Seurusteltiin kuukautta vaille viisi vuotta. Nyt olen vasta kaksikymmentä, joten kasvettiin yhdessä. Erosta on kaksi viikkoa, vietimme juhannusta yhdessä, koska kaveripiirimme on sama, ystävämme yhteisiä.. Päätös oli hänen, mielestäni ihan oikea. Pahalta tuntuu, en halua elää ilman häntä. Ajttelen melkein joka hetki. Kaksi yötä olemme eron jälkeen viettäneet yhdessä, seksiä kummallakin kerralla.. Kumpikaan ei etsi uutta suhdetta, hän lähtee heinäkuussa armeijaan ja minä muutan luultavasti pian kauemmaks. Siinäkin oli pari hyvää syytä katsoa elämää ilman toisiamme.. Mutta miksi tuntuu näin pahalta, vaikka tietää että päätös oli oikea?? Mietin vain koko ajan, että pian me palaamme takaisin yhteen, mutta entiseen ei voi enää palata..=(
ikävä
venla
41027
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsellä kävi samoin yhtä pitkän suhteen jälkeen ja n. 1 vuosi oli sellaista on/off-juttua. Tavallaan kummankin päätöksestä eli kummatkin halusivat välillä erota va välillä taas pysyä yhdessä.
Klisee on että aika parantaa mut sekin vaan riippuu yksilöstä. Mulla ainakin auttanut.
Enpä sulle mitään neuvoja osaa antaa. Voin vain sanoa että asioilla on tapana järjestyä...
Soitin eilen exälle, kosko olo oli orpo metroasemalla. Se katsoi elokuvia kotonaan yhdessä häneen ihastuneen kolme vuotta nuoremman takia. Tuli niin kurja olo!!
Erosimme juuri siksi, että olimme enemmän ystäviä, kuin rakastavaisia. Enää en tiedä oliko niin... Mutta taas on uusi aamu, olisin vain halunnut herätä hänen vierestään.. Suukottaa ennen töihin lähtöä..
hei
tiedän tarkalleen mikä on nykyinen olo tilsi.
Itse seurustelin tosin vuoden verran miehen kanssa jonka luulin jääväni elämääni loppuiäkseni. puhuimme lapsista ja perheistä.. yht äkkiä mies halusi pitää tauon ja saoin että se on sitten ero...sen jälkeen on ollut onoff juttua lähinnä seksin merkeissä kerran viikossa...haluan hänestä niin paljon muutakin..en tiedä mitä teen..rakkaus ja ikävä tekee hulluksi:( itken usein ja en tiedä missä mennään..hän ei halua puhua "vakavita" asioista:(erosta on kolme kuukautta ja olen ihan poikki.masenus ja koko ajan sairastelu vie voimia...
miten saan miehen takaisin? miten kysyä onko hänellä jo joku uusi (en usko että on).. ja miten kertoa onko meilä tulevaisuutta...en uskalla puhua hänele tuollaisista asioista enään..
En pysty kuvittelemaan ketään toista miestä elämääni.. Toivon, että joskus parempana ajankohtana palaamme yhteen. Ehkä tämä on vain tauko. Rakastan häntä ja tiedän että hän minua. Luulen että kumpaakin vain jollain tavalla ahdistaa ja haluamme katsoa onko maailmalla muuta tarjottavaa.
En koskaan voinut kuvitella että tälläinen ikävä voi kalvaa näin syvältä ja olla päällimäisenä mielessä koko ajan.