Mistä voi johtua?

Ensinnäkin tiedostan että tämä on jollain tavalla todella sairasta mutta haluan kertoa jutun silti. Älä lue vaikka jos olet herkkä ja taipuvainen imemään internet testejä itseesi.

Eli minulla oli lapsena seuraavanlainen ongelma. Jossain vaiheessa teini-ikää. Aloin nähdä keskustelukumppanit erilaisessa valossa kuin normaalisti. Sen sijaan että näkisin edessäni ihmisen jolla on normaali iho ja silmät ja suu ja hiukset, niin pystyinkin kuvittelemaan todella voimakkailla mielikuvilla millä sen minun kanssa puhuvan ihmiset aivot näyttävät kulloisellakin hetkellä sen kallon sisäpuolella.

Valitettavasti tämmöinen tila on jotenkin sairas, koska siinä hetkessä ei enää näe sitä ihmistä jotenkin vertaisena ja yhtä älykkäänä vaan jotenkin typistettynä ja itseä tyhmempänä organismina, joka toki tuottaa puhetta mutta jonka malli on niin yksinkertainen ettei se anna itselle mitään mielinkiintoa.

Siksi keskustelujen aikana tunsin oloni todella todella ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Voisin verrata tilannetta siihen että puhuisi vaikkapa apinan kanssa silloin kun haluaisi keskustella syvällisiä tai etsisi ymmärrystä vaikkapa maan kiviltä.

Minä en oikein ymmärrä että mistä se voi johtua? Onko ilmiölle nimeltä joku syndrooma tai psykologinen malli joka saa ihmisen niin kyyniseksi että näkee toiset ihmiset robotin omaisina puhetta tuottavina organismeina jotka ei kuitenkaan ole läsnä siinä tilanteessa kokemassa samoja tunnetiloja kuin itse..

Tämä ajatus maailma on sinänsä aika vaarallinen jos ihminen ei osaa suhtautua siihen oikein ja voi johtaa vaikka minkälaisiin tekoihin jos menettää inhimillisyytensä muita kohtaan. Eikä se ole minulla todellakaan aina ollut elämässä läsnä, mutta muistan tuon tilanteen jälkeen jotenkin muuttuneeni erilaiseksi.