mitenkäs onkaan minulle käynyt näin että ei ainottakaan ystävää ole elämänivarrelta itselleni jäänyt.
miesystävä minulla kyllä on ja hänelläkään ei ole muita ystäviä kun pelikaverit joiden kanssa hän netissä pelaa ja juttelee teamspeakillä.
koulussakin kaikki olivat vain koulututtuja.olin sellainen "hyvä jätkä".muijat eivät oikein seurastani välittäneet olen aina tullut paremmin toimeen jätkien kanssa tai ainakin silloin "nuorempana".
tällähetkellä olen sellaisessa työpaikassa missä ei ole ikäisiäni ihmisiä töissä.
harmittaa kun ei ole ystäviä joiden kanssa voisi tehdä kaikkea.viettää iltaa.
en ole mielestäni mitään hiljainen tai epäsosiaalinen tyyppi.
olen nuori 19vee eli kai niitä ystäviä vielä kerkee tulla.luulisin että viimeistään sitten kun saa lapsia kun on samanikäisiä lapsen kaverin vanhempia.
siskoni kanssa vietin ennen paljon aikaa mutta hänellä on oma kaveripiiri ja nykyisin en oikein tunne häntä enään.
olenko ainut jolla ei ole ystäväpiiriä ja jolta puuttuu se edes yksi hyvä ystävä?
miesystävä minulla kyllä on ja hänelläkään ei ole muita ystäviä kun pelikaverit joiden kanssa hän netissä pelaa ja juttelee teamspeakillä.
koulussakin kaikki olivat vain koulututtuja.olin sellainen "hyvä jätkä".muijat eivät oikein seurastani välittäneet olen aina tullut paremmin toimeen jätkien kanssa tai ainakin silloin "nuorempana".
tällähetkellä olen sellaisessa työpaikassa missä ei ole ikäisiäni ihmisiä töissä.
harmittaa kun ei ole ystäviä joiden kanssa voisi tehdä kaikkea.viettää iltaa.
en ole mielestäni mitään hiljainen tai epäsosiaalinen tyyppi.
olen nuori 19vee eli kai niitä ystäviä vielä kerkee tulla.luulisin että viimeistään sitten kun saa lapsia kun on samanikäisiä lapsen kaverin vanhempia.
siskoni kanssa vietin ennen paljon aikaa mutta hänellä on oma kaveripiiri ja nykyisin en oikein tunne häntä enään.
olenko ainut jolla ei ole ystäväpiiriä ja jolta puuttuu se edes yksi hyvä ystävä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon!!! Eli et ole ainoa. :)
nii tottakai tiän että enhän mä nyt voi ihan ainoo olla=)
Olen kans ystävätön. Tai en kokonaan, ystävät on 200km päässä, samoin perhe. Poikaystävä on täällä (sen takia minäkin) mutta ei ystäviä. Ja kuinka hienoa olisi lähteä iltaa viettään, kahville tai shoppailemaan joskus tyttökaverin kanssa.
veit sanat suustani kuinka hienoa se olisikaan=)mullakaan ei o ku tuo poikaystävä.
luulin, että olin ainoita, joille kavereita ei ole paljoa siunaantunut. En tiedä mikä siinä on, että monet naiset tuntuu välttelevän mua, jostakin syystä tulen jätkien kanssa toimeen paljon paremmin. Olen normaali, 22-vuotias nainen, huomaavainen ja mukava. Tykkään liikkua ja käydä ulkona, en ole mikään hiljainen erakko. Olen vain alkanut miettiä onko mussa joku oikeasti vikana, kun tuntuu että mua ei kysytä ikinä seuraksi mihinkään ja jos itse kysyn niin ei olla kauhean innokkaita lähtemään mihinkään. en ikinä koulussakaan ole kuulunut monen kaverin rinkiin, mulla on aina ollut pari hyvää kaveria. Olen miettinyt välillä että yritänkö ystävystyä liian innokkaasti vai mikä minussa ajaa ihmiset pois...
Täällä myös yksi ystävätön. Miehen takia muutin toiseen kaupunkiin ja ne vähäiset ystävät jäivät lähes 200 kilometrin päähän. Yhteydenpito on vähän niin ja näin, en osaa oikein pitää "kaukosuhteita" heidän kanssa voimissaan.
Yläasteella ja lukiossa meillä oli ihana Sinkkuelämää-tyttöporukka mutta se oli silloin.. Nyt ikää on kertynyt reilut 24 vuotta ja suunnilleen ainut ystäväni on avokkini.
Kuinka sitä kaipaakaan kaikenlaisia pieniä juttuja joita naispuolisten ystävien kanssa tuli tehtyä..
mullaki on aika lailla sama tilanne, tällä hetkellä mulla on yksi ainoa hyvä kaveri,mutta seki muuttaa parin viikon päästä kauas satojen kilometrien päähän. Olo tuntuu jo nyt yksinäiseltä. Kenen kanssa sitten bilettämään? shoppailemaan??? ja kenen kanssa pidetään hauskaa?
olen 19 vuotias, mutta ei tutustuminen nyt niin helppoo oo, niinku yleensä. Baareista löytää vain miehiä, siletä olisi turha edes kuvitella ystävystyvän uusiin kavereihin. Ainoa paikka on joku harrastus, mutta ei ole niin kiva mennä yksin sinnekkin, alussa ainakin.
joo, voin myös lohduttaa että et todellakaan oo ainoa, vaikka tiedän kokemuksesta ettei se lohduta..itelläni suurinpiirtein sama tilanne, avokki löytyy mut ystävät on hajaantuneet ympäri suomee ja yhteydenpito jäänyt...välistä tuntuu ettei tää tilanne muutu tai sit tosiaan sillon ku saa niitä lapsia(jos saa) mut kuiten pointtini on siinä et kyllä sitä tosiaan kaipaa saman sukupuolenki seuraa ainakin sillon tällön..kaikki te jotka jo omistatte sen ystävän vaalikaa ystävyyttänne:)
sama tarina täällä, muutamat hyvät ystävät 400 km päässä ja tääl uudel paikkakunnalla(jo yli vuosi asuttu!) vain työkavereita ja joitain tuttuja tuo ukkokulta. yksin ei viitsi lähtee minnekään harrastusten pariin, ja tuntuu tosi tyhmältä keittää itselleen pannullinen kahvia, kun vois pyytää jonkun naispuolisen ystävän hörppimään sitä kanssaan.. minä myöskään en mikään maailman hiljaisin tyyppi ole, ja tutustuminen on helppoa, mut tääl päin suomee ei ole vaan saanut rakennettua mitään ystävyyssuhteita.. :(
no, toivottavasti koulun ovet aukee tänä syksynä niin pääsis sinne ikäistensä ihmisten joukkoon..
meitä siis on! lämmintä kesää kaikille!:)
että en ole ainut.vaikka kyllä sen tiesin.mistäspäin te olette itse olen eteläsuomesta,tarkemmin vantaalta.19vuotias ja siis ystävätön.olisi mukava tutustua jos vaan halukkaita löytyy..eikai niitä ystäviä ikinää ole liikaa -kuhan olisi edes se yksi...
mailalla saa tai tänne kirjotella.
[email protected]
terveisin=) hessu