jonka kanssa ei voi keskustella juuri mistään järkevästi. Sanon tuntua, koska onhan mahdollista, että hän on oikeasti fiksu. Ongelma onkin, etten koe olevani samalla aaltopituudella.
Pahinta on, kun hän valittaa siitä, ettemme ole keskustelleet viime aikoina mistään kunnolla. Yleensä mumisen jotain tyyliin "eipä ole tullut juteltua juu". En kai sentään voi sanoa hänelle suoraan "en voi keskustella kanssasi, koska olet tyhmä". Mikä kuitenkin ON syy!
Olen seuraillut kuitenkin tilannetta yli puoli vuotta, ja hän on pysynyt samanlaisena. Ei hän siitä muutu. Näistä syistä on alkanut tuntua siltä, ettei meillä ole mitään yhteistä. Kun toiseen ei saa yhteyttä keskusteluilla, eikä harrastuksetkaan mene yksiin, onko suhdetta järkeä enää jatkaa? Miksi olla ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tunne yhteyttä? Johon joutuu suhtautumaan kuin pikkulapseen?
Voinko jättää ihmisen 1,5v jälkeen tuollaisista syistä, kun toinen ei ole tehnyt mitään konkreettisen väärää? Miten kertoa hänelle ajatuksistani? Olen täysin umpikujassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä ihmeessä jätä ellet tytöstä enää tykkää.
Alkuhan on aina ihanaa, mutta jossain vaiheessa koittaa arki.
Saanko kysyä ikäänne, siis molempien?
Keskusteluyhteyden puuttuminen ei ole mikään
pieni ongelma.
Helposti käy niin, ettei tuossa tilanteessa
pysty enää arvostamaan toista.
Seurusteluhan on olemassa juuri siksi, että
voi toiseen tutustua ja arvioida, tulisiko
tarinasta pidempiaikaista.
Minusta reiluinta olisi se, että kertoisit
hänelle itse, että koet ongelmaksi teidän
suhteessa olevan keskustelujen puutteen.
Näin sinun ei tarvi kehitellä turhia
tekosyitä mahdollisen eron varalle.
Jos keskusteluyhteyttä ei sittenkään viellä
synny,saattaa olla että olisi paras harkita
eroakin jo.
Tuo asia kun on kuitenkin niin tärkeä,
miltei suhteen perusasioita.
Jos teet eron, tee se pehmeästi.
Tuo eron syy nimittäin kolauttaa helposti
itsetuntoa kovasti.
Toisaalta se kyllä saattaa auttaa häntä
kehittämään itsessään tätä puolta lisää
vastaisissa suhteissaan.
vaikuttaa tutulta. kuin mun elämästä.
mistä päin oot? ettet vaan oo sä.
Tyttö20: Olen 21 ja hän 18. .....: Enpä usko, että kuitenkaan tunnemme, heh. Vai menikö iätkin yksiin?
Mutta tuota...meinasi sitten todellakin mennä poikki hänen kanssaan tässä joku aika sitten, minkä jätin mainitsematta viimeksi. Itkunväännöksihän se meni, mutta en kuitenkaan voinut jättää häntä siihen paikkaan, kun hän anelemalla aneli, että antaisin suhteelle vielä tilaisuuden. Suostuin siihen, vaikka tiedänkin edelleen, että ei se tule kauaa kestämään. Tein sen suureksi osaksi säälistä, en siksi, että itse olisin ollut mitenkään vakuuttunut ratkaisun järkevyydestä.
Loinko hänelle turhaa toivoa nyt? Kun tiedän jättäväni hänet jossain vaiheessa, todennäköisesti hyvin pian...
Jos tyttö olisi jättämässä sinut, haluaisitko, että hän tekisi sen hitaasti vai nopeasti?
Pitkittämällä yhdessäoloa vahvistat hänen toivoaan.
Ole hänelle rehellinen ja toimi sen mukaan.
Niin palautuu myös oma mielenrauhasi, koska
tunnet tekeväsi oikein.Vaikka se sattuisikin.