Viime kesän aloitin reilut 100-kiloisena, itsevarmana ja tyytyväisenä tytöntyllerönä. Nyt vaaka näyttää 59-60kg. Olen enemmän kuin tyytyväinen suoritukseen, vaateostoksilla on hauskempaa, rappusissa en puuskuta ja junassakin voin istua mukavasti =) Mutta. Minun kuori hävisi... olo on välillä niin pirun turvaton. Kuusivuotiaasta 19-vuotiaaksi olin koko ajan kilojen suojissa, nyt kun niitä ei ole enää tekosyynä (itselle), kimppasaunat (naisten kesken), rannat, näytillä tanssiminen (esim. baarissa) pelottaa edelleen. Useammin olen helpottunut kuin peloissani, mutta joinain aamuina tekee mieli kaivaa vuoden vanhoja huppareita ja mahdollisimman peittäviä housuja/hameita, että olisi vähän helpompi olla. Kaupungilla tuntuu kuin kävelisin alasti, ihan kun ihmiset tuijottaisivat, vaikka eivät sitä varmasti tee.
Kai tämä vaatii tottumista...
Kai tämä vaatii tottumista...
Vastaukset 9
Vanhimmat
mielettömän pudotuksen johdosta. Olen joskus onnistunut pudottamaan 20 kiloa ja mielen mukautuminen uuten vei huomattavasti kauemmin kuin fyysinen olemus muuttui. Kyllä se ajan kuluessa helpottaa. Nauti kesästä uuden olemuksen kanssa, hemmottele itseäsi vaikkapa sillä ihanalla mekolla josta aina olet haaveillut, mutta kilojen takia ei ole ollut mahdollisuutta.
Olet tehnyt melkoisen urakan, mistä sait voiman aloittaa. Itse taistelen alun kanssa, joka aamu alkaa uusi kuuri ja jo iltapäivällä mussutan kaikki kahviherkut, taistelu tuntuu niin mahdottomalta. Kiloja kun on enemmän kuin koskaan ennen :(
Niin, tuossahan sen näkee että vaikka laihduttaa valtavasti niin silti se ei välttämättä tuo sitä itsetuntoa ja onnea, PAITSI ajan kanssa :) olen varma, että kunhan rohkeasti porskutat eteenpäin niin alkaa helpottaa. Ja hei, ei kaikki oikeasti välttämättä muutenkaan uskalla/halua tms. tanssia siellä baarissa julkisesti jne... mutta jos se kuuluu yhteen toteutettavista unelmistasi, anna itsellesi aikaa.
Siis itsellä ei tuollaisia ongelmia (toivottavasti kuitenkin vielä joku päivä ;) ole, mutta uskon silti tuohon mitä sanoin!
Ja sitten 50kg:lle, yritä olla aloittamatta mitään kuuria! Ajattele sitä koko elämäsi remonttina ja pikkuhiljaa se hyvä tulee. Itse ainakin yritän kovasti näin ajatella, mullakin PALJON PALJON PALJON pudotettavaa. Mutta yritän ajatella sitä kokonaisvaltaisena elämän muutoksena. Ja mitä sitte jos söitki pullan kahvin kanssa? Yritä vähentää sitten jostain muualta. TAI älä syö sitä pullaa huomenna :) TAI aloita liikunta. Jotkut sanovat, että oikeasti onnistuu pikkuhiljaa. Tänään vähennät kahvista sokeria ja vaihdat maidon rasvattomaan. Ens viikolla tai vaikka ens kuussa jätät sen pullan tai vaihdat sen johonkin kevyempään jne.
Toivotan onnea teille molemmille valtavasti ja itselleni myös. Urakka on vasta edessä mullakin, nyt taas vihdoin tajusin etten halua elää ja olla tällaisena :( haluaisin joskus kokea miltä tuntuu olla kaunis (muualtakin kuin kasvoista). Se ei ole päällimmäinen syy, mutta itselleni se on kova kannustin. Yritän ajatella tuota muiden asioiden ohella kun ajan kuntopyörällä hiki tirskuen :)
TSEMPPIÄ!
Kuule kyllä vain niin on että ihmiset välillä kaupungilla luokin sinuun pitkiä katseita.. mutta ne ovat ihailevia silmäyksiä!! :) Nyt vain pää pystyyn, olet kaunis ilmestys ja jokaisen kohteliaisuuden arvoinen!! Muista pitää kilot kurissa. ONNITTELUT!!!!!! :)
Kiitos kaikille onnittelijoille =) Tottahan se on, että työ ei ole vielä loppu. Minun kohdalla tuskin koskaan, enköhän joudu tarkkailemaan painoani aina... mutta kuten tuossa joku mainitsikin, parempi remontoida elämätavat kuin puhua laihdutuskuurista. Laihduin sellaisella konstilla, josta jäi tehokkaat opit päähän ja niiden kanssa on hyvä jatkaa.
Onnea teille kaikille vielä pudottaville!! Olen elämä todiste siitä, että mikään ei näköjään ole mahdotonta =)
olen just tiistaina aloittanut..elikkä taasen yritän.Mutta olen päättänyt ettei jää yritykseksi
vaan pudotukseksi.
Voisitko kertoa millä konstilla pudotit noin mahtavat lukemat,osaan kuvitella kuinka kevyeksi tunnet itsesi,nauti nyt vaan kevyestä olostasi ja yritä pitää myös,älä päästä painoasi nousemaan.
Puhun nyt asiasta niin kuin minulle on käynyt..
Pudotin kerran 6kk.-20kg,mut ne on tullut takaisin ja niistä haluan päästä eroon.
Painonvartijoiden romppu oli minulla ohjenuorana.
silloin v.87.pudotin ton 20kg.painonvartioissa,,
oli se mahtava tunne,nyt kun olen sairastellut
ja joutunut työelämän jättämään,niin ei ole oikein vara laittaa rahaa siihen,vaik olenhan ainaisjäsen ja siten se kyllä olis halvempaa,,kuuloni on poissa ja korvani huutaa joten vaikea olla ryhmäs.
Mutta nyt on 5pvää takana ja -2kg joten pikkuhiljaa,eiköhän se siitä.Iloitse sinä omasta uudesta sinusta.
Sinulla on ilmeisesti aikamoinen itsekuri. Onneksi olkoon vaan uskon että teit myöskin kovaa työtä kilojen tiputuksen eteen.
Olen itse tällä hetkellä samassa tilassa ja mietin keinoa millä olisi parasta aloittaa. Noin kuukauden kuluttua paikkakunnallani alkaa painonvartijat ja mietin olisiko tämä hyvä keino aloittaa rankka elämänmuutos joka lopulta koituu vain hyväksi :)
Jos voisit mitenkään auttaa, neuvoa asiassa olisin todella kiitollinen. Voin antaa myöskin mailiosoitteeni jos sinulla sattuisi olemaan aikaa ja halua auttaa jatkossakin.
Vielä kerran onneksi olkoon, tulipa hyvä mieli ja motivaatiota omaan aloitukseen kun lukee muiden "menestystarinoita" :)
Reilu vuosi sitten tuhannen laihdutusyrityksen jälkeen tapahtui vain joku hassu "klick" tuolla korvien välissä. Ei siihen sen jälkeen tarvinnut itsekuria, koska tyytyväisyys omiin ainaansaannoksiin oli paljon parempaa kuin suklaa. Oli helppo jättää herkut hyllyyn, kun jokaisesta sellaisesta päätöksestä tulikin yhtäkkiä parempi mieli kuin herkuista.
En tiedä mistä tuo johtui, oliko se vanhojen pettymysten, suuren halun ja riittävän tietomäärän yhteissumma, mutta noin kävi. Points-systeemi sopi minulle kuin nenä päähän!
Kyllä sinäkin siihen pystyt, kunhan muistat yrittää joka päivä uudestaan, ja olla tyytyväinen. Muutamalla kaverilla on laihdutus rysähtänyt siihen, kun ovat syöneet päivässä kymmenen porkkanaa ja kaksi palaa suklaata, niin sitten he itkevät sitä kahta suklaapalaa seuraavan viikon... eihän sellaista rääkkäystä ja itsesyyttelyä kukaan jaksa. Nuttura löysemmälle mutta järki käteen =) Mie söin viime kesänä laihdutuksen alkaessa melkein joka päivä jäätelöä... mutta söin sen välipalan sijaan, en sen lisäksi, ja valitsin jotain kevyttä. Aika pian triplasuklaasuperpuikot alkoivat tuntua liian ällöiltä =)
Mie poistun nyt takavasemmalle, kohti mökkiä, bikinit laukussa! Kyllä se siitä, uskokaa pois!