Hei kaikki!Haluaisin kuulla mielipiteitä/kommantteja asiaan, joka nyt on alkanut kalvaa omaa onnellisuuttani.olen 22-vuotias nainen ja elänyt avoliitossa mieheni kanssa kohta 2 vuotta. Mieheni on minua kymmenen vuotta vanhempi,paljon maailmaa nähnyt,urheilijana menestynyt ja mielestäni muutenkin maailman komein ja suloisin henkilö. Viime aikoina on vaan tullut muutamia hieman suurempia ongelmia yhteiseloomme, jotka mies poikkeuksetta laittaa minun nuoruuteni ja tietämättömyyteni piikkiin.Itse käyn töissä, urheilen ja hoidan omakotitalomme suurehkoa pihaa, ja viihdyn kotosalla. Mieheni on omasta vapaasta tahdostaan työtön,himogolffari ja harrastaa toista lajiaan sarjatasolla, joka vaatii kuudet treenit viikkoon ja pelimatkat päälle.Muutama ensimmäinen vuosi meni ok, järjestettiin harrastuksemme ja yhteiselämämme niin, että aikaa jäi parisuhteelle. Nyt taas tänä kesänä, on mieheni alkanut viihtyä vähemmän ja vähemmän kotona, on golfkierrosta,treenejä, kilpailuja....ym. muuta sälää joka päivä. Kotityöt on jääneet aivan taka-alalle, vaikka hänen työttömäksi jättäytyessään sovimme, että hän pääasiallisesti hoitaa suuren osan niistä, kun itse maksan laskut.Seksielämämme on kuihtunut 1 kertaan viikossa, välillä on myös viikkoja jolloin ei tapahdu mitään. Mieheni on menettänyt osan avoimuudestaan ja kaljoittelu lisääntyy koko ajan.(Hänellä on ollut alkoholiongelmia).Aina kun puutun asiaan, hienovaraisesti huutamatta huomautan, että jotain voisi kotona tehdä, tai että baari-illat voisi jättää kerran viikkoon, niin saan huudot siitä, että olen epäkypsä ja riippuvainen nainen, joka ei anna miehelleen vapaa-aikaa ollenkaan. Olen kovasti yrittänyt kysellä, että eikö 8-10 h päivässä ole hänelle tarpeeksi omaa aikaa, kun itse olen töissä,monesti myös iltaisin.Ei kuulema riitä.Olen myös tehnyt oman kantani selväksi siitä, mitä odotan parisuhteeltani ja mikä tekee minut onnettomaksi.En missään vaiheessa pysty uskomaan, että kyseessä olisi toinen nainen tai mitään sellaista, koska hän käyttäytyy hyvin avoimesti puheluidensa,tekstiviestien ja menojensa suhteen.Hän sanoo rakastavansa minua suuresti ja haluavansa lapsen.Siis ongelma tässä on se, että enää en voi käsittää mistä moinen muutos johtuu, olen yrittänyt olla nalkuttamatta, relata kotitöiden suhteen ja kehunut/rakastanut miestäni hyvin avoimesti.Hän sen sijaan on alkanut löytää huomauteltavaa pukeutumisestani,syömisestäni (on niin raskasta kun toinen on kisadieetillä ja punnitsee ruoat),siitä että kuinka minä hoidan kotityöt. Tiesittehän että tiskialtaan voi myös pestä väärällä tavalla?? Omat treenini olen järjestänyt niin, etteivät ne ole pois yhteisestä ajastamme.Onko kyseessä jonkinlainen kolmenkympin kriisi,onko suhteemme väljähtymässä vai mistä hxxxxstä nyt kiikastaa?ahdistavaa, kun mies ei enää puhu muille kuin kavereilleen. Ja korostan vielä, että kyseessä on varsin sosiaalisena ja avoimena pitämäni tapaus.Kertokaa nyt hyvät ihmiset jätänkö jotain huomioimatta, tai mitä omissa suhteissanne ko. merkit ovat tarkoittaneet...?Ei jaksaisi enää itkeä itseään riitojen jälkeen uneen, kun mies lähtee kaljalle.Kaikista kommenteista olisin kiitollinen..
mikä on normaalia?
nuusku
61249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
turhautunut? Jos hän on aikoinaan menestynyt urheilijana, eikä saakaan enää sitä huomiota osakseen mihin on tottunut, niin tilanteeseen voi olla totuttelemista.
Sen lisäksi hänellä on "kotimiehen burn out", kotityöt ovat tylsää pakkopullaa.
Uskon, että tästä on kysymys. Siksi hän kanavoi turhautumistaan uusiin lajeihin jne. Jokainen ihminen tarvitsee arvostusta ja jokainen haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi. Kannattaisikohan hänen sittenkin luopua vapaaehtoisesta työtömyydestään?
Olen tuota hieman epäillytkin,tällä hetkellä vain on täysin mahdotonta sarjan ollessa käynnissä mennä töihin ainakaan omalle alalleen, missä tehdään poikkeuksetta vuorotyötä, jos vielä meinaa pelailla.Ehkä pitää yllättää kunnolla joku päivä ja pistää asunto kondikseen omin voimin, niin saa mies hetken hengähtää...Kiitos vastauksestasi :)
OIKEA luonto alkaa pikkuhiljaa nousemaan esiin.Älä ala piiaksi sille.
Juupa, olen vähän samoilla linjoilla tuon alimman vastaajan kanssa, että alkaa miehen todellinen luonne vissiin pikkuhiljaa paljastumaan...
Mulla on kokemusta vastaavantyyppisestä: Puolentoista vuoden yhdessä elon jälkeen mies alkoi vähitellen nalkuttaa kaikesta ja viipyä yhä enemmän ja enemmän poissa kotoa jättäen kaikki kotityöt minulle - ollen kuitenkin loppujen lopuksi tyytymätön ihan kaikkeen mitä (ja miten) kotona tein, miltä näytin jne. Tuttua mulle myös tuo tiskipöydän ´väärin´ peseminen!
Jos miehesi tulevaisuudessakin käyttäytyy samantyyppisesti kuin nyt, on kyllä varmaan melko vaikeaa olla onnellinen hänen rinnallaan, vai mitä..? En ainakaan tuon kertomasi perusteella uskaltaisi luottaa siihen, että miehesi muuttuisi positiivisemmaksi ja rakentavammin yhteisiin asioihin osallistuvaksi jos hankkisitte lapsen. Sun varmaan kantsii suojella itseäsi ja vielä harkita jäätkö elämään miehesi rinnalla moitteita kuunnellen, vai elätkö elämääsi sellaisena kuin olet, sellaisen miehen rinnalla, joka hyväksyy sinut.
olla mutta EI TODELLAKAAN PITÄISI OLLA. Älä alistu tuollaiseen touhuun. Jos jo muutenkin on vapaa-aikaa kun toinen on töissä niin kyllä illalla aikaa avovaimolle pitäisi löytyä ja vieläpä ihan omasta tahdosta kun yhteistä aikaakin on ollut vasta pari vuotta. Työtön himogolfari ajaa asiansa huonoon suuntaan. Minä en katselisi enkä kuuntelisi häneltä vielä huomautuksia. En todellakaan. Mutta kaikesta huolimatta jokainen tekee ratkaisunsa ja yrittää toimia niiden mukaan. Joten myötätuntoa sinulle kuitenkin...
Kiitoksia kaikille mielipiteistä, ehkä pitää ottaa aihe keskustelun alle herran kanssa ja laittaa hieman omia arvoja tärkeysjärjestykseen. On vaan niin vaikea luopua jostain, jossa on niin paljon hyvääkin.Aurinkoista kesää :)