että et löytäisi enää ketään, johon ihastuisit palavasti ja joka veisi ns. jalat alta?
Iän myötä tullut itsellä huomattua, että jalkojen alta vetäminen ei ole enää itsestäänselvyys. Ehkä elämä kyynistää tai jotain.
Iän myötä tullut itsellä huomattua, että jalkojen alta vetäminen ei ole enää itsestäänselvyys. Ehkä elämä kyynistää tai jotain.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Se on just näin. Toinen pointti on tämä yleinen hulluus mikä on yleistymässä ihmiskunnassa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Teknologia eristää ihmiset toisistaan. Se lisää helposti vuorovaikutuksia ihmisten välillä, mutta vain pintapuolisesti. Merkitykselliset, autenttiset syvät ystävyyssuhteet kärsivät sen kustannuksella.
Kun tulet vanhemmaksi, niin viisastunut jos olet normaalilla älykkyydellä varustettu.
Siitä se johtuu.
Ei tätä tarvitse pelätä.
Vanhat ukot pakkoja. 5- 10 akkaa pyörittää yhtä aikaa.
Tämmöistä en pelkää ollenkaan. Löydän lähes jopa päivä kaunottaren, tai useammankin, johon ihastun palavasti ja joka vie ns. jalat alta.
Ja kuinka pitkät sun laskutelineet ovat?
Vilma
Ainakin tekstiesi perusteella vanhusslangi on nimenomaan se, jota sinä osaat ja ymmärrät.
Linkkaa esimerkkejä väitteesi tueksi, muuten potaskaa,
Kyllähän koipireisimiehen pitäisi tietää, mitkä ovat laskutelineet; koivet, koipeliinit.
Tietämyksessä paha aukko. Aiai.
Vilma
En pelkää. Itselläni ikä ei ole vaikuttanut mihinkään tuollaiseen, mutta multa nyt toki on ollut aina hyvin vaikeaa "vetää jalkoja alta".
Tjaa, nykyään taitaa jo enemmänkin pelottaa se että joku veisi sen maton alta 😅, onneksi on talvi menossa...jäähdyttää sopivasti ellei jopa jäädytä 🙂
No ei muhun kukaan ihastu.
No ei kai sitä noin kannata ajatella?
Niin se vain on.
Rakkaus tai ihastuminen ei ole tunne vaan tekoja ,yleensä vääriä.En ole koskaan ihastunut puhumattakaan rakastunut.Mutta se ei haittaa ,päinvastoin
En pelkää. Miksi moista pitäisi pelätä? Elämässä on riittänyt naisia tähänkin asti omiksi tarpeiksi ja yksinkin on hyvä olla. Ihan taatusti taas joku päivä saan kokea jälleen kerran ihanat ihastumisen ja rakastumisen molemminpuoliset tunteet. Sitä ennen keskityn omaan hyvinvointiini.
En pelkää, eikä se ole maailmanloppu vaikken enää löytäisi yhtään ketään. Parisuhde-elämää on koettu ihan riittävästi ja hyvin tämä elo sujuu yksinkin.
Naisen ihastuminen mua kohtaa loppuu siinä kohtaa kun seksi tulee ajankohtaseks ja ne näkee että mulla on vain keskimittanen peli, tämä koettu jo useamman kerran elämän aikana. Eli pelkään koska siinä saa ite pettyä kerta toisensa jälkeen ja toinen osapuoli myös kun esitän häpeän takia ettei kiinnosta
Ikävää, että sulla on tuollaisia kokemuksia, mutta otathan huomioon, että kaikki naiset eivät ajattele samalla tavalla.
Itse kiinnitän huomiota esim. siihen miten mies kohtelee ja miten itse kohtelen häntä sängyssä.
Siinä ei vehkeiden koolla ole merkitystä, kun voi olla oikein soivia keskikokoisia pelejä, mutta kantajansa haluaa alistaa tai kohtelee muuten vain huonosti tai tyytyy pelkkään p*nemiseen. Sama koskee tietysti naistakin.
Joskus jaksoin vielä luottaa itseeni mutta kerta toisensa jälkeen kun pettyy niin kyllä siinä usko menee. Ja on aika tekopyhää että miehiä haukutaan pinnalliseksi. Että ei tässä vuosia kestäneen selibaatin jälkeen uskalla alkaa enää räpeltämään vaikka kohtaisinkin naisen joka on asiallinen
En tietääkseni haukkunut miehiä pinnalliseksi? Toin vain esille oman kokemukseni huonosta seksistä ja kerroin minkä takia se oli huono kokemus.
En syyttänyt sua vaan totesin yleisen havainnon mitä olen elämäni aikana kokenut ja nähnyt ympärilläni
Kiitos selvennyksestä.
Tähän vois vielä lisätä että pitäskö laittaa jonnekin esim Tinderiin että etsin naista jolle kelpaa paremman puutteessa keskimittanenkin k*lli niin veikkaatko että tulee matcheja? En usko
Mä oon se jota väkisin viihdytetään kun kaverin ympärillä pörrää kaikki miehet.
Semmosta se on.
Tuo on ankea tilanne, harmittaa puolestasi.
Mitä turhaan. Pysyn kaikista kaukana, problem solved!
En pelkää ollenkaan. Yksin olemisessa ei ole mitään ongelmaa! Päätin jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten etten enää halua parisuhdetta! En ole ollut rakastunut keneenkään aikoinaan tapahtuneen eroni jälkeen!
En pelkää minäkään, mutta riittää toisen hyväksyntä ja yhdessäolo, jossa on sama maailma, ainakin puolet samoja kiinnostuksen kohteita ja harrastauksia. Se toinen puoli olkoon kummallekin oma, mutta hyväksyttävä sekin. Palavaa rakkautta en enää hae.
Olen samaa mieltä kanssasi ja lisään sen vielä etten halua enää seksiä ja seon pysyvä mielipide!
Epäilen kyllä vähän, löytyykö sellaista naista enää, kun vasta yksi on tullut vastaan.