, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu. ( Room. 9:33)
Kuinka tämä on mahdollista? Kuinka Kristus voi tulla meille vahingoksi ja turmioksi? Evankelistain kertomuksista näemme miten se toteutui juutalaisiin nähden. He loukkaantuivat hänen alhaisuuteensa ja hänen häpeälliseen kuolemaansa. Sitten he loukkaantuivat hänen oppiinsa ja tuomioonsa, ne kun olivat aivan heidän käsitykselleen vastakkaiset.
Samoin käy vielä tänä päivänä. Koko sokea maailma loukkaantuu Kristukseen ja hänen evankeliumiinsa, ikään kuin tyhmään saarnaan ja hulluuteen. Jumalan Pojan ihmiseksi tuleminen, hänen syvä alentumisensa, syntien sovitus hänen kuolemansa kautta, sakramentit, kaikki se on luonnolliselle ihmiselle hulluutta.
Mutta varsinainen »loukkauskallio», jota tekstimme kokonaisuudessaan pääasiassa tarkoittaa on, että Kristus antaa armon ja autuaaksi tekee kelvottomimmankin syntisen, mutta hylkää hurskaimmat tekopyhät. Tämä on kaikkien aikojen »loukkauskallio».
Yhä vielä sanotaan: »tämä vastaanottaa syntisiä», ja »jos hän tietäisi millainen tämä vaimo on, joka häneen tarttuu, että hän on syntinen» jne. Kristuksen ei sopisi ottaa vastaan syntisiä, ainoastaan pyhiä.
Tämmöinen kompastus eli loukkaus syntyy kaikkialla, missä evankeliumia Hengessä ja totuudessa saarnataan. Ja tätä ei esim. tapaa ainoastaan kevytmielisissä ihmisissä, vaan niissäkin, joilla on kiivautta Jumalan puolesta ja »tavoittavat vanhurskautta», valistuneissa kristityissä. He joutuvat tämän johdosta raivoon ja alkavat evankeliumia, Kristuksen armosanaa parjata.
He nimittävät sitä uudeksi, pyhitykselle vaaralliseksi opiksi ja heistä tulee suorastaan sen vihollisia. Niille käy profeetan sanojen mukaan: »Moni heistä kiedotaan ja saadaan kiinni.»
Sillä jollei Kristus evankeliuminsa kanssa olisi tullut heidän luoksensa, olisivat he häiritsemättä pysyneet omassa hurskaudessaan. Mutta nyt heidät kiedotaan valheeseen, ja silloin ilmenee, että he ovat evankeliumin vihollisia, sen takia, että se tuli heidän luoksensa kirkkaammassa valossa, hengen ja voiman osoituksena.
Ja joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Kiitetty olkoon Herran nimi! Vaikka suuri joukko Israelissa ja kristikunnassa loukkaantuu ja kompastuu tähän kiveen, niin on kuitenkin niitä, joille hän on »kallis kulmakivi,» autuuden kallio, jolle he perustavat toivonsa elämässä ja kuolemassa. Näille annetaan tämä vakuutus: »Joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään.» »Ei joudu häpeään», merkitsee, että he eivät pety asettaessaan toivonsa häneen.
Me siis totisesti saamme kaiken, minkä uskossa Kristukseen olemme toivoneet. Emme siinä toivossamme siis pety. Uskovaisetkin voivat usein joutua tällaiseen pelkoon ja epäilykseen, koska Herra näin vakuuttaa. Omistanenkohan minä sen, mitä tavoitan ja mitä nämä sanat sisältävät ja lupaavat?
Pyhäin historiassa näemme tämmöisen epäilyksen toisinaan vaivanneen heitä ja sitä tunnemme myös omassa povessamme. Niin salattua on elämä Jumalassa. Niin monet ovat meidän puutteemme ja vikamme, niin heikko ja himmeä on meidän uskomme, että useinkaan emme tiedä olemmeko todella autuasta kansaa, vaikka uskommekin Jeesukseen.
Silloin tulee iankaikkinen Isä ja vakuuttaa: Rakentakaa turvallisin mielin sille kivelle, jonka minä panen Siioniin. Se ei koskaan petä. »Joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään.» Jokainen, ilman mitään erotusta, joka häneen uskoo. Jokainen, joka syntihädässään pakenee hänen luoksensa. Jokainen, joka heittää kaiken toivon omaan vanhurskauteensa ja lakkaa yrittämästä itse pelastaa itsensä.
Mutta hädässään kuulee ja vastaanottaa evankeliumin Kristuksesta so. tulee vedetyksi hänen puoleensa ja liittyy häneen samoin kuin hänen eläessään täällä maan päällä syntiset häneen liittyivät ja tulivat uusiksi ihmisiksi. Jokainen, joka näin häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Hän ei saa, eikä voi joutua häpeään, vaan hän saa iankaikkisen elämän, niin totta kuin Jumala on totinen ja uskollinen, eikä saata omiansa pettää.
( C.O.Rosenius)
s-seutulainen
Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion...
7
102
Vastaukset
- Anonyymi
Tästä TAAS tulee läpi luterilaisen kirkon ja sen opettama "usko", eli oikeammin siis itse itselleen USKOTTELU.
----------------
" Uskovaisetkin voivat usein joutua tällaiseen pelkoon ja epäilykseen, koska Herra näin vakuuttaa. Omistanenkohan minä sen, mitä tavoitan ja mitä nämä sanat sisältävät ja lupaavat?
Pyhäin historiassa näemme tämmöisen epäilyksen toisinaan vaivanneen heitä ja sitä tunnemme myös omassa povessamme. Niin salattua on elämä Jumalassa. Niin monet ovat meidän puutteemme ja vikamme, niin heikko ja himmeä on meidän uskomme, että useinkaan emme tiedä olemmeko todella autuasta kansaa, vaikka uskommekin Jeesukseen. "
-------------------
Tosi kuitenkin on se, että todellisen uudestisyntymän kokemuksen saanut ja kokenut ei epäile lapseuttaan, sillä hänellä on sydämen varmuus ja Pyhä Henki vakuutena.
Ihan kuten pieni lapsi ei epäile kuuluvansa perheeseensä, eikä lapseuttaan suhteessa vanhempiinsa.
Mutta tapakristityllä tuota sydämen varmuutta ei ole, kun tämä ei ole kokenut lapseksi ottamista koskaan !
Niin silloin pitää itse vain pinnistellen uskoa, siis oikeammin uskotella itse itselleen kynsin ja hampain yrittäen pitää kiinni vauvakasteeseen ja sakramenttien "armosta", epätoivoisesti ja kouristuksenomaisesti !
Kun ei sitä pelastusvarmuutta ole sydämessä.
Siis silkkaa ihmisen omaa uskottelua, eikä mitään todellista Jumalan ihmisen sydämeen synnyttämää Uskoa !
Siis ihan vastaavaa toimintaa kuin epäjumaliin uskovilla, kuten esim. buddhaan uskovilla vaikkapa.
Ja tässä Rosenius selvästi viittaa siis herätysliike uskoviin ja kirjoittaa todella TÖRKEÄSTI !
---------------------------
" Tämmöinen kompastus eli loukkaus syntyy kaikkialla, missä evankeliumia Hengessä ja totuudessa saarnataan. Ja tätä ei esim. tapaa ainoastaan kevytmielisissä ihmisissä, vaan niissäkin, joilla on kiivautta Jumalan puolesta ja »tavoittavat vanhurskautta», valistuneissa kristityissä. He joutuvat tämän johdosta raivoon ja alkavat evankeliumia, Kristuksen armosanaa parjata.
He nimittävät sitä uudeksi, pyhitykselle vaaralliseksi opiksi ja heistä tulee suorastaan sen vihollisia. Niille käy profeetan sanojen mukaan: »Moni heistä kiedotaan ja saadaan kiinni.»
Sillä jollei Kristus evankeliuminsa kanssa olisi tullut heidän luoksensa, olisivat he häiritsemättä pysyneet omassa hurskaudessaan. Mutta nyt heidät kiedotaan valheeseen, ja silloin ilmenee, että he ovat evankeliumin vihollisia, sen takia, että se tuli heidän luoksensa kirkkaammassa valossa, hengen ja voiman osoituksena. "
------------------
Moni luterilainen herjaa uudestisyntyneitä uskovia täälläkin siitä meidän sydämessä olevasta pelastusvarmuudesta.
Nähdäkseni se on vain ja ainoastaan kateutta !
Ja toki epäuskoa ja ihmetystä siitä, että " miten tuolla vääräoppisella muka voisi olla, kun minulla oikeaoppisellakaan ei ole ? ".- Anonyymi
Ovatkohan kaikki helluntailaiset uudestisyntyneitä uskovia, ja lienevätkö kaikki luterilaiset uudestisyntymättömiä uskosta osattomia?
s-seutulainen - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ovatkohan kaikki helluntailaiset uudestisyntyneitä uskovia, ja lienevätkö kaikki luterilaiset uudestisyntymättömiä uskosta osattomia?
s-seutulainenSanoisin niin, että ennen aikaan tutkittiin herätyslikkeissä tarkasti se, että onko tulija uudestisyntynyt vai ei ja silloin vaadittiin omakohtainen todistus omasta uskoontulosta.
Nykyään ei enää taida olla näin, vaan hamutaan vain väärin jäseniä epämääräisin keinoin.
Joten tilanne on paljon heikentynyt siltä osin.
Luterilaisista käsittääkseni vain murto- osa on uudestisyntyneitä, ja he kokoontuvat käsittääkseni karismaattisissa piireissä.
Eräskin kirkkoherra sanoi suoraan, että jos noita muutamia karsimaattisia ei olisi, niin hän joutuisi laittamaan lapun luukulle.
Mutta kysymys kuuluukin, että ovatko hekään oikeita karismaattiisia, vai niitä samoja eksytyksen hengen vallassa olevia, joita nykyään on paljon myös herätysliikkeiden piirissä.
Toisaalta pitää omasta kokemuksesta sanoa se, että minut olivat vanhempani liittäneet luterilaiseen kirkkoon, mutta uskoon tultuani käsitin sen, kuinka paha eksytys se vauvakaste ja sakramentti oppirakennelma on, joten kun en voinut mitenkään siihen vaikuttaa, niin oli erottava ja lähdettävä pois.
En näet halunnut olla mukana sellaisessa eksytyksessä enkä tulla osalliseksi muiden synteihin ja eksyttämisiin.
Lisäksi Raamattu sanoo ja ohjaistaa hyvin selvästi :
14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani".
17 Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
18 ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias".
Ja jos siis uudestisyntynyt on itse vähänkin lukenut ja perehtynyt Sanaan ja siten tähänkin selvään opetukseen / kehoitukseen, niin eihän silloin voi enää millään kuulua luterilaisten joukkoon.
Joten nähdäkseni vielä silloin kun itse ei asioita kyllin ole Raamatusta itse opiskellut Hengen johdossa ja opetuksessa, voi joku uudestisyntynytkin kuulua luterilaiseen kirkkoon, mutta ei siis enää sitten, kun on ymmärtänyt tuon Raamatunkohdan sanoman kunnolla.
Nähdäkseni ei ole puolustusta.
Ainoa mahdollinen poikkeus voi olla se, että Herra kehoittaa julistamaan siellä oikeaa Ilosanomaa, mutta se tuskin on kovin kauaa mahdollista, vaan kyllä silloin sieltä savustetaan ulos melko nopeasti väittäen uskovaa häiriköksi ja rauhan rikkojaksi.
Varsinkin nykyään kun "ekumenia" on hyväksytty laajalti oikeidenkin uskovien keskuudessa, ja sekin siis tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden sun muiden syiden vuoksi.
Hyvä kirjoitus rosensiukselta.
- Anonyymi
>>Roseniuksen testamentti
Luin Aapeli Saarisalon kirjoittamaa C.O. Roseniuksen elämänkertaa. Tuo hurskas ruotsalainen saarnamies oli saanut halvauskohtauksen vähän yli 50-vuotiaana. Vähän toivuttuaan sairaalassa hän saneli tyttärelleen muutamia sanoja, jotka hänen toivomuksensa mukaan piti hänen kuolemansa jälkeen lähettää läheisten ystävien luettavaksi.
Hän saneli mm: ”Minulla ehkä pian oli edessä lähteminen kaiken maailman tietä. Se tuntui aluksi oudolta, mutta kuitenkin tunsin samalla iloa sen tähden, että minulla jo kauan oli ollut luottamuksellinen suhde Herraan. Olin lähdössä vanhastaan tuntemani Herran ja Vapahtajan luo.
Pian ilmestyi kuitenkin sisäisten silmieni eteen koko joukko syytöksiä. Monet syntini ja vajavuuteni, jotka ovat syynä siihen viheliäisyyden pohjavireeseen, joka on nähtävissä kaikissa kirjoituksissani, nousivat minua vastaan.
Sain kuitenkin uudestaan lohdutuksen. Eteeni nousi koko se suuri joukko veriuhreja, tuo punainen lanka, joka käy läpi vanhan liiton ajan ja joka viittasi uhrisovitukseen esikuvana suuresta, ajan täyttyessä esiin tuodusta uhrista, Jeesuksesta Kristuksesta. Hän oli tullut maailmaan syntisiä pelastamaan. Jos Jumala nyt minun syntieni tähden hylkäisi minut, silloin hänen pitäisi ensin hylätä tuo suuri lunnasraha - ja sitä hän ei voi tehdä.
Mutta nyt nousi esiin uusi kysymys. Onko sinun uskosi tähän lunnasrahaan oikeaa - lajia? Ehkä olet pettänyt itseäni väärällä uskolla? Tämä kysymys näytti hetken vievän minulta kaiken lohdun…”>>
( Ote Olavi Peltolan opetuskokonaisuudesta Pelastusvarmuus)
-
"Etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi” (1 Kor 9:27)
s-seutulainen - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
>>Roseniuksen testamentti
Luin Aapeli Saarisalon kirjoittamaa C.O. Roseniuksen elämänkertaa. Tuo hurskas ruotsalainen saarnamies oli saanut halvauskohtauksen vähän yli 50-vuotiaana. Vähän toivuttuaan sairaalassa hän saneli tyttärelleen muutamia sanoja, jotka hänen toivomuksensa mukaan piti hänen kuolemansa jälkeen lähettää läheisten ystävien luettavaksi.
Hän saneli mm: ”Minulla ehkä pian oli edessä lähteminen kaiken maailman tietä. Se tuntui aluksi oudolta, mutta kuitenkin tunsin samalla iloa sen tähden, että minulla jo kauan oli ollut luottamuksellinen suhde Herraan. Olin lähdössä vanhastaan tuntemani Herran ja Vapahtajan luo.
Pian ilmestyi kuitenkin sisäisten silmieni eteen koko joukko syytöksiä. Monet syntini ja vajavuuteni, jotka ovat syynä siihen viheliäisyyden pohjavireeseen, joka on nähtävissä kaikissa kirjoituksissani, nousivat minua vastaan.
Sain kuitenkin uudestaan lohdutuksen. Eteeni nousi koko se suuri joukko veriuhreja, tuo punainen lanka, joka käy läpi vanhan liiton ajan ja joka viittasi uhrisovitukseen esikuvana suuresta, ajan täyttyessä esiin tuodusta uhrista, Jeesuksesta Kristuksesta. Hän oli tullut maailmaan syntisiä pelastamaan. Jos Jumala nyt minun syntieni tähden hylkäisi minut, silloin hänen pitäisi ensin hylätä tuo suuri lunnasraha - ja sitä hän ei voi tehdä.
Mutta nyt nousi esiin uusi kysymys. Onko sinun uskosi tähän lunnasrahaan oikeaa - lajia? Ehkä olet pettänyt itseäni väärällä uskolla? Tämä kysymys näytti hetken vievän minulta kaiken lohdun…”>>
( Ote Olavi Peltolan opetuskokonaisuudesta Pelastusvarmuus)
-
"Etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi” (1 Kor 9:27)
s-seutulainenNäinhän minä olen arvellut, eli kun "usko" perustuukin oikeasti uskotteluun, niin sitten kun on aika lähteä täältä, niin ihminen joutuukin kohtaamaan todellisuuden omasta "uskostaan", joka on perustunut ihan muuhun kuin Totuuteen.
Eli kun on luotettu vauvakasteeseen ja sakramentteihin ja niiden pelastavan, niin tyhjän päällä on silloin koko se "uskon elämä".
No, edellä jo arvioin tuotakin Roseniuksen "ihan hyvältä" vaikuttavaa kirjoitusta, joka ymmärtämättömälle menee läpi kuin väärä raha, mutta asioita tuntevalle ei mene.
Siis tärkeää on kaiken uskon perusta ja siten sen kirjoituksen ja kirjoittajan oman uskon perusta !
Jos perusta on väärä ja luottamus oikeasti ihan muussa, kuin Kristuksessa, niin se hyvältä vaikuttava kirjoitus onkin oikeasti syvää eksytystä.
Eli ensin tulee selvittää sen kirjoittajan oman uskon perusta ja pohja ja sen mukaan sitten vasta arvioida itse kirjoitusta.
On olemassa todella taitavia "kirjanoppineita", jotka eivät kuitenkaan ole koskaan henk koht uudestisyntyneet, eli tulleet uskoon, eli Jumala ei koskaan ole uudestisyntymisen kautta synnyttänyt sitä oikeaa ja todellista sydämen Uskoa.
No, tuosta voi kyllä saada sen kuvan, että Rosenius juuri ennen kuolemaansa lopulta mahdollisesti uudestisyntyi sen Jumalan synnyttämän synnintunnon kautta ja avulla.
Siis uudestisyntymistä edeltää voimakas synnintunto.
Itse koin olevani maailman syntisin ihminen, joka kipeästi tarvitsi apua ja sovitusta ja vapautusta synneistä ja siitä pahasta syntielämästä ,jossa oli elänyt.
En todellisuudessa varmaankaan ollut maailman syntisin, mutta siltä minusta siinä kohtaa tuntui sydämessä, en kestänyt enää, tarvitsin Jumalan apua ja vapautusta ja armoa, vaikka siten en kokenut ansaitsevani ollenkaan.
Tälläisen synnintunnon Jumala synnyttää ja siten vetää ihmistä luokseen, eli Pyhä Henki paljastaa ihmiselle hänen todellisen tilansa, eli syntisyytensä ja pahuutensa, todella ilmeiseksi niin, että siitä ei pääse yli, eikä ympäri.
Siis vaikka ihminen on paaduttanut pitkäänkin sydämensä, niin etsikkoaikana se ei enää onnistu, oman pahuutensa ja syntinsä on ihmisen siinä kohtaa kohdattava.
Tälläisiä ajatuksia nousi mieleen kirjoittaa, tuosta "Roseniuksen testamentista" !
- Anonyymi
Jeesus oli ja on kompastuskivi juutalaisille.
Miten muka noin viisas mies ei sitä ymmärrä?
Juutalaiset halusivat Jeesuksen hengiltä sapattirikkomuksista ja saivat sen aikaan ottaen Jeesuksen veren päälleen.
Yhä he kärsivät siitä vanhan liiton sapateineen josta tuli kirous heille.
Eikö se ole kompastumista?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1048686
- 936660
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon636449Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme345201Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo634337- 553481
- 503345
- 513062
- 562902
Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per512876