Muistan joskus lapsuudessa 80 -luvulla, kun ei vielä ollut nykyaikaisia suoratoistopalveluja eikä telkkarissakaan ollut kuin kaksi kanavaa, Yle tv1 ja Yle tv2....Mtv 3 teki vasta tuloaan.
Tuohon aikaan oli tapana joulun aikaan hakea R-kioskilta läjä VHS kasetteja vuokralle. Ai että oli sitten mukavaa viihdettä katsoa sen ajan amerikkalaisia joulukomedioita ja toimintaelokuvia Ylen asiaohjelmien jälkeen.
Vähän myöehemmin sain joululahjaksi Nintendon 8 bittisen pelikonsolin. Ihan kuin taivas olisi laskeutunut maanpäälle, kun sai hakattavakseen konsolin mukana tulleen Super Marion. Pelin mukana tullut sorsapeli ja se pistooli jäivätkin hieman vieraiksi, enkä oikein ikinä ymmärtänyt pelin logiikkaa.
Jotenkin muistan, että pelit olivat tuohon aikaan suhteettoman kalliita. Siksi ei niitä juurikaan tullut osteltua, mutta silloinkin R-kioskilta sai lainailtua pelejä. Ehdoton suosikkini oli Super Mario 3 ja voi sitä harmituksen määrää, jos joku oli ehtinyt sen jo vuorata.
Hienointa kyseisessä pelissä oli, kun pääsi lentämään puunlehdellä ja toki ne taivasmaat, joista pääsi noukkiimaan kolikoita. Tykkäsin myös kaikista niistä osioista joissa pääsi sukeltelemaan sammakkomiehen puvussa.
Nykyajan lapsoset eivät varmaan jaksaisi moisia antiikkipelejä pelata minuuttia kauempaa. Silloin se kaikki kuitenkin oli täysin uutta ja ennennäkemätöntä, eikä vastaavaa kokemusta ole sen jälkeen enää kokenutkaan. Ehkä älypuhelimien tulo parikymmentä vuotta myöhemmin pääsee lähimmäksi tuota tunnetta, mutta ei se enää samalta tuntunut. Lapsen mieli ja uusi häkellyttävä teknologia on sellainen yhdistelmä, että aikuisella iällä ei enää samalla tavalla innostu mistään.
Onko muilla vastaavia muistoja lapsuusajoista ja jouluista?
Tuohon aikaan oli tapana joulun aikaan hakea R-kioskilta läjä VHS kasetteja vuokralle. Ai että oli sitten mukavaa viihdettä katsoa sen ajan amerikkalaisia joulukomedioita ja toimintaelokuvia Ylen asiaohjelmien jälkeen.
Vähän myöehemmin sain joululahjaksi Nintendon 8 bittisen pelikonsolin. Ihan kuin taivas olisi laskeutunut maanpäälle, kun sai hakattavakseen konsolin mukana tulleen Super Marion. Pelin mukana tullut sorsapeli ja se pistooli jäivätkin hieman vieraiksi, enkä oikein ikinä ymmärtänyt pelin logiikkaa.
Jotenkin muistan, että pelit olivat tuohon aikaan suhteettoman kalliita. Siksi ei niitä juurikaan tullut osteltua, mutta silloinkin R-kioskilta sai lainailtua pelejä. Ehdoton suosikkini oli Super Mario 3 ja voi sitä harmituksen määrää, jos joku oli ehtinyt sen jo vuorata.
Hienointa kyseisessä pelissä oli, kun pääsi lentämään puunlehdellä ja toki ne taivasmaat, joista pääsi noukkiimaan kolikoita. Tykkäsin myös kaikista niistä osioista joissa pääsi sukeltelemaan sammakkomiehen puvussa.
Nykyajan lapsoset eivät varmaan jaksaisi moisia antiikkipelejä pelata minuuttia kauempaa. Silloin se kaikki kuitenkin oli täysin uutta ja ennennäkemätöntä, eikä vastaavaa kokemusta ole sen jälkeen enää kokenutkaan. Ehkä älypuhelimien tulo parikymmentä vuotta myöhemmin pääsee lähimmäksi tuota tunnetta, mutta ei se enää samalta tuntunut. Lapsen mieli ja uusi häkellyttävä teknologia on sellainen yhdistelmä, että aikuisella iällä ei enää samalla tavalla innostu mistään.
Onko muilla vastaavia muistoja lapsuusajoista ja jouluista?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä tyytyväisyys tulee ensimmäisenä mieleen, eli sitä tyytyi niihin tunnelmiin ja lahjoihin mitä sai. Nykyään kun kuulee lapsille ostettavan uutta autoa ja puhelinta lahjaksi, niin onhan se aika pöyristyttävää ja epärealistista. Mietin mistä tuo tunne kumpuaa, onko sekin lopulta kateutta siitä, että ei voi omille samaa tarjota vai onko se huolta siitä, että millainen ihminen kasvaa lapsesta, joka saa kalliita lahjoja?