Ymmärsin eilen, että en menisi ikinä selvinpäin baariin. Juominen on maski, jolla peitellään huonoa itsetuntoa ja huonon itsetunnon omaavat ihmiset ovat niitä, jotka juovat eniten ja ovat hilpeimpiä humalassa.
Mietin sitten, että onko minulla oikeasti hauskaa ja kivaa, kun olen turkasen humalassa, enkä oikein muista ympärillä tapahtuneita yksityiskohtia? Oko se hauskaa, kun on ikään kuin sivuosassa ja humalatila näyttelee pääosaa? Sellaisessa usvassa rämpimistä, paljon vääristyneitä kasvoja, kirkaita valoja ja välähdyksiä, mölinää ja hälinää, sellaista ympärillä näkyvää teennäistä ilottelua, mikä hälvenee viimeistään seuraavan päivän päänsärkyyn ja omituiseen oloon ja syyllisyydentuntoon, joka jyskyttää takaraivossa kuin leka. Et tiedä aivan tarkasti kuinka pahasti mokasit, mutta tunnet, että jokin asia vaivaa...muukin kuin se hikinen ja krapulainen löyhkä, joka puskee läpi kaljalla läikytetyn tahmean ihon.
Lattialla lojuvat farkut ja nippu kuittea. Tarkistat onko puhelin tallessa, minkälaisia viestejä on tullut läheteltyä tai kenelle on soiteltu? Missä on avaimet, paljonko on pankkitililtä lähtenyt katevarauksiin? Katsot kuitteja ja hypistelet niitä käsissäsi ja ihmettelet summia. Ihmettelet pääsylippuja sellaisiin baareihin, joissa et edes muista käyneesi. Taksin käyntikortteja, outoja puhelinnumeroita...
No oliko hauskaa? Ei, ei ollut enää hauskaa, mutta illalla oli. Jostain syystä sille vaan myöhemmin naureskellaan ja vitsaillaan. Huala on kuin jokin näkymätön yhteinen side, joka sitoo tietyn lajityypin ihmiset yhteen. Sellaiset ihmiset, jotka selvinpäin eivät keskenään viihdy ja jotka yksinään ovat uoja ja arkoja, humalassa hauskoja, villejä ja rohkeita, ja joills ei ole muita puheenaiheita kuin puhua sekoiluista, mitä edellisellä ryyppykerralla hataran muistikuvan mukaan tuli tehtyä.
Sellaista se on, yhä uuudestaan ja uudestaan ja uudestaan...ei koskaan enää ennen seuraavaa kertaa!
Mietin sitten, että onko minulla oikeasti hauskaa ja kivaa, kun olen turkasen humalassa, enkä oikein muista ympärillä tapahtuneita yksityiskohtia? Oko se hauskaa, kun on ikään kuin sivuosassa ja humalatila näyttelee pääosaa? Sellaisessa usvassa rämpimistä, paljon vääristyneitä kasvoja, kirkaita valoja ja välähdyksiä, mölinää ja hälinää, sellaista ympärillä näkyvää teennäistä ilottelua, mikä hälvenee viimeistään seuraavan päivän päänsärkyyn ja omituiseen oloon ja syyllisyydentuntoon, joka jyskyttää takaraivossa kuin leka. Et tiedä aivan tarkasti kuinka pahasti mokasit, mutta tunnet, että jokin asia vaivaa...muukin kuin se hikinen ja krapulainen löyhkä, joka puskee läpi kaljalla läikytetyn tahmean ihon.
Lattialla lojuvat farkut ja nippu kuittea. Tarkistat onko puhelin tallessa, minkälaisia viestejä on tullut läheteltyä tai kenelle on soiteltu? Missä on avaimet, paljonko on pankkitililtä lähtenyt katevarauksiin? Katsot kuitteja ja hypistelet niitä käsissäsi ja ihmettelet summia. Ihmettelet pääsylippuja sellaisiin baareihin, joissa et edes muista käyneesi. Taksin käyntikortteja, outoja puhelinnumeroita...
No oliko hauskaa? Ei, ei ollut enää hauskaa, mutta illalla oli. Jostain syystä sille vaan myöhemmin naureskellaan ja vitsaillaan. Huala on kuin jokin näkymätön yhteinen side, joka sitoo tietyn lajityypin ihmiset yhteen. Sellaiset ihmiset, jotka selvinpäin eivät keskenään viihdy ja jotka yksinään ovat uoja ja arkoja, humalassa hauskoja, villejä ja rohkeita, ja joills ei ole muita puheenaiheita kuin puhua sekoiluista, mitä edellisellä ryyppykerralla hataran muistikuvan mukaan tuli tehtyä.
Sellaista se on, yhä uuudestaan ja uudestaan ja uudestaan...ei koskaan enää ennen seuraavaa kertaa!
Vastaukset 41
Vanhimmat
Niinno, en ole ikinä ymmärtänyt väitettä, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Kun minä koen asian olevan vähän toistepäin.
Jos pitää sekoittaa pään aivokemiaa jollain aineella, eihän se ole mitään iloa oikeestaan ollenkaan. Se on seuraus manipulaatiosta aineella. Ja kuka tosiaan iloitsee älyttömille tempuille hirnumisesta ja krapulapaskan hajusta plus muista oheisusta mitä siitä seuraa. Kelle mitäkin. Rahatkin menee muitten liiviin ja itelle jää pönttö pöhö ja hatarat mielikuvat. Jee, ompas kivaa.
Jasu
Ja siis itse en ole kännissä nauranu ikinä niin makean hersyvästi, kun selvänä saatan nauraa ja kokea iloa joka ihohuokosellani.
Jasu
Ilo ilman teeskentelyä on viinaa!
Juu juu ja anestesiakin on vaan hyvin nukkumista. 😆👍
Ihmiset ymmärtää anestesian lääkkeellä aikaan saaduksi nukutukseksi, muttei päihteellä saatua iloa keinotekoiseksi. 🙃
Jasu
Eihän siellä kukaan jaksa olla, jos on selvinpäin. Kyllä alkoholi tekee ihmisistä avoimempia. Uskalta jutella viereiselle, kun tietää ettei toinen hyppää välttämättä pystyyn häirittyneenä ja närkästyneenä.
Ravintolassa kuitenkin myös tapellaan melko herkästi huppelissa. Kaikkia se ei suinkaan rentouta, vaan räyhäännyttää.
Jasu
Aika vähän olen käynyt nykyään. Sen mitä muistan viimeiseltä viideltä vuodelta, niin yhtään tappelua en ole nähnyt. Sensijaan ulos tullessa kadulla on ikävä katsoa nuorten riehuntaa.
Teillä on sivistyneempää. 🙂
Anyway, alkoholi onpa se nautittu ravintolassa tai kotona on monille ongelma, vaikka jotkut luulee sillä ongelmia ratkovan.
Ei sillä ainuttakaan ongelmaa saa ratkaistua, saa vain yhden ongelman lisää. Alkoholin tarpeen seliselittelyin, käytän koska... Homma hanskassa ja hanskat aina hukassa. Se jo että alkoa tarvii, kun sillä ei tieteellistä selitystä ole löydetty miksi sitä tarvisi kukaan on jo hyvä aihe funtsia, että mitä sillä pyrkii ratkomaan.
Jasu
Mun isä sanoi, että joi aikoinaan koska se oli seurustelujuoma ja olo oli että jotain patoumia purkaa olla päissään. Mutta hällä ne tuppas naurun jälkeen kärjistymään rähinäksi.
Alakulonkan hoitoon ei sovellu. Mutta olipa syy mikä hyvänsä, ei sitä kukaan oikeasti elääkseen tarvitse, syy on aina keksitty.
Puppua.
Jasu
Mun isä ei juonut tippaakaan, mutta ei sitä huvimestariksi silti voinut sanoa. Äidin kanssa siltä salaa viiniä yhdessä siemailtiin, kun eihän se sitä hyvällä katsellut :)
No tosiaankin mun isänisällä oli ollut juurikin ongelmia alkon kanssa ja sitä se oli joutunut pikkupoikana yönselkään äitinsä pyynnöstä kotiin noutamaan. Ja se oli joutunut olemaan liian viinan määrän kanssa sen terveydestä huolissaan.
Et tasan ei käy elämänkokemukset, mutta sattuneista syistäni johtuen olisin itsekin sen joiltakin valmis kieltämään.
Mut ei mun pappa ollut koskaan ollut viinoissaan pahapäinen, vaan just päinvastoin. Se on luonnekysymys. Joillekin ei vasn sovi. Esim. mun sisko vetää jostain oudosta aina herneet nenään miehelleen. Siihen ne sitten illan ilot päättyi kaikilta.
Alkoholismiin kuuluu poikkeuksetta krooninen valehtelu. Mun tulkinta asiaan on se, että kun alkoholistin on pakko valehdella voidakseen juoda riittävästi, niin valehtelusta tulee automaatio myös muissa asioissa. Juova alkoholisti on ammattikusettaja, joka puhuu viinin vedeksi ja mustan valkoiseksi.
Nojuu, jos alkoholista on lapsena ja nuorena kärsinyt perheenjäsenen toimesta, on ymmärrettävää ettei naurata muitten alkoholilla sooloilu. Minäkin oon nähny paljon muksuna sitä kännäämistä kotona ja kaikenlaisia ikäviä lieveilmiöitä sen myötä. Juoppoja asui paljon perheineen siinä kerrostalossa ja ne hengaili usein myös meillä möykkäämässä.
Seurustellut kerran maanisdepressiivisen alkoholistin kanssa ja olin tuhota hänen myötä oman elämäni.
Olen ollut mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asuntolassa monet kerrat työharjoittelussa ja töissä. Nähnyt läheltä mitä se on.
Juonut itsekin itseni ihan kunnolla känniin jokusen kerran ja tehny kuolemaa sen jälkeen päiviä.
Joten ei kiitos. Asenne on tämmöinen kun tiiän mitä pahaa siitä lopulta seuraa, kun homma on muka hoidossa. Se on eka asia mitä alkoholisti inttää. Ei myönnä. Muut vaan valittaa turhaan ja on ikäviä kyyliä. Toinen vaihtoehto on hylätä juoppo. Sekään ei sitten ole kuulemma mukavaa.
Jasu
Ja sitten taas hyvä syy marttyyrina juoda lisää, kun muut ei ymmärrä ja hylkää.
Jasu
Muistuu mieleen isäni joka kännissä karjui, että menkää vaan helvettiin täältä. En minä teitä ketään tartte niin paljon, kun te minua.
Se oli jotenkin sairasta, ettei näe olevansa avun tarpeessa enemmän kun ne joille karjuu, vaan ego vaan pöhöttyy päissään vuoren kokoiseksi.
Onneksi hän pääsi alkoholista lopulta kokonaan eroon. Eikä se ihan helppoa ollu, mutta omassa päässä joku palikka naksahti kohilleen ja lopetti pään hoitamisen juomalla.
Jasu
Hyvin todettu.
On olemassa myös viinattomia ammattikusettajia: liikemiehet, yrittäjät, kansanedustajat, papit, puolueisiin kuuluvat jäsenet. Ainakin noissa ammattiryhmissä on absolutistejakin kusettajia ,mutta juopot ovat kyllä kaikki valehtelussa kiinni.
Niin pitkään kun iskee moraalinen krapula, et päätä mitä alkoholilla (ja muilla päihteillä) haluat.
Niin pitkään syytät kaikesta ottamistasi ja päihdettä.
Kun pääset noista ohi, voit tiedostaa, että se syyllinen ja syy mihin tahaansa toimintaan olet sinä itse ja sun pään sisältö. Ne ei liity päihteeseen tai sen ottamiseen, muuten kuin, että sumennat rajojasi.
Toiset vetelee aineita ihan tuosta vaan...ja osaa sen.
Ne on kuskeja, ei matkustajia. 😁
https://youtu.be/kUYoefkaw30?si=-Vw8yr-qLfqJRw-9
Raipatiraa vaan...😁
Geeneissä raipatiraa?
Varohan nyt ettet istu kohta takapenkillä. Karkaa juomiset käsistä. 🙃
Jasu
Todella hyvä kirjoitus!
Vastaampahan sulle ja edelliseen...
Geeneissä löytyy alkoholiin tykästymistä...
Mutta toisaalta löytyy myös sen kuin seinään lopettamista, ei koska on pakko ollut, vaan kun ei halua...
Ihminen saattaa luovuttaa missä kohden vaan...ehkä joku juoppo kuolee aiemmin kuin joku muu, kuka ei elämästään välitä...ja veitsenterällä voi killua sekin joka huolehtii vaikka mistä...
Elämää kaikki.
Kunhan muistaa, ettei läheiset kärsi omista toilailuista. Samahan se on kuoleeko viinaan vai liukastuuko banaaniin, banaaniin liukastunutta kyllä yleensä surraan ja kaivataan enemmän, kun juoppoja.
Hyvät yöt.
Jasu
Iskä koetti piilotella sitä että joi. Se oli naurettavaa välillä.
Mä en liioin peittele...jos joku kysyy suoraan, oonko kännissä niin myönnän. Eiköhän se näy päällepäin, kuulu jne.
Mutta siskoni ja äitini joutui eniten loppuajoista kokemaan isän juomista...mutta kun hän kuoli, he surivat eniten...
Minusta taas isä ei keksinyt mitään muuta kuin sen alkoholin avuksi. Hän ei osannut puhua kuin kännissä. Selvinpäin oli entistä hiljempää ja häpesi sanomisiaan kännissä.
Minultakin irtoaa kännissä ihan sellaista, mitä selvinpäin ei tule mieleen... mutta pysyn niiden takana, ne on minua... ei kuullosta kovin hyvältä välillä, mutta minua ne on, ei alkoholia...
Alkoholistin juovan ajan käytös näkyy selvinäkin aikoina. Ylisuorittamisesta ja itseriittoisuuden korostamisesta salakähmäiseen seuraavan juomismahdollisuuden petaamiseen. Ärtyneisyydestä ja lyhytpinnaisuudesta itsesääliin ja huomiohakuisuuteen. Läheisille hyvitellään juomista, ylikorostunein hyvin teoin, joilla luodaan toivoa paremmasta ja roikutetaan läheisiä mukana kaoottisessa elämässä.
Riippuvuuden edettyä tarpeeksi pitkälle voi myös olla, että piilottelu vähenee ja ryyppäämisestä tulee avointa ja näkyvää.
M58
Saattaa olla...
Joksibrn on yksilö, ei ole kai mitään selkeää yhtä linjaa...
Mielipahaanhan alkoholistit monesti juovat ja sitä mielipahaa riittää. Alkoholistin mieli on niin herkkä. Käytännössä mikä tahansa voi pahoittaa hänen herkän mielensä.
M58
Erittäin hyvin sanottu
Totta varmaan...osuu varmaan moneen.
Alkoholistin huomaa varmasti vain kasvoista ja ränsistyneestä olemuksesta. Yleensä alkaa näyttää ikäistään selvästi vanhemmalta.
Yleistävä käsitys...
Ei alkoholistin elämä tartte olla persiillään... eikä sen tartte mennä persiilleen.
Joskus alkoholi oikeasti voi olla elämälle "hyväjuttukin".
Ei demonisointi kerro sen käytöstä kaikkea...
Montakohan alkoholisoitumatonta on tuolla diagnoosilla saanut selkeät syytteet?
Ei hän sitten onnistunut pilaamaan kaikkea juomalla, kuten usein ne onnistuu joiden ympäriltä kaikkoaa kaikki, perhe. Ihmetellään kun ei kukaan enää ota yhteyttä jne. Ei alkoholisteja oikein jaksa muut kun alkoholistit, tosiasia. Tukholma syndroomaiset ehkä.
Sinäkin juot minusta ihan liian usein, jos sun jutut totta on rairai päivistä. Lopeta se alkoholilla lotraaminen, tiiät itekkin ettei siitä sulle ole kuin vahinkoa. Kaikella ystävyydellä ja kunnioituksella, ei pahuudella. Juot liian usein ja hekottelet päissään, mutta tuleeko oikeasti asiat kuntoon niin? Edes se oma pää?
Joku muu lääke murheeseen. ❤️
Jasu
Alkoholistin käytös on sairasta, koska alkoholismi on sairaus!!!!
Alkoholisti selittää itselleen ja muille, syitä miksi juo. Unettomuuteen, kipuun, lämmikkeeksi, janoon, kaltoinkohtelun vuoksi, suruun, iloon… selitys löytyy aina ja joka tilanteeseen.
Alkoholisti vähättelee juomistaan. Aina joku muu juo enemmän, hoitaa elämänsä huonommin – minä käyn sentään töissä ja pidän huolta perheestä. Ei alkoholi ole ongelma, voin lopettaa koska haluan, kaikki on hallinnassa.
Avuntarjoajasta viholliseksi
Alkoholisti ei ota apua vastaan, koska se estäisi häntä juomasta. Kehotukset, anelut ja käskyt hoitoon menosta on kuin riistäisi pullon kädestä, maailman loppu! Välittävät ihmiset ympärillä neuvoineen ovat siis uhka alkoholistin ja päihteen riippuvuussuhteelle. Läheisistä tulee vihollisia, joita vastaan taistellaan ja joiden hyvää tarkoittavat teot käännetään hyökkäyksiksi. Pakonomainen tarve juoda sysää syrjään omat ajatukset avuntarpeessa olosta ja olemassa olevan ongelman myöntämisestä.
Olen alkoholisti – ja juon lisää
Tämäkin on kuultu monta kertaa: ”tiedän kyllä, että olen alkoholisti” ja alkoholisti juo lisää! Näennäisesti myöntämällä alkoholisminsa, väistää asian käsittelyä ja yrittää vaientaa muiden huolestuneisuuden. Ikään kuin sanoisi, että tiedän mitä teen, älkää puuttuko. Käytös saattaa kuulostaa jopa asialla kehuskelulta ja etäännyttää oikeasti välittäviä ihmisiä ympäriltä.
Alkoholismi saa ihmisen tekemään häikäilemättä kaikkensa, jotta voi juoda. Ihminen on täysin päihteen vietävänä, eikä pysty valitsemaan toisin. Ei vaikka sitä pohjimmiltaan haluaisikin ja hetkittäin sen jopa myöntäisi ääneen. Juomisen pakko on niin voimakas, että se sysää syrjään kaiken muun.
Näinhän se on 👍
Ikävöin humalatilaa. Sen saattamaa vajoamista muistoihin. Muistot, joista haluan pitää kiinni mutta tuntuvat vain hiljalleen etääntyvän. En näe tätä hukkuvan oljenkortena vaan niin, että ne harvat asiat mistä pidän kiinni, niin humalan tuoma uppoaminen auttaa saamaan paremmin kiinni tietyistä menneistä asioista. Nytkin haluaisin olla syvällä tässä tuolissa, kupit korvilla. Musiikki ja muistot. - cu-
Olen kiitollinen siitä, ettei tarvitse juoda 🙏 On mennyt monta vuotta täysin hukkaan juomisen takia. Sitä aikaa ei saa enää koskaan takaisin. Siitä ovat kärsineet läheiset, työkaverit, kaikki. Minä itse eniten. Ei elämä mitään helppoa ole ja olikin kiva juoda joka tunteeseen. Aina kaikkeen vaan lääkkeeksi alkoholia. Erikoista on se, että nykyään voi olla kotona rommia totia varten, että flunssanoireet lähtee tai kun jalat muuten vaan palelee. Tai saunalonkeroita, jotka säilyy pitkään juomatta. Niistä ei enää lähde putki päälle, koska olen muuttunut.
Hienoa ja onnittelut!
Kun on omaa tahtoa tehdä muutos, niin siitä se alkaa.
Kiitos, niin se on ☺️
Pitää suunnitella oma juomisensa hyvin tarkasti ennalta määrät ja ajankohdat.
Kyllä alkoholista on hyötyä stressin laukaisemisessa, kuin vaikka... no itsetyydytyksestäkin voi olla hyötyä joa palleja kivistää paineesta fyysistä kipua niin paljon että vaikeuttaa liikkumistakinsiemennesteen ylipaine pusseissa...
Vaivat poistuu, kun muistaa runkata ja ryypätä silleen sopivasti.
En väheksy raittiutta, mutta ihmiset ovat ilman humalaa helvetin pinnallisia ja tärkeitä.
Myötähäpeää raittiudesta. Ei voi muuta sanoa.