28 Uhraa minulle viivyttelemättä ensi hedelmä viljastasi ja viinistäsi. Anna minulle myös esikoinen pojistasi.
29 Sama koskee nautoja, lampaita ja vuohia. Niiden esikoinen saa olla seitsemän päivää emänsä kanssa, mutta kahdeksantena päivänä sinun tulee antaa se minulle.
[KR92]
Miten näette jumalan vaatimuksen esikoisista? Eikä tuo viittaa selvästi uhramiseen. Toisaalta tuo esikois-juttu tuntuu hiukan oudolta tuossa kohden.
Joka tapauksessa, jos lapsi annetaan 8. päivänä, hän ei ole enää äitinsä kanssa, joten mitä hänelle tapahtuu?
29 Sama koskee nautoja, lampaita ja vuohia. Niiden esikoinen saa olla seitsemän päivää emänsä kanssa, mutta kahdeksantena päivänä sinun tulee antaa se minulle.
[KR92]
Miten näette jumalan vaatimuksen esikoisista? Eikä tuo viittaa selvästi uhramiseen. Toisaalta tuo esikois-juttu tuntuu hiukan oudolta tuossa kohden.
Joka tapauksessa, jos lapsi annetaan 8. päivänä, hän ei ole enää äitinsä kanssa, joten mitä hänelle tapahtuu?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mieltymys esikoisiin on tosiaan kummallinen asia, kuten myös vaikkapa Egyptin esikoisten rankaiseminen Jumalan ja faraon nokkapokan takia. Karjan esikoisetkin piti tappaa, mikä viittaa jo melkoiseen tuhomaniaan.
Tuo ihmisten esikoisen uhraaminen taidetaan kuitenkin toteuttaa nipsaisemalla pala pois kahdeksan päivän ikäisenä. Ilmeisesti vain poikalapsi kävi esikoiseksi.
Tuo tuli minullekin mieleen, mutta toisaalta tuossa ei puhuta mitään ympärileikkauksesta.
Ympärileikkaus koski myös kaikkia poikalapsia, ei vain esikoisia, joten tuo lienee ollut jotain muuta. Ehkä kyseessä oli jonkinlainen vero.
4. Moos. 18:
15 Myös jokainen ihmisen tai karjaeläimen esikoinen, joka israelilaisten on tuotava Herralle, kuuluu sinulle. Sinun on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että ihmisten ja epäpuhtaiden eläinten esikoiset lunastetaan takaisin.
16 Kun esikoiset ovat vähintään kuukauden ikäisiä, ne voidaan lunastaa viiden sekelin arviosummasta laskettuna pyhäkkösekelin painon mukaan, jolloin yksi sekeli on kaksikymmentä geraa.
Veroluonteinen rituaali mahdollinen, ei välttämättä enää käytössä: pidyon haben. aish.com/redeeming-first-born/
Myös tuossa thetorah-linkissä
Mutta aika paljon näihin tuntuisi liittyvän selittelyä, jossakin esitettiin sellainenkin ajatus, että Molech olisi alkujaan ollut uhraamistermi Yhwh-kultissa ja myöhemmin siitä tehtiin jumala etäännyttämistarkoituksessa.
Tähän myös liittynee 3. Moos. 27:
28 "Mitään Herralle tuomittua, ihmistä, eläintä tai perintömaata, ei saa myydä eikä lunastaa takaisin. Kaikki Herralle tuomittu on erityisen pyhää; se kuuluu yksin hänelle.
29 Herralle tuomittua ihmistä ei voi lunastaa vapaaksi, vaan hänet on surmattava.
Tuo on aika yksiselitteistä. Toki ei tarkoita, että kansa olisi näitä noudattanut.
Mooseksen lakia tuskin on missään vaiheessa noudatettu aivan kirjaimellisesti. Se olisi ollut hyvin epäkäytännöllistäkin, kun kuolemantuomio rapsahti pikkurikkeistä.
Ajatus tuossa kai kuitenkin on, että Herralle tuomittua, esimerkiksi tuhon omaksi vihittyjä vihollisia, ei saanut lunastaa vapaaksi vaan päätös oli pysyvä.
Hesekiel 20 taas esittää että lait oli annettu rangaistukseksi?
25 Siksi minä annoin heille säädöksiä, jotka eivät olleet hyviä, annoin heille määräyksiä, jotka vievät kuolemaan. 26 Minä annoin heidän saastua omista uhrilahjoistaan, kun he toivat esikoispoikansa tuliuhriksi alttarille. Minä saatoin heidät kauhun valtaan, jotta he tulisivat tietämään, että minä olen Herra.
Tuolla on myös kösitelty asiaa: www.thetorah.com/article/giving-your-firstborn-son-to-god
Ja eikös se Ja'u vaatinut myös "oman esikoisensa" hengen? Siis Jeesuksen tässä kohden.
Niin kai, jotta olisi leppynyt ja voinut antaa anteeksi muille. Logiikkaa voi ihmetellä.
Toisaalta, raamatussa on esikoisia, joita ei uhrattu eikä annettu temppelipalvelukseen.
Iisakin tapaus on erikoinen, jopa osa juutalaisista oli sitä mieltä, että hänet uhrattiin. Mutta ilmeisesti jumala herätti tämän sitten henkiin?
Kyllä Raamatussa jollain tapaa ihmisuhrien antamiseen viitataan. Ehkä ajatus ei ole ollut muinoin niin kummallinen kuin nykyään. Tarinoita on voitu myös silotella jälkeenpäin, kun tekstiä on moneen kertaan leivottu uusiksi.
Jo pelkästään Abrahamin valmius uhriin ja ryhtyminen toteuttamaan hanketta viittaa siihen, ettei ihmisuhri ollut ehdoton tabu.