Seurusteltiin kuukautta vaille viisi vuotta. Nyt olen vasta kaksikymmentä, joten kasvettiin yhdessä. Erosta on kaksi viikkoa, vietimme juhannusta yhdessä, koska kaveripiirimme on sama, ystävämme yhteisiä.. Päätös oli hänen, mielestäni ihan oikea. Pahalta tuntuu, en halua elää ilman häntä. Ajttelen melkein joka hetki. Kaksi yötä olemme eron jälkeen viettäneet yhdessä, seksiä kummallakin kerralla.. Kumpikaan ei etsi uutta suhdetta, hän lähtee heinäkuussa armeijaan ja minä muutan luultavasti pian kauemmaks. Siinäkin oli pari hyvää syytä katsoa elämää ilman toisiamme.. Mutta miksi tuntuu näin pahalta, vaikka tietää että päätös oli oikea?? Mietin vain koko ajan, että pian me palaamme takaisin yhteen, mutta entiseen ei voi enää palata..=(
ikävä
venla
6895
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
niin, mikä mahto olla syynä eroon, ku sanot ymmärtäväs ja et päätös oli oikee?
Itse erosin just reilun 5 vuoden suhteesta sen takia et oltiin liiaks kavereita, liian vähän rakastavaisia. Mä ikävöin enemmän sitä joka päiväistä elämää, et oli joku jolle jutella, jonka kanssa puuhailla jne. Eli toisin sanoen enemmän sitä itse parisuhdetta kuin ihmistä.
Kestää se aikansa ennenkun yli pääsee, mut kyllä se aurinko viä risukasaanki paistaa ;) Sitä paitsi olishan sun täytyny siihen erossa oloon totutella kumminki jos toinen kerta armeijaan lähtee :)
Minäkin erosin eilen! Vielä ei tunnu pahalta, mutta luultavasti tuun vielä kaipaamaan entistäni. Me ei tosin oltu yhessä ku 1,5v. Päätimme erota tässä vaiheessa, sillä tulevaisuudenhaaveemme eivät todellakaan kohtaa. Toinen on kaupunkilainen, toinen maalainen ja erilaiset arvot molemmilla. Parempi oli nyt erota kuin esim. viiden vuoden päästä, jolloin sitä varmasti katuisin ns. menetettyä elämää, kaukana kotipaikasta ilman kamuja ja töitä..
Soitin eilen exälle, kosko olo oli orpo metroasemalla. Se katsoi elokuvia kotonaan yhdessä häneen ihastuneen kolme vuotta nuoremman takia. Tuli niin kurja olo!!
Erosimme juuri siksi, että olimme enemmän ystäviä, kuin rakastavaisia. Enää en tiedä oliko niin... Mutta taas on uusi aamu, olisin vain halunnut herätä hänen vierestään.. Suukottaa ennen töihin lähtöä..
Sä ihmettelet ihan normaaleja juttuja. Tottakai on ihan täysin luonnollista, että sulla on kamala ikävä - muuten voisi todeta ettei ole ollut paljon tunteitakaan jäljellä.
Noi on juuri niitä asoita joita kaipaa. Mulla on ihan sama juttu... Ei se mukavalta tunnu, mutta kyllä se alkaa jossain vaiheessa helpottaa. Tai ainakin haluaa uskoa niin. Välillä vaan tulee sellanen fiilis et ero vaan vahvistaa niitä tunteita entisestään!
On se kumma juttu...
Mutta tsemppiä sulle! Kyllä siinä voimia tarvitsee jos haluaa vielä jatkaa elämäänsä.
Eilen tyttöni tuli ja sanoi ettei jaksa enää jatkaa. Mitä nyt vähän juteltiin niin kyllä siinä mun silmät aukes sille "tilanteelle", mut nyt pää on täynnä pelkkää ikävää ja sekavia tunteita. Ainoa täysin varma asia on että rakastan häntä edelleen. Tuntuu todella pahalta, kun enää ei saakaan tunteilleen vastakaikua. Nyt tuntuu tosi yksinäiseltä.
poikaystäväni ei halua jatkaa suhdetta koska välillemme tulee itkä matka. Sattuu niin kamalasti, itkimme molemmat. miksi pitä erota kun sattuu niin kovasti! en o muuta tehny ku itkey!