Ensinnäkin tiedostan että tämä on jollain tavalla todella sairasta mutta haluan kertoa jutun silti. Älä lue vaikka jos olet herkkä ja taipuvainen imemään internet testejä itseesi.
Eli minulla oli lapsena seuraavanlainen ongelma. Jossain vaiheessa teini-ikää. Aloin nähdä keskustelukumppanit erilaisessa valossa kuin normaalisti. Sen sijaan että näkisin edessäni ihmisen jolla on normaali iho ja silmät ja suu ja hiukset, niin pystyinkin kuvittelemaan todella voimakkailla mielikuvilla millä sen minun kanssa puhuvan ihmiset aivot näyttävät kulloisellakin hetkellä sen kallon sisäpuolella.
Valitettavasti tämmöinen tila on jotenkin sairas, koska siinä hetkessä ei enää näe sitä ihmistä jotenkin vertaisena ja yhtä älykkäänä vaan jotenkin typistettynä ja itseä tyhmempänä organismina, joka toki tuottaa puhetta mutta jonka malli on niin yksinkertainen ettei se anna itselle mitään mielinkiintoa.
Siksi keskustelujen aikana tunsin oloni todella todella ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Voisin verrata tilannetta siihen että puhuisi vaikkapa apinan kanssa silloin kun haluaisi keskustella syvällisiä tai etsisi ymmärrystä vaikkapa maan kiviltä.
Minä en oikein ymmärrä että mistä se voi johtua? Onko ilmiölle nimeltä joku syndrooma tai psykologinen malli joka saa ihmisen niin kyyniseksi että näkee toiset ihmiset robotin omaisina puhetta tuottavina organismeina jotka ei kuitenkaan ole läsnä siinä tilanteessa kokemassa samoja tunnetiloja kuin itse..
Tämä ajatus maailma on sinänsä aika vaarallinen jos ihminen ei osaa suhtautua siihen oikein ja voi johtaa vaikka minkälaisiin tekoihin jos menettää inhimillisyytensä muita kohtaan. Eikä se ole minulla todellakaan aina ollut elämässä läsnä, mutta muistan tuon tilanteen jälkeen jotenkin muuttuneeni erilaiseksi.
Eli minulla oli lapsena seuraavanlainen ongelma. Jossain vaiheessa teini-ikää. Aloin nähdä keskustelukumppanit erilaisessa valossa kuin normaalisti. Sen sijaan että näkisin edessäni ihmisen jolla on normaali iho ja silmät ja suu ja hiukset, niin pystyinkin kuvittelemaan todella voimakkailla mielikuvilla millä sen minun kanssa puhuvan ihmiset aivot näyttävät kulloisellakin hetkellä sen kallon sisäpuolella.
Valitettavasti tämmöinen tila on jotenkin sairas, koska siinä hetkessä ei enää näe sitä ihmistä jotenkin vertaisena ja yhtä älykkäänä vaan jotenkin typistettynä ja itseä tyhmempänä organismina, joka toki tuottaa puhetta mutta jonka malli on niin yksinkertainen ettei se anna itselle mitään mielinkiintoa.
Siksi keskustelujen aikana tunsin oloni todella todella ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Voisin verrata tilannetta siihen että puhuisi vaikkapa apinan kanssa silloin kun haluaisi keskustella syvällisiä tai etsisi ymmärrystä vaikkapa maan kiviltä.
Minä en oikein ymmärrä että mistä se voi johtua? Onko ilmiölle nimeltä joku syndrooma tai psykologinen malli joka saa ihmisen niin kyyniseksi että näkee toiset ihmiset robotin omaisina puhetta tuottavina organismeina jotka ei kuitenkaan ole läsnä siinä tilanteessa kokemassa samoja tunnetiloja kuin itse..
Tämä ajatus maailma on sinänsä aika vaarallinen jos ihminen ei osaa suhtautua siihen oikein ja voi johtaa vaikka minkälaisiin tekoihin jos menettää inhimillisyytensä muita kohtaan. Eikä se ole minulla todellakaan aina ollut elämässä läsnä, mutta muistan tuon tilanteen jälkeen jotenkin muuttuneeni erilaiseksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi aliarvioida muita ylipäätään? Miksi ajatella liian monimutkaisesti? Itse en ole koskaan oikein pitänyt ihmisistä, jotka pitävät itseään muita parempina.
Normishittiä. Suurin osa ihmisistä uskoo ja on liian laiskoja ajattelmaan. Kun ajatteleva ihminen katsoo ja kuuntelee uskovia ihmisiä riittävän kauan, ottaa uskovien ihmisten aivotkin kuvatun kaltaisen muodon... :) Kaikki tulee näkyviin juuri sellaisena kuin se todella on... :)
Ajattele, että muilla ihmisillä on ihan samanlainen oikeus olla olemassa kuin sinulla. Kaikki pahat ajatukset muista ovat pahasta ja ne vahingoittavat näin ajattelevaa itseään kaikista eniten.
Toki, jos on pakkoajatuksia, kannattaa mennä juttelemaan psykiatrille. Hän voi määrätä myös sellaisia lääkkeitä, jotka voivat helpottaa tätä oiretta huomattavasti.
Pääasia tietenkin on, ettei tee itselle, eikä muille mitään pahaa.
Voimia!
Kaunista.tämä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ole mitä olet. Ihana olet🤷♀️
Ainakin se on tosi voimakas ulkopuolisuuden tunne. Ehkä se on sukua sille, että kerran tunsin pieneneväni yhä kiihtyvämpää vauhtia yhä oöemattomammaksi pisteeksi avaruudessa, eikä minulla ollut enää mitään kiinnityspistettä tai tarttumapintaa todellisuuteen.
Tunsin siinä tilassa avuttomuutta. Kertomastasi ajattelen kuitenkin, että tunsi suurta ylemmyyttä. Mutta silti jotenkin aika samanlaltaisen tilan kuvaus. Toki tuo omani oli vain hetkellinen. Luulen että ymmärsin selkeämmin sen jälkeen, etteivät kukaan ihminen pysty ihmeisiin.
Sinussa on ääretön voima vaikuttaa luoda hyvää tai pahaa. Ja sen vaikutuksen /luomisen jälkeen, sitä itsellesi tilaat. Nuo pohdinnat kertoo sen että sinulla ei ole mitään hätää🤷♀️
Sinulla on lääkärin ajatusmaailma. Se näkee potilaan aina arvioitavana ja potilaan kertomus, käytös ja ilmoitettu vaiva on kokonaisuus, joka voi olla ihan muuta kuin mitä potilas itse arvelee. Olet lääkäri!
Loistava diagnoosi! 👏😂
😂😂😂