Viemällä kynttilöitä merkki ja juhlapäivinä on
kaunis tapa, ei siinä mitään pahaa ole. Mutta esim. tuo muualle haudattujen kynttilöin kunnioittaminen on turhaa. Itse en ole päässyt läheisteni haudoille vuosiin, joidenkin matkojen päässä oleville en koskaan.
Minulla on tapana polttaa kynttilät kotona ja muistella samalla pois menneitä. Ei siellä haudassa ole kuin ihmisen kuori. Puheet ovat turhia ei siellä kukaan kuule kauniita sanoja.
kaunis tapa, ei siinä mitään pahaa ole. Mutta esim. tuo muualle haudattujen kynttilöin kunnioittaminen on turhaa. Itse en ole päässyt läheisteni haudoille vuosiin, joidenkin matkojen päässä oleville en koskaan.
Minulla on tapana polttaa kynttilät kotona ja muistella samalla pois menneitä. Ei siellä haudassa ole kuin ihmisen kuori. Puheet ovat turhia ei siellä kukaan kuule kauniita sanoja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei siellä kotonakaan vainaat paikalla ole. Jos tuntuu hyvältä viedä muualle haudattujen muistopaikalle kynttilöitä, on se ihan yhtä hyvä tapa kuin jokin muukin... Oli vähän turha aloitus.
Eipä siellä kirkossakaan kukaan kuule niitä höpötyksiä.
Hautakivet ovat pian häviävää kansanperinnettä, kun tuhkatut vainajat sirotellaan yhä useammin meriin ja luontoon.
Itse olen tykännyt kävellä hautausmailla ja dokumentoida vanhoja hautakiviä ja lukea niiden tekstejä, mutta en tule ehkä suomaan samaa mahdollisuutta jälkipolvilleni.
Helsingissä seurakunta ottaa hautapaikan uuteen käyttöön 25 vuoden kuluttua viimeisestä hautauksesta. Pysyviä muistomerkkejä ei juuri ole, jotkin perhehaudat tosin aika pitkäikäisiä.
Vanhojen ortodoksihautausmaiden puisissa risteissä piili suuri elämänviisaus: ihmisen muisto hänen kuolemansa jälkeen kestää suunnilleen yhtä pitkään kuin tuo puinen hautaristi ennen lahoamistaan.
Hautapaikka harvoin on sellainen, että sillä olisi ollut vainajalle mitään merkitystä ennen kuolemaansa. Perhehauta ehkä poikkeus, mutta sellaisia on enemmän maaseudulla kuin kaupungeissa.
Hautasmaat ovat tilan tuhlaamista. Parempi olisi rakentaa vaikka puisto.
Ruotsissa ei enää juuri haudata ketään, tuhkataan melkein kaikki.
Tuhkat ripotellaan muistolehtoon, ei jää edes hautakiveä tai muistolaattaa.
Ihmisestä jää jäljelle vain muistoja läheisille.
Näin käy myös Suomessa tulevina aikoina.
Jäänteet voisi polttaa jätevoimalaitoksissa muiden sekajätteiden seassa ja tuhkat pellolle,
Muistaminen tehdään itsensä vuoksi, eikä niiden kuolleiden. Jos ei ole kiinnostusta palvoa hautoja, niin muistamisen voi suorittaa vaikka joka päivä itsekseen. Suurin osa palvojista tekee sen muiden elävien vuoksi, että näyttäisi jotain muistettavan.
Ei hautapaikkaa eikä turhia perintöjä. Eivät tarvitse vaivautua eikä riidellä.