Siis minkä hel***in takia mies ei tajua lepytellä, kun olen hänelle vihainen? Siis erittäin hyvä ystäväni, miespuolinen henkilö, mokasi tässä pahasti. Hän tietää sen itsekin, että tuli mokattua. Pidämme lähinnä yhteyttä sähköpostitse. Kirjoitin hänelle olevani vihainen, en kuitenkaan haukkunut tai raivonnut, vaan kirjoitin sen ihan asiallisesti. Ja nyt? Ei mitään reaktiota, anteeksipyytöä tms. Minäkin pyydän jumatsukka anteeksi, jos olen jotain mokannut. Minkä hiton takia mies ei tajua pyytää anteeksi? Vi****aa!
Miksei mies älyä lepytellä?
raivarin partaalla
174322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin, ei maksa vaivaa lepytellä naista. Jos akka on riittävän kiinnostunut se leppyy itsekseen jossain vaiheessa ja on kahta kiinnostuneempi, jos ei niin joutaa mennäkin. Onnettomia on ne miehet jotka ei tuollaista perusasiaa tajua ;-D
Olisko, että teillä on erilinen käsitys siitä mitä on taohtunut j se sun suuttumisesi sitten sai sen miehen kyllästyyn kiukutteluusi?
Olisko, että teillä on erilinen käsitys siitä mitä on tapahtunut ja se sun suuttumisesi sitten sai sen miehen kyllästyyn kiukutteluusi?
:D Tulee mieleen aivan LAssi ja Leevi sarjakuva.
Jos hän ei tajua sitä että pidät siitä että sinua lepytellään. niin sano se sitten hänelle. HÄn voi odottaa sitä että lepyt omia aikojasi. Eikä uskalla ottaa vähään aikaan yhteyttä.
Käske hänen lepyttelemään sinut...
Voi taas seurata, kuinka miehet ja naiset aivan ilmeisesti ajattelevat eri tavalla.
Naisille olisi itsestään selvää, että asia EI ole ok, ennen kuin se on selvitetty. Miehet todennäköisesti odottavat, että homma selviää itsestään odottamalla (?), ja jatkavat sitten rentoa yhdessäoloa.
Voi jummi, ei ole ihme, että miehet ja naiset ovat aina tukkanuottasilla kun näinkin simppelissä asiassa menee odotukset pahasti ristiin...
Vaikka yleensä homma menisikin noin niin kuin kirjoitit, meillä se menee juuri toisin päin. Vaimoni kanssa ei pysty asioita setvimään hänen suuttuessaan, vaan on parasta odottaa, että hän leppyy itsekseen.
Alkuperäiselle vinkki: Ehkä miehen mielestä hän ei tehnyt mitään väärin. Ei silloin tarvitse pyytää anteeksi, jos ei ole tehnyt mitään väärin.
mies on se koleerisempi osapuoli.
Tosin kyllä minäkin vedän pari kertaa vuodessa "kunnon pultit", ja silloin lentää jopa esineitäkin.
Senpä takia naiset voivat olla katkeria myös naisystävilleen vaikka koko loppuelämänsä. Miehet taas eivät pilaa elämäänsä pikkuasioiden takia (joiden vatvomisesta ei ole mitään hyötyä), unohtavat sellaiset ja menevät eteenpäin.
Kiitos vastanneille! Kiehun kyllä vieläkin, ja vi****aa. Tekisi mieli soittaa hänelle ja karjua korvaan.
Mutta tulin ajatelleeksi, että ehkäpä odotan sittenkin liikaa eli naismaista käyttäytymistä. Jospa hän ei todella ymmärräkään tehneensä jotain väärää/suututtaneensa minut.
Mutta kun kerroin olevani vihainen ja kerroin syynkin? Ymmärrä sitten teitä miehiä.
Kyse ei siis ole mistään seksisuhteesta, vaan olemme hyviä ystäviä.
Jospa hän ei edelleenkään pidä itseään syyllisenä mihinkään. Jospa hän ajattelee, ettei tehnyt mitään väärää. Ei hän silloin pyydä anteeksi, jos on samanlainen kuin minä. Anteeksi pyydän vain silloin, kun tunnen tehneeni väärin. Anteeksipyyntö on sama kuin tunnustaisi tehneensä väärin. Miksi tunnustaa, jos ei ole syyllinen?
hän yritä selvittää asiaa jollain tavalla? Siis voi hyvin olla, että hän ajattelee samalla tavalla kuin sinä, kuulostaa loogiselta asiaa tarkemmin mietittyäni.
Mutta kun kirjoitin hänelle selkeästi, että olen vihainen. Kirjoitin syynkin. Ja koska olemme hyviä ystäviä, niin en voi ymmärtää ettei hän yritä selvittää asiaa jollain tavalla. Vaikka sanomalla että "okei, olet vihainen, mutta mielestäni aiheettomasti" tai jotain.
Miksi hän vain on vaiti eikä ota yhteyttä? Odottaako hän, että lepyn itsestään ja kaikki on taas ok?
Eli jos MINÄ en ota yhteyttä, odotammeko hamaan tulevaisuuteen asti? Minua kiukuttaa aivan tosissaan. Tässä ei ole mistään typerästä periaatteesta tai valtataistelusta kyse. En vain ymmärrä! Jos toinen on loukkaantunut/vihainen/surullinen, miksei useat miehet kysy naisilta, mikä hätänä? Ja kun kerroin syynkin aivan asiallisesti?
Täällä joutuu lukemaan niin usein, että naisten pitäisi sanoa selvästi miehille, mitä he haluavat. Ja sitten kun sanotaan, mies on vaiti.
Olen neuvoton ja loukkaantunut. Tiedän olevani hänelle tärkeä ystävä, mutta miksei häntä sitten kiinnosta, miltä minusta tuntuu?
Onko tämä eka kerta, kun teillä on tuollainen riita? Ehkä mies ei vain tiedä, kuinka sinua pitää käsitellä, kun suutut.
ei tajua, että olen aivan oikeasti vihainen? Yleensä en vedä pultteja kovin helposta, hän tietää sen kokemuksesta. Joskus aikaisemmin on ollut tilanteita, että hän on epäillyt minun olevan vihainen ja kyllä kysellyt. Mutta kun en ollut vihainen, vaan vähän ärsyyntynyt, niin en tehnyt asiasta koskaan mitään suurta numeroa. Asia oli sitten saman tien sillä selvä.
Onkohan oma käytökseni usein liian miesmäistä, niin että hän ei tajua tällä kertaa, että olen tosissaan vihainen?
En kuitenkaan usko, että hän kiusallaan on vaiti. Mutta miten saan menemään sen hänelle kaaliin, että olen oikeasti Vihainen isolla veellä?
Tekisi mieli soittaa ja karjua korvaan.
"kunnon riita", niin on hyvin mahdollista, että mies ei todellakaan ymmärrä että kuohut.
Jospa hän todella odottaa, että rauhoitut? Ja ajattelee asian sitten olevan myös "sillä selvä", niinkuin aina ennenkin?
Kyllä miehetki vaistoavat naisten tunnetiloja itse sain tänään miehen jonka olen kohdannut vain kaksi kertaa tunnustamaan vaikka mitä. esim. ettei hän minuun kinnostunut pelkän seksin tähden, miksi naisena kuvittelen sellaista, hölmöä. Sen lisäksi hän pyyteli anteeksi toisten miesten tekemiä tekoja vaikka kuinka sanoin, ettei syitä ole hänessä. Tärkeintä hänelle on tietää mitä ajattelen mistäkin, ettei tule väärinymmärryksiä puolin eikä toisin, harmi, ettei häntä ole tarkoitettu minulle, mutta minua on kohdeltu kauniisti naisena ja huolehdittu ettei ole paha mieli en edes tiennyt miehen voivan olla niin huomaavainen. Sellainen välittäminen saa hyvin itsevarman olontunteen itselle. Toivon, ettei minusta tule "pranttua" meisten suhteen tämän jälkeen :-)
Onneksi uskalsin siis kysyä asioita häneltä...
Mikset kysyisi suoraan, että huomasitko, että loukkaannuin ja tajusitko syyn? Ei se sen enempää tarvi kun tartu puhelimeen...
Tilanne: olen suututtanut ystäväni (ja olen tilanteessa myös omasta mielestäni syyllinen).
Reaktio: tilanteen ollessa vielä päällä, lepyttelen ja/tai pyydän HETI anteeksi, tai viimeistään seuraavana aamuna krapulaisena.
Hän antaa minulle anteeksi.
Muut vaihtoehdot:
1) Itse tilanne jo mennyt ohi, silloin en pyytänyt anteeksi, enkä tiedä onko ystäväni vihainen => yhteydenottoyritys, ja toiminta saadun vastaanoton mukaan, eli joko anteeksipyyntö tai kohta 2.
2) Tiedän ystäväni olevan vihainen: TILAA ja AIKAA. Mieluumin niin, että hän ottaa yhteyttä lepyttyään, muuten oma yhteydenottoyritys sopivaksi katsotun ajan kuluttua (ei missään tapauksessa liian pian). Anteeksipyyntö tai takaisin kohdan 2 alkuun.
Syy: tilanteen ollessa toisinpäin, lepyttely-yritykset (ajattelen tällä lähinnä jotain lahjoja yms.) tuntuisivat minusta lähinnä falskeilta ja tunteitteni aliarvostukselta "minunko anteeksiantoni olisi ostettavissa?", ja vain ärsyttäisivät minua, kuten (ja varsinkin) aivan liian pian tehdyt yhteydenottoyrityksetkin.
Uskoisin yllä selostetun oman ajattelutapani olevan suhteellisesti paljon yleisempi miesten keskuudessa kuin naisten, ja naisten katsovan asiaa paljon useammin juuri niin, että jatkuvat yhteydenotto- ja lepyttely-yritykset ovat merkki toisen tunteiden huomioimisesta.
Eri tilanteiden toimintatapojahan on monenlaisia, ja useimmathan ovat kuulleet niistä, mutta jos ei ole varma toisen haluamasta toimintatavasta, minkähän tavan siinä valitsee herkimmin: sen mikä omassa sydämessä tuntuu oikeimmalta, vai minkä on kuullut ehkä olevan oikean toimintatavan? Ja aivan liian usein tilannehan on se, että molemmat tekevät omalla tavallaan parhaansa osoittaakseen, että välittävät ja huomioivat toisen tunteet, mutta "puhuvat ristiin", ja tuntevat itsensä laiminlyödyiksi.
Jos haluat kokeilla, onko tästä kysymys tässä tapauksessa, joko a) Rauhoitu ensin rauhassa, ja sitten vielä muutama päivä, ja käy sitten mieluiten henkilökohtaisesti juttelemassa rauhallisesti asiasta hänen kanssaan, ja saat anteeksipyynnön. Jos et, kaveri on törppö, etkä menetä hänessä mitään. Tai vaihtoehto b) Odota. Riittäväksi katsomansa ajan (ei välttämättä ihan lyhyt) kuluttua hän yrittää ottaa jollain tapaa yhteyttä, ja katsoo miten yhteydenottoon reagoit. Jos reagoit myönteisesti, hän katsoo, ettet ole enää vihainen hänelle, ja pyytää anteeksi.
Nämä siis vain siinä tapauksessa, että hän katsoo olevansa syyllinen suuttumiseesi. Yrittäkää pärjätä keskenänne!
Kiitos viestistäsi! Oli mielenkiintoista lukea tuosta miesten ns. tilan antamisesta. Naisethan eivät, kuten jo totesitkin, antaisi toiselle tätä tilaa, vaan puhuisivat asiasta heti.
Miehet taas toimisivat usein eri tavalla, minkä naiset kokevat osoituksena siitä, että mies ei välitä. Oppivatkohan miehet ja naiset koskaan ymmärtämään toisiaan?
Viestisi oli todella rakentava.
Nyt tilanne on sellainen, että minä olen jo leppynyt. Asiasta on kulunut noin viikko ja lähetin hänelle eilen pienen viestin. Ensin pari riviä muita joutavuuksia ja lopuksi totesin, että ehdotan että hautaamme "sotakirveen". Loppujen lopuksi minulle on jo aivan sama, mistä riita alkoi enkä halua sitä edes vatvoa.
En tiedä, onko hän juuri kotosalla vai työmatkalla, mutta enköhän kuule hänestä seuraavien päivien aikana. Uskon ja toivon niin, koska pidän hänestä todella paljon. Jotenkin meillä vain on joskus kommunikaatiovaikeuksia. Tämä ihminen on kuitenkin yksi niistä harvoista, joka merkitsee minulle todella paljon.
Kiitos muillekin vastanneille!