Maailma joka uhrasi Luojansa ja ihmisen pahuus

Toisinaan kuulee kuinka ihmiset arvostelevat Jumalaa siitä millainen maailma on. Jotkut väittävät maailman tilan perusteella että he siksi eivät voi uskoa Jumalaan. Raamatussa Jumalasta ei opeteta että maailman pahuus olisi hänen syytään. Nämä ihmiset eivät siis kiistele Jumalaa vastaan reilusti vaan siten, että ensin itse päättävät mitä ja kuka Jumala on, ja sitten haukkuvat ja syyttävät häntä.

Mutta Jumala oli Kristuksessa (2 Korint. 5:19). Ja tiedämme hänen elämästään, että paholainen alusta asti yritti, ihmisten kautta, tuhota hänet. Niin paljon saatana vihaa Jumalaa ja ihminen joka paholaista seuraa, myös vihaa Jeesusta, siis todellista Jeesusta, ei sitä jeesusta, joka ei ole Jumala, ja jota ei ole.

Me näemme siis että maailma on paha, ja jumalankieltäjätkin sen pääasiassa tunnustavat. Jumalan sana ei väitä että maailman kuuluisi olla hyvä, vaan päinvastoin, että se on paha ja pahan vallassa, jopa niin, että kun Jumala tulee tänne, niin hänet heti halutaan tappaa ja tuhota ja lopulta paha sai tahtonsa lävitse ja ihmiset myös.

Mutta Jumala rakkaudessaan salli tämän ja oli päättänyt, että se tapahtuu, että hänet uhrataan Jeesuksessa ihmisten sijaisena. Ja meitä uskovia pilkataan kun tunnustamme että tämä uhraus tarvittiin, koska me kaikki ihmiset olemme pahoja olleet. He väittävät ettei mitään uhria tarvita. Että heidän tulisi kelvata Jumalalle pahuutensa kanssa, ilman syntien sovitusta ja ilman uskoa. Ja heistä se on "epäreilua" kun joku heitä enemmän pahaa tehnyt voi saada armon ja anteeksiannon, mutta he itse pysyvät tuomion alaisina epäuskonsa vuoksi. He olettavat että he ansaitsevat enemmän ja parempaa kuin me, jotka tunnustamme, että emme ansaitse Jumalan rakkautta ja anteeksiantoa.

Ihmisellä on lupa tehdä hyvää niin paljon kuin haluaa ja olla tekemättä pahaa, mutta silti meistä jokainen on itsekäs ja paha olento. Emme me pääse omaa pahuuttamme pakoon osoittamalla kohti meitä suurempia syntisiä. Sensijaan kun me tunnustamme että tarvitsemme Jeesusta, aukeaa meille tie parannukseen, koska silloin me tunnustamme pahuutemme ja opimme laittamaan toivomme siihen että Jumala voi meidät parantaa ja hänen armoonsa.

Nuo epäuskoiset eivät ota omaa pahuuttaan tosissaan, siitä se kertoo, kun he pilkkaavat eivätkä halua uskoa. Heitä ei haittaa se että Jumalan Pojan veri vuodatettiin siksi mitä hekin ovat. He osoittavat olevansa samanlaisia kuin paatuneimmatkin syntiset ja heidän korkeat luulot omasta itsestään osoittautuvat valheiksi. Aivan kuten murhamiehetkin, he kokevat oikeudekseen elää synnissä sen ajan jonka Jumala on meille verellänsä lunastanut. Ainoa syy miksi Jumala ei hukuta kadotukseen jokaista meistä kun olemme pahaan ryhtyneet, on hänen Poikansa veri.

Ja ihmiset voivat sanoa että iankaikkinen kadotus on liian suuri rangaistus ajallisesta synnistä, mutta keitä me olemme päättämään miten vakavaa synti on ja kuinka meitä siitä tulisi rangaista? Kaiken teemme iankaikkisen Jumalan kasvojen edessä. Ja miettikää sitä itsekkyyden määrää, kun me ihmiset annamme niin suuren arvon pahuudellemme, että emme Jumalasta välitä mitään vaan teemme mieluummin omaa tahtoamme ja kaikkea turhaa ja typerää sen ajan jonka hän sallii meidän elää täällä.