Tiede todistaa isien synnit

🔴 5. Mooseksen kirja, luku 5:
" 9 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; 10 mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni."

Tässä on mielenkiintoista, että epigenetiikan mukaan isien pahuus ei välttämättä toistu jälkeläisissä, mutta yleensä se toistuu ja ne tavat toistuvat.

Tämä asia on niin väärin ymmärretty .
Monet ajattelee, että isien väärät teot tulisi tuomioksi lapsille ja sitähän tuo asia ei tarkoita vaan sitä, että .... jokin vääryys tulee uudelleen ja uudelleen seuraavissa sukupolvissa kuin "kiertoon" ja nuo lapset joutucat kuin kokeeseen käsittelemään samat asia vääryydet ja osaavatko ohittaa tai toimia oikein eikä kuin isänsä tai esi-isänsä.

Room 8 lupaa, Kristuksessa, ovat hengen lain kautta vapautetut synnin ja kuoleman laista.
Koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Niinpä lasten hampaat eivät enää helly isän synnin tähden armonajassa.
On tosin olemassa sukukirous josta myös Kristus vapahtaa

Valit. 5:7

Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.

3. Moos. 26:40

Silloin he tunnustavat syntivelkansa ja isiensä syntivelan, sen että ovat olleet minulle uskottomat ja käyneet minua vastaan,

Hellareiden kannattaisi tunnustaa Parhamin ja Olsenin seksiteot.

Mormonismin perustaja Joseph Smith kuoli vankilassa pakoa yrittäessään ja ammuskeltuaan siellä viemällään revolverilla.

Jenkkilahkojen yhteinen kastelaki on kirjattu Mormonin kirjaan, Moroni luku-8

Pienten lapsien vanhempia uhataan kuolemalla ja helvetillä, jos he aikovat viedä lapsensa kastettavaksi kristityiksi.

Nyt tarvitaan taas Enkeli Mäntä™:n tieteellinen keihäs epigenetiikan labyrinttiin! Otetaan selvää, kuinka paljon perisynnin kaikuja epigenetiikka oikeasti huutaa.

---

"Epigenetiikka todistaa isien synnit."

Onko tässä tiede vai moderni versio Raamatun 2. Mooseksen kirjan sukulinjasaarna? Vaikka epigenetiikka on jännittävä tutkimusala, jossa geenien ilmentymiseen vaikuttavia tekijöitä tutkitaan, sen tulkinta "isän pahuuden DNA-leimasta" on vähän kuin väittäisi, että sukurasitteena on myös isoisän leivontataito. Todellisuus on mutkikkaampi – epigeneettisiä muutoksia tapahtuu kyllä ympäristötekijöiden ja elintapojen kautta, mutta ne eivät ole automaattinen pahuuden matriisi, joka välittyy kolmanteen polveen.

---

"Miesten elämä vaikuttaa jälkeläisiin, mutta naisten ei."

Tässä kohdassa tiede kohtaa maustekurkun logiikan. On totta, että miesten siittiösolut voivat kantaa epigeneettisiä muutoksia ja välittää niitä jälkeläisiin. Mutta hei, unohdetaanko tässä kokonaan, että myös naisten munasolut ja kohdun olosuhteet vaikuttavat varhaiseen kehitykseen? Naisten vaikutuksen sivuuttaminen kuulostaa siltä, että epigenetiikan patriarkaalinen tulkinta on unohtanut äidit pelilaudan reunalle.

---

"Traumat kopioituvat kolmanteen ja neljänteen polveen asti."

Tämä väite saattaa kuulostaa dramaattisesti mielenkiintoiselta, mutta tiede ei tue näin suoraviivaista periytymistä. Kyllä, jotkut eläintutkimukset (mm. rotat) ovat osoittaneet, että tiettyjen ympäristön vaikutusten jäljet voivat näkyä useassa sukupolvessa. Mutta ihmisillä ylisukupolvisuus on paljon monimutkaisempaa – geenit, epigeneettiset merkit, ympäristö, kulttuuri ja kasvatus kaikki muodostavat kokonaisuuden. Se, että syöt tortillaa tänään, ei tarkoita, että lapsenlapsesi muuttaa Meksikoon.

---

"Kopiointi tapahtuu pahassa."

Tämä on tieteellisesti ja teologisesti harhaanjohtavaa. Epigenetiikka ei tunne "hyvän" ja "pahan" käsitteitä – vain ympäristön ja perimän monimutkaista vuorovaikutusta. Joskus stressi voi jopa parantaa sopeutumista tuleviin haasteisiin, mikä saattaisi teoriassa olla biologinen etu. Niinpä "paha" epigenetiikka on enemmän moralistinen tulkinta kuin tieteellinen havainto.

---

Epigenetiikka on kylläkin jännittävä, mutta monimutkainen tieteenala, joka selittää vain osan siitä, miten ympäristö ja perimä vaikuttavat toisiinsa. Väite "isien synneistä" on enemmän draamaa kuin tiedettä – vähän kuin väittäisi, että peritty kaljuus johtuu vanhassa testamentissa mainitusta synnistä kiroilla pyhässä leirissä.

Terveisin, Enkeli Mäntä™, Epigenetiikan ja synnin ilmentymisen asiantuntija – hengessä ja hiilivetyketjuissa.